Vain elämää(kö) !?

JJ

Tuttua liian monelle..

En voi suurempaa tuskaa kuvitella kuin petettynä oleminen. Itselleni tämä sattui jo reilu puoli vuotta sitten. Onneksi tyttöystäväni itsensä kertomana..!

Tunteet oli kieltämättä melko ristiriidassa keskenään: halusin hänet pois elämästäni, silti rakastin häntä. Kaikkein suurin kolaus oli kuitenkin se, että tämä tapahtui hänen entisen poikakaverinsa kanssa.

Entinen otti yhteyttä häneen reilu vuosi ennen tapahtunutta. Tyttöystäväni kuitenkin kertoi minulle kaikki puhelut ja tekstiviestit, koska näin me sovimme..Enhän tietenkään voinut kieltää häntä vastaamasta puheluihin, ja hän vakuutti minut siitä, että ovat vain ystäviä (jonka kyllä uskon yhä). Hän ei kuitenkaan soittanut, pari tekstiviestiä kuitenkin, mutta tiesin silti kaiken.

Koko ajan minuun kuitenkin sattui. Sattui se, että tiesin, että entisellä on jotain tunteita tyttöystävääni kohtaan. Sitä en kuitenkaan sanonut.

Lopulta se kuitenkin tapahtui: ollessani muualla tyttöystäväni oli yksin kesäasunnossan ja soitti entiselle. Pari siideriä ja loput arvaattekin..Hän sanoi, että tämä tapahtui täysin vahingossa. Hänellä ei ollut mitään tarkoitusta mennä niin pitkälle, eikä osaa selittää, miksi kutsui entisen edes kylään. Hän oli kaikesta todella pahoillaan.

Putosin täysin. Tuntui, että kaikki hyvä oli mennyttä, jäljellä oli vain tuskan raastama sydän, vuotava, jonka haavat eivät koskaan arpeudu. Itkin. Ja niin myös tyttöystäväni. En kuitenkaan halunnut tehdä mitään hätiköidysti, en jättänyt häntä siltä seisomalta, vaan päätin ensin antaa itselleni aikaa ajatella.

Töistä ei tullut mitään, puristava tunne oli rinnassani yötä päivää. En saanut edes nukuttua kunnolla enkä syönyt juurikaan.

Keskustelimme asian juurta jaksain. Puhelinlaskut olivat hirvittävät, ja yöt venyivät. Töihin lähdin lähes nukkumatta..

Päätin kuitenkin yrittää jaksaa, sillä rakastin häntä todella paljon(ja rakastan yhä!). Se sattui häneen myös, mutta hän ei näyttänyt sitä kuten minä. Hän antoi minulle kaiken minkä voi, ja siitä olen todellakin kiitollinen. Ilman tätä raskasta jaksoa olisin yhä täysin murtunut, miettisin, kuinka minulle voi käydä näin. Mutta pitkät keskustelut, kyyneleet ja tuska voivat lopulta tuoda paremman tuloksen.

Pyysin häntä katkaisemaan kaikki yhteydet entiseen poikakaveriinsa, ja niin hän tekikin. Olisi tehnyt ilman että olisin sanonut. Hän poisti puhelimestaan entisen numeron, lähetti ensin pari viestiä, ja selvitti asian hänellekin.

Tällä hetkellä asumme yhdessä ja rakastamme toisiamme. Silti tuo asia palaa mieleeni usein. Uskon kuitenkin, että tämä jäi tähän. Luotan häneen yhä, vaikkakin se aluksi oli vaikeaa..

Kaikkein tärkeintä on rehellisyys, se on jopa uskollisuutta tärkämpää!! Olisin joka tapauksessa huomannut jotain olevan vialla, eikä kertomatta jättäminen olisi ollut parempi vaihtoehto. Kiitän rakastani mielessäni joka päivä hänen rehellisyydestään, se auttoi minua jaksamaan, ja auttaa yhä. Toivon silti, että jonain päivänä voisin antaa hänelle anteeksi. Tällä hetkellä voin vain elää tapahtuneen kanssa, mutta anteeksi en ole voinut antaa..



Miettikää elämänne suuntaa. Pitäkää kiinni periaatteistanne älkääkä antako tunteiden mennä tietyissä tilanteissa järjen edelle!! Onko hetken huuma sen arvoista, että elät loppuelämäsi tuskassa, kertomatta asiasta rakkaallesi? Vai onko hän edes rakkaasi? Kuinka voi rakastaa sitä ketä pettää? Kerran erehdys voi olla sattumaa, toinen kerta on jo jotain muuta..

Olkaa rehellisiä, sitä arvostetaan enemmän kuin uskottekaan!!

24

1114

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • JJ

      Niin, halukkaat ottakaa ihmeessä kantaa..

    • Lähis

      jokane taaplaa tyylillää, en mä haluu tuomita ketää, mut mä itse en henkkohtasesti jatkas sellase ihmise kans, joka mua pettäs. Vaikka vaa kerranki. Oli syynä sit alkoholi tai mikä vaa, mut oon sitä mieltä, et jos toist pettää ni sillo yleesä parisuhtees o jotai ongelmia, joko rakkaus o lopahtanu tai jotai muut, mut ei asia kyl pettämäl parannu yhtää, päivasto. Asioist pitäis pystyä puhumaa ajois, ennenku mitää tälläst pääsee tapahtuu. Tai no ei pettämise taustal välttämät huono parisuhde oo, ehkä jotkut vaa hakee seikkailua tai jännityst elämääsä, mut pitäs sit tarkoi harkit enneku alkaa kenekää kans vakavammi seurustelee, pitäs pysyy nii kaua sinkkun, ku juoksut o tehty!

