Eli,en pysty olemaan ihmisten kanssa...
jos olisin äärettömän ujo,niin ymmärtäisin ongelman,mutta en ole edes kovin ujo..mutta silti,en vaan osaa olla...
en pysty olemaan oma itseni EDES
perheen jäsenien kanssa!!
"Pakenen" jonnekin omaan maailmaan vaikka toinen
selittäisi mulle jotakin juttua...
jos olisin äärettömän ujo,niin ymmärtäisin ongelman,mutta en ole edes kovin ujo..mutta silti,en vaan osaa olla...
en pysty olemaan oma itseni EDES
perheen jäsenien kanssa!!
"Pakenen" jonnekin omaan maailmaan vaikka toinen
selittäisi mulle jotakin juttua...
Vastaukset 1
Vanhimmat
ennen pystynyt, tuntui että on kokoajan jokin (seurasta riippuen) rooli päällä, ja niin on vieläkin tietyissä seuroissa. Avopuolisoni on ainoa kenen kanssa olen täysin oma itseni. Perheenjäsenien seurassa (oikeastaan vain äitini) pystyn olemaan suht oma itseni. Olen miettinyt itseni kohdalla tätä, että millainen oikeastaan on olla "oma itsensä", tuskin kukaan täysin on? Jos olisi, luultavasti maailma olisi vielä väkivaltaisempi, riitaisampi ja petollisempi. On hyvä ettei ole täysin oma itsensä, tavallaan. Mutta jos jännität muiden ihmisten seurassa, kannattaa turvautua ammattiauttajaan...