Edellisellä kerralla täällä palstalla käydessäni oli käynnissä keskustelu vanhoillislestadiolaisten paremmuudesta ja muiden hylkimisestä. Taisivat tarinat häipyä järjestelmän päivityksessä. Palataan siis asiaan.
Olettakaamme aluksi neljä roolihenkilöä
A - ateisti - voi olla vaikka entinen lestadiolainen
B - itseään uskovana pitävä ns. kirkkouskovainen
C - uskossa ns oikein uskomisen tason saavuttanut
Sekä A että B tuntevat entuudestaan C:n jopa niin hyvin, että haluavat kutsua häntä ystäväkseen (siis kyseessä ei ole sänky-, joukkue- tai muu selainen toveruus). Molemmat soittelevat joskus C:lle, lähettelevät ehkä joskus tekstareita, sähköposteja ja mahdollisesti jopa postikortteja.
Kuten esittelystä edellä ilmeni, on C nyt huomattavasti siten parempi kansalainen kuin A tai B. C:stä ei ole sopivaa seurustella vanhoista tutuista sen paremmin A;n kuin B:nkään kanssa.
Lestadiolaisille ensisijaisesti tarkoitettu kysymys kuuluu nyt:
Miten vanhoillislestadiolaisen opin mukaan tulee C:n menetellä välittääkseen A:lle ja/tai B:lle sanoman "seura ei enää kiinnosta niin pätkän vertaa"? Miten menetellään käytännössä (jos ei em. opin mukaan)? Minkälaisen menettelyn A:n ja B:n arvioidaan tuntevan mahdollisimman loukkaavana?
Olettakaamme aluksi neljä roolihenkilöä
A - ateisti - voi olla vaikka entinen lestadiolainen
B - itseään uskovana pitävä ns. kirkkouskovainen
C - uskossa ns oikein uskomisen tason saavuttanut
Sekä A että B tuntevat entuudestaan C:n jopa niin hyvin, että haluavat kutsua häntä ystäväkseen (siis kyseessä ei ole sänky-, joukkue- tai muu selainen toveruus). Molemmat soittelevat joskus C:lle, lähettelevät ehkä joskus tekstareita, sähköposteja ja mahdollisesti jopa postikortteja.
Kuten esittelystä edellä ilmeni, on C nyt huomattavasti siten parempi kansalainen kuin A tai B. C:stä ei ole sopivaa seurustella vanhoista tutuista sen paremmin A;n kuin B:nkään kanssa.
Lestadiolaisille ensisijaisesti tarkoitettu kysymys kuuluu nyt:
Miten vanhoillislestadiolaisen opin mukaan tulee C:n menetellä välittääkseen A:lle ja/tai B:lle sanoman "seura ei enää kiinnosta niin pätkän vertaa"? Miten menetellään käytännössä (jos ei em. opin mukaan)? Minkälaisen menettelyn A:n ja B:n arvioidaan tuntevan mahdollisimman loukkaavana?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niitä, jotka osaavat laskea ja niitä, jotka eivät osaa.
Anteeksi siis suokaa lapsus edellä.
t.Avaaja
Mutta jos oletamme että c on siis vl ja saavutanut tämän korkeamman tason "vain me" ymmäryksen niin luulen melkein että jotain näistä seruaavista voisi tulla kysymykseen.
A:
- en ehdi, minulla on muuta menoa. Haluan mennä seuroihin.
- Haluat minusta vain jumalan kieltäjän.
- en ymmärrä sinua
- Lähtisit seuroihin tai tekisti parannuksen niin elmäsi sais uuden suunnan.
- sitä se teetää kun elää vain järjen ääntä kuunnellen.
- jätää vastaamatta vaihtaa osoitetita ja numeroa ja siitä kysytäessä - jaa enkö ole muistanut ilmoitaa ja lupaa laitaa tulemaan (ilman että on aikomustakaan toteutaa sitä).
- ei pidä vetää iästä epäuskoisen kanssa
- ja tietenkin kaikaikki mitä alla jos ne vain soveltuvat tilanteeseen
- ei pidä vetää iästä epäuskoisen kanssa
B:
- lähtisit sinäkin seurohin niin sinullekkin oikea usko aukeasi.
- noin minäkin ajtelin ennen kuin löysin oikean uskon
- Kaikki se mitä edellä on mainittu kohdassa A
- Olet väärässä vain nämä asiat on ymmärrettävissä vain oikean uskon kautta
-uskon että vain tässä joukossa voi pelastua
- uskon että vain tällä uskolla voi pelastua
- minulla on niin eri elämänpiiri nykyään enkä tunne oloa kotoisaksi entisissä yppysöissä....
jne..
