Emme me tienneet millaiseen paperiin me nimemme laitoimme. En oikein usko nimensä pois vetäneiden urheilijoiden lukutaidon puutteeseen. En ihmettelisi vaikka urheiden urheilijanuorukaisten nimet ilmestyisivät siihen uudestaan. Tietenkin kisojen jälkeen.
Urheat urheilijamme peruivat
sanansa
276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Urheilija on urheilija, ei mikään ajattelija. Pidän urheilusta, mutta ei se ajattelua voita.
Ihminen on spykofyysinen ja urheilu lähinnä (ei siis kokonaan, koska emme voi jakaa Ihmistä erillisiin, toisistaan riippumattomiin osiin (dialektiikkaa)) fyysinen. Siitä siis lähes puuttuu toinen puoli, ja monelle juuri tämä puute koituu urheilu menestyksen kompastuskiveksi. Luonnonhistoria selittää kilpailun merkityksen kehityksen ristiriitojen taistelutantereena.
Urheilu on yhtä alkukantaista kuin mikä tahansa kilpailu, kuten kilpailu luonnonvaroista, reviireistä, paremmuudesta tai ahneudesta. Urheilu on yksilökeskeistä paremmuutensa esittämistä.
Urheilu on porvarivallan vallankannalta oiva hegemonistinen keino/välinen, koska se korostaa yksilökeskeisyyttä ja väheksyy yhteisöllisyyttä.
Vaikka pidän itse urheilusta, ymmärrän sen todellisen roolin, mutta moniko urheilunystävä sen tekee?
enkä oikeastaan ymmärrä niitä jotka sitä seuraavat. Sen minä vielä ymmärrän, että raviurheilu kiinnostaa. Ainakin silloin kun lyönyt siitä vetoa ...
Kyllä minäkin joskus urheilin. Sata vuotta sitten. Enkä sano, että älkää urheilko. Ihmetteleven vain miksi levitätte persettänne urheilua katsomalla?
Hyvä on. Telkasta ei tule parempaa. Vittuako sitä tarvitsee kasoa, senkin vetelykset! Tehän voisitte itse olla lenkillä. Siis tietenkin sen mukaan kuin kuntonne sallii.