En sanonut hyvästejä
vain äänettömän näkemiin
surin kyynelettömin kasvoin
ja toivoin
että vielä kohtaisimme.
Hiljaisia huokauksia
kaipausta kodikkaaseen tunnelmaan
rikkaisiin
elämänmakuisiin hetkiin.
On vaikeaa katsoa
kuinka ovi sulkeutuu
sydämen syrjimmäinen kääntää katseen
rinnalla kulkija, Sinä.
Tuhansia aamuja rakkaudesta
ja nyt ulappa itkee ikävää
uupuneeseen sieluun
on kirjoitettu haparoivin sormin
joka ainoan palstaystävän nimi
totuus
minä rakastan Sinua tässä.
vain äänettömän näkemiin
surin kyynelettömin kasvoin
ja toivoin
että vielä kohtaisimme.
Hiljaisia huokauksia
kaipausta kodikkaaseen tunnelmaan
rikkaisiin
elämänmakuisiin hetkiin.
On vaikeaa katsoa
kuinka ovi sulkeutuu
sydämen syrjimmäinen kääntää katseen
rinnalla kulkija, Sinä.
Tuhansia aamuja rakkaudesta
ja nyt ulappa itkee ikävää
uupuneeseen sieluun
on kirjoitettu haparoivin sormin
joka ainoan palstaystävän nimi
totuus
minä rakastan Sinua tässä.
Vastaukset 36
Vanhimmat
AI vielä minullekin? :)
Musta tällaiset runot/tarinat ovat yhteishenkeä kohottavia. Ehkä joku kaunis päivä taiteiden yössä on olemassa paikka, jonkinlainen asemakaavoitettu teltta, jossa istuksii yöaikaan kaikenlaisia virtuaalimaailman rakkausrunonikkareita ja raapustajia jakamassa nimmareita faneilleen (toiset enemmän hönössä kuin toiset).
Funtsikaa!
:)
siin kuores ole eka kirjain ähvä, mut muut kir-
jaimet jäi odotuttamaan.
No toivonpa, että tällä olis yhteishenkeä kohot-
tava vaikutus - pikkasen sellanen oli
tarkotuskin. Kun tää ei oikeesti ollu varsinainen
rakkusruno, mikä lie luritus.
Ei hönössä kirjuutettu * nauraa *
Thanks !
..tänään näyttää olevan "Sinulle" päivä, jonka vaatimattomasti aloitin. Runosi on todella hyvin rakennettu ja pohdinnaltaan syvällinen. Ja mikä lopetus "rakastan Sinua TÄSSÄ". Kukin tulkitsee runosi omien silmiensä avulla. Minulla on oma tulkintani, jalat maassa tallustelevana ihmisenä,livessä rakastuneena.
Runoilu yhdistää monenmoista palstaystävää, joiden joukossa sinä olet helmi.
Kiitos mestarillisesta lukuhetkestä : )
minulla kun ei eilen ollut aikaa eikä mahdolli-
suutta olla täällä, niin nyt jälkijunassa vastai-
len. Enkä siis tiedä mitään siitä, että täällä on
ollut ' Sinä ' päivä.
Aivan, kukin on tulkinnut runoni tavallaan. Tässä
oli hieman sellaista haikeaa tunnelmaa, kun tätä
kirjoitin. Olen itse saanut tämän palstan kautta
todella monta rakasta ystävää, eli kyllä palsta
on yhdistänyt. Kauniisti sanot minusta Padme,
olen liikuttunut sanoistasi.
Sinua kiitän ja toivotan mitä parhainta pyhäpäi-
vää.
Astu aurinkoon
aseta askeleesi
valonjuhlaan
nauti arjesta
ihmisistä ympärilläsi
kuten mekin täällä
onni on siellä
mistä sitä kaikkein
vähiten odotat:)
ja olin piiiiitkäääään, tulin yöllä kotiin vasta
puolenyön aikaan kuten tiijät Kaarusein.
Se onni voi todellakin olla siellä, missä sitä
kaikkein vähiten odottaa.
Mie kerron joskus, mistä tää runo sai alkunsa.
Kiitos.
...mennä pois.
kuuntele toivomukset
jotka hyväilevät sydäntäsi
äänettömästi kuin sanojen;
anna meille vielä tuhansia
aamuja sinun sanoja rakkaudesta
sinun neuvoja,opastuksia ja viisauttasi
sillä sinä olet majakka loistavin
ennenkaikkea rakastettavin
ja parhain.
rakas oppimestarini harkitse vielä!!!
t:jouni
palautteesi saa sydämeni värisemään, kirjoitat
niin kauniisti ja liikuttavasti.
En ole menossa pois, ole huoletta Jouni. Tämä
runo vain syntyi kuin itsekseen, haikeudesta ja
siitä, kuinka palstan henki on muuttunut ajan
saatossa. Se lämminhenkisyys joka täällä on ol-
lut aiemmin, on kummasti kadonnut. Monet vakka-
rit on kadonneet joita kaipaan.