Tyypilisimillään homma menee niin että jätetää pitämättä yhteyttä ilmoitamatta muutokista joita yhteistietoihin tulee. Luvata tulla ja tavata muttei kuitenkaan pidetä yhtyettä....
Minusta osuit hyvin naulan kantaan! Lukuunottamatta sitä, ettei minua ole kertaakaan vietelty seuroihin, vaikka seurahuoneen lähellä asunkin.
Loukkaavinta minusta on se, että kysymyksiini ja muihin viesteihini en saa vastausta.
keirtää kaikki kiusalliset kysymykset.
Jos sinä olet liian "paha suustasi" eli liian suorasukainen esitämään kiusallisia kysymyksiä joihin ei ole vastauksia.
Älä pahastu mutta en voi maltaa mieltäni ja kääntää tuota viimeistä lausetta b-kansalaiselle sopivaan muotoon..
Tekisit sinäkin parannuksen niin saisit vastauksen kaikiin kysymyksiisi ja ymmärtäisit ettei kyse ole loukaamisesta vaan rakkaudesta. Sekin on rakkautta sinua kohtaan että kun sinulle on kerrottu missä Jumalan valtakunta on saat itse päätää kuuletko kutsun vai et. Uskovainen on velvollinen rakastamaan sinua toduudessa ja kertomaan ettei tulla sinun uskolla voi tulla autuaaksi.
--
Kummallisinta vain on se että oikein uskovat kyselevät niitä kysymyksiä joita sinä kyselet ja oikea uskon ymmärräys on se että uskoo niin kuin optetetaan ja lakkaa kyselemästä vastausten perään. Näin on ennekin uskottu.
Kysymys vaikka omakohtaisesta uskosta. Riipuu ihan siitä halutaanko toista loukata vai ei. Samassaa vastauksessa voidaan kyllä puhua sekä kollektiivisesta omastatunnusta ja omakohtaisesta uskosta. ELi samassa vastauksessa takki voidaan kääntää aina sopivalla tavalla joko silittäen myötä tai vastakarvaa.
Ootkos koskaan kysynyt, mistä kenkä puristaa?
Toki olen kysynyt, olenko loukannut. Vastausta ei ole herunut.
Opillisesta perustasta on piittaa, mutta helpoin torjuntatapa on on olla vastaamatta puheluihin, meileiin ja tekstareihin. Kyllä se sitkeämpääkin ystävää vituttaa varsinkin ajan kanssa.
1. En todella tiedä, mutta kaipa yhteistunto tosiaan on tuottanut tähänkin jonkun ei-halun.
2. Käytännössä varmaan maksimoidaan moukkamaisuus ja jätetään kirjeisiin, teksiviesteihin ja sähköposteihin vastaamatta.
3. Luultavasti juuri edellä kuvattu on loukkaavin tapa. Ontuvat selitykset kiireisiin, puolison kieltoon ja vääräuskoisuuteen vedoten voitaneen kuitata sentään osaaottavalla hymyllä.
Nimimerkki "alpomurberger" käsittelee unohtamiseksi helposti naamioituvaa syrjintää toisessa ketjussa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000037490798
Olen havainnut yhden tehokkaan tavan: samalla työpaikalla ruokalassa mennään viereiseen pöytään, ei eides moikata.
Kyllä minä ymmärtäsin, jos kerran jää joku huomaamatta, mutta jos välttely on systemaattista, niin silloin on jotain TODELLA pielessä, kuten vanhoillislestadiolaisuuteen ilmeisesti kuuluukin.
Sama koskee tietysti viesteihin vastaamistakin.
En tosiaankaan tiedä oikeaoppisuudesta mitään enkä täällä käydyistä keskusteluista, sain vain Internet linkin tänne.
Tunnen kuitenkin muutamia ihmisiä, joiden tiedän olevan vanhoillislestadiolaisia. Kovin ovat omanarvontuntoisia, mutta sentään jossain tekemisissä suostuvat olemaan, kun on pakko (esim. yhteisen autotallimme takia).
Kun on tuota ikää jo melkein mummoarvoon oikeuttavasti, olen huomannut, että entiset puhevälit loppuvat, kun kaksi vanhoillislestadiolaista pistää hynttyyt yhteen. Avioelämä ei mitenkän voi viedä niin paljon aikaa ja voimia, etteikö esim. tekstiviestiin voitaisi vastata.