Vain elämää(kö) !?

Kiits vaan kommenteista..

Liki 5 vuotta ollaan jo yhdessä taaplailtu näitä polkuja ja luulisin kyl tuntevani likkakaverini aika hyvin.. Tai mistä sitä koskaan kukaan tietää, mitä toisella on kuoren alla piilossa..

Mutta asiasta on kyllä käyty useat keskustelut ja luulisin suhteemme olevan sillä tasolla, ettei tällaisia asioita aleta salailemaan. Tapahtuneelle kun ei valitettavasti mitään voi, niin se täytyy pitkin hampain yrittää sulatella. Kova pala kyllä pureskeltavaks, mutta toivon sen silti kannattavan..

Jo kihlattuni ilmeestäkin näkee sen pahan olon, minkä hän on itselleen tuottanu. Ei siinä auta mennä enään syyttelemään eikä haukkumaan.

Toivon silti jatkossa että hän minua sen verran arvostaa, että vaikka tilaisuus sen sallisi, jättäisi sen käyttämättä. Toistamiseen jos minua petettäisiin, en todellakaan jäisi katselemaan sitä. Sellainen ihminen ei ole rakkauden arvoinen...

Oikeassa oot: jos ei pysty halujaan kurissa pitämään, pysyköön sinkkuna ja tehköön niinkuin paraaksi näkee!

... uunotettu ... aina uunotettu. Ei ole kuin ajan kysymys, että tapahtuma toistuu. Kun muijasi on kerran päässyt pinteestä, jatkoa seuraa varmasti.

Toisaalta voi käydä niin, että alat itse hautoa kostoa tai muutut niin mustasukkaiseksi, että alat vahtia kaikkia tekemisiään ja kuvittelet kohta olemattomiakin. Siitä ei hyvää seuraa, joten suosittelen vahvasti uuden objektin etsimistä, niin että systeemit ovat valmiiksi pedatut. Siinä tilanteessa kun annat kenkää vanhalle, on se tehokkain tapa maksaa potut pottuina.

Terve opetus pettäjälle ja samalla mielenterveytesi säilyy.

jamppa kirjoitti:

... uunotettu ... aina uunotettu. Ei ole kuin ajan kysymys, että tapahtuma toistuu. Kun muijasi on kerran päässyt pinteestä, jatkoa seuraa varmasti.

Toisaalta voi käydä niin, että alat itse hautoa kostoa tai muutut niin mustasukkaiseksi, että alat vahtia kaikkia tekemisiään ja kuvittelet kohta olemattomiakin. Siitä ei hyvää seuraa, joten suosittelen vahvasti uuden objektin etsimistä, niin että systeemit ovat valmiiksi pedatut. Siinä tilanteessa kun annat kenkää vanhalle, on se tehokkain tapa maksaa potut pottuina.

Terve opetus pettäjälle ja samalla mielenterveytesi säilyy.

Lue lisää

Mielipiteitä on monia, mutta erilaisia on ihmisetkin..

Kerran uunotettu, aina uunotettu.. toivon ainakin, ettei päde minun kohdallani. Uskon vakaasti, että ihminen voi muuttua. Se, mihin suuntaan muuttuminen tapahtuu, on täysin kiinni ihmisestä itsestään. Jos siis likkakaverini tosissaan uskoo "päässeensä pinteestä" kaiken tämän jälkeen, hän todellakin on "väärä" valinta minulle..

Ihmisen käytöksestä kyllä huomaa, mikäli pettämistä on tapahtunut. Kokeilkaapa itse ottaa kumppaninne kanssa puheeksi vaikkapa vain ohimennen uskollisuus. Luulen kasvojen ja silmien paljastavan kaiken riippumatta sanoista.. Voisitko itse olla kuin mitään ei olisi tapahtunut kun rakkaasi kirkassilmin sinuun luottaen puhuu uskollisuudesta? Jos voit omatuntosi kolkuttamatta vannoa olleesi uskollinen, kehottaisin pysyttelemään sinkkuna, kunnes vietit lakkaavat vetämästä vieraisiin...

