Ollaan huomattu että 16-17-vuotiaat tulee ottaa huomioon. Ollaan pohtimassa josko äänioikeus vaaleissa alkaisi jo tässä iässä. Itse suhtaudun asiaan kriittisesti, ei siihen että otetaan huomioon, vaan siihen että mitä tarjotaan.
16-17-vuotisikä eli jälkimurrosikä on esi-aikuisuuden vaihe. Tässä postpuberteetti-iässä tietyn alueen kehityserot saattavat yksilöiden välillä olla suuret ilman että se on epänormaalia. Yhteiset piirteet jälkimurrosiässä olevalle henkilölle kuitenkin ovat että he osaavat jo hahmottaa "kuka olen", "mitä tarvitsen", "millaisen henkilön kanssa en sovi yhteen", jne. Itsenäistyminen ei vielä poista riippuvuutta vanhempiin, vaan vanhempien rooli muuttuu enemmän resurssipainotteisemmaksi (mutta lapsi tarvitsee edelleen opastusta rajoituksiin joita hän ei itse oivalla). Vaikkakin moraalikäsitys on kehittynyt lähes siihen mallilleen mikä se tulee olemaan keski-iässäkin, silti 16-17-vuotiaan mielipiteet ovat vielä aika paljolti vain muiden ihmisten mielipiteiden luettelointia ja matkimista. Varmuuden takana ei ole välttämättä itsevarmuus itsessään vaan jengin tai idolin paine ja ennenkaikkea turvallisuuden tuntu jonka tietyn mielipiteen kannattaminen tuottaa. Mielipiteen esittäminen voi mennä esimerkiksi näin: "Faija on tätä mieltä, mutsi taas sanoo näin, mun frendi taas sanoo näin, mä teen kuiteski niinku mun frendi kun se tuntuu ihan jees". Elämänkokemuksen puuttumisen tuottama epävarmuus tuo riippuvuutta muihin ihmisiin. On nähtävä myös ero uhmalla ja vakaamuksella, ne voivat ottaa samoja ilmenemismuotoja. "Olet väärässä" saattaa ilmaista sen että äiti on oivaltanut jonkun asian todella väärin, mutta myös että äiti on toki oikeassa mutta se koetaan hyökkäyksenä uutta autonoomista ihmistä kohtaan jolloin uhma on egon defenssi.
Vaikkakin 16-17 vuotias on esi-aikuisuudessa, ja muistuttaa jo monessa mielessä aikuista ihmistä, hänen fysiolooginen kehityksensä on vielä kesken. Fysiolooginen aikuisuus on saavutettu vasta noin 20-22 vuotiaana. Fysioloogisella aikuisuudella on kytkentä henkiseen aikuisuuteen (viittaan ennen kaikkea neurologiseen kehitykseen). 20-vuotias saattaa ihmetellä omaa teini-ikäänsä, ja kokea itsensä täysin eri ihmiseksi kuin mitä hän oli esimerkiksi 16-vuotiaana. "Luulin olevani aikuinen jo 16-vuotiaana, mutta näin jälkeenpäin mietittynä totean että olin silloin vielä täysi kakara. Olin lähinnä vain tiettyjen ihmisten toivomusten täyttymys, vailla omaa minää." Tämä muutos ei johdu pelkästään siitä että 20-vuotiaalla on aikuisen fysiikka - 20-vuotiaalla rupeaa olemaan myös aikuisen selkeää kokemuspohjaa siinä mielessä että hän osaa punnita asioita täysin eri tavalla kuin 4 vuotta sitten. Väitän että 16 ja 20 -vuotiaat ovat henkisesti täysin eri-ikäisiä, mutta jo neljän vuoden päästä nämä ovat henkisesti lähes samanikäiset. Viittaan lähinnä siihen että aikuinen ja lapsi ovat erilaisia, ja niin tulee ollakin. Lapsuuteen kuuluu leikit, kuvittelumaailma, eri roolejen kokeileminen, jne. Lapsena valinnat tehdään tietyissä rooleissa jotka saattaa romuttua milloin tahansa, ja jäljelle jää vain virheellisen valinnan syy ja seuraus. On olemassa selvä aikuistuminen jolloin opitaan näkemään syy ja seuraus. Siksi aikuisuus on edellytys vastutehtävissä. 16-17-vuotiaan aikuisuus heittelee vielä, valinnat ovat ohjailtavissa ja altistutaan helposti väärälle influenssille.
