Joo ei mulla muuta kun halusin vaan tulla ilmottamaan, että musta tuli viime yönä isä! Kaunis, siro tyttö vauva. Se hiukan huolestuttaa kun sen piti mennä heti keskolaan, koska oli nii kovin pieni,synty kk etuajassa. Haluaisin sen kotiin, samoin kun tyttöystäväni. Yksin kotona ei ole kiva olla.
viime yönä
vihdoinkin isä
393204
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
onnea!
itselläni olisi vielä pari kuukautta jäljellä. hyvin kaikki menee ja ennen kuin huomaatkaan on perheesi jo kotona
Joo, tosi paljon onnea! Kyllä se pikkuneiti siitä vankistuu ja kotiin pääsee.
Meillä sama tilanne tammikuussa. Ei me tosin tiedetä, onko tyttö vai poika tulossa, mutta väliäkös tuolla - yhtä tervetulleita kumpikin vaihtoehto. Eilen juuri lääkärissä todettiin, että kaikki on kunnossa :)
Kivaa, että saitte terveen tyttövauvan! Muista helliä uuden tulokkaan lisäksi tyttöystävääsi...
Meilläkin kiikutettiin keskolaan ja odoteltiin sitten ja huolesteltiin, mutta hyvin se meni ja siellähän ne pitää siitä vauvasta hyvää huolta. Meillä synty joulukuun alussa, mutta saatiinpa ipana jouluksi kotiin. Tsemppiä ja muista herätä sit myöhemmin yöllä tuuraamaan pullon kanssa tyttöystävääsi...
vielä tulet toisiinkin ajatuksiin tuon yksinolon suhteen. Alle vuodessa...
Tuo 4 viikon etuaika mitään haittaa.
Itse synnyin 3 viikkoa etuajassa aikanaan, maksa-arvoni olivat aivan sekaisin ja olin ensimmäisen viikon valokaapissa kunnes keltaisuus katosi ihonväristäni.
Ja mitä minusta tuli? 2-metrinen ladonovi jota luultiin jo 12-vuotiaana ylioppilas-ikäiseksi :P
(Vanhemmat ovat tosiaan 175cm kumpikin...)
Että ei se pienuus aina ole pysyvää :)
Hieno juttu. Tosi paljon onnea sulle ja äiskälle sekä tyttärellesi. Voimia ja rakkautta. t. 7 vk pojan isä
Isot onnittelut!!
En halua masentaa mutta suurin osa ihmisistä eroaa ennen lapsen 2 vuotispäivää...
parempaa keksinyt.Ei kaikki välttämättä eroa,vaikka sinä ilmeisesti oletkin eronnut.Enkä ihmettele yhtään.
mieltä. Tuo on totta, valitettavasti.
kaikkiko täällä yrittää masentaa.
se mikä pätee teillä ei välttämättä päde muilla, jooko?
Eikö saa edelleenkään ottaa kaikkia mahiksia huomioon?
Pitääkö naismaisesti ja lapsellisesti kuvitella, että kyllä se hyvin menee?
Varsin lyhytnäköistä puuhaa.
Sitä paitsi, kuka tänne käskee kirjoitella sellaisen, joka ei kestä totuutta?
kukas sitä nyt puolison hommaa ja lapsen tekee, jos kerran eron mahdollisuus on olemassa.
Ero muuten ei useinkaan ole ongelman ratkaisu. Tai siis jos pakeneminen koetaan ratkaisuksi, niin......
Ja ennen kuin vastaat, niin: väkivaltaiseen ja alkoholismin leimaamaan liittoon ero voi olla oikea ratkaisu. Harva hakkaaja tai juoppo kun haluaa ongelmasta eroon, hakattu ja juopon puoliso kyllä useinkin.
Jos liitto hajoaa lapsen syntymään, niin se olisi hajonnut ilman lastakin.
Jos _aivan_ _kaikki_ mahikset ottaa huomioon, niin kandee samantien ottaa eutanasia, noin rajusti kärjistettynä.
mahdollisuus on valitettavasti olemassa. Aina.
Välttämättä ei tule tästä perheestä onnellinen.
Varsinkin, jos pitää eliminoida pois, että epäonnistuakin voi.
On sairasta vaatia itseltään ja muilta aina onnistumista.
Miten sitten käykään, kun se epäonni tulee?
Sitten laitetaan kantapäät päin yhteen ja lähdetään eri teitä.
Sillä epäonnistumista ei sallita.
Olet säälittävä. Toivon että suuri kuplasi ei ikinä puhkea.
ihminen!!
Avioliitossa on kaksi ihmistä. AINA. Vaikka itsesi tiedät, toista et voi pakottaa!
