kynttiläkutsuilla tai tuppereilla tai häissä, syntymäpäivillä, polttareissa...minkälaista elämää teillä on ympärillänne ?
kyselen ihan huvikseni
hiljaista on itselläni ollut - ei ole kutsuja sadellut
en ole edes yhdenkään lapsen kummi - ja se on kyllä aika kipee juttu mulle - on mulla sentään oma perhe,mies ja pari lasta,mutta silti kärsin kovasti seuran puutteesta - elämä on jossain muualla kuin mun ulottuvillani
kyselen ihan huvikseni
hiljaista on itselläni ollut - ei ole kutsuja sadellut
en ole edes yhdenkään lapsen kummi - ja se on kyllä aika kipee juttu mulle - on mulla sentään oma perhe,mies ja pari lasta,mutta silti kärsin kovasti seuran puutteesta - elämä on jossain muualla kuin mun ulottuvillani
Vastaukset 6
Vanhimmat
tännekään osotteeseen minkäänlaisia kutsuja minnekään...hyvä jos puhelin soi kerran viikossa...
Olin tuossa kevät talvella (olikohan maaliskuu) tupareissa ja alku kesästä lakkiaisissa.
Viime vuonna jopa olin mukana järjestämässä yksiä kynttiläkutsuja silloisen elämäntoverini kanssa.
Hyvin harvoin tulee onneksi kutsua mihinkään isompaan juhlaan. Ne ovat sitten sukulaisten häitä tai ristiäisiä eli todella kuivia tapahtumia. Seuraavaksi on mamman 80-vuotissynttärit. Jännittää tällaiset isot juhlat.
Mihinkään tupareihin tai muihin pilipali-illanviettoihin ei tule kutsuja, miten voisi tulla kun ei ole kavereita?
Mulla ei oo oikeestaan mitään elämää, kännykkään soittaa kerran viikossa mutsi, mesessä 100 kaveria kukaan ei ikinä puhu mitään, en opiskele, ei oo kavereita, salilla käyn ja jalkapalloreeneissä, yleensä istun vaan kotona sohvalla enkä tee mitään.
Monella muulla saattaa olla ihansamanlaista elämää, itse en kestä sitten yhtään. Tähän ikään asti ollut elämä jo niin paskaa kaikilla tavoin. Oon ihan sosiaalinen ja pidän huolta ittestä, mutta ei sekään riitä nykyään. Entiedä oonko enää ees olemassa kun ketään ei kiinnosta. Aina nettiin pitää purkaa pahaaoloa..
puhelin on ihan turha vekotin mullakin - kehtaavat joskus tarjota mulle ilmaista puheaikaa niin ja näin paljon --- hyvä etten kerran suuttunut yhdelle puhelinmyyjälle asiasta - tais osua johonkin hermoon
ennen joku lähetteli kortteja merkkipäivien kunniaksi - nykyään nekin on harventunut - ei ole kyse siitä etten itse ole muita muistanut - mä vaan jostakin syystä aina unohdun ihmisiltä..
työpaikalla oli yhden ihmisen tupperit just - kutsui työkavereitakin - ihan henk.koht. - no, ei vaan mua kuitenkaan - putosin kai taas välistä -- ei mua kiusata mut en vaan ole liiemmin olemassa
-- no kas sitä tämä jutunjuuri syntyikin
joskus on mullakin ollu elämää - en vain tiedä minne se meni ja onko sellanen vielä jossain
Minulla on yksi ystävä jo kymmenen vuoden takaa jota en tosin tapaa kuin harvoin. Meillä niin erilaiset elämät, hänellä paljon opiskelukavereita ja toimintaa ja minulla ei mitään. No, kuitenkin olen mielestäni yhä edelleen hänen ystävänsä, mutta silti en jostain syystä saanut kutsua tupareihin, josta hän oli jopa ihan maininnut aiemmin minulle. Luulen, että hän varmaan ajatteli, että miksi minua kutsua kun en tunne sieltä yhtään ketään.