Tämän alustuksen jälkeen, pohdin mitä 16-vuotias tekee äänioikeudella. Voisin kuvitella että ajatuksena on ollut 16-vuotiaiden tarpeiden huomioonottaminen. Tämä kuulostaa hyvältä, mutta onko ratkaisu siihen asiaan sittenkään äänioikeuden antaminen?
Voi olla että 16-vuotias tekee valintansa aikuisen (uuden) ihmisen ominaisuudessaan. Voi myös olla että annettu ääni on vanhempien, kavereiden tai idolin ääni eikä oma ääni (niinsanottu peiliminä). Tämä ei riipu ainoastaan yksilöiden kehityseroista vaan persoonallisuudestakin. Äänestäminen on vastuutehtävä siinä määrin mitä demokratiajärjestelmämme sallii, vastuunkantamista yhteiskunnassa. Mietin että onko 16-vuotias jo tarpeeksi vastuuntuntoinen että hän osaa erottaa sen että mikä tuntuu hyvältä, mikä on hyvää ja mikä tuntuu pahalta mutta on silti hyvää? Aikuinenkaan ei siihen aina kykene. 16-17-vuotias on vielä vanhempiensa hallinnan alla ja nuoren ääni voi toimia periaatteessa vain vanhempiensa äänen vahvistimena - tai protestina nimenomaan päinvastoin. Joka tapauksessa, annettu ääni voi suosia sellaista mikä ei ole 16-17-vuotiaan edun mukaista.
Paras tapa menetellä jälkimurrosikäisten huomioonottamisessa on keskustelu. Aikuisen tehtävä on kuunnella, opastaa valinnoissa ja arvioida mikä on nuoren ihmisen edun mukaista. Äänestyslipun laittaminen vaaliuurnaan ei ole mitään verrattuna kuuntelevaan lähimmäiseen joka unohtaa oman itsensä ja asettuu nuoren tilanteeseen.
Lapsella on oltava oikeudet, ja lapsen oikeudet on lapsena olemisen salliminen - ottaen huomioon lapsen etujen mukaiset asiat ja asiat jotka eivät tue lapsen kehitystä. Äänioikeus on vain aikuisten oikeus johon liittyy myös velvollisuudetkin. Liian monen asian siirtäminen lapsille, poistaa lapsilta lapsuuden, lapsuus jää elämättä ja aikuisuudesta tulee monimutkaisempi.
Viite:
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/16-vuotiaiden äänioikeus saa kannatusta/1135238925418
16-17-vuotisikä eli jälkimurrosikä on esi-aikuisuuden vaihe. Tässä postpuberteetti-iässä tietyn alueen kehityserot saattavat yksilöiden välillä olla suuret ilman että se on epänormaalia. Yhteiset piirteet jälkimurrosiässä olevalle henkilölle kuitenkin ovat että he osaavat jo hahmottaa "kuka olen", "mitä tarvitsen", "millaisen henkilön kanssa en sovi yhteen", jne. Itsenäistyminen ei vielä poista riippuvuutta vanhempiin, vaan vanhempien rooli muuttuu enemmän resurssipainotteisemmaksi (mutta lapsi tarvitsee edelleen opastusta rajoituksiin joita hän ei itse oivalla). Vaikkakin moraalikäsitys on kehittynyt lähes siihen mallilleen mikä se tulee olemaan keski-iässäkin, silti 16-17-vuotiaan mielipiteet ovat vielä aika paljolti vain muiden ihmisten mielipiteiden luettelointia ja matkimista. Varmuuden takana ei ole välttämättä itsevarmuus itsessään vaan jengin tai idolin paine ja ennenkaikkea turvallisuuden tuntu jonka tietyn mielipiteen kannattaminen tuottaa. Mielipiteen esittäminen voi mennä esimerkiksi näin: "Faija on tätä mieltä, mutsi taas sanoo näin, mun frendi taas sanoo näin, mä teen kuiteski niinku mun frendi kun se tuntuu ihan jees". Elämänkokemuksen puuttumisen tuottama epävarmuus tuo riippuvuutta muihin ihmisiin. On nähtävä myös ero uhmalla ja vakaamuksella, ne voivat ottaa samoja ilmenemismuotoja. "Olet väärässä" saattaa ilmaista sen että äiti on oivaltanut jonkun asian todella väärin, mutta myös että äiti on toki oikeassa mutta se koetaan hyökkäyksenä uutta autonoomista ihmistä kohtaan jolloin uhma on egon defenssi.
Vaikkakin 16-17 vuotias on esi-aikuisuudessa, ja muistuttaa jo monessa mielessä aikuista ihmistä, hänen fysiolooginen kehityksensä on vielä kesken. Fysiolooginen aikuisuus on saavutettu vasta noin 20-22 vuotiaana. Fysioloogisella aikuisuudella on kytkentä henkiseen aikuisuuteen (viittaan ennen kaikkea neurologiseen kehitykseen). 20-vuotias saattaa ihmetellä omaa teini-ikäänsä, ja kokea itsensä täysin eri ihmiseksi kuin mitä hän oli esimerkiksi 16-vuotiaana. "Luulin olevani aikuinen jo 16-vuotiaana, mutta näin jälkeenpäin mietittynä totean että olin silloin vielä täysi kakara. Olin lähinnä vain tiettyjen ihmisten toivomusten täyttymys, vailla omaa minää." Tämä muutos ei johdu pelkästään siitä että 20-vuotiaalla on aikuisen fysiikka - 20-vuotiaalla rupeaa olemaan myös aikuisen selkeää kokemuspohjaa siinä mielessä että hän osaa punnita asioita täysin eri tavalla kuin 4 vuotta sitten. Väitän että 16 ja 20 -vuotiaat ovat henkisesti täysin eri-ikäisiä, mutta jo neljän vuoden päästä nämä ovat henkisesti lähes samanikäiset. Viittaan lähinnä siihen että aikuinen ja lapsi ovat erilaisia, ja niin tulee ollakin. Lapsuuteen kuuluu leikit, kuvittelumaailma, eri roolejen kokeileminen, jne. Lapsena valinnat tehdään tietyissä rooleissa jotka saattaa romuttua milloin tahansa, ja jäljelle jää vain virheellisen valinnan syy ja seuraus. On olemassa selvä aikuistuminen jolloin opitaan näkemään syy ja seuraus. Siksi aikuisuus on edellytys vastutehtävissä. 16-17-vuotiaan aikuisuus heittelee vielä, valinnat ovat ohjailtavissa ja altistutaan helposti väärälle influenssille.
Tämän alustuksen jälkeen, pohdin mitä 16-vuotias tekee äänioikeudella. Voisin kuvitella että ajatuksena on ollut 16-vuotiaiden tarpeiden huomioonottaminen. Tämä kuulostaa hyvältä, mutta onko ratkaisu siihen asiaan sittenkään äänioikeuden antaminen?
Voi olla että 16-vuotias tekee valintansa aikuisen (uuden) ihmisen ominaisuudessaan. Voi myös olla että annettu ääni on vanhempien, kavereiden tai idolin ääni eikä oma ääni (niinsanottu peiliminä). Tämä ei riipu ainoastaan yksilöiden kehityseroista vaan persoonallisuudestakin. Äänestäminen on vastuutehtävä siinä määrin mitä demokratiajärjestelmämme sallii, vastuunkantamista yhteiskunnassa. Mietin että onko 16-vuotias jo tarpeeksi vastuuntuntoinen että hän osaa erottaa sen että mikä tuntuu hyvältä, mikä on hyvää ja mikä tuntuu pahalta mutta on silti hyvää? Aikuinenkaan ei siihen aina kykene. 16-17-vuotias on vielä vanhempiensa hallinnan alla ja nuoren ääni voi toimia periaatteessa vain vanhempiensa äänen vahvistimena - tai protestina nimenomaan päinvastoin. Joka tapauksessa, annettu ääni voi suosia sellaista mikä ei ole 16-17-vuotiaan edun mukaista.
