Kuulee usein yksinäisyyteen neuvona että pitäisi mennä ulos lenkille tai istuskelemaan sinne muuten vaan.
Kuinka monella tuollaiset keinot ovat muka oikeasti tuottaneet tulosta? Itse en usko pätkän vertaa että lenkille meno tai vastaava tuottaa mitään suhteita. Yksin sitä vaan sitten kävellään tai istutaan kun muut ihmiset ovat ympärilläni yhdessä. Ja huvittavinta on se että kun selvästi istuu sen näköisenä että on surupuserossa niin kukaan ihminen ei edes säälistä lähesty katsomaan mikä lajitoveria vaivaa. Voisi käydä makaamaan maahan niin ihmiset kävelee yli ja ehkä poliisit tulevat korjaamaan pois kunnollisten ihmisten jaloista...
Ja ne harvat jotka saavat kontaktia aikaiseksi niin ne "suhteet" loppuvat heti kun tulet takaisin kotiin. Ei pysyviä ystäviä saa lenkkeilemällä tai olemalla ulkona muuten vaan pyörittämässä peukaloita.
Jotenkin tuntuu että pitäisi istua jatkuvasti terasseilla lääppimässä kaikkia että edes huomaisivat. Mutta useimmiten ihmiset kaikki ihmettelevät "mitä tuokin nyt tuossa haluaa?". Eivät halua muuta kuin eroon sinusta.
Jaa, hanki harrastus vai? Paikkakunnan harrastuksissa ei mitään mitä välittäisin harrastaa. Opiston kurssi tarjonnat käyty läpi eikä sielläkään ole mitään mikä vähäänkään kiinnostaisi. Onko se sitten vain pakko mennä jonnekin harrastukseen vaikka ei kiinnosta touhu tippaakaan, vain kavereita hakemaan?
Mä en enää kestä tätä yksinäisyyttä....kukaan ei huomaa eikä kukaan välitä. Internet kavereita on ollut ja tällä hetkellä ei ole yhtään, siitä syystä että minä en saa mitään irti siitä että jutustelee vain ruudun kautta, haluan oikean ystävän jonka kanssa voisi viettää aikaa ihan livenä.
Kuinka monella tuollaiset keinot ovat muka oikeasti tuottaneet tulosta? Itse en usko pätkän vertaa että lenkille meno tai vastaava tuottaa mitään suhteita. Yksin sitä vaan sitten kävellään tai istutaan kun muut ihmiset ovat ympärilläni yhdessä. Ja huvittavinta on se että kun selvästi istuu sen näköisenä että on surupuserossa niin kukaan ihminen ei edes säälistä lähesty katsomaan mikä lajitoveria vaivaa. Voisi käydä makaamaan maahan niin ihmiset kävelee yli ja ehkä poliisit tulevat korjaamaan pois kunnollisten ihmisten jaloista...
Ja ne harvat jotka saavat kontaktia aikaiseksi niin ne "suhteet" loppuvat heti kun tulet takaisin kotiin. Ei pysyviä ystäviä saa lenkkeilemällä tai olemalla ulkona muuten vaan pyörittämässä peukaloita.
Jotenkin tuntuu että pitäisi istua jatkuvasti terasseilla lääppimässä kaikkia että edes huomaisivat. Mutta useimmiten ihmiset kaikki ihmettelevät "mitä tuokin nyt tuossa haluaa?". Eivät halua muuta kuin eroon sinusta.
Jaa, hanki harrastus vai? Paikkakunnan harrastuksissa ei mitään mitä välittäisin harrastaa. Opiston kurssi tarjonnat käyty läpi eikä sielläkään ole mitään mikä vähäänkään kiinnostaisi. Onko se sitten vain pakko mennä jonnekin harrastukseen vaikka ei kiinnosta touhu tippaakaan, vain kavereita hakemaan?
Mä en enää kestä tätä yksinäisyyttä....kukaan ei huomaa eikä kukaan välitä. Internet kavereita on ollut ja tällä hetkellä ei ole yhtään, siitä syystä että minä en saa mitään irti siitä että jutustelee vain ruudun kautta, haluan oikean ystävän jonka kanssa voisi viettää aikaa ihan livenä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sun pitäisi luopua ajattelusta, että yrityksellä pitää olla välitön hyöty. Se ei elämässä mene niin. Pitkäjänteisyys on tärkeimpiä ominaisuuksia kun tavoittelemme haluamaamme, tavoittelimme sitten ystäviä, tutkintoa, työpaikkaa jne. Puhutaan aina siitä, kuinka RAKENNAMME sosiaalisten suhteiden verkkoa. Eli se ihan oikeasti on työtä ja panostamista. Ei ne ystävät eikä tuttavat taivaasta tipu kenellekään.