Sinä ja Padme kirjoititte minulle molemmat niin
kauniisti, että olisi suoranainen synti kadota
pois. Sanoillanne on kannustava vaikutus, vaikka
niin monesti olenkin ajatellut sulkea tämän huo-
neen oven. Nyt viimeistään tiedän, että minun
paikkani on sittenkin täällä.
Lähetän Sinulle virtuaalihalauksen ja kiitän sy-
dämestäni sanoistasi.
linda,,
tämän runon otan itselleni,
talletan sydämmeeni,
luven hiljaisuudessa,
uudelleen,uudelleen,uudelleen,,
sinua ainavain kaivaten
kyynelin,
enemmän,enemmän,,
ja talleta runo sydämesi sopukkaan.
älä vuodata vuokseni kyyneleitä
olen lähelläsi tänään
huomenna, aina
kyyneleeni,,
vierivät poskilleni,
samoin sydämmeni itkee
kaihoten iloitsen sinusta
rakkaani
tiedän
tiedän sen olet
luonani ainiaan
meidän sielumme kuuluvat
yhteen,,
siintä iloitsen
kyynelin,,
Kuivaan kyyneleesi
silitän poskeas,
ja otan syliini Sinut.
Sielusi
se tunnistaa minut
tänäänkin
pysy vierelläni huomennakin.
rakkahin
seison alla puistonpuun
alla kauniin täysikuun
kaipuun kyyneleet pyyhitty
sinua odotan
luokseni saavut
siintähetkestä alkaa
meidän yhteinen taival
ilman kyyneleitä.
vihdoin onneni on kääntymässä
tiedän sen
parempaan huomiseen,
tulevaan,,
yhdessä jatkamme
eikä kukaan sille
mitään voi
vain sinä ja minä,,
tänään, niiden aika ei ole enää.
Parempi huominen on edessä,
Sinulla ja minulla.
Lohtu on siinä, että tiedän
Sinun olevan lähelläni.
niin,,
tässä olen,
ihan lähelläsi sun,
minulle, että tiedän Sinun pysyvän
rinnallani sydämeni kaipuu - sydämeni syrjimmäi-
nen.
Tämä oli äärettömän
kauniisti kirjoitettua.
Suurella tunteella!
kiitän ja pokkaan ystäväin,
mukava huomata käyntisi runossani.
Aurinkoa päivääsi.
Runosi sai minut ajattelemaan miten kyyneletön itku on sitä sydäntä kouraisevaa surua.
Se murhe on sydämeen piirretty ja pesä on sieluun rakennettu.
Ääretön ulappa, ei näy enää kulkijaa, rannan kivet ovat meren kyynelistä märät
...tällaisia aatoksia Sinun runosi sai minun sisimpäni piirtämään....
Kiitos Linda , että kosketit sydäntäni
*Tytteli*
tämä runoni syntyi tunnelmista, jossa kaipasin
runoystäviäni. Kaikkia heitä, jotka ovat väisty-
neet täältä. Ehkä palaavat, ehkä eivät. Ikävä ku-
takin heistä, ja jotenkin kyyneletön itku vain
sopi mielestäni tähän.
Rakkausrunoksi se halusi muodostua, ja omalla ta-
vallaan varmaan rakastankin heitä jokaista. Onhan
lähimmäisenrakkauskin rakkautta siinä kuin miehen
ja naisenkin välinen rakkaus.
En tiedä mikä siinä on, että Sinun palautteesi on
aina sieluani koskeva. Olet jotenkin niin lähei-
nen, tunnen Sinut ihan vieressänini - aina.
Kiitos !
Tunteet toisesta toiseen
- naiseen tai mieheen
Vierellä kulkeviin
- tahi kaukaisempiin
Yhtä tosia
- aitoja kaikki
Se mikä joskus on ollut
-ei ehkä koskaan palaa
Mutta ääni menneisyydestä
- miten suuren ilon se tuottaa
Muistot heräävät
- kipukin voi olla kaunista
Sydän ja sielu helkkää
-minä elän
kyllä jokainen ystävä on ainakin minulle yhtä ar-
vokas ja aito.
' muistot heräävät
kipukin voi olla kaunista
sydän ja sielu helkkää
minä elän '
Kuinka kauniisti sanasi jälleen asettelit,
kiitos !
Ei pidäkään sanoa hyvästi,
koskaan ei tiedä milloin kohtalo kuljettaa tiet yhteen. Mutta epätoivoissaan voi sanoa mitä vain,
eikö niin?
Kyllä, epätoivoissaan voi todellakin sanoa
jotain ajattelematonta - olet oikeassa.
Sait hyvän mielen minulle vierailullasi,
kiitos.
