Kadonnut varusmies :(
Mihin..?????
315030
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
ei muuta sovi toivoa että tämä nuori kaveri löytyisi.... tiedän kokemuksesta että on hirveä olla se omainen juuri nyt... jos vanhat merkit paikkansa pitää niin porin poliisi ei tee asian eteen yhtään mitään... mut toivon omaisille jaksamista....
Kadonnut varusmies on lyödetty kuolleena, näin kertoo sk:n nettisivut
kuolleena
26.08.2008 09:44
Kadonnut porilainen varusmies on löytynyt kuolleena. Lenkkeilijä löysi vainajan maanantai-iltana Porissa.
Poliisi ei epäile, että tapaukseen liittyy rikosta.
Varusmies ehti olla kateissa viikon, hän lähti kotoaan viime viikon maanantaina.
Hänellä ole poliisin mukaan tarkoitus kävellä junalle ja nousta Riihimäelle menevään junaan. Kadonneen olisi pitänyt olla viestikomppaniassa samana iltana puoleen yöhön mennessä, mutta hän ei koskaan ilmaantunut perille.
IS-STT
Tulee mieleen, ettei hän halunnut palata inttiin, siksi tuntuu todella pahalta.
Kun on läpäissyt kelpoisuuden ja päässyt sisään, vaikeat tilanteet olisi luullut osattavan ratkaista muilla keinoin.
Jaksamista omaisille ja varusmiestovereille.
Mikäli on käynyt niin, että poika on oman käden kautta päivänsä päättänyt ja vielä hänelle lain mukaan kuuluvan asevelvollisuuden vuoksi, niin ei voi kuin toivoa isänmaamme säästyvän tulevaisuudessa venäläisten rajaloukkauksilta tms. Lisäarvo sotilaasta, joka jo ennen asevelvollisuuden suorittamista heittää lusikan penkin alle on valitettavasti kovin vähäinen. Niin paljon kuin on nykyään armeijankin suorittamisesta tehty "helppoa ja kivaa"...Silti ei nuori mies edes sitä saa loppuun kunnialla suoritettua. Pääseväthän sieltä lomillekin nykyään kun kehtaavat pyytää. Joka viikonlopppu pääsee pyytämättäkin. Toista se oli ennen kun aluksi pidettiin pieni puolentoista kuukauden "totuttautumisleiri" Lapissa - ja siitä se vasta alkoi! Nykyisellään ei taideta niin pitkiä leirejä järjestää ollenkaan? Mistään simputtamisista ei silloin paljon huudeltu. Jos teki virheen niin nöyryytettiin ja juoksutettiin seuraavat puoli päivää täysvarustuksessa ja yöksi määrättiin vartio vesisateeseen... Nykyaikana tuollaisesta varmaankin linnaan joutuisi! Näistä syistä Suomi on tänään itsenäinen valtio! Eipä tullut tuolloin paljon mieleen kellekään laistaa palveluksesta.
Sen vaan sanon, että jos näinä aikoina maamme urhojen pitäisi Suomea tositilanteessa puolustaa niin eipä taitaisi tulla lasta eikä paskaa! Turha myötätunto pois ja tykin ääreen rassaamaan!
puhutaanko suomea vai venäjää.
Ole sinä pullamössö paskahousu "veteraani" siellä hiljaa kun et kerran mistään mitää tiedä etkä osaa muuta tehdä kuin valittaa ja syyllistää muita. Helppo se on siellä inistä kun ei tarvi itte tehdä muuta kuin valittaa siitä kuinka epäoikeudenmuaiksesti sinua kohdellaan ja kuinka helppoa kaikilla muilla on.
"Varusmiespalvelus on nyt tiukempaa, vaativampaa ja fyysisesti raskaampaa kuin 20 vuotta sitten. Se vastaa kansallisen tason urheilijan valmennusohjelmaa." http://www.tiede.fi/arkisto/print.php?id=587&vl=
Samaisesta tekstistä löydät tutkimustuloksen, jonka mukaan varusmiehet tekevät paljon vähemmän itsemurhia kuin saman ikäiset siviilissä. Vaikka en tätä nuorta miestä kunnolla tuntenutkaan, en jaksa uskoa että armeija olisi ainoa syy heittää lusikka nurkkaan. Todennäköisesti taustalla on ollut paljon ongelmia ja armeija on vain ollut se viimeinen niitti. Esimerkiksi yksinäisyyttä ja omaa rauhaa rakastavalle armeija on hirvittävä paikka.