Paras tapa menetellä jälkimurrosikäisten huomioonottamisessa on keskustelu. Aikuisen tehtävä on kuunnella, opastaa valinnoissa ja arvioida mikä on nuoren ihmisen edun mukaista. Äänestyslipun laittaminen vaaliuurnaan ei ole mitään verrattuna kuuntelevaan lähimmäiseen joka unohtaa oman itsensä ja asettuu nuoren tilanteeseen.
Lapsella on oltava oikeudet, ja lapsen oikeudet on lapsena olemisen salliminen - ottaen huomioon lapsen etujen mukaiset asiat ja asiat jotka eivät tue lapsen kehitystä. Äänioikeus on vain aikuisten oikeus johon liittyy myös velvollisuudetkin. Liian monen asian siirtäminen lapsille, poistaa lapsilta lapsuuden, lapsuus jää elämättä ja aikuisuudesta tulee monimutkaisempi.
Viite:
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/16-vuotiaiden äänioikeus saa kannatusta/1135238925418
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eivät alaikäiset saa edes päättää omista asioistaan vaan vanhemmat päättävät, joten miksi tällaiset saisivat äänestää?!
Sitten kun on täysi-ikäinen, niin sitten vasta äänioikeus!
Tässä on loistava kommentti joka oli aikoinaan Aamulehdessä, joka kiteyttää koko asian.
"En ymmärrä tuota vouhotusta 16-vuotiaitten äänestysoikeudesta. Miten sellainen henkilö voi päättää esim. minun elämästäni tai kuolemastani (sairaanhoidon priorisointi), joka ei itse saa päättää edes kotiintuloajoistaan, ei ostaa tupakkaa, ei alkoholia puhumattakaan muista alle 18-vuotialta kielletyistä asioista.
Siis 16-vuotiaalla ei ole täyttä oikeutta päättää edes omista asioistaan, niin miten sellainen voi päättää kokonaisen yhteiskunnan asioista? Sama kuin syyntakeettomalle annettaisiin kirves käteen ja sanotaan, että mene siitä tuonne ihmisjoukkoon."
Ei kai kukaan tervejäkinen tuollaista voi ehdottaa.
Onko otettu huomioon myös 4 vuoden vaalikausi? Katsotaan kuin pässi uutta aitaa. 18 v - 1 pv
täyttäneet ovat seuraavissa vaaleissa 22-vuotiaita, ja tottuneet jo äänivaltaa vailla olemiseen. 16-vuotiaiden äänioikeus ei paljon äänestäjäkuntaa lisää, mutta ovat vaalikauden lopussa 20-vuotiaita. Onko liikaa vaadittu?
Olen itse 17- vuotias lukiolainen, joten en saa äänestää tulevissa kunnnallisvaaleissa. Olen kuitenkin hyvin kiinnostunut näistä, koska haluan tietää ,miten kuntani kehittyy eteenpäin. Tietenkin haluan myös nuoria mukaan päätöksentekoon, koska kunta on yhtälailla nuoren sekä aikuisen asuinpaikka.
Itse olen ollut politiikasta kinnostunut ties kuinka kauan. Se ei ole tullut vanhemmiltani vaan olen ajautunut sen pariin. Minua on aina kiinnostanut yhteiskunta, joten se on vain luonnollista minulle.
Väitteistä nuorten kykenemättömyyteen itsenäiseen valitsemiseen tyrmään heti. Ainakin omalta kohdaltani. Minä olen se, joka päätän omista asioista minun elämässäni. Yhteiskunnan laittamat rajat huomioiden tietenkin. En saa palkkaa joka kuukausi enkä saa vielä ajaa autoa, mutta ajatuksissani ne ovat minulle vain ikäni tuomia rajoituksia. Tunnen itseni useasti vääränikäiseksi. Kaikki katsovat vain ulkokuortani, eivätkä ymmärrä, että fyysinen ja henkinen kehitys eivät kulje käsi kädessä. Ihminen voi olla 30-vuotias, mutta kykenemätön hallitsemaan omaa elämäänsä. Toisaalta voi olla 16-vuotias nuori, joka elää täysin itsenäistä elämää kaukana kotipaikkakunnaltaan opiskelemassa. Silloin ei ole äiti auttamassa, vaan on pakko selvitä yksin.
