Luin noita viestejä, ja jossakin oli että viheltäminen on (ollut) syntiä lestadiolaisuudessa. Siitäpä muistin, että isoisäni vihelteli VIRSIÄ. heh...Oliko se sitten jokin kompromissi se.
Tätä palstaa lukiessani olen ymmärtänyt, että jotkut tavat menneisyydessä(lapsuudessa juontuivat lestadiolaisuuteen. Korttia piti pelata äitiltä piilossa, vihelleltiin virsiä...äiti kyllä lauloi mamstenia, kun ei ollut mikään uskovainen. Se, että sana "uskovainen" oli synonyymi lestadiolaiselle. muistan kuinka tykkäsin vähän huonoa, kun sanoin että anoppini on uskovainen. Isä sanoi, että eihän se mikään uskovainen ole. Muori kävi kirkossa joka sunnuntai ja joku kehtaa sanoa, ettei ole uskovainen. Se vain tarkoitti siinä kielessä lestadiolaista...ei sitä, ettei joku muu olisi ollut uskova.
Nykyään kukaan ei enää viheltele.
Tätä palstaa lukiessani olen ymmärtänyt, että jotkut tavat menneisyydessä(lapsuudessa juontuivat lestadiolaisuuteen. Korttia piti pelata äitiltä piilossa, vihelleltiin virsiä...äiti kyllä lauloi mamstenia, kun ei ollut mikään uskovainen. Se, että sana "uskovainen" oli synonyymi lestadiolaiselle. muistan kuinka tykkäsin vähän huonoa, kun sanoin että anoppini on uskovainen. Isä sanoi, että eihän se mikään uskovainen ole. Muori kävi kirkossa joka sunnuntai ja joku kehtaa sanoa, ettei ole uskovainen. Se vain tarkoitti siinä kielessä lestadiolaista...ei sitä, ettei joku muu olisi ollut uskova.
Nykyään kukaan ei enää viheltele.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vihelteleminen on todella ollut joskus syntiä. Olin kova lauleskelemaan ja viheltelemään. Kaverin vanhemmat suuttuivat kun viheltelin vahingossa heidän kotonaan...eihän sitä lapsena muistanut aina kun leikkiessä aina saattoi lauleskella ja vihellellä, ettei tuossa talossa sanut vahingossakaan viheltää.
Myös pokerikortit ovat olleet syntiä, joillekin vanhemmille ihmisille mitkä tahansa kortit. He eivät varmaan ole tajunneet että on muunkinlaisia kortteja kuin pokerikortteja. En tiedä miten pokerikortteihin nykyään suhtaudutaan, suuri osa kyllä pelailee niilläkin, ainakin nuorista.
ensinnäkin niitä on käytetty ennustamiseen. Toisekseen ennen vanhaan se peliriippuvuus ilmeni siinä, että pelattiin rahasta korttia. No, varmaan tarkoititkin sitä, sillä "pokerikorteilla".
Isän siskon luona oli kortinpeluupaikka. Täti sanoi, että menkää sinne vintille, ettei äitis näe.
Viheltely on jotenkin sääli...ettei kukaan enää vihellä...eikä edes ääneen laula. Minun velipoikakin oli hyvä viheltelemään. Olen itsekin pari kertaa yrittänyt, mutta ei tule ääntä.
Olen paljon seuraillut näitä aloituksia. Melko yksikulmaisia ja yleistäviä. Elämän kokemuksen ja erilaisen ajattelun ymmärtämisen yritykset eivät yleensä ole niitä kukkia, jotka kukkivat harvoja poikkeuksia luukuunottamatta. Aloituksessasi nämä kulmat ilmenivät.
Olen miettinyt, missä on ymmärretty sukupolvien välinen kuilu? Muistan kun koulussa ei alaluokilla saanut viheltää. Se ei kuulunut kouluun. Viheltäminen ymmärrettiin kuuluvan vapaa-aikaan. Siis kuuskytluvulla ei lestadiolaisessa ympäristössä.
Juu mutta 90-luvulla SRK:n rippileirillä siionin laulujen viheltely oli myös syntiä. Maitoisissa.
on jostain 50-luvun lopulta. En usko, että pappa oli lestadiolainen---mutta mummo saattoi olla. Jisoa siksi ei muuta viheltänyt. Minulla on sellainen tuntuma, että minun mummot oli uskovaisia. Seurojakin kun pidettiin...ei kai niitä muita seuroja olis pidetty.
Pappa kertoi kamalia kummitusjuttujakin meille lapsille...äiti oli siitäkin vihanen, mutta ei sanonut papalle mitään. Äiti teititteli isäänsä...mie olin päässyt sinutteluvaiheeseen. Olen vienyt papankin haudalle aina kynttilän isäinpäivänä. Meilä oli sellainen henkinen yhteys, pappa katsoi aina minua sillä tavalla silmiin...ja toi kettukarkkeja, niitä fatserin pihlajanmarjakarkkeja, mitä on vieläkin myynnissä. Ei ollu "uskovaistenpastilleja".
Kiitos Eila sinulle kauniista sanoista.
Minulle tuli jo 50 klashin. Sitä alkaa tämmönen hulivilityärkin jo tässä vaiheessa muistella menneitä. Minusta tuntuu, että minun lapsuus oli sitä paratiisia.
siis lapsuusmuistot. Muistan vielä senkin kun mustalaiset kiersivät hevosilla taloissa.
ekaluokalla ollessani, kanttorin Antero hyppäsi koulumatkalla mustalaisten kärryyn ja kulki kuormassa koululta kylälle asti.
Me luokan tytöt pelättiin aivan kamalasti, että mustalaiset vievät Anteron mennessään, koska silloin 60-luvulla vielä mustalaisilla peloteltiin lapsia.
Naapurin tytön kanssa myös kerran itkien ja kauhusta kankeina syöksyimme sängyn alle, kun juuri ja juuri ehdimme lukita ulko-oven nähtyämme mustalaismiehen kävelevän pihaan. Iäisyydeltä tuntui silloin se aika, minkä mies kolkutteli ulko-oven takana. Liekö erottanut ikkunasta jalkamme sängyn alla!
ajeli hevoisilla.