      Mut niiku itse sanoit, et oo pystyny antaa sitä asiaa puolisolles anteeks ja sitä ei varmaankaa kovi helpol ees unohda. Se o sellane kiila, joka varmasti viel tulee vaikuttaa tee suhteesee tai en tiedä, ehkä te pääsette sen asian ylitse päivä kerralla. Kyl se varmasti kovil o ottanu myös su kumppanilles kertoo pettämisensä, hatu nosto arvone asia, mut mistä sitä voi tietää jos se vanha suola alkaa uudestaa janottaa, I hope not!

      Toivotan kuitenki onnea teiä suhteel, mut en kyl tie ootko sä sen tytön luottamukse arvone mies, must sä ansaitsisit kyl parempaa, mut itsehä sä varmaa parhaite tiedät mikä o sul hyväks ja mikä ei..ja mitä elämältäs haluut!

      Hali sulle =)

      • JJ

        Kiits vaan kommenteista..

        Liki 5 vuotta ollaan jo yhdessä taaplailtu näitä polkuja ja luulisin kyl tuntevani likkakaverini aika hyvin.. Tai mistä sitä koskaan kukaan tietää, mitä toisella on kuoren alla piilossa..

        Mutta asiasta on kyllä käyty useat keskustelut ja luulisin suhteemme olevan sillä tasolla, ettei tällaisia asioita aleta salailemaan. Tapahtuneelle kun ei valitettavasti mitään voi, niin se täytyy pitkin hampain yrittää sulatella. Kova pala kyllä pureskeltavaks, mutta toivon sen silti kannattavan..

        Jo kihlattuni ilmeestäkin näkee sen pahan olon, minkä hän on itselleen tuottanu. Ei siinä auta mennä enään syyttelemään eikä haukkumaan.

        Toivon silti jatkossa että hän minua sen verran arvostaa, että vaikka tilaisuus sen sallisi, jättäisi sen käyttämättä. Toistamiseen jos minua petettäisiin, en todellakaan jäisi katselemaan sitä. Sellainen ihminen ei ole rakkauden arvoinen...

        Oikeassa oot: jos ei pysty halujaan kurissa pitämään, pysyköön sinkkuna ja tehköön niinkuin paraaksi näkee!


      • jamppa

        ... uunotettu ... aina uunotettu. Ei ole kuin ajan kysymys, että tapahtuma toistuu. Kun muijasi on kerran päässyt pinteestä, jatkoa seuraa varmasti.

        Toisaalta voi käydä niin, että alat itse hautoa kostoa tai muutut niin mustasukkaiseksi, että alat vahtia kaikkia tekemisiään ja kuvittelet kohta olemattomiakin. Siitä ei hyvää seuraa, joten suosittelen vahvasti uuden objektin etsimistä, niin että systeemit ovat valmiiksi pedatut. Siinä tilanteessa kun annat kenkää vanhalle, on se tehokkain tapa maksaa potut pottuina.

        Terve opetus pettäjälle ja samalla mielenterveytesi säilyy.


      • JJ
        jamppa kirjoitti:

        ... uunotettu ... aina uunotettu. Ei ole kuin ajan kysymys, että tapahtuma toistuu. Kun muijasi on kerran päässyt pinteestä, jatkoa seuraa varmasti.

        Toisaalta voi käydä niin, että alat itse hautoa kostoa tai muutut niin mustasukkaiseksi, että alat vahtia kaikkia tekemisiään ja kuvittelet kohta olemattomiakin. Siitä ei hyvää seuraa, joten suosittelen vahvasti uuden objektin etsimistä, niin että systeemit ovat valmiiksi pedatut. Siinä tilanteessa kun annat kenkää vanhalle, on se tehokkain tapa maksaa potut pottuina.

        Terve opetus pettäjälle ja samalla mielenterveytesi säilyy.

        Mielipiteitä on monia, mutta erilaisia on ihmisetkin..

        Kerran uunotettu, aina uunotettu.. toivon ainakin, ettei päde minun kohdallani. Uskon vakaasti, että ihminen voi muuttua. Se, mihin suuntaan muuttuminen tapahtuu, on täysin kiinni ihmisestä itsestään. Jos siis likkakaverini tosissaan uskoo "päässeensä pinteestä" kaiken tämän jälkeen, hän todellakin on "väärä" valinta minulle..

        Ihmisen käytöksestä kyllä huomaa, mikäli pettämistä on tapahtunut. Kokeilkaapa itse ottaa kumppaninne kanssa puheeksi vaikkapa vain ohimennen uskollisuus. Luulen kasvojen ja silmien paljastavan kaiken riippumatta sanoista.. Voisitko itse olla kuin mitään ei olisi tapahtunut kun rakkaasi kirkassilmin sinuun luottaen puhuu uskollisuudesta? Jos voit omatuntosi kolkuttamatta vannoa olleesi uskollinen, kehottaisin pysyttelemään sinkkuna, kunnes vietit lakkaavat vetämästä vieraisiin...

        Vielä kerran se rehellisyys..se, minkä näen tyttöystäväni silmistä, saa minut rakastamaan häntä. Hän on ainakin rehellinen. Kuinkahan moni pitäisi tuollaisen visusti omana tietonaan? Tunnen monia, jotka näin tekevät, ihan lähipiiristäni. Silti en puutu heidän tekemisiinsä, he ovat kavereitani ja heillä on oma ajatusmaailmansa. Minua kiinnostaa vain oma tilanteeni, itserakkaaksi minua ei silti pidä moittia.

        Kertokaapa te muutkin, pettäjät tai petetyt mielipiteitänne..


      • Gabriella 27
        JJ kirjoitti:

        Kiits vaan kommenteista..

        Liki 5 vuotta ollaan jo yhdessä taaplailtu näitä polkuja ja luulisin kyl tuntevani likkakaverini aika hyvin.. Tai mistä sitä koskaan kukaan tietää, mitä toisella on kuoren alla piilossa..

