Olen kärsiny paniikkihäiriöstä koko pienen ikäni nii pitkälle kuin muistan, ala asteelta. Aina olen jotenkin selvinny. Koulun esitelmät saanut sivutettua yms.
Nyt otin itseä vuosi sitte niskasta kiinni ja päätin että menen amikseen lukemaan tarjoilijaksi (olin piettänyt kaksi välivuotta paniikkihäiriön takia). Aloitin vuosi sitten syksyllä citalopraamin ja söin sitä koko lukuvuoden keväseen asti, kun kesäloma alkoi lopetin lääkityksen heti ja loma meni hyvin ilman mitään kohtauksia. Siirryn vielä tuohon vuosi sitten syksyyn, eli mun oli aivan pakko hakea apua, koska koulu ahdisti minua niin paljon että sain kohtauksia joka tunti, sitten niitä alkoi tulla kaupassa ja jopa yksin kotona ollessa. Masennuin tuolloin aikalailla ja minulla oli/on vielä lapsi.
Silloin oli TOSI raskasta aikaa, häpeän vielä paniikkihäiriötäni niin paljon etten ole vieläkään ketonut siitä muutakun yhdelle serkulleni (en edes miehelleni)!
No, mut nyt kesän jälkeen (koko kesä ilman mitään kohtausta oli ihana)!!! Kerkesin käydä koulua kolme päivää niin sain hirveän "voimakkaan " kohtauksen tunnilla.. Siinä sit yritä muka sätkiä ja tehä jotain ja odotella 15-20min kun kohtaus on vähän ohi.. Pystyin siihen mut soitin samantien psykiatrilleni ajan.
Nyt kävin lääkärillä ja hän sanoi: Olet niinpirteän näkönen et ei sinusta uskois päällepäin et sulla on tämmönen ogelma, ei laiteta nyt mitään jatkuvaa lääkitystä vaan propal(en muista lääkken nimeä tarkkaan) ja diapam 2mg, ja otetaan tarvittaessa 1-3pilleriä.
Et näillä eväin jatketaan ja toivon et pystyn vielä nämä jäljellä olevat kaksi vuotta käymään koulua.
Eli nyt kaipaan teidän kokemuksia/vastauksia. Onko tosiaan kaikilla paniikkihäiriötä kärsivillä tämä koulu näin kamala paikka?
Nyt otin itseä vuosi sitte niskasta kiinni ja päätin että menen amikseen lukemaan tarjoilijaksi (olin piettänyt kaksi välivuotta paniikkihäiriön takia). Aloitin vuosi sitten syksyllä citalopraamin ja söin sitä koko lukuvuoden keväseen asti, kun kesäloma alkoi lopetin lääkityksen heti ja loma meni hyvin ilman mitään kohtauksia. Siirryn vielä tuohon vuosi sitten syksyyn, eli mun oli aivan pakko hakea apua, koska koulu ahdisti minua niin paljon että sain kohtauksia joka tunti, sitten niitä alkoi tulla kaupassa ja jopa yksin kotona ollessa. Masennuin tuolloin aikalailla ja minulla oli/on vielä lapsi.
Silloin oli TOSI raskasta aikaa, häpeän vielä paniikkihäiriötäni niin paljon etten ole vieläkään ketonut siitä muutakun yhdelle serkulleni (en edes miehelleni)!
No, mut nyt kesän jälkeen (koko kesä ilman mitään kohtausta oli ihana)!!! Kerkesin käydä koulua kolme päivää niin sain hirveän "voimakkaan " kohtauksen tunnilla.. Siinä sit yritä muka sätkiä ja tehä jotain ja odotella 15-20min kun kohtaus on vähän ohi.. Pystyin siihen mut soitin samantien psykiatrilleni ajan.
Nyt kävin lääkärillä ja hän sanoi: Olet niinpirteän näkönen et ei sinusta uskois päällepäin et sulla on tämmönen ogelma, ei laiteta nyt mitään jatkuvaa lääkitystä vaan propal(en muista lääkken nimeä tarkkaan) ja diapam 2mg, ja otetaan tarvittaessa 1-3pilleriä.
Et näillä eväin jatketaan ja toivon et pystyn vielä nämä jäljellä olevat kaksi vuotta käymään koulua.
Eli nyt kaipaan teidän kokemuksia/vastauksia. Onko tosiaan kaikilla paniikkihäiriötä kärsivillä tämä koulu näin kamala paikka?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja yleensä kaikki muutkin paikat. Minun mielestäni kuitenkin kamala on psykiatrisi, joka ei ottanut sinua vakavasti. Törkeä tyyppi. Olen itse reipas ihminen, ja jouduin hakemaan apua viitisentoista vuotta, ennenkuin kohdalle osui lääkäri, joka otti oireeni tosissaan ja kirjoitti lääkityksen. Söin itsekin nuorena tuota Propralia, jonka mainitsit, se on beetasalpaaja, joka auttaa näihin fyysisiin oireisiin, muttei henkisiin. Siitä oli minullekin apua, mutta paniikkihäiriöni oli hyvin laaja-alainen siinä vaiheessa kuun aloitin nykyisen lääkitykseni toistakymmentä vuotta sitten.