ERON MAHDOLLISUUS ON AINA OLEMASSA, JOKA LIITOSSA. SAMOIN ON KUOLEMAN MAHDOLLISÚUS TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ. EI KANNATA SITTEN SOLMIA MITÄÄN LIITTOJA, JOLLEI HYVÄKSY TOSIASIAA, ETTÄ KAIKKI VOI LOPPUA.
mieltä, että jos lähtee järven jäälle kävelemään, eikä ota huomioon sitä, että saattaa pudota jäihin, on helvetin tyhmä. Kotona ne naskalit ei paljon auta.
Jos taas ei halua pudota jäihin, kannattaa kiertää tien kautta...
Samaa mieltä siis. Kunhan annoin esimerkin.
Mitäs toi nyt sitten tarkoittaa? Miten sä oikeen ymmärsit ton messuni, väärinkö?
eivät nyt ehkä tajunneet, mistä oli kysymys:
On kaksi ihmistä.
Molemmat _haluu_ olla toistensa kanssa.
Jos noi kaks ehtoa täyttyy, ei eroa tule.
-------------------------------------------
Ja sit tietty sanotte, ett entäs jos jompikumpi ei enää halua? No sillon sen ei-haluavan täytyy miettiä, miks se ei halua ja voiks sen haluttomuuden syyn poistaa. Toiset ei halua tuota miettiä ja ne lähtee kävelemään.
Toiset taas miettii ja ratkaisee ongelman, yhdessä. Sehän on liiton tarkoitus, se yhdessä toimiminen. Jos ei pysty kumppanin kanssa yhteistyöhön, miks siihen liittoon sit oikeen on menty, eroamaanko?
ihan piruuttaan kysyä nyt, miks on sitte niin paljon eroja? Kun kerran kaikki enste haluu, miks ne sitte vähän päästä ei enää haluukaan?
Ikää oli vissiin 16v.? Ei ainakaan älyllinen tasos ole korkeemmalla!
joo.
Olet siis sitä mieltä, että ne, jotka ovat eronneet eivät ole alunperin _halunneet_ olla yhdessä?
Miksi he sitten ovat menneet naimisiin??
sä voit miettii loppuikäs.
Mun mielest eroja on paljon siks, koska talvisodan ihmettäkään ei vois nykysukupolvien avulla toteuttaa. Porukat on tottunu siihen et kaikki on aina pelkkää päivänpaistetta, eivät oo joutuneet ikinä tekee oikeesti töitä minkään eteen. Sit ku liitoss tulee eka kunnollinen ristiriita, funtsataan et mä en ala ton kaa ja lähetään lämää. Sit mennään uuteen liittoon ja kaik o taas hyvin hetke aikaa....
Sit ku ite oot nelkyt ni saatat alkaa tajuu näitä asioita. Ja ku henkilökohtasuuksiin meet, ni taidat ite olla alle 16 vee ja valmista amiskamaa jo. Ajaks isona korollalla? Tieks mikä on talvisodan ihme? Taidat olla väärässä helvetissä....me kotio.
se. Ei kandee mennä jos ei oo valmis sitoutumaan.
Mä tiesin aikanaan mitä mä tein ja mihin sitoudun, kun sanon alttarilla "tahdon". Puoliso kans. Oltiin 25- ja 28-vuotiaita sillon.
Olis me voitu erota sillon, ku toinen jäi pettämisest kii, mut ku ei haluttu erota, vaan olla yhdessä. Avainasioita suhteessamme ovat mm. nöyryys, anteeksianto ja -saaminen. Luottamuskin palautui. Töitä suhde vaatii rajusti. Se, onks kaikki valmiit näkemään vaivaa sen eteen, on toinen juttu.
Meki käyty pettämisen lisäks läpi helskatisti keskenmenoja ja kätkytkuolema. Kolme lasta on silti. Heikommatko ois sortunu.
nelkytkuus vee, eronnut, kerran toisen rakkauteen luottanu!
Ihmiset kasvaa, ja usein erilleen. Et voi sinäkään naiivista elämänasenteestasi huolimatta tietää, koska saa kumppanisi tarpeekseen työstä suhteenne eteen ja siirtyy helpompiin suhteisiin jonkun toisen kanssa. Kun hän PÄÄTTÄÄ lähteä on liittonne paperia ja yhteiset kokemukset ainoastaan riesana. Muistoja. Uusi kiehtoo käsittämättömän paljon, kun vanha alkaa tympiä...
Valitettavasti.
pahoillani.
Toistaiseksi kuitenkin uskon siihen mitä kirjoitan. Kts. vastaukseni nimimerkille "Äiti" tuossa alempana.
saat uskoa. Mutta älä tee sitä totuudensiemeneksi kaikille muille.
Se on väärin. Sillä noin paljon ei tosiaan kaikki jaksa kuvitella.
Suurimmalle osalle totúus edes silloin tällöin välähtelee.
Olen pahoillani, jos sinulle ei niin käy.