        Mutta asiasta on kyllä käyty useat keskustelut ja luulisin suhteemme olevan sillä tasolla, ettei tällaisia asioita aleta salailemaan. Tapahtuneelle kun ei valitettavasti mitään voi, niin se täytyy pitkin hampain yrittää sulatella. Kova pala kyllä pureskeltavaks, mutta toivon sen silti kannattavan..

        Jo kihlattuni ilmeestäkin näkee sen pahan olon, minkä hän on itselleen tuottanu. Ei siinä auta mennä enään syyttelemään eikä haukkumaan.

        Toivon silti jatkossa että hän minua sen verran arvostaa, että vaikka tilaisuus sen sallisi, jättäisi sen käyttämättä. Toistamiseen jos minua petettäisiin, en todellakaan jäisi katselemaan sitä. Sellainen ihminen ei ole rakkauden arvoinen...

        Oikeassa oot: jos ei pysty halujaan kurissa pitämään, pysyköön sinkkuna ja tehköön niinkuin paraaksi näkee!

        Toivotan sulle onnea valitsemallasi 'tiellä'...kaikesta sydämestäni.
        Minkä ikäinen olet...?


      • Kaikkea hyvää sulle!
        JJ kirjoitti:

        Kiits vaan kommenteista..

        Liki 5 vuotta ollaan jo yhdessä taaplailtu näitä polkuja ja luulisin kyl tuntevani likkakaverini aika hyvin.. Tai mistä sitä koskaan kukaan tietää, mitä toisella on kuoren alla piilossa..

        Mutta asiasta on kyllä käyty useat keskustelut ja luulisin suhteemme olevan sillä tasolla, ettei tällaisia asioita aleta salailemaan. Tapahtuneelle kun ei valitettavasti mitään voi, niin se täytyy pitkin hampain yrittää sulatella. Kova pala kyllä pureskeltavaks, mutta toivon sen silti kannattavan..

        Jo kihlattuni ilmeestäkin näkee sen pahan olon, minkä hän on itselleen tuottanu. Ei siinä auta mennä enään syyttelemään eikä haukkumaan.

        Toivon silti jatkossa että hän minua sen verran arvostaa, että vaikka tilaisuus sen sallisi, jättäisi sen käyttämättä. Toistamiseen jos minua petettäisiin, en todellakaan jäisi katselemaan sitä. Sellainen ihminen ei ole rakkauden arvoinen...

        Oikeassa oot: jos ei pysty halujaan kurissa pitämään, pysyköön sinkkuna ja tehköön niinkuin paraaksi näkee!

        Joo, mä oo sammaa mieltä siitä, että just ja just voi sen yhe kerra antaa anteeks (tosi pitki hampai), mutta jos se ruppee toistummaa jatkuvasti... en periaatteesa hyväksy toise pettämistä, mutta ihimisiähä me kaikki vaa ollaa... vahinkoja voi joskus tapahtua. Tärkeintä mielestäni on, että likkakaveris ymmärtää mitä on teheny ja kattuu sitä. Yritähän vaa pikkuhilijaa unohtaa tapahtunu, hienoo kuitenki että yrität jatkaa tyttöystäväs kans etkä lempannu sitä heti pellolle, ilmeisesti rakastat todella tyttöystävääs! Toivottavasti se tajuaa olla ihimisiks jatkossa.


      • JJ
        Gabriella 27 kirjoitti:

        Toivotan sulle onnea valitsemallasi 'tiellä'...kaikesta sydämestäni.
        Minkä ikäinen olet...?

        täytän tänä vuonna 23..


    • Pilvi

      Olen pettänyt... siitä on jo muutama vuosi ja se johti eroon omasta tahdostani. Opin siitä paljon. En enää ikinä tuota toiselle ja itselle sellaista kärsimystä kun se tuotti. Mieheni olisi ollut valmis antamaan anteeksi mutta minä en voinut antaa anteeksi itselleni. Mutta siinä JJ olet oikeassa, sen näkee silmistä ja muutenkin toisen käyttäytymisestä (ainakin usein naisen kohdalla ) jos on pettänyt. Minäkin pysytyin valehtelemaan vain hetken, sitten halusin kertoa. Tämä oli ehkä syy siihen että mieheni olisi antanut anteeksi. Vielä tänäkin päivä olemme molemmat vapaita ja todella hyviä ystäviä. Hän haluaisi jatkaa yhteistä taivaltamme, olimmehan kiloissa ja meillä oli oma koti, mutta toistaiseksi en pysty. Olen jo pikkuhiljaa antanut itselleni anteeksi mutta en tiedä pystyykö hän ikinä luottamaan minuun vaikka niin sanookin. Teidän tapauksessa uskon että aika tekee tehtävänsä, vaikka ei se unohdusta tuo. Kuitenkin kaikesta mitä olet kirjoittanut niin huomaa sen että tämä on yhdistänyt teitä ja todella rakastatte toisianne. Se on harvinaista. Onnea jatkossakin!

      • JJ

        Juuri rehellisyys on se syy miksi en jättänyt häntä. Olisi ollut tuskaa katsoa joka päivä silmiin, joista näkee jonkin olevan vialla. Olisi ollut turhauttavaa itsekseen miettiä, miksi toisen käytös jollain tavalla muuttui, silloin olisi varmasti tullut vääriä käsityksiä, ja lopulta johtanut onnettomaan eroon lukuisten riitojen jälkeen.

        Voin kuvitella, kuinka vaikeaa on antaa tuota itselleen anteeksi. Älä kuitenkaan liian raskaasti sitä ota.