Ihminen jolla ei ole koskaan ollut itsemurha-ajatuksia, ei voi millään ymmärtää näin lopullista valintaa. Siihen päätyvä ei näe enää mitään muuta vaihtoehtoa. Sisällä vellova tuska on niin suurta, että ihminen tekee mitä vain päästäkseen siitä eroon. Hän ei usko kenenkään voivan auttaa, hän ei usko voivansa enää koskaan olla iloinen tai onnellinen. Eikä hän oikeastaan edes välitä, hän vain haluaa että tuska loppuu.
Kukaan ei ryhdy itsemurhaan kevein perustein, esimerkiksi siksi että armeija nyt sattuu vähän vituttamaan. Terve ihminen ymmärtää millaista tuskaa teko tuottaisi lähimmäisille. Terve ihminen ymmärtää, että huomenna on uusi, ehkä jo parempi päivä, ja jos ei huomenna niin edes joskus. Niin kauan kuin on toivoa, on elämää. Mutta itsemurhaan päätyvä on kadottanut kaiken toivon.
On helppo asettua tämän päivän nuoren asemaan. Nuori on yksin ongelmineen. Toinen osa on kovistyyppiä "ei tunnu missään, mua ei käske kukaan". Toinen osa ovat tunnolliset nuoret, joilla on henkisti kovempaa, koska he eivät osaa näyttää pahaa oloaan.
Nuorille on saatava tukiverkkoja tässä kovassa yksinäisessä maailmassa, johon on herkän nuoren vaikeaa ja pelottavaa sopeutua.
ei se lisäarvo taida muutenkaan olla kovin kummoinen suomalaisella sotilaalla. Itärajan takana kun on tuota kalustoa hiukan eri malliin.
Pari ydinkärkeä kun velivenäläinen ampuu niin ei siinä yksittäinen suomen sotilas paljoa hyödytä, vaikka olisi kuinka karaistunut seisomalla leirillä vesisateessa.
Kyllä se asepalvelus vissiin sinullekin rankkaa oli kun vielä tarvii palstoilla vinkua.
Että löysää veteraani*1 pipoa vaan , toista se oli ennen moni muukin juttu ja pettuleipää syötiin perkele...
Simputtaminen on huonoin tapa kouluttaa oikeita taistelijoita.
Hierarkia joka ei ole tehtävään sidoksissa ja upseeriperinteet joissa upseerit eivät periaatteessa pysty edes takapuoltaan pyyhkimään, eivät ole oikea tapa valmistautua maamme puolustukseen kriisitilanteissa.
On aivan selvää että nuoret oirehtivat sellaisen järjestelmän yhteydessä, joka olisi pitänyt uudistaa jo puoli vuosisataa sitten.
Sodassa se kenraalikin on taistelija eikä mikään kimalteleva arvomerkkikokoelma!
Surettaa se että on päästetty aivan itse tilanne tähän. Jokainen meistä on sikäli osallinen tuohon.
Ensiksi osanottoni nuorenmiehen omaisille.
Sitten ihan yleiseti:
Olen varttunut nainen. Minulla (ja miehelläni) on neljä aikuista poikaa, jokaisella jo jälkikasvuakin. Poikiemme molemmat papat olivat viisi vuotta sodassa. Kumpikaan ei koskaan kutsunut itseään veteraaniksi. Olivat sodassa, kun perheellisellä miehellä ei ollut paljon muita mahdollisuuksia.
Meidän vanhin poika oli innokas sotilas. Hän kotiutui vänrikkinä.
Seuraava, vuotta nuorempi, oli puolestaan sivari. Oikein periaatteelinen sivari. Hän palveli vanhustenhoitajana Pohjanmaalla ja Satakunnassa.
Kaksi nuorimmaista olivat myös aseettomia. Molemmilla oli lääketieteen opinnot kesken, kumpikin halusi mieluummin hoitaa lääkintäasioita kuin rassata aseita. Toisesta tuli myöhemmin kutsuntalääkäri Hämeeseen.
Tällä hetkellä vanhimman poikamme vanhin poika on suorittamassa asepalvelustaan. Hyväkuntoisena tekniikanopiskelijana hän joutui - nimenomaan joutui - koko vuoden mittaiseen koulutukseen.
Tämän varusmiespalveluksessa olevan pojanpojan veli aikoo parin vuoden päästä sivariksi.