Elä kuplassasi. Minä elän maailmassa.
myös herättää puolisosi kuolleista, kun noin varma olet, ettette ikinä eroa?
Käsittääkseni kaikki eroavat. Siis myös te.
Vai luuletkos, että kun sunteen eteen oikeen näkee vaivaa, vastoinkäymisiä ei tule?
"Mä tiesin aikanaan mitä tein ja mihin sitouduin..." Olet naurettava. luuletko vielä osaavas ennustaakin. KUKAAN meistä ei ikinä tiedä mitä huominen tuo. Ja hyvä niin.
Joten turha pullistella TIEDOLLA, jota sulla ei ole voinut olla!
Vai tiesitkös etukäteen nää keskenmenot ja kätkytkuolemat?
Joka itsensä noin laittaa elämän yläpuolelle ansaitseekin ne.
Kyllä hän pian keskolasta pääsee kotiin kanssanne, aika menee hitaasti kun jotain oikein odottaa...Mutta kyllä se päivä tulee :))
Onnea vaavelista.
Jos uskaltaa kysäistä niin minkä kokosena vaavi syntyi? (itselläni myös keskonen)
Tuosta suhde asiasta vielä sen verran, jos nyt oikein käsitin. Siis sinä uskot suhteeseen? (hyvä) Niin minäkin. Me myös koettu paljon kaikkea ja kun jälkeen päin ajattelee niin tuntuu että se on vain vahvistanut meitä, kun ollaan niistä YHDESSÄ selviytyneet.
Meillä se suurin ongelma on kun ei voida aina olla yhdessä =) pitäähän se töissäkin käydä.. Lomia rakastetaan juuri yhdessä olon vuoksi ja vietetään niitä aika usein koko perhe yhdessä lähes 24h.
Kiitos kun joku jaksaa vielä uskoa tämmöiseen parisuhteeseen.
TODELLA PALJON ONNEA!Kyllä kaikki varmasti sujuu hyvin.
ihana saada lukea hyviä uutisia... :)
Valtavat onnitteluni koko perheelle!!! :)
antaakaa nyt hemmetti toisen iloita tyttärestään jo nyt on kummaa porukkaa!!!*kiroaa*
sitä samaahan mä yritin sanoa viestilläni "kaikkiko yrittää heti masentaa".
Joku sankari kun heti oli avioeroa manaamassa.
pystytkös sen kokonaan pois sulkemaan? Suosittelen siinä tapauksessa Nobelin hakureissua Norjaan, kyllä se sen väärti on, jos avioliitot alkaa sadalla prossalla kestää.
Mutta toivottavasti tiedät itsekin, että ylitit juuri valtuutesi ennustajana.
vähempi kiinnostaa...
pieni ihminen on ilo ja ihme. Mulla on kolme, viimeisin syntyi huhtikuussa! iloitse, huuda maailmalle suuri ilosi. Tunne itsesi isäksi ja ole hellä syli puolisolle, joka sinun kanssasi jakaa ihmeen. Aika menee nopeasti, kohta pääset vaihtamaan vaippoja ja kuulemaan pienet uudet äänet kodissa. Se on hienoa! Ja muista, pienistä asioista syntyy isoja.
Jo nyt on perjantai.
Miks kaikki eronneet tunkee sitä eroaan joka paikkaan? Ootteks syntyny sisu kaulassa? Onk elatusmaksut rästiss? Muija vei kamat ja lapset? Viina maistuu? Epäonnistuneen parisuhteen vuoksi kosminen vitutus päällä?
Etteks voi hyväksyy, et jotkut ei eroa uskottomuudesta ja muista parisuhteen kriiseistä huolimatta? Ja sit viel tämmönen kehtaa sanoo sen "ääneen"?
Lälläkslää - ryytykää eroihinne - erotelkaa toisianne.
Vihdoinkin isälle: Ei muuta kuin rajusti onnea. Toi kuukauden etuaika ei liene paha rasti.
onko vaikee myöntää, että oikeessa oot? Vai lähetelläänkö sitä Nobel hakemusta?
Minä en ole eronnut, mutten ikinä sanos kellekään, ettei se sun kohdalles tule. Tai mun. Sen verran on enempi realiteettia mulla, että tiedän siihen vaikuttavan muunkin kuin minun. Esim. kuolema on kaveri jonka kanssa sullakin on tekemistä...miten aiot sille selittää, ettei saa nyt tulla, kun on avioliiton onni hieman kesken!
Kyllä ajatella voisi, vaikka lapsellinen onkin!
nimmaristasi, mutta oikeessa olet silti. Ja onnex tuo älytön vänkääminen asiasta loppui ja turvat lopsahtivat tukkoon. Asiaa ei tosiaan voi tietää!
Mutta kait eräät kuvittelevat hallitsevansa kuolemaakin.