Minullakin muuten on ollut ph lapsesta saakka. Olen ollut myös varsin vaitelias asiasta, ex- mieheni tiesi kyllä, mutta hänkään ei välttämättä huomannut kohtaustani. Tällä hetkellä olen tuolla yhdellä lääkkeellä, rauhoittavia en ole syönyt yli kymmeneen vuoteen. Miten reagoit esim. kahviin, voimakkaaseen rasitukseen tai adrenaliinipitoisiin puudutteisiin? Jos ne lisäävät kohtausalttiutta, ongelma on silloin tietääkseni biologinen. Pane se lääkärisi kuriin tai vaihda kokonaan. Äläkä häpeä, voit saada mieheltäsi hyvää tukea. Kaikkea hyvää!
Olipa kiva lukea viestisi.. Kahvia en ole voinut juua pitkään aikaan ja tupakin polttamisenkin lopetin vuosi sitten koska se lisäsi kohtauksia. Nytkin istun parhaillaan koulussa tunnilla ja aattelin et soitan psykiatrilleni uuden ajan ja pyydän jatkuvaa hoitavaa lääkitystä, ku ei tästä oikeen tule mitään, ei voi keskittyä näihin koulu hommiin koska pitää keskittyä hengittämiseen yms...
kun haet apua. Ja printtaa ulos tämä keskustelu ja näytä sille lääkärillesi. Ei se ulospäin näkyvä hyvinvointisuus sano välttämättä mitään paniikkihäiriösi vaikeusasteesta. Rohkeutta ja kaikkea hyvää, sinä itse tiedät, kuinka voit. Olisi mukavaa kuulla, miten sinulla asiat lähtevät sujumaan :)
Tsekkaa toi mun juttu "viimeisin tutkimus paniikkihäiriöstä". Voi kun kaikki lukis sen! meiltä puuttuu aivoista välittäjäaine joka aiheuttaa paniikin!!! karnosiini ja e-epa. Noi saa apteekista. Ei ole mitään mömmöjä vaan karnosiini on fysiologinen valkuaisaine, jota meidän aivot ei saa. Se on siis fysiologinen vamma eikä psyykkinen!!! karnosiinia 800mg /pv ja e-epa (kalanmaksaöljy!) 2 grammaa pv.
Miks lääkärit tyrkyttää mieliala lääkkeitä kun kyse on fysiologisesta vammasta joka on korjattavissa aineella jota ihmisen aivot välittää normaalisti, mutta meillä ei- ja : sitä saa ostettua. Lihassa on karnosiinia ja ihmettelinkin kun olen ahminut raakaa lihaa 20v. Nyt sain tietää että lihasta sitä saa vain n. 15mg eikä se auta meidän aivoja. mei tarvitaan sitä isompi annos koska meidän aivoissa ei sitä ole!!! Lääkärit on ihan maksettuja tässä yhteiskunnassa, eikä ne oikeesti halua auttaa ne haluaa vaan mömmö kansaa ja rahat veke.
jos paniikkihäiriöiden ja ahdistuneisuuden taustalla piilee esim traumaattinen kokemus,shokki ja masennus niin tuskimpa siihen enää auttaa kalanmaksaöljyt ja muut luonnontuotteet.kyllä silloin paniikin aiheuttaja löytyy ihan omasta psyykkeestä ja siitä mikä sitä psyykettä on heilauttanut.no näin ainakin minulla...
Niin siis.. eihän noi aineet itsestään meidän päästä puutu. Vaan olemme kuluttaneet omilla vääristyneillä ajatuksenkuluillamme ne loppuun. Eli se joka väittää, että paniikkihäiriö tai ahdistus ois fysiologista niin sen on kyllä valitettavasti vain puoli totuus. Vähän niin kuin masennus: masentuneen aivot on lamaannustilassa just mielihyväaineiden vähäisen pidon takia mutta eihän kukaan nyt synny masentuneena. Masentuneen omat tavat ajatella ja toimia saavat aikaan masennuksen.
että aivoihin syntyy ns. kemiallinen polku aina kun koemme jotain. Nämä "polut" syntyvät helpommin negatiivisesta kokemuksesta kuin positiivisesta ja niitä on vaikeaa saada katoamaan. Siksi esim. fobioista ja ei- toivotuista negatiivisista ajatus- ja reagoimismalleista on niin paljon vaikeampi oppia pois kuin omaksua ne. Olisi mukavaa kuulla, miten karnosiini ja e-epa vaikuttavat vaikkapa tähän henkilöön, joka niitä tällä foorumilla kaikille suosittelee. Kerrothan sitten, tehosivatko?