Vielä kerran se rehellisyys..se, minkä näen tyttöystäväni silmistä, saa minut rakastamaan häntä. Hän on ainakin rehellinen. Kuinkahan moni pitäisi tuollaisen visusti omana tietonaan? Tunnen monia, jotka näin tekevät, ihan lähipiiristäni. Silti en puutu heidän tekemisiinsä, he ovat kavereitani ja heillä on oma ajatusmaailmansa. Minua kiinnostaa vain oma tilanteeni, itserakkaaksi minua ei silti pidä moittia.

Kertokaapa te muutkin, pettäjät tai petetyt mielipiteitänne..

JJ kirjoitti:

Kiits vaan kommenteista..

Liki 5 vuotta ollaan jo yhdessä taaplailtu näitä polkuja ja luulisin kyl tuntevani likkakaverini aika hyvin.. Tai mistä sitä koskaan kukaan tietää, mitä toisella on kuoren alla piilossa..

Mutta asiasta on kyllä käyty useat keskustelut ja luulisin suhteemme olevan sillä tasolla, ettei tällaisia asioita aleta salailemaan. Tapahtuneelle kun ei valitettavasti mitään voi, niin se täytyy pitkin hampain yrittää sulatella. Kova pala kyllä pureskeltavaks, mutta toivon sen silti kannattavan..

Jo kihlattuni ilmeestäkin näkee sen pahan olon, minkä hän on itselleen tuottanu. Ei siinä auta mennä enään syyttelemään eikä haukkumaan.

Toivon silti jatkossa että hän minua sen verran arvostaa, että vaikka tilaisuus sen sallisi, jättäisi sen käyttämättä. Toistamiseen jos minua petettäisiin, en todellakaan jäisi katselemaan sitä. Sellainen ihminen ei ole rakkauden arvoinen...

Oikeassa oot: jos ei pysty halujaan kurissa pitämään, pysyköön sinkkuna ja tehköön niinkuin paraaksi näkee!

Lue lisää

Toivotan sulle onnea valitsemallasi 'tiellä'...kaikesta sydämestäni.
Minkä ikäinen olet...?

JJ kirjoitti:

Kiits vaan kommenteista..

Liki 5 vuotta ollaan jo yhdessä taaplailtu näitä polkuja ja luulisin kyl tuntevani likkakaverini aika hyvin.. Tai mistä sitä koskaan kukaan tietää, mitä toisella on kuoren alla piilossa..

Mutta asiasta on kyllä käyty useat keskustelut ja luulisin suhteemme olevan sillä tasolla, ettei tällaisia asioita aleta salailemaan. Tapahtuneelle kun ei valitettavasti mitään voi, niin se täytyy pitkin hampain yrittää sulatella. Kova pala kyllä pureskeltavaks, mutta toivon sen silti kannattavan..

Jo kihlattuni ilmeestäkin näkee sen pahan olon, minkä hän on itselleen tuottanu. Ei siinä auta mennä enään syyttelemään eikä haukkumaan.

Toivon silti jatkossa että hän minua sen verran arvostaa, että vaikka tilaisuus sen sallisi, jättäisi sen käyttämättä. Toistamiseen jos minua petettäisiin, en todellakaan jäisi katselemaan sitä. Sellainen ihminen ei ole rakkauden arvoinen...

Oikeassa oot: jos ei pysty halujaan kurissa pitämään, pysyköön sinkkuna ja tehköön niinkuin paraaksi näkee!

Lue lisää

Joo, mä oo sammaa mieltä siitä, että just ja just voi sen yhe kerra antaa anteeks (tosi pitki hampai), mutta jos se ruppee toistummaa jatkuvasti... en periaatteesa hyväksy toise pettämistä, mutta ihimisiähä me kaikki vaa ollaa... vahinkoja voi joskus tapahtua. Tärkeintä mielestäni on, että likkakaveris ymmärtää mitä on teheny ja kattuu sitä. Yritähän vaa pikkuhilijaa unohtaa tapahtunu, hienoo kuitenki että yrität jatkaa tyttöystäväs kans etkä lempannu sitä heti pellolle, ilmeisesti rakastat todella tyttöystävääs! Toivottavasti se tajuaa olla ihimisiks jatkossa.

Gabriella 27 kirjoitti:

Toivotan sulle onnea valitsemallasi 'tiellä'...kaikesta sydämestäni.
Minkä ikäinen olet...?

täytän tänä vuonna 23..

Juuri rehellisyys on se syy miksi en jättänyt häntä. Olisi ollut tuskaa katsoa joka päivä silmiin, joista näkee jonkin olevan vialla. Olisi ollut turhauttavaa itsekseen miettiä, miksi toisen käytös jollain tavalla muuttui, silloin olisi varmasti tullut vääriä käsityksiä, ja lopulta johtanut onnettomaan eroon lukuisten riitojen jälkeen.

Voin kuvitella, kuinka vaikeaa on antaa tuota itselleen anteeksi. Älä kuitenkaan liian raskaasti sitä ota.

Kunnioitan ihmistä, jolla on rohkeutta kertoa noin vaikeasta asiasta. Miehesi varmasti myös kunnioitti sitä, sillä rehellisyys ja katumus on harvinaista. Yleisempää on, että pettänyt osapuoli "unohtaa" tekemänsä, eikä käy sitä raskasta prosessia läpi edes itsekseen, jotta kumppani ei huomaisi mistään mitään. Yleensä tämän seurauksena pettäminen jatkuu, ja pettäjästä se tuntuu yhä luonnollisemmalta. Tämän takia katumus on todella tärkeää´!!

Itsekin opin todella paljon itsestäni viimeisen puolen vuoden aikana. En koskaan haluaisi kenellekään sitä tuskaa, minkä olen itse kokenut. Silti, kaikesta huolimatta, ihmisluonto on sellainen, että "kosto" on ollut minunkin mielessäni.. Mutta luulisin sen vain pahentavan omaa oloani.En tiedä!

Jos kostaisin tyttöystävälleni, en pitäisi sitä läheskään yhtä isona pahana, kuin mitä minulle hän teki. Outoa kyllä.. Sillä kosto on tieten tahtoen tehty, vailla mitään tunteita tai himoa. Se olisi pelkkä suoritus, jolla tähtäisin pääseväni "tasoihin". Likkakaverini tapauksessa kyse oli hetken huumasta, kaiken muun unohtamisesta sinä aikana, jota pidän erittäin pahana. Jos nyt itselläni olisi mahdollisuus kostaa, hakeutumatta kuitenkaan tilanteeseen, luulisin mielessäni kuitenkin olevan, että hän on tämän jo tehnyt, miksen minäkin.. Kuitenkin ajattelisin silloin tyttöystävääni, enkä todennäköisesti edes pystyisi häntä pettämään. Varsinainen noidankehä!

Toivon siis kaikkien tätä lukevien ajattelevan omaa tilannettaan. Tutustukaa omaan itseenne, sillä silloin ehkä opitte ymmärtämään myös muita..

Tällä hetkellä olen tyytyväinen tilanteeseeni. Tyttöystäväni on vierelläni ja mikä tärkeitä, pystymme puhumaan vaikeistakin asioista. Usein hän kuitenkin kysyy onko kaikki hyvin.. Hän siis aistii sen surun, minkä on tuottanutkin, ja silloin hänen on varmasti vaikea antaa itselleen anteeksi. Se on kuin yhteinen sävel, jolloin molemmat kaipaavat lohdutusta.

Toivon ajan parantavan haavat..

... olen pettänyt jo 7 vuotta menestyksellisesti.

Puolisolla ei ole aavistustakaan asiasta. Puhumme kaikesta ja vapautuneesti, eikä uskollisuudestakaan puhominen ole tabu.

Ihan turha erota, koska olen onnellinen.

JJ kirjoitti:

Juuri rehellisyys on se syy miksi en jättänyt häntä. Olisi ollut tuskaa katsoa joka päivä silmiin, joista näkee jonkin olevan vialla. Olisi ollut turhauttavaa itsekseen miettiä, miksi toisen käytös jollain tavalla muuttui, silloin olisi varmasti tullut vääriä käsityksiä, ja lopulta johtanut onnettomaan eroon lukuisten riitojen jälkeen.

Voin kuvitella, kuinka vaikeaa on antaa tuota itselleen anteeksi. Älä kuitenkaan liian raskaasti sitä ota.