Sä solmit ihmissuhteita just harrastuksissa, harva niistä etenee, mutta esim itselleni kävi niin, että tapasin yhden ihmisen yhdestä harrastusryhmästä vapaa-ajalla sattumalta. Hän oli liikkeellä serkkunsa kanssa ja tulin sitten tän serkun kanssa tosi hyvin juttuun. Häntä näin sitten muutenkin ja kerran kysäsin häntä kaveriksi ulos. Lähti ja tässä vuosien mittaan meistä on tullut tosi hyvät ystävät.
Mä muutin silloin aikoinani työn perässä paikkakunnalle, josta en tuntenut ketään. Enkä oikein tutustunut työkavereihinkaan. Koitin vaikka mitä keinoja, mutta helpoimmin olen saanut kavereja joukkuepeleistä. Se on rentoa ja iloista harrastamista ja liikunnasta saa hyvän mielen. Jo yksikin ystävä riittää, mutta on kiva kun on muitakin tuttuja. Lenkkeily on aika yksinäistä touhua, jollet liity esim porukkaan, jolla on maraton/puolimaraton tavoitteena ja juoksevat yhdessä säännöllisesti. Lenkkeilyä parempi konsti on hommata koira, mielellään jokin pieni ja iloinen rotu. Koirapuistoissa tapaa ihmisiä ihan toisella tapaa, samoin esim agilityssä. Ja ystävällinen koira saa ihmiset juttelemaan sulle ihan kadullakin. Kokemusta on.
Tärkeintä on, että haet kontaktia etkä anna periksi heti niissä harrastuksissasi, jos kaikki eivät tule sulle juttelemaan. Mene itse. Tee avaus. Muista tervehtiä ihmisiä kun näet heitä muualla, hymyn kera. Jos on ujo niin kuin mä, niin se on vaikeaa ja vaatii työtä, mutta ei ole muuta tietä. Voisi sanoa, että avaudu elämälle niin se avautuu sinulle.
Kannattaa suunnata tuollaisiin ilmaistapahtumiin, kuten esim. viime lauantaina oli Konefestari 2008 kontulassa. Siellä oli nurmikot täynnä sinkkutyttöjä odottamassa ottajaansa, osa yritti minuakin lähestyä mutta oma tyttö jo löytyy kainalosta (löytyi 3 viikkoa sitten rauhanfestareilta, jossa ei muuta tarvinnut tehdä kuin istua nurmikolla vähän aikaa odottamassa että naiset juoksevat syliin).
Onpas kiva kun sinulla on noin hyvä mäihä ; ) Kaikilla ei ole..
Ensinnäkin, kaikki eivät asu paikkakunnalla(kuten Helsinki) missä tapahtuu aina jotakin. Pienellä paikkakunnalla voi olla yleisötapahtumia peräti muutaman kerran vuodessa ja niissä käy just ne samat naamat joka kerta, lukuunottamatta satunnaista turistia. Itse olen tällaiselta paikkakunnalta ja olen käynyt usean vuoden ajan kaikissa mahdollisissa kissanristiäisissä(markkinat, kirjamessut, konsertit, kirpputorit, ravintoloiden terassit, kesätapahtumat, Tivolin vierailu paikkakunnallani, kaikki yleisötapahtumat minne vain olen päässyt...) . Tiedätkö mitä siitä on seurannut? Minua TUIJOTETAAN. En todellakaan kuvittele tätä, tapanani ei ole vainoharhailla ; D Jos minä kerran muistan jo valtaosan naamat niistä tapahtumista niin totta kai hekin muistavat minut. Olen ulkonäöltänikin massasta poikkeava. Olen saanut uteliaita katseita osakseni, koska vuosi toisensa jälkeen kuljen yksinäisenä sutena paikkakuntani tapahtumissa. Sama piiri pieni siellä pyörii. Melkein kaikki muut ovat siellä kumppaninsa tai ystävien/ystävän kanssa vaan minä olen joko yksin tai lapseni kanssa.