Hyväksyn kaikki perustellut vaihtoehdot. En myöskään moiti kenenkään perusteltua ja moneen kertaan mietittyä ratkaisua.
Myös Satakunnassa on kutsuntatilaisuudessa vaikea tietää nuorenmiehen todellista psyykkistä ja fyysistä kuntoa. Monet länsirannikon miehet nähdäkseni purevat hammasta ja ajattelevat, että pakko mennä, kun isä ja isoisäkin kävivät läpi saman prässin.
Tuohon en usko, että nyt varusmiespalvelus olisi "kovempi" kuin 20, 40 tai 50 vuotta sitten.
Kullakin ajalla on omat ongelmansa ja vaikeutensa. Muistan vaivatta omasta nuoruudestani parikymppisiä puolituttuja poikia, jotka päätyivät itsemurhaan kesken intin.
Ostetaan nekin palvelut Venäjältä.Armeija on ihan syvältä!
Osanottoni varusmiehen omaisille !
Hah, mitä helvetillistä paskaa!! Kyllä kuule nykyaikanakin simputetaan armeijassa ja ne lomat ei niin vain tule!! Helposti et armeijassa lomille pääse,vaikka mitä keksisit ja mitä tulee tähän aiheeseen ylipäätään, niin kirjoitat niinkuin olisit varma asiasta, että mies on tehnyt itsemurhan intin takia!! Ihan ekaksi, julkisuuteen ei ole tullut, että mies olisi tehnyt itsemurhan (vaikka en asiaan muuta selitystä keksi) ja toisekseen, julkisuudessa ei ole sanottu myöskään mitään armeijasta, sen verran, että poika kävi sitä, eikä saapunut määrättynä päivänä paikan päälle!! Että jos lopettaisit nuo turhanpäiväiset arvailusi.
Nyt kuule järki käteen ja ajattele, että myös omaiset voivat lukea näitä tekstejä. Miltä heistä tuntuu, kun sinä hyökkäät heti ensimmäitteenä niinkuin yleinen syyttäjä syytöksinesi.
Huhhuh, kyllä on maailma menossa ties minne.... ymmärrän silti, että helppoa se sieltä ruudun takaa on huudella!!
aseiden rassaaminen, vaan koko yhteiskunnan puolustusvalmiuksien ylläpitäminen kaikkien (miesten, mielellään laittaisin naistenkin...) sotilaskoulutuksella. Tässä sotilaskoulutuksessa on tehtäviä, jotka eivät ole suoraan tekemisissä aseiden kanssa ollenkaan.
Varusmiehiä jotka ovat valmiita jonkin ammatin alalla, käytetään heidän oman alansa tehtävissä mutta niin että organisaatio oppii hänestä ja hän organisaatiosta. Nimenomaan kriisitilanteen varalle.
Minua hiukan kummastuttaa jonkinlainen negatiivinen asenne yhteiskunnan toimintakyvyn puolustamiseen ulkoista tai sisäistä uhkaa vastaan.
Varuspalvelus on useimmille siihen asiallisesti suhtautuville miellyttävä ajanjakso, joka opettaa ainakin vähäisen sodankäyntitaidon lisäksi kanssakäymistä erilaisten ihmisten kanssa läheisesti, auttaa yksilöä pistämään kaikkensa peliin sellaisessakin joka ei aivan ole yksilön omanedun tavoittelun kannalta ensiarvoista sekä jättää muiston jossa nimenomaan ryhmätyö ja huumori ovat erittäin merkityksellisiä asioita.
Ymmärrän tietenkin että ulkoapäin on vaikea arvostella varuspalvelusta, eli se joka ei ole suorittanut, ei voi tietää kaikkea siitä.
Monella ennen vanhaan menikin kymmenisen vuotta ennenkuin selvisi homman varsinainen tarkoitus. Armeijan puolesta kun sitä ei vaivauduttu kertomaan.
No tämä ei auta ongelmissa, mutta kenties auttaa hahmottamaan uusien näkökulmien kautta.
Isäni oli sodan kokenut. Hän selvisi asiasta huolettoman luottavaisen asenteensa ja sopeutuvan mielensä avulla. Ei hän halunnut olla täydellinen vaan halusi sieltä hengissä kotiin ja perustaa perheen rakastamansa tytön kanssa.
