Hei.
Olen miettinyt paljon sanotaan nyt niin että "diagnosoitujen ihmisten" kouluttautumismahdollisuuksista ja heidän työllistymismahdollisuuksista nyky yhteiskunnassa.
Olen adhd pikkuihmisten äiti ja mietin heidän mahdollisuuksiaan toteuttaa unelmiaan palomiehiksi, poliiseiksi, ambulanssikuskeiksi...
Arvostaisin suuresti kommenttejanne ja kiitos.
Olen miettinyt paljon sanotaan nyt niin että "diagnosoitujen ihmisten" kouluttautumismahdollisuuksista ja heidän työllistymismahdollisuuksista nyky yhteiskunnassa.
Olen adhd pikkuihmisten äiti ja mietin heidän mahdollisuuksiaan toteuttaa unelmiaan palomiehiksi, poliiseiksi, ambulanssikuskeiksi...
Arvostaisin suuresti kommenttejanne ja kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minusta ad-hd:sta on hyötyä jos on itseään kiinnostava ala kyseessä, siihen voi motivoitua ihan eri tavalla kuin normaali ihminen.
Ad-hd tyyppejä on tietysti erilaisia.
Itseäni kiinnostaa erityisesti tietotekniikka
ja huomannut että tällä alalla oivaltaa
ongelmatilanteet nopeasti.
Kuinkahan vanhoja lapsesi ovat? Suunnitelmat voi muuttua yläaste iässä kun näkee elämää enemmänkin
kuin pelkkien tv ohjelmien kautta.
Siellä näkee lääkäriä, poliisia ja palomiestä
tositoimissa toimintaleffoissa.
Uskoisin että kirjallisissa opinnoissa on vaikeuksia, koulussa isossa luokassa putoaa
nopeasti kärryiltä, suosittelen tukiopetusta
tai jos mahdollista niin suorittaa opintoja
pienemmissä ryhmissä jossa saisi enemmän henkilökohtaista opetusta.
Puhun näitä asioita kokemuksella.
Kiitos viestistä.
Ainoastaan huolettaa yhteiskunnan jyrkkä asenne kun se asettaa niin tarkat kehykset joihin meidän ihmisten on koetettava yltää. Toiset ihmiset kehystävät itsensä napakasti odotuksiin ja toiset eivät suostu siihen millään.
Yhteiskunta ottakoon sitten joskus lapsenikin vastaan veronmaksajaksi, toivon. En juurikaan ole tähän asti paljoa suonut ajatuksia asialle, mutta kun lapseni ottavat itse asiaa esille mitä heistä voi tulla, niin aloin miettimään että saisipa kaikua asiallemme.
Kiitoksia paljon ja tsemppiä syksyyn :)
Jos kaikki käy hyvin, niinkuin minun tapauksessani, ei lastesi tarvitse luopua mistään unelmasta.
Minulla on ollut koko ikäni aika vaikea (ei tosi vaikea) adhd. Selvisin peruskoulut ja lukionkin todella hyvin ja nyt opiskelen unelmani alaa TKK:lla. Opinnoissa saattaa mennä pidempään kuin muilla (luulen, että n. 10 v), mutta eiköhän tästä vielä työelämään sijoituta.
Olen pyörinyt paikasta toiseen, eikä missään ole ollut hyvä olla. En edes pidä ammatistani. Menin hankkimaan sen vain koska piti olla jotain tekemistä ja menin sieltä mistä aita on matalin, niin kuin yleensä. Haluan kovasti jonkun neuvomaan, mikä ala sopisi minulle, jahka saan ensin diagnoosin.