        Kunnioitan ihmistä, jolla on rohkeutta kertoa noin vaikeasta asiasta. Miehesi varmasti myös kunnioitti sitä, sillä rehellisyys ja katumus on harvinaista. Yleisempää on, että pettänyt osapuoli "unohtaa" tekemänsä, eikä käy sitä raskasta prosessia läpi edes itsekseen, jotta kumppani ei huomaisi mistään mitään. Yleensä tämän seurauksena pettäminen jatkuu, ja pettäjästä se tuntuu yhä luonnollisemmalta. Tämän takia katumus on todella tärkeää´!!

        Itsekin opin todella paljon itsestäni viimeisen puolen vuoden aikana. En koskaan haluaisi kenellekään sitä tuskaa, minkä olen itse kokenut. Silti, kaikesta huolimatta, ihmisluonto on sellainen, että "kosto" on ollut minunkin mielessäni.. Mutta luulisin sen vain pahentavan omaa oloani.En tiedä!

        Jos kostaisin tyttöystävälleni, en pitäisi sitä läheskään yhtä isona pahana, kuin mitä minulle hän teki. Outoa kyllä.. Sillä kosto on tieten tahtoen tehty, vailla mitään tunteita tai himoa. Se olisi pelkkä suoritus, jolla tähtäisin pääseväni "tasoihin". Likkakaverini tapauksessa kyse oli hetken huumasta, kaiken muun unohtamisesta sinä aikana, jota pidän erittäin pahana. Jos nyt itselläni olisi mahdollisuus kostaa, hakeutumatta kuitenkaan tilanteeseen, luulisin mielessäni kuitenkin olevan, että hän on tämän jo tehnyt, miksen minäkin.. Kuitenkin ajattelisin silloin tyttöystävääni, enkä todennäköisesti edes pystyisi häntä pettämään. Varsinainen noidankehä!

        Toivon siis kaikkien tätä lukevien ajattelevan omaa tilannettaan. Tutustukaa omaan itseenne, sillä silloin ehkä opitte ymmärtämään myös muita..

        Tällä hetkellä olen tyytyväinen tilanteeseeni. Tyttöystäväni on vierelläni ja mikä tärkeitä, pystymme puhumaan vaikeistakin asioista. Usein hän kuitenkin kysyy onko kaikki hyvin.. Hän siis aistii sen surun, minkä on tuottanutkin, ja silloin hänen on varmasti vaikea antaa itselleen anteeksi. Se on kuin yhteinen sävel, jolloin molemmat kaipaavat lohdutusta.

        Toivon ajan parantavan haavat..


      • sepe

        ... olen pettänyt jo 7 vuotta menestyksellisesti.

        Puolisolla ei ole aavistustakaan asiasta. Puhumme kaikesta ja vapautuneesti, eikä uskollisuudestakaan puhominen ole tabu.

        Ihan turha erota, koska olen onnellinen.


      • Pilvi
        JJ kirjoitti:

        Juuri rehellisyys on se syy miksi en jättänyt häntä. Olisi ollut tuskaa katsoa joka päivä silmiin, joista näkee jonkin olevan vialla. Olisi ollut turhauttavaa itsekseen miettiä, miksi toisen käytös jollain tavalla muuttui, silloin olisi varmasti tullut vääriä käsityksiä, ja lopulta johtanut onnettomaan eroon lukuisten riitojen jälkeen.

        Voin kuvitella, kuinka vaikeaa on antaa tuota itselleen anteeksi. Älä kuitenkaan liian raskaasti sitä ota.

        Kunnioitan ihmistä, jolla on rohkeutta kertoa noin vaikeasta asiasta. Miehesi varmasti myös kunnioitti sitä, sillä rehellisyys ja katumus on harvinaista. Yleisempää on, että pettänyt osapuoli "unohtaa" tekemänsä, eikä käy sitä raskasta prosessia läpi edes itsekseen, jotta kumppani ei huomaisi mistään mitään. Yleensä tämän seurauksena pettäminen jatkuu, ja pettäjästä se tuntuu yhä luonnollisemmalta. Tämän takia katumus on todella tärkeää´!!

        Itsekin opin todella paljon itsestäni viimeisen puolen vuoden aikana. En koskaan haluaisi kenellekään sitä tuskaa, minkä olen itse kokenut. Silti, kaikesta huolimatta, ihmisluonto on sellainen, että "kosto" on ollut minunkin mielessäni.. Mutta luulisin sen vain pahentavan omaa oloani.En tiedä!

        Jos kostaisin tyttöystävälleni, en pitäisi sitä läheskään yhtä isona pahana, kuin mitä minulle hän teki. Outoa kyllä.. Sillä kosto on tieten tahtoen tehty, vailla mitään tunteita tai himoa. Se olisi pelkkä suoritus, jolla tähtäisin pääseväni "tasoihin". Likkakaverini tapauksessa kyse oli hetken huumasta, kaiken muun unohtamisesta sinä aikana, jota pidän erittäin pahana. Jos nyt itselläni olisi mahdollisuus kostaa, hakeutumatta kuitenkaan tilanteeseen, luulisin mielessäni kuitenkin olevan, että hän on tämän jo tehnyt, miksen minäkin.. Kuitenkin ajattelisin silloin tyttöystävääni, enkä todennäköisesti edes pystyisi häntä pettämään. Varsinainen noidankehä!

        Toivon siis kaikkien tätä lukevien ajattelevan omaa tilannettaan. Tutustukaa omaan itseenne, sillä silloin ehkä opitte ymmärtämään myös muita..

        Tällä hetkellä olen tyytyväinen tilanteeseeni. Tyttöystäväni on vierelläni ja mikä tärkeitä, pystymme puhumaan vaikeistakin asioista. Usein hän kuitenkin kysyy onko kaikki hyvin.. Hän siis aistii sen surun, minkä on tuottanutkin, ja silloin hänen on varmasti vaikea antaa itselleen anteeksi. Se on kuin yhteinen sävel, jolloin molemmat kaipaavat lohdutusta.