Kunnioitan ihmistä, jolla on rohkeutta kertoa noin vaikeasta asiasta. Miehesi varmasti myös kunnioitti sitä, sillä rehellisyys ja katumus on harvinaista. Yleisempää on, että pettänyt osapuoli "unohtaa" tekemänsä, eikä käy sitä raskasta prosessia läpi edes itsekseen, jotta kumppani ei huomaisi mistään mitään. Yleensä tämän seurauksena pettäminen jatkuu, ja pettäjästä se tuntuu yhä luonnollisemmalta. Tämän takia katumus on todella tärkeää´!!

Itsekin opin todella paljon itsestäni viimeisen puolen vuoden aikana. En koskaan haluaisi kenellekään sitä tuskaa, minkä olen itse kokenut. Silti, kaikesta huolimatta, ihmisluonto on sellainen, että "kosto" on ollut minunkin mielessäni.. Mutta luulisin sen vain pahentavan omaa oloani.En tiedä!

Jos kostaisin tyttöystävälleni, en pitäisi sitä läheskään yhtä isona pahana, kuin mitä minulle hän teki. Outoa kyllä.. Sillä kosto on tieten tahtoen tehty, vailla mitään tunteita tai himoa. Se olisi pelkkä suoritus, jolla tähtäisin pääseväni "tasoihin". Likkakaverini tapauksessa kyse oli hetken huumasta, kaiken muun unohtamisesta sinä aikana, jota pidän erittäin pahana. Jos nyt itselläni olisi mahdollisuus kostaa, hakeutumatta kuitenkaan tilanteeseen, luulisin mielessäni kuitenkin olevan, että hän on tämän jo tehnyt, miksen minäkin.. Kuitenkin ajattelisin silloin tyttöystävääni, enkä todennäköisesti edes pystyisi häntä pettämään. Varsinainen noidankehä!

Toivon siis kaikkien tätä lukevien ajattelevan omaa tilannettaan. Tutustukaa omaan itseenne, sillä silloin ehkä opitte ymmärtämään myös muita..

Tällä hetkellä olen tyytyväinen tilanteeseeni. Tyttöystäväni on vierelläni ja mikä tärkeitä, pystymme puhumaan vaikeistakin asioista. Usein hän kuitenkin kysyy onko kaikki hyvin.. Hän siis aistii sen surun, minkä on tuottanutkin, ja silloin hänen on varmasti vaikea antaa itselleen anteeksi. Se on kuin yhteinen sävel, jolloin molemmat kaipaavat lohdutusta.

Toivon ajan parantavan haavat..

Lue lisää

Se on hullua kuinka tuo kosto tuntuu suloiselta ajatukselta... mutta todellisuudessa se on toisin. Olosi olisi kamala koston jälkeen, joten älä tee sitä. Tiedän että sinulla on varmasti vaikeaa mutta älä kosta, sillä et voita mitään vaikka tunteesi ei olisikaan mukana. Tiedän nimittäin että mieheni myös hautoi kostoa mutta ei sitä ikinä toteuttanut, puhui kuitenkin useasti eromme jälkeen.

Tiedän kuinka pettäminen satuttaa toista... ja siksi on vaikea antaa itselleen anteeksi mutta niin kuin sanoin, aika parantaa haavat. Olemme näin jälkikäteen ex-mieheni kanssa jutelleet siitä että kuinka hyvin asiamme todella olivatkaan silloin mutta kumpikaan ei huomannut sitä. Molemmat tekivät omat virheensä eikä ajatellut kuinka syvä se rakkaus kuitenkin oli. Mietin ratkaisuani yli vuoden joten se oli harkittu mutta näin jälkikäteen ajatellen olisimme voinut selvitä siitä kuten tekin selviätte. Olin kuitenkin henkisessä helvetissä ja siitä ei ollut muuta ulospääsyä.
Olet aivan ihana ihminen , pysy sellaisena! Tyttöystäväsi on todella onnekas kun hänellä on sinut!

sepe kirjoitti:

... olen pettänyt jo 7 vuotta menestyksellisesti.

Puolisolla ei ole aavistustakaan asiasta. Puhumme kaikesta ja vapautuneesti, eikä uskollisuudestakaan puhominen ole tabu.

Ihan turha erota, koska olen onnellinen.

Lue lisää

Kuten jo mainitsin, ihmisiä on monenlaisia..

7 vuoden menestyksellinen pettäminen ei sovi ainakaan minun ajatusmaailmaani. Ei ole minun asiani, jos olette onnellisempia näin. Mutta teidän suhteessannekin on rehellisyyttä! Tärkeä pointti lieneekin se, että asioista puhutaan..

JJ kirjoitti:

Juuri rehellisyys on se syy miksi en jättänyt häntä. Olisi ollut tuskaa katsoa joka päivä silmiin, joista näkee jonkin olevan vialla. Olisi ollut turhauttavaa itsekseen miettiä, miksi toisen käytös jollain tavalla muuttui, silloin olisi varmasti tullut vääriä käsityksiä, ja lopulta johtanut onnettomaan eroon lukuisten riitojen jälkeen.

Voin kuvitella, kuinka vaikeaa on antaa tuota itselleen anteeksi. Älä kuitenkaan liian raskaasti sitä ota.

Kunnioitan ihmistä, jolla on rohkeutta kertoa noin vaikeasta asiasta. Miehesi varmasti myös kunnioitti sitä, sillä rehellisyys ja katumus on harvinaista. Yleisempää on, että pettänyt osapuoli "unohtaa" tekemänsä, eikä käy sitä raskasta prosessia läpi edes itsekseen, jotta kumppani ei huomaisi mistään mitään. Yleensä tämän seurauksena pettäminen jatkuu, ja pettäjästä se tuntuu yhä luonnollisemmalta. Tämän takia katumus on todella tärkeää´!!

Itsekin opin todella paljon itsestäni viimeisen puolen vuoden aikana. En koskaan haluaisi kenellekään sitä tuskaa, minkä olen itse kokenut. Silti, kaikesta huolimatta, ihmisluonto on sellainen, että "kosto" on ollut minunkin mielessäni.. Mutta luulisin sen vain pahentavan omaa oloani.En tiedä!

Jos kostaisin tyttöystävälleni, en pitäisi sitä läheskään yhtä isona pahana, kuin mitä minulle hän teki. Outoa kyllä.. Sillä kosto on tieten tahtoen tehty, vailla mitään tunteita tai himoa. Se olisi pelkkä suoritus, jolla tähtäisin pääseväni "tasoihin". Likkakaverini tapauksessa kyse oli hetken huumasta, kaiken muun unohtamisesta sinä aikana, jota pidän erittäin pahana. Jos nyt itselläni olisi mahdollisuus kostaa, hakeutumatta kuitenkaan tilanteeseen, luulisin mielessäni kuitenkin olevan, että hän on tämän jo tehnyt, miksen minäkin.. Kuitenkin ajattelisin silloin tyttöystävääni, enkä todennäköisesti edes pystyisi häntä pettämään. Varsinainen noidankehä!

Toivon siis kaikkien tätä lukevien ajattelevan omaa tilannettaan. Tutustukaa omaan itseenne, sillä silloin ehkä opitte ymmärtämään myös muita..

Tällä hetkellä olen tyytyväinen tilanteeseeni. Tyttöystäväni on vierelläni ja mikä tärkeitä, pystymme puhumaan vaikeistakin asioista. Usein hän kuitenkin kysyy onko kaikki hyvin.. Hän siis aistii sen surun, minkä on tuottanutkin, ja silloin hänen on varmasti vaikea antaa itselleen anteeksi. Se on kuin yhteinen sävel, jolloin molemmat kaipaavat lohdutusta.

Toivon ajan parantavan haavat..

Lue lisää

Ihmisiä on erilaisia. Itse en olisi suhdetta jatkanut, koska mielestäni partnerini ei olisi minua ansainnut.

Luottamusta ei ainakaan voi koskaan takaisin saada ja se on jokaisen suhteen kulmakivi... tämä on tietysti minun kantani ja meitähän on niin moneen junaan.

