välittääkö oikeasti toisesta ihmisestä sellaisena kuin hän on. Ja välittääkö edes itsestään niin että hyvväksyisi itsensä kokonaan. Ilman tätä perustaa on vaikea saavuttaa mitään kestävää ja kaunista ihmissuhteissa ja elämässä ylipäätään.
Kaikkein eniten
on kyse siitä
3481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
noiden sanojen ymmärtäminen vie liian kauan aikaa. Kun lopulta on viisaampi, huomaa menettäneensä tärkeän ihmisen:( Mieltä ei lämmitä että on lopulta oppinut itsestä ja kaikesta muustakin riittävästi ollakseen vahvempi tukipilari.
Aiheesta vähän eksyen anteeksi;/ Kun baarit ei enää jaksa vähän jo vanhentuneena kiinnostaa! Miten ihmeessä voin löytää enää ketään hyvää ihmistä? Pärstäkään kun ei ole kuin jollain adoniksella, vaikka muuten kunnosta huolen pidänkin. Tulee tällaisia voimakkaita yksinäisyyden kokemuksia nykyään. Muuten en kai tänne enää eksyisi? Sorry aloittajalle ,rupes purkautumaan padot väärään paikkaan. Suljen nyt.
selviä kun tutustuen,päivä kerrallaan...
tuntuu paljon helpommalta kuin itsensä hyväksyminen. Ei itsessäkän pääosin mitään vikaa, mutta sen verran kuitenkin.