Tietenkin maailmaan mahtuu monenlaisia, mutta haluaisin vain tässä muistuttaa, että meitä nuoriakin on hyvin monenlaisia, emmekä me mahdu vain yhteen muottiin. Toiset meistä voisivat jo äänestää tulevissa vaaleissa, toiset eivät koskaan...
Haluankin kysyä teiltä, että onko jokainen aikuisen statuksen omaava henkilö kykenevä äänestämään? Eikö aikuisissakin ole vielä ihmisiä, jotka miettivät "mitä muut minusta ajattelevat", "no kun tuo pomokin äänestää tuota, niin kai minäkin sitten" Mitä vastaatte tähän?
Jotta ehdottama systeemisi toimisi, pitäisi aikuistumisikäraja muuttaa kokonaan 18:sta 16 ikävuoteen. 16-vuotiaana saisi ostaa kaljaa, ajaa ajokortin, äänestää, jne. 18-ikärajaa ei olisi olemassakaan. (Ja 16-vuotiaan kanssa seurusteleva 20-vuotias ei olisi enää namusetä.)
Faktaa on kuitenkin se että fysiolooginen kehitys on täysin valmis vasta 20-22-vuoden iässä kaikilla ihmisillä - silloin ihminen on fysioloogisesti aikuinen. Ja 16-vuotiaan kyky ajaa autoa on rajallinen ihan fyysisistä kehitysvaiheista johtuen (neurologinen kehitys on vielä kesken vaikka 16 vuotias osaakin olla aikuinen monessa mielessä eikä pelkästään leikkiä aikuista). Alkoholikaan ei sovi 16-vuotiaalle, vaikka hän osaisi ottaa tietyn vastuunkin. Alkoholi tekee enemmän tuhoa 16-vuotiaalle kuin esimerkiksi 18-vuotiaalle - syy on kehitystekninen.
Lapsuus on lahja lapselle ja lapsuus eletään vain kerran. Aikuisen leikkiminen on eri asia kuin aikuisena oleminen. Leikit ovat asiaankuuluvia ja niitä ei tarvitse hävetä - aikuisen roolin harjoitteleminen on täysin sallittua, mutta siltikin se on eräs olennainen osa postpuberteettia ja nuorta aikuisuutta. 18-vuotis-ikä on maailmanlaajuisesti tarkkaan puntaroitu virstanpylväs aikuisuus-ikärajaksi, vaikka tietyt aikuisen piirteet tuleekin aiemmin ja tietyt myöhemmin.
Aina joku haluaa ajaa autolla nopeampaa mutta rajat ovat siihäkin suhteessa OK tasolla.
Raja on tässäkin tapauskessa vedetty OK tasolle.
"Vaikkakin moraalikäsitys on kehittynyt lähes siihen mallilleen mikä se tulee olemaan keski-iässäkin, silti 16-17-vuotiaan mielipiteet ovat vielä aika paljolti vain muiden ihmisten mielipiteiden luettelointia ja matkimista." olen jyrkästi eri mieltä" 16 vuotiaalla todellakin ON omia mielipiteitä, jotka eivät todellakaan ole samat kun vanhemmilla
"16 vuotiaalla todellakin ON omia mielipiteitä, jotka eivät todellakaan ole samat kun vanhemmilla"
En näe kommentissani kohtaa jossa sanotaan että 16-17-vuotias olisi samaa mieltä kuin vanhemmat. Tarkoitan sitä että 16-17-vuotiaan mielipiteet ovat paljolti muiden ihmisten mielipiteiden luettelointia ja matkimista - ne muut ihmiset voivat olla lukiotovereita, harrastuskavereita, idoleita ja miksi ei myös vanhemmat mikäli vanhempien mielipide on nuoren 16-17-vuotiaan edun mukainen. 16-vuotiaan mielipide voi olla ihan pelkkää kapinaakin - ei mietitä sitä mikä on hyvä yhteiskunnalle, pääasia että äänestetään nimenomaan päinvastoin kuin vanhemmat.
Haluan keskustelua siitä että mikä on todellinen 16-17-vuotiaan laiminlyönti. Nimenomaan haluan että 16-17-vuotiaat otetaan huomioon, mutta äänioikeuden antaminen ei ole sille kohderyhmälle oikea ratkaisu.