Toinen ongelma tulikin tuossa esiin. Eli kaikki yksinäiset eivät ole nuoria(kuten sinä vaikutat olevan). Meitä on kaikissa ikäluokissa. Itse olen aikuinen eronnut nainen ja minulla on lapsi. En enää tuosta vaan pysty enkä jaksa lähteä milloin vaan ja minne vaan. Ja jos sinulla on lauma tyttöjä kimpussasi, niin meinaatko että siitä on minun tapauksessani jotain hyötyä että niitä tytsyjä siellä kontufesteissä on tarjolla... ; ((
Kolmannekseen, vosi sanoa että jo 25v ihminen tuntee itsensä ikälopuksi kun/jos menee yksin jonnekin rock-festareille. MInulla on tästä sekä omaa kokemusta että tuttavien kertomia kokemuksia kun ovat menneet kesällä festareille "etsimään kavereita". Kun valtaosa porukasta on 18-20v ja kaatokännissä niin mitäpä siellä on vanhemmalla ja rauhallisella ihmisellä virkaa, muuta kuin kuunnella musaa humalaisten myöhäisteinien keskellä...? Olen itsekin ollut aikuisena festareilla ja tuli suorastaan skitso olo olla siinä lavan edessä teinien keskellä. Siis kun 99% muista ihmisistä oli aivan nuoria tai nuoria aikuisia ja minä yksi ainoa täysin aikuinen siinä seassa. huhhuh. Sainpahan kuunnella livemusaa kovaan hintaan, mutta ystäviä en sellaisesta paikasta löydä.
Ja lopuksi vielä se että jos ihminen ei todellakaan ole kiinnostunut jostain - yäk - järjestötoiminnasta, näytelmäkerhoista, savenvalannasta tai kirjallisuuspiiristä niin harrastustarjonta ei pienellä paikkakunnalla ole päätä huimaavaa..
Itse olen pitkään harkinnut pääkaupunkiseudulle muuttamista, ei vain ystävien etsimisen vuoksi vaan myös siksi että siellä todellakin voi harrastaa ja käydä erilaisissa tapahtumissa niin paljon ettei ehdi murehtia yksinäisyyttään niin paljon. Sinne muuttaminen vaatisi kuitenkin hyvän työpaikan ja kohtuuhintaisen asunnon eikä niitä taivaalta syliin tipahtele.
Usko,että vaikka menisin lenkille,niin kukaan pysähtyisi vaan ja alkaisi siinä höpöttämään..niin ei vaan käy...
Suuresti kyllä ihmettelen miten kukaan voi kuvitella että LENKILLÄ muka tutustuisi uusiin ihmisiin! Olen käynyt lenkillä jo monta vuotta ja muut lenkkeilijät juoksevat ohitseni, ei kai kukaan nyt missään lenkkipolulla yhtäkkiä pysähdy ja ala väkisin tutustumaan täysin tuntemattomaan vastaantulijaan!
En kerta kaikkiaan käsitä ihmisiä jotka luulevat, että kaverisuhteita luodaan yhtäkkiä tuosta vaan vaikka keskellä katua. Myöskään tuota istuskelua en tajua. Jos istut puiston penkillä niin mahdollisesti jokin juopunut saattaa tulla iskemään, muut ihmiset ovat siellä tuttujensa kanssa. Ja jos eivät ole, niin todella paljon täytyy olla rohkeutta että menee täysin vieraalle avaamaan keskustelua. Vielä pienempi mahdollisuus on saada aikaan kontakti joka säilyy senkin hetken jälkeen.
Joten puistoista ja lenkiltä EI TODELLAKAAN tavallinen ihminen luo ihmissuhteita. Nämä ihmeihmiset pilvenpolttelijahipit (tälläkin palstalla...) ovat asia erikseen.
jonnekin penkille tuolla istumaan niin ihmiset
kävelee ohi eikä edes istu siihen...
Täälläpä yksi yksinäinen yh pieneltä paikkakunnalta, kirjoittele ihmeessä [email protected] niin meilaillaan ja murehditaan yhdessä jos ei muuta keksitä! tai jos satutaan olemaan samalta paikkakunnalta niin lähetään yhdessä lenkille;)
"Kuulee usein yksinäisyyteen neuvona että pitäisi mennä ulos lenkille tai istuskelemaan sinne muuten vaan.
Kuinka monella tuollaiset keinot ovat muka oikeasti tuottaneet tulosta?"
Minä olen tutustunut moniin ihmisiin ollessani lammella. Tiedä vaikka siellä tapaisin tulevan tyttökaverinkin.
"Itse en usko pätkän vertaa että lenkille meno tai vastaava tuottaa mitään suhteita. Yksin sitä vaan sitten kävellään tai istutaan kun muut ihmiset ovat ympärilläni yhdessä."
Varmasti olet yksin jos niin tahdot.
"Ja huvittavinta on se että kun selvästi istuu sen näköisenä että on surupuserossa niin kukaan ihminen ei edes säälistä lähesty katsomaan mikä lajitoveria vaivaa."
Pyh, mitään surua tunneta, hyvät tropit ja aurinkoista mieltä! Hyvä pössis saa näyttämään iloiselta. Pääasia, että on hyvä pössis... =D
"Voisi käydä makaamaan maahan niin ihmiset kävelee yli ja ehkä poliisit tulevat korjaamaan pois kunnollisten ihmisten jaloista..."
Äläpäs mollaa itseäsi vaan ole samanlainen "kunnon ihminen".