Kuinka lapsenne ovat reagoineet, jos isä ei ole ollut kiinnostunut näkemään? Oletteko huomanneet vaikutusta lapsen kehitykseen tai itsetuntoon? Kaipaavatko isää? Minkä ikäiset lapset kyseessä?
Miten lapset reagoineet, jos isä ei halua nähdä lapsiaan?
Kertooh
5656
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minun ex-mieheni on täysi idiootti, koska hänellä menee kaikki lapsen edelle. Vituttaa suunnattomasti paasata eto jätkälle, että voisi vähän välittää lapsestaan, mutta ei, tulee aina sama vastaus, hän on onnellinen näin. Lapsen kuullen en ole koskaan noitunut isää, vaikka lurkki on. Valitettavasti minun täytyy sanoa, että minulta palaa päreet tuon sontiaisen takia enmmän kuin lapselta. Kun kysyn lapselta, että eikö häntä haittaa, kun ei isää näe, niin hän sanoo, että miksi pitäisi, onhan hänellä hyvä näinkin. Minunkin pitäisi tyytyä tuohon, mutta jatkuvat kirjoittelut isän tärkeydestä saa minut kokemaan syyllisyyttä siitä, ettei minun lapsen isä ole kiinnostunut muustakuin itsestään ja uusista morsioehdokkaistaan. Mitäpä voin tehdä? Kokea syyllisyyttä siitä, ettei lapsen isää kiinnosta lapsensa ja pitää pojan toivoa yllä että jospa isukki kuitenkin joskus muistaisi hänellä lapsen olleen.
Oma tyttäreni alkoi kysellä suoraan 3-vuotiaana. Nyt melkein 5-vuotiaana kysymyksiä on tullut enemmän lähes joka päivä.
nyt 18 v. on tavannut isäänsä vasta n. kahden vuoden ajan. Ihan normaali ja tasapainoinen "lapsi" on.
3 vuoteen (eron jälkeen) meillä iskä ei tavannut lastaan kuin ehkä 3-4 kertaa.Ei välittänyt...Lapsi tottunut siihen että ei näe isäänsä.Ei kysele juuri milloinkaan ja joku aika sitten isänsä kuoli, eli nyt voidaan lapsen kanssa käydä joskus ehkä haudalla.
Tytär on 11 vee ja isää näkee harvenevalla trendillä: nykyisin ehkä kerran kahdessa kuussa. Isä soittaa ehkä kerran kuussa tuon lisäksi.
Kyllä tyttö isäänsä kaipaa.Paljonkin. Toki kaikki sinänsä on meillä ihan hyvin. Koulu sujuu, on kavereita jne. Mutta mutta... Olen miettinyt kohta alkavaa murrosikää. Murkulle hyväksytyksituleminen on yksi erityisen tärkeistä asioista. Mitenköhän vaikuttaa se ettei isä halua tavata eli ei hyväksy...
Tietysti on niin että tässä vaiheessa tämä on ehkä enemmän aikuisen eli minun ongelmani kun tuumailen asioita lapsen hyvnvoinnin suhteen. Ja mietin paljon miten näin voi käydä.Kuinka on mahdollista olla pitämättä yhteyttä omaan lapseensa. Isä on ihan normaali, ns. kunnon mies kuitenkin.
No, viisainta lienee keskittyä omaan ja lapsen elämään ja yrittää tietoisesti jättää pähkäilyt joista ei ole hyötyä.