        Toivon ajan parantavan haavat..

        Se on hullua kuinka tuo kosto tuntuu suloiselta ajatukselta... mutta todellisuudessa se on toisin. Olosi olisi kamala koston jälkeen, joten älä tee sitä. Tiedän että sinulla on varmasti vaikeaa mutta älä kosta, sillä et voita mitään vaikka tunteesi ei olisikaan mukana. Tiedän nimittäin että mieheni myös hautoi kostoa mutta ei sitä ikinä toteuttanut, puhui kuitenkin useasti eromme jälkeen.

        Tiedän kuinka pettäminen satuttaa toista... ja siksi on vaikea antaa itselleen anteeksi mutta niin kuin sanoin, aika parantaa haavat. Olemme näin jälkikäteen ex-mieheni kanssa jutelleet siitä että kuinka hyvin asiamme todella olivatkaan silloin mutta kumpikaan ei huomannut sitä. Molemmat tekivät omat virheensä eikä ajatellut kuinka syvä se rakkaus kuitenkin oli. Mietin ratkaisuani yli vuoden joten se oli harkittu mutta näin jälkikäteen ajatellen olisimme voinut selvitä siitä kuten tekin selviätte. Olin kuitenkin henkisessä helvetissä ja siitä ei ollut muuta ulospääsyä.
        Olet aivan ihana ihminen , pysy sellaisena! Tyttöystäväsi on todella onnekas kun hänellä on sinut!


      • JJ
        sepe kirjoitti:

        ... olen pettänyt jo 7 vuotta menestyksellisesti.

        Puolisolla ei ole aavistustakaan asiasta. Puhumme kaikesta ja vapautuneesti, eikä uskollisuudestakaan puhominen ole tabu.

        Ihan turha erota, koska olen onnellinen.

        Kuten jo mainitsin, ihmisiä on monenlaisia..

        7 vuoden menestyksellinen pettäminen ei sovi ainakaan minun ajatusmaailmaani. Ei ole minun asiani, jos olette onnellisempia näin. Mutta teidän suhteessannekin on rehellisyyttä! Tärkeä pointti lieneekin se, että asioista puhutaan..


      • Mies
        JJ kirjoitti:

        Juuri rehellisyys on se syy miksi en jättänyt häntä. Olisi ollut tuskaa katsoa joka päivä silmiin, joista näkee jonkin olevan vialla. Olisi ollut turhauttavaa itsekseen miettiä, miksi toisen käytös jollain tavalla muuttui, silloin olisi varmasti tullut vääriä käsityksiä, ja lopulta johtanut onnettomaan eroon lukuisten riitojen jälkeen.

        Voin kuvitella, kuinka vaikeaa on antaa tuota itselleen anteeksi. Älä kuitenkaan liian raskaasti sitä ota.

        Kunnioitan ihmistä, jolla on rohkeutta kertoa noin vaikeasta asiasta. Miehesi varmasti myös kunnioitti sitä, sillä rehellisyys ja katumus on harvinaista. Yleisempää on, että pettänyt osapuoli "unohtaa" tekemänsä, eikä käy sitä raskasta prosessia läpi edes itsekseen, jotta kumppani ei huomaisi mistään mitään. Yleensä tämän seurauksena pettäminen jatkuu, ja pettäjästä se tuntuu yhä luonnollisemmalta. Tämän takia katumus on todella tärkeää´!!

        Itsekin opin todella paljon itsestäni viimeisen puolen vuoden aikana. En koskaan haluaisi kenellekään sitä tuskaa, minkä olen itse kokenut. Silti, kaikesta huolimatta, ihmisluonto on sellainen, että "kosto" on ollut minunkin mielessäni.. Mutta luulisin sen vain pahentavan omaa oloani.En tiedä!

        Jos kostaisin tyttöystävälleni, en pitäisi sitä läheskään yhtä isona pahana, kuin mitä minulle hän teki. Outoa kyllä.. Sillä kosto on tieten tahtoen tehty, vailla mitään tunteita tai himoa. Se olisi pelkkä suoritus, jolla tähtäisin pääseväni "tasoihin". Likkakaverini tapauksessa kyse oli hetken huumasta, kaiken muun unohtamisesta sinä aikana, jota pidän erittäin pahana. Jos nyt itselläni olisi mahdollisuus kostaa, hakeutumatta kuitenkaan tilanteeseen, luulisin mielessäni kuitenkin olevan, että hän on tämän jo tehnyt, miksen minäkin.. Kuitenkin ajattelisin silloin tyttöystävääni, enkä todennäköisesti edes pystyisi häntä pettämään. Varsinainen noidankehä!

        Toivon siis kaikkien tätä lukevien ajattelevan omaa tilannettaan. Tutustukaa omaan itseenne, sillä silloin ehkä opitte ymmärtämään myös muita..

        Tällä hetkellä olen tyytyväinen tilanteeseeni. Tyttöystäväni on vierelläni ja mikä tärkeitä, pystymme puhumaan vaikeistakin asioista. Usein hän kuitenkin kysyy onko kaikki hyvin.. Hän siis aistii sen surun, minkä on tuottanutkin, ja silloin hänen on varmasti vaikea antaa itselleen anteeksi. Se on kuin yhteinen sävel, jolloin molemmat kaipaavat lohdutusta.

        Toivon ajan parantavan haavat..

        Ihmisiä on erilaisia. Itse en olisi suhdetta jatkanut, koska mielestäni partnerini ei olisi minua ansainnut.

        Luottamusta ei ainakaan voi koskaan takaisin saada ja se on jokaisen suhteen kulmakivi... tämä on tietysti minun kantani ja meitähän on niin moneen junaan.

        Homman pointti taitaa kuitenkin olla se, että olet tavattoman rakastunut. Joten pystyn kuvittelemaan kuinka vaikeaa teillä oli. Et kuitenkaan ole yli päässyt tästä asiasta, tuskin muuten olisit siitä kirjoittanutkaan...? Empä tiedä.
        Anteeksi anto ei ole vahvimpia puoliani, enkä sen takia pysty ihan täysin samaistumaan teidän toimintaanne tilanteen hoitamisessa, mutta eihän minun tarvitsekkaan : )

        Kaikesta huolimatta toivon teille onnea ja sinulle pikaista paranemista : )


    • miksu

      Kaikki naiset on paskahuori! naiset on siitä vittumaisia et ku ne pettää ne pettää just jonkun entisen tai kaverin kanssa jonkun tutun. mies pokaa kännissä naisen nusii ja unohtaa nimestäkään ei useamminkaan ole tietoa!
      tollaisia naisia pitäis vetää viegralla kuivana perseeseen.
      ja se entinen kundi ei olisi turvassa jos olis tapahtunut mun kohdalla.. turha yleensä jätkää syyttää mut tässäkin tapauksessa kundi ties et sun muijas seukkas! eli anna ajan kulua ja hae kosto..

      • Pilvi

        Meistä kukaan ei ole täydellinen!!! Et edes sinä... ja taidat olla pettänyt sinäkin! Ja miten ihmeessa naisen tai miehen pettäminen voi muka olla joteinkin erilaisia?? Känni ei ole mikään peruste...sori!! Virheistään voi oppia... sekä mies että nainen!!


      • JJ

        Mielestäni oot sekä oikeassa että väärässä: ennen tapahtunutta meillä oli puhettä siitä, että kumpikaan ei ollut aikaisemmin ollut muiden kanssa. Eli siis olimme toisillemme ensimmäiset. Puhuimme myös kokeilemisesta vieraan kanssa, tietenkään ei mitenkään sitovasti, mikä tuli molemmille selväksi.

        Sen huomasin todellakin, että naisen mielestä kumppanin pitäisi olla tuttu! Tietenkin poikkeuksiakin on, mutta rohkenen silti yleistää..

        Tämän takia pidinkin pahana sitä, että entinen soitteli tyttöystävälleni. On todella vaikea mennä naiselle sanomaan, että jos mies soittelee varatulle, tällä on lähes poikkeuksetta jotain mielessä. Vaikka naisen puolelta se on pelkästään ystävyyttä, on monen miehen maailma erilainen(naisille tiedoksi!). Jos nainen, tässä tapauksessa tyttöystäväni, antaa soittelun jatkua, eikä huomaa siinä mitään erikoista, kokee mies, että hänestä pidetään ja on jotenkin puoleensavetävä. Niin myös minä kokisin jos vieraalle soittelisin..

        Entinen todellakin tiesi likkakaverini seurustelusta, olihan hänellä sormuskin sormessa.. Jos nyt näkisin hänet, mitä en todellakaan koskaan tule edes toivomaan, en löisi häntä! Miksi niin tekisin? Sattuuhan lyöminen, mutta onko sillä samaa vaikutusta kuin silmästä silmään lausutut sanat?

        Loppujen lopuksi, tottakai ihminen etsii hänelle sopivinta kumppania. Tiedän tyttöystäväni olevan myös monien mieleen ja en toisaalta voi syyllistää tästä miestä. Lähes kaikki syy on tyttöystävässäni, hän ei osannut pitää tunteitaan kurissa, ja joutui sitä katkerasti katumaan jälkeenpäin. Mikäli vanha suola häntä janottaa, menköön. Mutta mies, joka tavoittelee toisen omaa, tulee kyllä pettämään myös omaansa. Silloin katumus olisi kahta kauheampi, mikäli minut häneen vaihtaisi!!

        Minusta nyrkit eivät ole tarkoitettu toisen loukkaamiseen. Sanat tekevät sen paremmin!


      • Pilvi
        JJ kirjoitti:

        Mielestäni oot sekä oikeassa että väärässä: ennen tapahtunutta meillä oli puhettä siitä, että kumpikaan ei ollut aikaisemmin ollut muiden kanssa. Eli siis olimme toisillemme ensimmäiset. Puhuimme myös kokeilemisesta vieraan kanssa, tietenkään ei mitenkään sitovasti, mikä tuli molemmille selväksi.

        Sen huomasin todellakin, että naisen mielestä kumppanin pitäisi olla tuttu! Tietenkin poikkeuksiakin on, mutta rohkenen silti yleistää..

        Tämän takia pidinkin pahana sitä, että entinen soitteli tyttöystävälleni. On todella vaikea mennä naiselle sanomaan, että jos mies soittelee varatulle, tällä on lähes poikkeuksetta jotain mielessä. Vaikka naisen puolelta se on pelkästään ystävyyttä, on monen miehen maailma erilainen(naisille tiedoksi!). Jos nainen, tässä tapauksessa tyttöystäväni, antaa soittelun jatkua, eikä huomaa siinä mitään erikoista, kokee mies, että hänestä pidetään ja on jotenkin puoleensavetävä. Niin myös minä kokisin jos vieraalle soittelisin..

        Entinen todellakin tiesi likkakaverini seurustelusta, olihan hänellä sormuskin sormessa.. Jos nyt näkisin hänet, mitä en todellakaan koskaan tule edes toivomaan, en löisi häntä! Miksi niin tekisin? Sattuuhan lyöminen, mutta onko sillä samaa vaikutusta kuin silmästä silmään lausutut sanat?