Vastaan avoimeen kirjeeseesi,
ennekuin poistun ainakin
hetkeksi.
Kaunis kuin herkän kulkeva
runo,joka puhuttelee
minuakin- tietyssä
mielin.
Hyvää jatkoa- Aurinko
paistaa,kulje valon tietä.
rehellisyyden nimissä,
olen kaivannut kommenttejasi - Sinua.
Ajattelin jo, että olet jättänyt meidät
kokonaan kun ei kommenttejasi ole juurikaan
täällä muutamaan päivään näkynyt. Niin moni
on saanut Sinulta kannustuksen sanoja kirjoit-
tamiseen, minäkin. Olet ollut palstan kantava
voima, ja tämän sanon sydämestäni.
Kiitos sanoistasi runooni, haikein mielin sitä
kirjoitin. Mutta tänään aurinko oikeasti paistaa,
valon tie on edessäni - toivottavasti
Sinullakin.
Tervehdys Sinulle linda pitkästä
aikaa,näin se aika vain vierähtää.
Kyllä sitä itsekin huomaa,että jos
joku kiva henkilö puuttuu jonkin
aikaa tai lähtee peräti pois,jotenkin
sitä jää kaipaamaan.
Tämänkin lyhyen poissaolon jälkeen,olen
päivittäin ajatellut tätä palstaa
ja - Kirjoittajia - runoja hiven luin.
Kyllä lopullinen lähtö tai aikomuskin,
synnyttää tunne ajatuksia- minullekin.
Ja kun on aina ollut sellainen eräänlainen
itsensä ilmaisija,niin jättö ei ole helppo.
En minä helpolla tätä ja Teitä jätä,sillä
olen niin oppinut pitämään Teistä kaikista
- yllättävänkin paljon...enkä kiellä edes
aitoa viatonta ihastumisen tunnettakaan.
Kun tulin tänne ja ollessani täällä,otin
vakavasti tietyt asiat,mitkä liittyy
ihmisyyden perus arvoihin joita haluaa
kunnioittaa ja suojella omalla tavallani.
Sillä omalla periaatteellani kuin tavallani
halusin tuoda jotain tälle palstalle,jossa
on oma nk.puumerkkini,jota tulen noudattamaan
ja ennenkaikkea itselläni vaatimaan.
Ja ellei se tuota tulosta tai tulee
huonoa negat.palautetta,niin katson
mikä on oloni tosi tarkoitus tällä
palstalla.
Syy - miksi tälläiselle linjalle halusin
lähteä on ehkä tullut jo aiemmin täällä
esille- toinen; jota en ehkä paljasta.
Toisekseen - minä olen Teiltä kaikilta
saanut valtavan paljon posit.tuntemuksia
ja olen nauttinut kaikkien seurasta...niin
mielelläni kokisin tämän virtuaalista
- elävämpääm muotoon.
Oikeastaan nuoruudessani sain ohjeistusta
tämänkaltaisen harrasteen yleiseen toimintaan,
jossa pääsisin kaltaisieni joukkoon/piiriin
ja siitä eteenpäin...mutta silloin se ei ollut
mahdollista tällä tavalla.
Ammattia en edes vakavasti ajatellutkaan
ainakaan näillä/silloisin eväin.
Vastasin tarkoituksella Sinulle nyt
hiven laajemmin tällä erää,kun on
kiva taas kirjoitella...yritän kuitenkin
hiven harventaa edel.kirj.verrattuna-tuntemuksieni mukaan-
kun om muutakin,vaikka ansio työssä
en juuri ole enään.
Täällä sataa ja synkkää-tällä erää.
Hyvää illan jatkoa Sinulle.
pitäisi kaiketi sanoa, pitkästä aikaa.
Niin se on, että toinen toistemme runoja täällä
kaipailemme jonkun ollessa poissa. Olemme omalla
tavallaan kuin suurta perhettä, me runoilijat.
Kuinka paljon olen itsekkin miettinyt sitä, onko
tämä minun paikkani enää. Mutta joka kerran huo-
maan, että veri vetää yhä uudelleen kuitenkin
tänne - ihmiset ja runot.
Ihastuminenkin on mahdollista, mutta se on
mielestäni asia joka pitää pitää salassa. Se ei
ole oikein kaikille kuuuluvaa, sellainen käydään
s-postitse esim. läpi keskustelemalla. Mutta tie-
tenkin tämä on vain minun mielipiteeni, jollain
toisella ja Sinulla voi olla siitäkin eri mieli-
pide.
Positiivista energiaa täällä kyllä saa, kun esim.
on murhetta, ystävät ovat kumman lähellä vaikka-
kin virtuaalisesti.
Mukavaa, että vastasit laajemmalti. Ja ajattelin
jo muutenkin, että olet unohtanut jopa katsoa mi-
tä Sinulle tähän aikanaan vastasin. Et sitten
unohtanutkaan.