Homman pointti taitaa kuitenkin olla se, että olet tavattoman rakastunut. Joten pystyn kuvittelemaan kuinka vaikeaa teillä oli. Et kuitenkaan ole yli päässyt tästä asiasta, tuskin muuten olisit siitä kirjoittanutkaan...? Empä tiedä.
Anteeksi anto ei ole vahvimpia puoliani, enkä sen takia pysty ihan täysin samaistumaan teidän toimintaanne tilanteen hoitamisessa, mutta eihän minun tarvitsekkaan : )

Kaikesta huolimatta toivon teille onnea ja sinulle pikaista paranemista : )

Meistä kukaan ei ole täydellinen!!! Et edes sinä... ja taidat olla pettänyt sinäkin! Ja miten ihmeessa naisen tai miehen pettäminen voi muka olla joteinkin erilaisia?? Känni ei ole mikään peruste...sori!! Virheistään voi oppia... sekä mies että nainen!!

Mielestäni oot sekä oikeassa että väärässä: ennen tapahtunutta meillä oli puhettä siitä, että kumpikaan ei ollut aikaisemmin ollut muiden kanssa. Eli siis olimme toisillemme ensimmäiset. Puhuimme myös kokeilemisesta vieraan kanssa, tietenkään ei mitenkään sitovasti, mikä tuli molemmille selväksi.

Sen huomasin todellakin, että naisen mielestä kumppanin pitäisi olla tuttu! Tietenkin poikkeuksiakin on, mutta rohkenen silti yleistää..

Tämän takia pidinkin pahana sitä, että entinen soitteli tyttöystävälleni. On todella vaikea mennä naiselle sanomaan, että jos mies soittelee varatulle, tällä on lähes poikkeuksetta jotain mielessä. Vaikka naisen puolelta se on pelkästään ystävyyttä, on monen miehen maailma erilainen(naisille tiedoksi!). Jos nainen, tässä tapauksessa tyttöystäväni, antaa soittelun jatkua, eikä huomaa siinä mitään erikoista, kokee mies, että hänestä pidetään ja on jotenkin puoleensavetävä. Niin myös minä kokisin jos vieraalle soittelisin..

Entinen todellakin tiesi likkakaverini seurustelusta, olihan hänellä sormuskin sormessa.. Jos nyt näkisin hänet, mitä en todellakaan koskaan tule edes toivomaan, en löisi häntä! Miksi niin tekisin? Sattuuhan lyöminen, mutta onko sillä samaa vaikutusta kuin silmästä silmään lausutut sanat?

Loppujen lopuksi, tottakai ihminen etsii hänelle sopivinta kumppania. Tiedän tyttöystäväni olevan myös monien mieleen ja en toisaalta voi syyllistää tästä miestä. Lähes kaikki syy on tyttöystävässäni, hän ei osannut pitää tunteitaan kurissa, ja joutui sitä katkerasti katumaan jälkeenpäin. Mikäli vanha suola häntä janottaa, menköön. Mutta mies, joka tavoittelee toisen omaa, tulee kyllä pettämään myös omaansa. Silloin katumus olisi kahta kauheampi, mikäli minut häneen vaihtaisi!!

Minusta nyrkit eivät ole tarkoitettu toisen loukkaamiseen. Sanat tekevät sen paremmin!

JJ kirjoitti:

Mielestäni oot sekä oikeassa että väärässä: ennen tapahtunutta meillä oli puhettä siitä, että kumpikaan ei ollut aikaisemmin ollut muiden kanssa. Eli siis olimme toisillemme ensimmäiset. Puhuimme myös kokeilemisesta vieraan kanssa, tietenkään ei mitenkään sitovasti, mikä tuli molemmille selväksi.

Sen huomasin todellakin, että naisen mielestä kumppanin pitäisi olla tuttu! Tietenkin poikkeuksiakin on, mutta rohkenen silti yleistää..

Tämän takia pidinkin pahana sitä, että entinen soitteli tyttöystävälleni. On todella vaikea mennä naiselle sanomaan, että jos mies soittelee varatulle, tällä on lähes poikkeuksetta jotain mielessä. Vaikka naisen puolelta se on pelkästään ystävyyttä, on monen miehen maailma erilainen(naisille tiedoksi!). Jos nainen, tässä tapauksessa tyttöystäväni, antaa soittelun jatkua, eikä huomaa siinä mitään erikoista, kokee mies, että hänestä pidetään ja on jotenkin puoleensavetävä. Niin myös minä kokisin jos vieraalle soittelisin..

