Itse olin ollut kauan sellaisessa parisuhteessa, jossa mies oli mustasukkainen. Mutta eroamisen jälkeen ajattelin, että ehkä sillä oli kuitenkin joku tietoinen asenne tuosta tunteestaan, koska ja vaikka kielsin asian, olisin kuitenkin ehkä joskus pettänyt. Mutta hampaita kiristellen kuitenkin olin pettämättä, koska tiesin, että se on todella väärin. Mitä lähemmäs mielikuvissani tulin tilanteeseen, jolloin olisin voinut pettää, sitä mustasukkaisempi oli mies. Ihmeellistä ja tietoista. Ihminen tiedostaa vaaran partnerissaan. Ketään ei voi kuitenkaan sairaalloisesti omistaa. Onko tuohon lääkettä olemasakaan. Ainakin se, että vaara olisi molemminpuolinen tai ei kummallakaan. Ja jos et salli partnerillesi toisia ihmisiä edes keskustelijaksi niin menetät sen ihmisen elämänkumppanitasolla. Joko sitä ihmistä rakastaa tai sitten se ei ole rakkautta, se on jotain vallanhimoa vain saada tuo ihminen siinä luopumaan kaikesta muusta. Riippuvuus. En haluaisi, että minua petetään seksisuhteeseen asti, silloin tulkitsisin asian niin, että, millään minun hellyydelläni ei ollutkaan sitten merkitystä. Jännityksen hakeminen on taas toinen asia. Silloin kumppanit syystä tai toisesta ei ole suhteessa tasavertaisia.
mielipiteeni mustasukkaisuudesta
lähelläsi sun
1442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Ehkä" panosi olisi toteutunut enemmin tai myöhemmin.
Aika usein toinen osapuoli ruokkii oikein kauhalla mustasukkaista osapuoltaan. Siitä ei hyvää seuraa, kun taas iso osa liasta "mustasta" poistuu puhumalla ja omilla teoilla.