Olen kärsinyt vaikeasta masennuksesta ja paniikkikohtauksista monen vuoden ajan. Raskautta suunniteltaessa lääkitykseni vaihdettiin sikiölle turvallisempaan ja kaikki onkin tähän asti mennyt ihan hienosti. Olen iloinnut tulevasta vauvasta ja kerännyt rohkeutta synnytykseen. Olen nimittäin saanut paniikkikohtauksia yleensä juuri hoitotilanteissa.
Kunnes sitten... viime viikolla sain pahan paniikkikohtauksen lääkärissä. En saanut henkeä ja kauhuntunne oli totaalisen hirveä. Siitä hetkestä asti olen ollut täysin masentunut ja ahdistunut. Synnytys näyttäytyy täysin mahdottomana ja kaikki positiiviset ajatukset ovat kadonneet jonnekin. Haluan vain itkeä kotona.
Olen koko ajan neuvolassa yrittänyt pitää esillä mahdollisuuden, että kaikki ei menekään loppuun asti hyvin. Tuntuu, ettei minua ole otettu siellä tosissaan, vaikka sairaushistoriaa on takana yli 10 vuotta. Olen puhunut peloistani synnytystä kohtaan nimenomaan siinä, että paniikissa en pysty toimimaan, en kuule enkä näe. Ei ole oikein reagoitu tähänkään. Ja nyt sitten on pahin mahdollinen tilanne päällä.
Tuntuu etten pysty huolehtimaan vauvasta, jos synnytys on traumaattinen. En vaan tiedä mitä tekisin päästäkseni tästä suosta ylös. Itkettää ja päässä takoo vaan ajatus, että olin itsekäs halutessani äidiksi sairaudestani huolimatta. Kiitos, jos joku jaksoi lukea loppuun. Oli pakko kirjoittaa tästä johonkin.
Kunnes sitten... viime viikolla sain pahan paniikkikohtauksen lääkärissä. En saanut henkeä ja kauhuntunne oli totaalisen hirveä. Siitä hetkestä asti olen ollut täysin masentunut ja ahdistunut. Synnytys näyttäytyy täysin mahdottomana ja kaikki positiiviset ajatukset ovat kadonneet jonnekin. Haluan vain itkeä kotona.
Olen koko ajan neuvolassa yrittänyt pitää esillä mahdollisuuden, että kaikki ei menekään loppuun asti hyvin. Tuntuu, ettei minua ole otettu siellä tosissaan, vaikka sairaushistoriaa on takana yli 10 vuotta. Olen puhunut peloistani synnytystä kohtaan nimenomaan siinä, että paniikissa en pysty toimimaan, en kuule enkä näe. Ei ole oikein reagoitu tähänkään. Ja nyt sitten on pahin mahdollinen tilanne päällä.
Tuntuu etten pysty huolehtimaan vauvasta, jos synnytys on traumaattinen. En vaan tiedä mitä tekisin päästäkseni tästä suosta ylös. Itkettää ja päässä takoo vaan ajatus, että olin itsekäs halutessani äidiksi sairaudestani huolimatta. Kiitos, jos joku jaksoi lukea loppuun. Oli pakko kirjoittaa tästä johonkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
sektio? Tuntuisiko paremmalta vaihtoehdolta kuin alatiesynnytys? Jos, niin vaadi sektiota. Muista, ettet ole ennenkään kuollut niihin kohtauksiin ja uusi elämä sisälläsi tarvitsee sinua enemmän kuin mitään! Onko sinulla ketään tukena, esim. tulevan lapsen isä? Voitko puhua jollekin näistä asioista? Tiedän itse kokeneena, mitä paniikkikohtaukset ja masennus ovat..siihen ei järki auta, eikä sitä voi tajuta kukaan sellainen, joka ei sitä itse ole kokenut... Voimia ja halaus sinulle!!!
T. Kahden (ja ehkä kohta kolmen) lapsen äiti