Entinen todellakin tiesi likkakaverini seurustelusta, olihan hänellä sormuskin sormessa.. Jos nyt näkisin hänet, mitä en todellakaan koskaan tule edes toivomaan, en löisi häntä! Miksi niin tekisin? Sattuuhan lyöminen, mutta onko sillä samaa vaikutusta kuin silmästä silmään lausutut sanat?

Loppujen lopuksi, tottakai ihminen etsii hänelle sopivinta kumppania. Tiedän tyttöystäväni olevan myös monien mieleen ja en toisaalta voi syyllistää tästä miestä. Lähes kaikki syy on tyttöystävässäni, hän ei osannut pitää tunteitaan kurissa, ja joutui sitä katkerasti katumaan jälkeenpäin. Mikäli vanha suola häntä janottaa, menköön. Mutta mies, joka tavoittelee toisen omaa, tulee kyllä pettämään myös omaansa. Silloin katumus olisi kahta kauheampi, mikäli minut häneen vaihtaisi!!

Minusta nyrkit eivät ole tarkoitettu toisen loukkaamiseen. Sanat tekevät sen paremmin!

Lue lisää

Sinähän olet aivan samassa tilanteessa kuin me vuosia sitten! Mekin olimme toisillemme ensimmäiset ja puhuimme usein siitä että mitäs jos vain kokeiltaisiin miltä se "joku muu" tuntuu... tästä varmaankin johtui pettämiseni. Halusin kokeilla onko se ruoho aidan takana vihreämpää... ei ollut. Ja ex-mieheni on näin jälkikäteen sanonut kun on todellakin monia muita kokeillut että olen ollut yksi parhaista... uskon että siinä on se niksi että me todella rakastettin toisiamme... ja rakastamme edellen.

Pilvi kirjoitti:

Sinähän olet aivan samassa tilanteessa kuin me vuosia sitten! Mekin olimme toisillemme ensimmäiset ja puhuimme usein siitä että mitäs jos vain kokeiltaisiin miltä se "joku muu" tuntuu... tästä varmaankin johtui pettämiseni. Halusin kokeilla onko se ruoho aidan takana vihreämpää... ei ollut. Ja ex-mieheni on näin jälkikäteen sanonut kun on todellakin monia muita kokeillut että olen ollut yksi parhaista... uskon että siinä on se niksi että me todella rakastettin toisiamme... ja rakastamme edellen.

Lue lisää

Tutulta kuulostaa..

Mutta valitettavasti kantapään kautta teidänkin täytyi se kokea. Ihminen kun ei usko muiden varoituksia, kaikki täytyy itse nähdä ja kokeilla, jälkeenpäin ajatellen kokeilu oli varmasti pahin erehdys mitä voi kuvitella. Kaikki tietenkin riippuu ihmisistä ja heidän välisistä suhteistaan ja arvomaailmoistaan: joku voi kokea pettämisen piristeenä, jonkun elämä kaatuu siihen, jotakin ei se edes kiinnosta.

Lieneekö huonoa onneani olla tällainen tunteellinen? Helpompaa olisi olla välittämättä, säästyisin monelta tämänkin maailman pahuudelta.. mutta toisaalta en silloin osaisi nauttia hyvistä hetkistä enkä löytäisi asioista niiden hyviä puolia..

Mielestäni onnellisuus koostuu hyvin pienistä asioista. Vaikka joku pienimmistä asioista ei olisi kunnossa, on silti paljon hyviä. On osattava antaa niiden tasapainottaa toisiaan. Toisaalta uskollisuushan on niistä tärkeimmistä päästä, tämän horjuessa ihminen ei ole tasapainossa. Onnekseni meillä kihlattuni kanssa on näitä hyviä asioita, joita arvostan, ja joita ilman en olisi hänen kanssaan enää..

..kuullostaa teidän ongelmiin verrattuna ihan pieneltä mutta se vaivaa siksi, että olen ollut lihava. otin 20 kg pois kun mieheni tapasin. Ete varmaan ymmärrätte miten tämä on koetellut sitä itseluottamusta jonka olin saanut, kaiken koulukiusauksen ja pitkään jatkuneen piinan jälkeen. En voi syödä, en voi nukkua. Ajattelen koko ajan että " se johtui musta se johtui musta" vaikka mieheni itkien on monta kertaa selittänyt ettei saa tekemättömäksi sitä, ja se on hänen elämänsä suurin moka, josta hän ei itsekkään koskaan pääse yli ja että hän rakastaa mua enemmän kuin elämää.
Mutta.. mun itseluottamus katosi. Se kaikki minkä olin jo ehtinyt saavuttaa kun mua lakattiin kiusaamasta ja hakkaamasta vihdoinkin ja vihamiehet alkoi melkeen kosia. Sain sanoa kaikille suorat sanat päin naamaa. Sana todellakin loukkaa enemmän kuin nyrkit.