        Loppujen lopuksi, tottakai ihminen etsii hänelle sopivinta kumppania. Tiedän tyttöystäväni olevan myös monien mieleen ja en toisaalta voi syyllistää tästä miestä. Lähes kaikki syy on tyttöystävässäni, hän ei osannut pitää tunteitaan kurissa, ja joutui sitä katkerasti katumaan jälkeenpäin. Mikäli vanha suola häntä janottaa, menköön. Mutta mies, joka tavoittelee toisen omaa, tulee kyllä pettämään myös omaansa. Silloin katumus olisi kahta kauheampi, mikäli minut häneen vaihtaisi!!

        Minusta nyrkit eivät ole tarkoitettu toisen loukkaamiseen. Sanat tekevät sen paremmin!

        Sinähän olet aivan samassa tilanteessa kuin me vuosia sitten! Mekin olimme toisillemme ensimmäiset ja puhuimme usein siitä että mitäs jos vain kokeiltaisiin miltä se "joku muu" tuntuu... tästä varmaankin johtui pettämiseni. Halusin kokeilla onko se ruoho aidan takana vihreämpää... ei ollut. Ja ex-mieheni on näin jälkikäteen sanonut kun on todellakin monia muita kokeillut että olen ollut yksi parhaista... uskon että siinä on se niksi että me todella rakastettin toisiamme... ja rakastamme edellen.


      • JJ
        Pilvi kirjoitti:

        Sinähän olet aivan samassa tilanteessa kuin me vuosia sitten! Mekin olimme toisillemme ensimmäiset ja puhuimme usein siitä että mitäs jos vain kokeiltaisiin miltä se "joku muu" tuntuu... tästä varmaankin johtui pettämiseni. Halusin kokeilla onko se ruoho aidan takana vihreämpää... ei ollut. Ja ex-mieheni on näin jälkikäteen sanonut kun on todellakin monia muita kokeillut että olen ollut yksi parhaista... uskon että siinä on se niksi että me todella rakastettin toisiamme... ja rakastamme edellen.

        Tutulta kuulostaa..

        Mutta valitettavasti kantapään kautta teidänkin täytyi se kokea. Ihminen kun ei usko muiden varoituksia, kaikki täytyy itse nähdä ja kokeilla, jälkeenpäin ajatellen kokeilu oli varmasti pahin erehdys mitä voi kuvitella. Kaikki tietenkin riippuu ihmisistä ja heidän välisistä suhteistaan ja arvomaailmoistaan: joku voi kokea pettämisen piristeenä, jonkun elämä kaatuu siihen, jotakin ei se edes kiinnosta.

        Lieneekö huonoa onneani olla tällainen tunteellinen? Helpompaa olisi olla välittämättä, säästyisin monelta tämänkin maailman pahuudelta.. mutta toisaalta en silloin osaisi nauttia hyvistä hetkistä enkä löytäisi asioista niiden hyviä puolia..

        Mielestäni onnellisuus koostuu hyvin pienistä asioista. Vaikka joku pienimmistä asioista ei olisi kunnossa, on silti paljon hyviä. On osattava antaa niiden tasapainottaa toisiaan. Toisaalta uskollisuushan on niistä tärkeimmistä päästä, tämän horjuessa ihminen ei ole tasapainossa. Onnekseni meillä kihlattuni kanssa on näitä hyviä asioita, joita arvostan, ja joita ilman en olisi hänen kanssaan enää..


    • Nainen

      .. kävi niin.. että mieheni oli humalatilassa suudellut toista. Murruin täysin.! Vain siksi olemme yhdessä että hän kertoi sen minulle itse, ja se oli jäänyt vain suudelmaan. En voi edes kuvitella kuinka pahalta susta tuntuu, kun itse välillä mietin sitä, ja vaikka luotan mieheeni 110 % en voi unohtaa, vaikka annoin anteeksi. Eniten ärsytti se kun itselleni on ehdoteltu vaikka mitä, enkä koskaan voisi tehdä hänelle sellaista, mutta hän teki sen minulle. Joka yö sydäntäni raastaa vieläkin ja voin sielujen silmin nähdä hänet suutelemassa toista. Itseluottamukseni on siitä lähtien ollut nollassa ja bulimiaan olen jo sortunut monta kertaa.. Nyt alkaa jo asia unohtumaan.. ja siitä on 2 vuotta aikaa

      • Nainen

        ..kuullostaa teidän ongelmiin verrattuna ihan pieneltä mutta se vaivaa siksi, että olen ollut lihava. otin 20 kg pois kun mieheni tapasin. Ete varmaan ymmärrätte miten tämä on koetellut sitä itseluottamusta jonka olin saanut, kaiken koulukiusauksen ja pitkään jatkuneen piinan jälkeen. En voi syödä, en voi nukkua. Ajattelen koko ajan että " se johtui musta se johtui musta" vaikka mieheni itkien on monta kertaa selittänyt ettei saa tekemättömäksi sitä, ja se on hänen elämänsä suurin moka, josta hän ei itsekkään koskaan pääse yli ja että hän rakastaa mua enemmän kuin elämää.
        Mutta.. mun itseluottamus katosi. Se kaikki minkä olin jo ehtinyt saavuttaa kun mua lakattiin kiusaamasta ja hakkaamasta vihdoinkin ja vihamiehet alkoi melkeen kosia. Sain sanoa kaikille suorat sanat päin naamaa. Sana todellakin loukkaa enemmän kuin nyrkit.