Ystäväni isä oli myös sodankävijä. Hän oli ulkoisesti vaatimaton mutta erittäin tarkka täydellisyydetavoittelija, jolle kaikella oli merkitys. Sodassa hän lähti jokaiseen tehtävään kuin viimeiseensä, halusi sankaruutta ja itsetunnon kohotusta. Hänkin selvisi kuin ihmeen kautta jo kaatuneeksi ensin luultuna ja vakavasti haavoittuneena, perusti perheen ja teki työnsä. Mutta trauma oli ja vaikutti hänen elämänsä loppuun asti. Sama trauma siirtyi hänen poikaansa. Näin kaksi sukupolvea tuli sairastaneeksi sodan aiheuttamia seurauksia.
Näihin asioihin pitää paneutua, yhteiskunta ei tarvitse eikä pidemmän päälle kestä turhia uhreja sodassa sen enempää kuin rauhassa.
Tämän pojan tilanne ja syyt hänen kuolemaansa ovat meile arvoitus, mutta ajatuksia voi silti tulla. Niistä voi keskustella yleisesti, ilman että kosketellaan yhtä tapausta, josta en tiedä oikeastaan mitään.
Ikävä asia, mutta ilman ikäviä asioita luulee että kaikki on hyvin eikä kehity.
harmittaa toi armeijan ihannointi minusta ei ole oikein,että nöyryytetään viimesen päälle ja viedään itsetunto matalaksi sekä veetuillaan,se on ihmisarvon loukkaus.
Ja tämä pakkoarmeja on aikansa elänyt.Mikä miehisyyden mitta se on,jos on intin käyny.
Jos tulee joku sota niin ei Suomen armeja siellä mitenkään pärjää,ja tuskin meitä kukaan tulee edes auttaan,kun ei ole öljyä eikä muitakaan rikkauksia.
Ikävä kyllä kuolleena joo löytyi. Ite tiedän tyypin melko hyvin ja poishan se sieltä intistä halus ainaki sen jälkeen ku sai siirron riihimäelle. Osaanotot omaisille ! Itteä kans kosketti tää aika paljon.
Kumpa kaikki nuoret muistaisivat, etteivät he ole yksin tuntojensa kanssa. Ainoasta elämästä ei kannata luopua vaikeuksista huolimatta. Puhuminen kuuroillekin korville helpottaa ja ratkaisuja löytyy ahdistavissa tilanteissa ilman viimeistä epätoivoista vaihtoehtoa, kunhan niistä pakottautuu puhumaan.
Meinaatko, että hän teki mitä teki, siksi vaan, että halus pois intistä? O_o
kyllä moni on tehnyt itsemurhan intin takia. Yleensä ensimmäiset kuukaudet ovat pahimpia Minun aikanani itsarin teki neljä varusmiestä. Armeija kun on niin pölhöläisten toimintaa...
Eipä kai kukaan muu niitä oikeita syitä tiedä kun ko. henkilö itse :/
Armeijan suorittaminenko ei ole miehen mitta? Mikäs mies se sellainen on, joka ei pysty lyhyttä ajanjaksoa vikisemättä tottelemaan muita ja yksinkertaisesti tekemään mitä käsketään? Kaukana on miehestä sellainen nulikka. Vanhuksia kyllä uskalletaan potkia ja ryöstää, mutta kun pitäisi näyttää mitä miehiä sitä ollaan niin tuleekin äitiä ikävä! Melkoista sontaa sanoa, että armeijan käyminen ei ole miehisyyteen kuuluvaa! Kuinka usein näki 50 vuotta sitten aikuisen miehen itkemässä julkisesti tai ruikuttamassa elämän raskautta? Ei nänyt! Silloin pojista tehtiin miehiä armeijassa ja opetettiin, että ei ruikuteta! Nykyisellään kun jokin ei miellytä, niin puukotetaan pikkutyttöjä tai muuta vastaavaa... Jokainen suomalainen mies armeijaan vähintään vuodeksi entisaikojen malliin ja loppuu tuo ininä! Naisten on turha arvostella armeijaan liittyviä asioita kun eivät ole sitä kokeneet; sama asia kuin jos minä ihmettelisin jotakin kuuraketin polttoaineletkun liitännän kiristysmomenttia... yhtä vähän ymmärrän siitä kuin naiset armeijasta!