Nainen kirjoitti:

..kuullostaa teidän ongelmiin verrattuna ihan pieneltä mutta se vaivaa siksi, että olen ollut lihava. otin 20 kg pois kun mieheni tapasin. Ete varmaan ymmärrätte miten tämä on koetellut sitä itseluottamusta jonka olin saanut, kaiken koulukiusauksen ja pitkään jatkuneen piinan jälkeen. En voi syödä, en voi nukkua. Ajattelen koko ajan että " se johtui musta se johtui musta" vaikka mieheni itkien on monta kertaa selittänyt ettei saa tekemättömäksi sitä, ja se on hänen elämänsä suurin moka, josta hän ei itsekkään koskaan pääse yli ja että hän rakastaa mua enemmän kuin elämää.
Mutta.. mun itseluottamus katosi. Se kaikki minkä olin jo ehtinyt saavuttaa kun mua lakattiin kiusaamasta ja hakkaamasta vihdoinkin ja vihamiehet alkoi melkeen kosia. Sain sanoa kaikille suorat sanat päin naamaa. Sana todellakin loukkaa enemmän kuin nyrkit.

Lue lisää

Kun luottamus petetään, se kolahtaa syvältä. Sitä ei voi sanoin edes kuvailla..

Minun itseluottamukseni kärsi myös kolauksen tämän takia, mutta pystyin silti nostamaan sen takaisin, ja nyt se on parempi kuin koskaan ennen! Ei minun tarvitse välittää siitä, mitä ympäristö minusta ajattelee. Olen oma itseni ja se on tärkeintä. Jos se ei jollekin kelpaa, niin mitä sitten? Tiedän saavani eniten arvostusta omana itsenäni.

En usko tyttöystäväni pettäneen minua siksi, että olisin jotenkin riitämätön hänelle. Jos näin luulisin, lähtisin kävelemään. Ihmisen täytyy antaa olla siellä missä hänestä on parasta.

Hänkin sanoi, että jos minusta tuntuu pahalta olla hänen kanssaan, niin sanoisin sen ja hän ymmärtäisi vaikkakin se sattuisi. Myös silloin huomasin, kuinka hän minusta välittää.. Luopuisi minusta jos kärsin hänen tekonsa takia.

Kaikkea hyvää teille!!

Nainen kirjoitti:

..kuullostaa teidän ongelmiin verrattuna ihan pieneltä mutta se vaivaa siksi, että olen ollut lihava. otin 20 kg pois kun mieheni tapasin. Ete varmaan ymmärrätte miten tämä on koetellut sitä itseluottamusta jonka olin saanut, kaiken koulukiusauksen ja pitkään jatkuneen piinan jälkeen. En voi syödä, en voi nukkua. Ajattelen koko ajan että " se johtui musta se johtui musta" vaikka mieheni itkien on monta kertaa selittänyt ettei saa tekemättömäksi sitä, ja se on hänen elämänsä suurin moka, josta hän ei itsekkään koskaan pääse yli ja että hän rakastaa mua enemmän kuin elämää.
Mutta.. mun itseluottamus katosi. Se kaikki minkä olin jo ehtinyt saavuttaa kun mua lakattiin kiusaamasta ja hakkaamasta vihdoinkin ja vihamiehet alkoi melkeen kosia. Sain sanoa kaikille suorat sanat päin naamaa. Sana todellakin loukkaa enemmän kuin nyrkit.

Lue lisää

sillä olen kokenut tuon kaiken saman. Koulukiusauksen lihavuuden takia, perhehelvetin, alemmuuden tunteen, laihdutuksesta tulevan itsekunnioituksen... pettämisen (tosin petin itse mutta on minuakin petetty). Elämä ei ole helppoa... voin kuvitella miltä sinusta todella tuntuu.