Vettä tulee täälläkin kaatamalla, mutta on
mukavaa illan hämärtyessä sytytellä kynttilöitä
ja laittaa takkaan tuli.
Lempeää iltaa joka tapauksessa Sinulle ja
kiitos.
Eihän me niin kauan ole erossa olleet,
mutta kaiketi sekin tuntuu,jos toisiinsa
olemme tottuneesti kietoutuneet.
Olkaamme kuin perhettä,pientä
runo sielujen populaatioita.
Niin se on kaiketi minullakin,
tämän kirjoituksen/harrasteen
parissa viihtyviä.
Kyllä tuolla mielipiteelläsi on
myös minun kannatukseni,minä vain
toisinaan tuon ilmi jollain tietyllä
tavalla,joka tietty saa aikaan ehkä
säpinä sanailua kun sitä jopa suoruutta
on siroteltu-kuin naamio palstalla-
kun/jos omaa säh.post.esim.ei/en ole
- annettu.
Mutta vilpittömyyttä suoruudellakin
jakelen,jos tunnen niin...sillä
aitoudella ja välittämisellä ei
pitäisi olla pahan ilkeää tarkoittavaa
kieltä. Olenko sitten liian sanakas,
se on muiden arvioitava ja tuomio
minulle annettava.
Joskus pelkkä virtuaallisuus
on kiusallista jopa tietyissä
mielin.
Ei en minä unohda,en ainakaan tietoisesti,
etenkin jos kyseessä on ihmispersoona
omissa ajatelmissaan,joka yhteishenkeä
tmv.kaipaa minulta.
Minä Kiitän Sinua ja Hyviä yön
lepoa kuin voimaa aamun sarastukseen.
Dolan
Kauan on suhtellinen käsite,
mutta päiviä olit kuitenkin poissa.
Ja uskon että moni muukin pisti merkille
poissaolosi lisäkseni.
No hyvä, että taas kerran olemme yhtä mieltä sii-
tä ihastumisasiasta. Mielestäni sellaiset asiat
on kahden ihmisen välisiä, eivätkä kuulu
kaikille. Olen pistänyt merkille, ettet itsekkään
s-postiosoitettasi ole laittanut proffaan. Sekin
on valinnainen juttu meillä kullakin.
Omassani se aikoinaan oli, mutta postia alkoi
tulla ruuhkaksi asti, niin poistin sen sitten.
Et Sinä kai liian sanakas ole, vaikka toisinaan
rönsyiletkin. Eiköhän siihen itse kukin joskus
sorru, luulen.
Kiitos itsellesi eilisestä, ja hyvää viikonlopun
aattoa.
Tosiaan hyvää viikonloppua Sinulle,sillä
tulen nyt jälkijunassa tänne vähäksi
aikaa.
Eilen en ehtinyt avata koko rakkinetta,
kun on tässä olevinaan "syyskyntöä".
Olen jo pitkään harkinnut tuota
säh post.os.tänne julki,mutta en
kuitenkaan vielä ole sitä julkistanut
- vaikka aie on - ujona en tohdi.
Tavataan taas tässä ja aurinkoisia
hetkiä Sinulle.
viikonlopun jatketta sinne Näsin rannoille.
Syyspuuhat tässä itse kullakin,
mutta palstalta ei vaan osaa pois olla.
Muutaman kerran päivässä tänne pitää aina
ehtiä piipahtamaan.
Aurinkoa ja lämmintä mieltä Sinullekkin,
ja tietenkin kiitos.
Huomenta Sunnuntai paisteisesta
aamusta.
Eilen kiirettä että yön
tuoksinassa piti runon
pätkä nopsaan suoltaa
- ja miltei pakosta,vähän
asiasta kuin sen vierestäkin.
Sinä jo tietenkin kommentoinut
tunti tolkulla.
enpä ole ennen tätä palstaa edes kurkannut,
tänään kuljen jälkijunassa siinä asiassa.
Täytyy alkaa pikku hiljaa tutustumaan Sinun ja
muiden tuotantoon.
Todella, paistaa se vaikka viileä on syysaamu.
"Aina sinä loittonet - kesä,
syksy yrittää tavoittaa sinut, mutta
olet jo kaukana, valtameren tuolla puolen."
Sori, linda, tuo extempore -hajatelmani,
mutta siinä on lämmin ajatus sinua kohtaan.
Terveisin, merluza
Mer, sillä ' hajatelmasi '
se on kauniisti kirjoitettua tekstiä,
missä kesä jää jalkojen alle ja syys
ottaa jo aimoaskeleita elämässä.
Lämmin on palautteesi sisältö kuten aina.
Värikylläistä syksyä ja kaikkea hyvää elämääsi.
Ihanaa kun olet poikennut ystäväni.