Luulen, että nulikan ja miehen erottaa siinä, että pystyykö puoli vuotta tottelemaan isoja pamppuja vai kykeneekö olemaan vanhainkodissa sen puoli vuotta kääntelemässä mummuja ja pappoja ja vaihtamalla niiden vaippoja. Siellä ei nulikka pärjäisi vaikka kuinka yrittäisi.
Ikävää, että nykyaikana mielenterveysongelmat ovat niin yleisiä. Joka kolmannella suomalaisella on jotain ongelmia mielenterveyden kanssa jossain vaiheessa elämäänsä. Nuori mies intteinensä ja parisuhdeongelmissa on suurimmassa riskissä itsemurhan suhteen. Ikävä kyllä. Välttäkää turhaa intin ylistystä, keskittykää mieluummin oman ja läheisten hyvinvointiin. Seuraava "tapaus" voi koskettaa sinuakin läheltä.
Arvoisa veteraani
Ei ihmisen tarvitse välttämättä itse kokea asiaa voidakseen hankkia siitä tietoa, analysoida, kuunnella erilaisia mielipiteitä - ja lopuksi muodostaa itse mielipide.
Olen nainen. Minulla on kanta moneen asiaan, esim varus(mies)palveluun, Nato-kysymykseen, Schengeniin, kuolemanrangaistukseen. Jopa kakuntekoon, vaikka en itse koskaan leivokaan.
Sosiaalista mielenlaatua, yhteisyyttä, humaaniutta ja empaattisuutta oppii muuallakin kuin sodassa tai sotaa opiskelevien miesten joukoissa. Ehkä jopa enemmän.
Ehkä, hyvä veteraani, voisit joskus pysähtyä miettimään asiaa tältäkin kannalta.
Monet naiset, mm. minä, ovat oppineet mainitsemiasi hyveitä muualla, käymättä varuskunta-alueella muulloin kuin valapäivinä. Sielläpä olin juuri toista viikkoakin sitten.
Voi voi kuinka tekopyhää. En voi arvotsella armeijaa koska en ole käynyt sitä. Se että sinä olet käynyt armeijan joskus vuonna nakit ja muusi, ei tarkoita että tietäisit tämän päivä asepalveluksen luonteesta yhtikäs mitään. Ja heti kun sinulla on paha mieli jostain, käyt haukkumaan mieleltään sairasta ihmistä. Senkin tekopyhä paska!
Ja sitten onkin anteeksipyyntöjen vuoro. En tavallisesti solvaa muita ihmisiä, sen paremmin nuoria kuin vanhempiakaan, olemmehan kaikki saman arvoisia. Mutta nyt olen hieman sekaisin. Nuoren miehen kohtalo tuntuu pahalta, nyt jo toista päivää tunnen ahdistuksen puristavana kipuna rinnassa, kai sekin joskus loppuu. Kaikki tämä typerä kinastelu armeijasta ja muusta tuntuu täysin mitättömältä. En voi olla ajattelematta kuinka paha olo hänellä on täytynyt olla. Mitä hän on ajatellut viimeiset hetket? Mitä ihminen ajatelee silloin, kun tietää ettei huomista enää ole? Olen itkenyt ja itkenyt, miettinyt, kunpa olisin voinut tehdä jotain hänen hyväkseen. Kunpa kaiken ei olisi tarvinnut päättyä näin.
"""Naisten on turha arvostella armeijaan liittyviä asioita kun eivät ole sitä kokeneet;"""" JA mistähän sinä herra helvetin veteraani tiedät, ketä täällä naisista on käynyt armeijan ja ketä ei?
Suuri osa näistä "entisaikojen" miehistä on itsetuhoisia paskamahaisia juoppoja ja vaimon hakkaajia. Viinapullo on otettu käteen, kun ongelmia on tullut ja ajettu vaimo ja lapset kirveen kanssa lumihankeen.
Isot velat jätetty jälkipolville ja täällä vielä kehdataan haukkua nykyajan nuorisoa.
Kai se on silti pakko keksiä jotain tekemistä kun ei ole enää tukkaa päässä eikä peli seiso.
Nykyajan nuoret ovat pääasiassa fiksua porukkaa, kehotan tutustumaan heihin.
En tututstu yhteenkään nykyajan nuoreen, joka ei ole asevelvollisuutta suorittanut (siis mieheen). Tuo naisten asepalvelus nyt on melkoinen vitsi, sikäli kun olen vp henkilöstöltä kuullut; leireille ei tarvitse osallistua, tarpeitaan ei tarvitse tehdä kaivamaansa kuoppaan yms. Tosin kuulemma nykyisin leireillä paskalla ei käydä poteron reunalla vaan sinne metsään rahdataan muoviset huussit mukaan??? Jos oltaisiin vuosikymmeniä sitten kannaksella valitettu, että ei voida nyt sotia kun on kauhia paskahätä ja paskalle ei pääse kun huoltojoukot ei ole toimittaneet meille tänne etulinjaan muovisia puuseita, niin eipä tässä kyllä kyseenalaistettaisi armeijaa vaan kaikki juipit mukisematta painaisivat Georgiassa Putinin kuva takataskussa... Ei ole nykynuoriso enää kelvollista edes veteraaneja kunnioittamaan - saati sitten isänmaataan palvelemaan.
että kun sinä veteraani joudut vahainkotiin, niin sivari voi olla sun peppuas pyyhkimässä. Kestääkö kanttis silloin..heh..
Haha, ihan sama tuli mieleen. Mut ehkä veteraani makaa mielummin koko päivän, ehkä seuraavankin paskasissa vaipoissaan sängyn pohjalla. Sivari vois vaihtaa vaipan ja viedä vaikka ulkoilemaan, mut kun ei paapalle kelpaa. Itsekin vuodeosastolla työskennelleenä tiedän, että se se vasta onkin koetinkivi. Ja tähän ei kai veteraanilla ole mitään sanottavaa, ellei hän sitten ole sattunut siellä työskentelemään. Huomautan ettei vuodeosastolla vierailu tee sinusta asian eksperttiä sen enempää kuin munkkikahvit sotkussa.
By the way, pikkasen ollaan tipahdettu alkuperäisestä aiheesta. Vaikka kuolleen varusmiehen omaiset tod. näk. eivät Suoli24n paskoja viestikejuja luekkaan, haluan ottaa osaa heidän suruunsa ja muistaa heitä rukouksissani. Voi kun olisi olemassa sanat jotka lohduttaisivat lapsensa menettänyttä äitiä, vaan eipä taida olla.
ihmisiä täällä kirjoittelemassa? Haukutte ihan surutta veteraanejamme ja maatamme aikoinaan tositilanteessa puolustaneita vanhoja ihmisiä! Hävetkää. Just kuulin uutisissa et meillä itsemurhia inttiaikana tehdään vähän verrattuna esim. jenkkeihin ja Venäjään. Kai koska siellä intissä viel mnnään iha tosissaan ni ei porukka kestä...
En yhtenä keskusteluun osallistuvana kokenut noin, että kovin monet olisivat "surutta haukkuneet veteraaneja". Käsittääkseni nykyisin suurin osa nuorisoa suhtautuu joko myönteisesti tai sen kummempia kantoja ottamatta viime sotien veteraaneihin.
Laskujeni mukaan nuorimmat sotaan joutuneet olivat vuonna 27 syntyneitä, eli nyt selkeästi yli 80. Varsinkin vuonna 1920 syntyneitä kuoli paljon - he olivat niitä, jotka joutuivat suoraan varusmiespalveluksesta sotaan.
Sota-ajat olivat kovia aikoja. Sekä sotilaille että kotirintaman väelle, mmm. naisille, jotka joutuivat raskaisiin miesten töihin, kuten pienten lasten äidit motintekoon.
Voisiko oikeasti ajatella niin, että veteraanit tekivät sen, mitä oli pakko? Kutakin aikakautta pitää arvioida sen ajan taustaa vasten.
Jälkiviisaus on hyödytöntä, ELLEI mietitä sitä, MITÄ me voimme TEHDÄ, ettei enää jouduttaisi samanlaiseen tilanteeseen.
Juuri rauhan aikana pitäisi näitä vaihtoehtoja miettiä. Pitäisi punnita tulevaisuutta. Tällä hetkellä ajankohtainen asia on Natoon liittymisen miettiminen. Meitähän poliitikot ajavat kuin kärmettä pyssyyn suostumaan vain tähän yhteen vaihtoehtoon.
Jenkeissähän armeija on täysin eri juttu. Samoin Venäjällä.
Tulisiko meillä jatkaa käytäntöä, että on yleinen varusmiespalvelus? Vai tulisiko miettiä palkka-armeijaa? Entä pitäisikö hyväksyä nykyinen sekulaari tapa: on täysin lainmukaista ja hyväksyttävää valita muunlainenkin kuin aseellinen palvelu.