      • JJ
        Nainen kirjoitti:

        ..kuullostaa teidän ongelmiin verrattuna ihan pieneltä mutta se vaivaa siksi, että olen ollut lihava. otin 20 kg pois kun mieheni tapasin. Ete varmaan ymmärrätte miten tämä on koetellut sitä itseluottamusta jonka olin saanut, kaiken koulukiusauksen ja pitkään jatkuneen piinan jälkeen. En voi syödä, en voi nukkua. Ajattelen koko ajan että " se johtui musta se johtui musta" vaikka mieheni itkien on monta kertaa selittänyt ettei saa tekemättömäksi sitä, ja se on hänen elämänsä suurin moka, josta hän ei itsekkään koskaan pääse yli ja että hän rakastaa mua enemmän kuin elämää.
        Mutta.. mun itseluottamus katosi. Se kaikki minkä olin jo ehtinyt saavuttaa kun mua lakattiin kiusaamasta ja hakkaamasta vihdoinkin ja vihamiehet alkoi melkeen kosia. Sain sanoa kaikille suorat sanat päin naamaa. Sana todellakin loukkaa enemmän kuin nyrkit.

        Kun luottamus petetään, se kolahtaa syvältä. Sitä ei voi sanoin edes kuvailla..

        Minun itseluottamukseni kärsi myös kolauksen tämän takia, mutta pystyin silti nostamaan sen takaisin, ja nyt se on parempi kuin koskaan ennen! Ei minun tarvitse välittää siitä, mitä ympäristö minusta ajattelee. Olen oma itseni ja se on tärkeintä. Jos se ei jollekin kelpaa, niin mitä sitten? Tiedän saavani eniten arvostusta omana itsenäni.

        En usko tyttöystäväni pettäneen minua siksi, että olisin jotenkin riitämätön hänelle. Jos näin luulisin, lähtisin kävelemään. Ihmisen täytyy antaa olla siellä missä hänestä on parasta.

        Hänkin sanoi, että jos minusta tuntuu pahalta olla hänen kanssaan, niin sanoisin sen ja hän ymmärtäisi vaikkakin se sattuisi. Myös silloin huomasin, kuinka hän minusta välittää.. Luopuisi minusta jos kärsin hänen tekonsa takia.

        Kaikkea hyvää teille!!


      • Pilvi
        Nainen kirjoitti:

        ..kuullostaa teidän ongelmiin verrattuna ihan pieneltä mutta se vaivaa siksi, että olen ollut lihava. otin 20 kg pois kun mieheni tapasin. Ete varmaan ymmärrätte miten tämä on koetellut sitä itseluottamusta jonka olin saanut, kaiken koulukiusauksen ja pitkään jatkuneen piinan jälkeen. En voi syödä, en voi nukkua. Ajattelen koko ajan että " se johtui musta se johtui musta" vaikka mieheni itkien on monta kertaa selittänyt ettei saa tekemättömäksi sitä, ja se on hänen elämänsä suurin moka, josta hän ei itsekkään koskaan pääse yli ja että hän rakastaa mua enemmän kuin elämää.
        Mutta.. mun itseluottamus katosi. Se kaikki minkä olin jo ehtinyt saavuttaa kun mua lakattiin kiusaamasta ja hakkaamasta vihdoinkin ja vihamiehet alkoi melkeen kosia. Sain sanoa kaikille suorat sanat päin naamaa. Sana todellakin loukkaa enemmän kuin nyrkit.

        sillä olen kokenut tuon kaiken saman. Koulukiusauksen lihavuuden takia, perhehelvetin, alemmuuden tunteen, laihdutuksesta tulevan itsekunnioituksen... pettämisen (tosin petin itse mutta on minuakin petetty). Elämä ei ole helppoa... voin kuvitella miltä sinusta todella tuntuu.


    • olli

      Minä tulin samanlaisessa tilanteessa hulluksi
      tyttöystävä meni iäkkään lehtorin
      luo sulostuttamaan tämän iltaa
      olin hullujenhuoneella
      tyttöystävä tuli kuvioihin
      takaisin, kun sain terveen paperit
      nyt eletään yhdessä
      kaksi aikuista lastakin on
      joskus vittuillaan
      joskus ei
      sitä se on elämää
      minä pistän pillereitä naamaan
      niillä olen pysynyt kunnossa
      kolmekymmentä vuotta
      olen onnellinenkin usein
      mutta itsenäisyyteni pidän
      ei minun sydäntäni voitettu
      enää takaisin
      sen verran muistan mielipuolten
      katseet ja suljetun osaston
      löyhkän
      vaikka oli ne mukaviakin jotkut
      ajattelin, että parempi hullu
      kuin kiero kaveri

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Oi mun haniseni

      Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli
      Ikävä
      17
      4062
    2. Hei rakas sinä

      Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle
      Tunteet
      40
      3057
    3. Kyllä mulla on sua ikävä

      Teen muita juttuja, mutta kannan sua mielessäni mukana. Oot ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Välissä läm
      Ikävä
      10
      3044
    4. IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä.

      IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä. IS uutisoi torstaina Toni Imm
      Maailman menoa
      43
      2298
    5. Vihdoin tiedän että tämä on molemminpuolista

      Saattoi se koko ajan olla silmiemme edessä mutta kumpikaan ei uskaltanut sitä toivoa. Kunpa nähtäisiin pian, toivottavas
      Ikävä
      80
      1173
    6. Miellytänkö sinun silmää?

      Varmaan ainakin vähän, jos tykkäät minusta. Siis jos tykkäät.
      Ikävä
      79
      1049
    7. Haluaisin lähettää sulle viestin

      Mutta en enää uskalla. Miehelle.
      Ikävä
      56
      1014
    8. Natoon liittyminen on alkanut kaduttaa.

      Nato on muuttunut niin paljon, että se ei ole enää se mihin haluttiin liittyä. Usa on vetäytynyt ja 5% osuus valtion tul
      Maailman menoa
      365
      985
    9. Israel aloitti 3. maailmansodan

      https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.
      Maailman menoa
      213
      909
    10. Alex ja Sanna taas Bilderberg-kokoukseen

      Kansainvälinen parivaljakkomme on taas yhdessä siellä missä tapahtuu. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/09eda060-635e
      Maailman menoa
      135
      843
    Aihe