Elämää rajoittava jännitys

Miten paljon jännittäminen voikaan rajoittaa elämää? Oletko miettinyt sitä?

Itse en uskalla mennä harrastamaan. Kansalaisopisto, tanssi, jumppa... kaikki on jätettävä pois. Jumpassa sekoiaisin täysin, en pysyisi mukana. Tanssissa samoin. Tanssipaikat ovat kauhistus, kun vielä itsetunto on nolla. Mitä, jos joku hakee, jännitän ja vapisen, sekoan askelissa. Tai kukapa edes hakisi, kun olen tällainen lyllerö yms ;/

Jännityksestä johtuen, olen "onnellisin" yksin. Ei tarvitse esittää mitään. Lapset ovat ainut joiden kanssa voin olla oma, hiljainen itseni. Sydänystävia on harvoja ja kanssakäymistä rajoittaa myös se, ettei jaksa olla tekemisissä.

Töissä en luonnollisesti pysty käymään. Ei ole sellaista työtä, jota voisin tehdä "löysin rantein".

Kuulostaako tutulle?
3581
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

lääkityksestä huolimatta(paroksetiini&oxamin).mulla mennyt niin pahaksi,etten mene edes kauppaan ilman rohkasu ryyppyä.ja kun en edes tykkää juoda,mutta pakko vetää,että pääsee vähän hoitaan asioitaan.ajattelin nyt kokeilla kukkatippoja,ei se ota,jos ei annakkaan.mulla on jotenkin hassusti,etten pelkää vieraita ihmisiä vaan tuttuja.onko sulla mitään lääkitystä?ja tämä just,kun on muksuja,niin pakko käydä koulun jutuissa yms.likan kymppi juhlissa rukoushuoneella olin ihan tööt.koko lähisuku pitää mua rääväsuisena ja rohkeena,ja sitähän tässä täytyykin näytellä,ettei kukaan huomaa miten arka pohjimmiltani olen.

Äänestä
  • jolla on niin päin,että vieraat eivät pelota mutta tutut kylläkin!Minulla on sama ongelma...Outoa...

    Äänestä

  • ainut kirjoitti:

    jolla on niin päin,että vieraat eivät pelota mutta tutut kylläkin!Minulla on sama ongelma...Outoa...

    Mikä siinä on, että jopa kavereiden kanssa oleminen jännittää ihan helvetisti. Jos esim. asiakkaana on kaveri tai sukulainen, on ihme että yleensä suoriudun tilanteesta. olen siis kampaaja. Ilman lääkitystä( Alprox) en työpäivistäni selviydy.Olen epätoivoinen. Rajoittaa elämää ihan helvetisti.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


NiiNpäniin se vain on kirjoitti:

Miten paljon jännittäminen voikaan rajoittaa elämää? Oletko miettinyt sitä?

Itse en uskalla mennä harrastamaan. Kansalaisopisto, tanssi, jumppa... kaikki on jätettävä pois. Jumpassa sekoiaisin täysin, en pysyisi mukana. Tanssissa samoin. Tanssipaikat ovat kauhistus, kun vielä itsetunto on nolla. Mitä, jos joku hakee, jännitän ja vapisen, sekoan askelissa. Tai kukapa edes hakisi, kun olen tällainen lyllerö yms ;/

Jännityksestä johtuen, olen "onnellisin" yksin. Ei tarvitse esittää mitään. Lapset ovat ainut joiden kanssa voin olla oma, hiljainen itseni. Sydänystävia on harvoja ja kanssakäymistä rajoittaa myös se, ettei jaksa olla tekemisissä.

Töissä en luonnollisesti pysty käymään. Ei ole sellaista työtä, jota voisin tehdä "löysin rantein".

Kuulostaako tutulle?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu