kyllä nää hormoonit jaksaa sitten heitellä..mulla on niin omituinen olo etten tiedä miten viel 5kk kestän..minua ärsyttää kaikki..ihan kaikki. ukon syöminen samas pöyässä..sen puhetyyli koiralle..sen olemus kaikenkaikkiaan alkaa sapettaa,muuta tee kun makaa ja syö. nurmee ei oo leikannu,kun SATANU..nyt kun olis kuivaa,ei jaksa kun hieman heikko olo..??mitään ei tee meiän kotihommia. astianpesukoneen alta tuli vettä,ni antaa tulla..ei löytyn vikaa.. minä oon ollu töissä vakkari duunissa nyt vuoden.seukattu ollaan kaks v,ja koko tän ajan olen häntä elättäny ja ruokkinu.maksanu vuokrat,sähköt,tietokoneet,ostanu osat autoon,korjaamolaskut maksanu,ostanu kaiken.siis kaiken vessapaperista lähtien.ja töiden lisäksi aina kauppa ym jutut hoitanu.nyt alko tulee verta yhten aamuna alapäästä.saikähdin todellapaljon kun luulin et stressi aiheutti keskenmenon,ukko kiidätti minut lekuriin,jossa sitten lääkäri totes et kohdun suu vaan tihkuttaa verta(runsaasti sitä tuli!) ni tullessa lääkäristä ukko heitti avaimet mulle ja sano "ajas sinä kun et sit sairas ollukkaan!" ????? jäin ihan sanattomana kattoo et ei helvetti!!!! miten jaksan tätä??mun pitäs tajuta ettei täs ole tulevaisuutta.siivoan kokoajan sen jälkiä..sekä sanan oikeas tarkotuksessa,että muussakin.joudun hänen juttuja makselemaan omieni lisäksi.mulla ei ole ees rahaa ostaa äippähousuja töihin..pidän vanhoja housuja auki,ja paita siin pääl.olis kiva laittaa kaikkea tulevalle vauvalle..mutta millä laitan??tilillä 20 egee.ei jaksa..ei mitään apua tule.hän ei kuulemma töihin halua mennä.onko tämä mato ainoa lajissaan vai olisiko kenties sukulaissieluja muuallakin jotka loisena elävät muiden elämässä??
raskaus ajan ketutus
kuumakalle-72
8398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei minusta voi hormoneja syyttää, kyllä tuollasesta käytöksestä nyt repee pää jo ihan muutenkin. En voi muuta sanoa kun että itse potkaisisin tommosen miehen vähän äkkiä pellolle. Jää sulle omista tuloista varmasti hyvin käteen ilman hyväksikäyttäjää. Ei varmasti ole helppoa olla yksin, mutta ei toisaalta pienen vauvan lisäksi kukaan jaksa isoa vauvaa hoitaa.
Anteeksi, jos olin liian suorapuheinen, mutta mun mielestä tilanne on täysin kestämätön.
Öh. Jokainen luo itse oman helvettinsä. Ja tuollaisen miehen kanssa päätit tehdä lapsen??? Ja sitten valitat täällä. Mulla ois menny hermot tollaseen jo ajat sitten ja olisin laittanut ulkoruokintaan. Mikä aivovirus sut sai tuollaisen nahjuksen ottamaan???
Eikö osa naisista todellakaan huomaa mitään näitä rupumiestensä huonoja ominaisuuksia ennen kuin ovat raskaana? Tai onko joku todella niin lapsellinen, että kuvittelee raskauden poistavan kaikki parisuhteen ongelmat.
Heitä nyt viimein se kelvoton ukkos mäkeen. Se olis pitänyt tehdä jo kaksi vuotta sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Kauhee tyyppi, lapsellinen, itsekeskeinen, kykenemätön ottamaan vastuuta omista teoistaan, saati sitten kun vauva syntyy, sen hoidosta! Pärjäät paremmin ilman tuollaista riippakiveä!!!! Tsemppiä sulle!!
Melkein samas tilanteessa. Molemmat kyllä tosin töissä, ja mies maksaa vuokran. Minulle jää kaikki muut. (laskut, kaupassa käynnit, vauvan tarvikkeet..) Välillä ihan kyrsii kun sitten mies pyytää vielä rahaa minulta. Hän maksaa 1x kuussa vuokran (n. 700e) ja minulle jää muut. Hän tienaa kuukaudessa vähän vajaa 2000e käteen, minä vaivaiset 700 e.. Ja tuolla sit elätän kuukauden verran, maksan laskut, vauvalle olen ostellut nämä tärkeimmät.. vaunut sun muut.. omiin kuluihin tietty kans tarvis rahaa.. Just näitä isomman koon vaatteita, joita ois kivempi käyttää näin raskausaikana... Mutta saas nähä millon pääsee ostelee.
Kotitöitä mies ei tee ollenkaan. Ennen astianpesukonetta kun piti käsin tiskaa, ja itselläni on puhjennut paha atooppia ja en kauheesti viitsi tämän takia olla tekemisissä pesuaineiden kanssa, jotka ärsyttävät ihoa entisestään niin piti siitä huolimatta käsin tiskaa. Välillä pyytelin miestäni tekemään sen asian, ja myöntävän lupauksen sain. Mutta sitä hetkeä ei sitten koskaan tullutkaan. Sitten itse sai raivon partaalla alkaa tiskaamaan. Pyysin häntä sitten imuroimaan, tai viikkaamaan pyykit narulta tai tekemään edes jotain muuta kun istua perse homeessa sohvalla, mutta ei päässyt ylös siitä. Kyllä tuollainen ottaa niin pattiin, kun ei itse jaksaisi millään tehdä kaikkea yksin työpäivän jälkeen. Muutenkin pahanoloinen raskaus ollut, enkä ole voinut hyvin mutta ei miehet ymmärrä tätä! Onhan välillä sit niitä helpompiakin hetkiä, jolloin kaikki tuntuu olevan toisin.. Ja kyllä tätä renttua rakastaa sen verran, että ei sitä koskaan tuu jätetyksi, vaikka uhkaillut olen monta kertaa..
Kuulkaas naiset, eritelkääpä pari viikkoa pyykit niin ettette pese ukkonen vaatteita jos se auttaisi? Ihan järkyttävää jos tuollatavalla passaatte aikuista ihmistä. Millasiahan lapsia tulee jos ukkoakaan ei saa ruotuun.
tää ei ole provoa tai muutakaan..tilanne on suomeksi tämä : olen kärsinyt lapsuuessani aika pahoja juttuja..tarkotan pahoja..(isäpuolen puolelta) ja äitini ohitti kaiken,koska jumaloi isäpuoltani.sain kantaa kaiken yksin.pelkäsin kertoa tietenkään kenellekään..siitä seurasi aivan sairaan kova pelko miehiä kohtaan..vuosia vuosia meni niin,ettei minulla ole mitään muistikuvaa ees koko teini ym ajasta koska pelkäsin niin kovasti etenkin nuoria miehiä..olin ollut niin paljon pelkojeni kanssa yksin etten osaa ees kertoa. löysin elämäni ekan miehen n.18v,jonka kanssa sian ekan lapsen.luotin häneen pikkuhiljaa.siis aikaa kului..ja mitä hän teki? käytti sen hyväkseen..tapaili ja nai ex muijia.kaiken annoin anteeksi taas. nyt on kulunut vuosia ja olen kasvanut "aikuyiseksi" ..(36) ja saanut jotenkin itteeni kokoon,mutta se hemmetin hoivaamis ja suojelemisvietti..siis ihan sairasta.ei auta mikään.en vaan kertakaikkiaan pääse eroon ko.ihmisestä YKSIN. laastaria en halua etsiä,ja loukata. halusin lapsellisella tavalla mukamas saada huomiota ja oman perheen.sellasen jota ei mikään riko.hahaah. antakaa mun nauraa..tiedän..sain ihan samanlaisen hyväksikäyttäjän...oma valinta... mutta en selviä yksin tässä suossa. ja lisäksi kärsin lapsettomuuesta,en siis ole saanut lapsia mitenkään sen ekan jälkeen,ennekuin tapasin tän ukon ja mentiin ivf hoitoihin. ihmettelen miksi hän meni kanssani niihin??miksi??miksi elämä on tällästä.haluisin määrätä omasta elämästä mutten yksin selviä.kaikilla kavereilla on perheet,ei aikaa mun jorinoille.tiien et lapsenkans kaksin pärjäisin satavarmasti paremmin! nytkin se paskiainen istuu kavereilla.koiranruoka ym loppu.ei hänt vois vähempi kiinnostaa vaik hänen koira onkin..helevetti!!!!
Tuohon "ei miehet ymmärrä" haluaisin kommentoida.
Eivät kai miehet (tai naiset, jotka eivät ole olleet raskaana) voi näitä raskausajan juttuja sataprosenttisesti "ymmärtääkään", mutta kyllä normaalijärkinen mies tai nainen osaa kuitenkin osoittaa empatiaa ja ns. yrittää ymmärtää.
Mieheni kanssa emme todellakaan ole täydellisiä tai yliharmonisia ihmisiä, mutta kyllä minun mieheni on osoittanut sillä tavalla ymmärtämystä, että on tehnyt enemmän kotitöitä ja antanut minun levätä, kun väsyttää ja olen voinut pahoin. Ei sitä itse tarvitse kaikkea kokea, jotta voisi "ymmärtää".
Vastaavasti minä yritän tulla vastaan silloin kun miehellä on jotain vaivoja/kipuja, vaikken olisi vastaavia itse kokenutkaan. Uskon vain hänen sanaansa.
Eli ei noita miesten sikailuja pidä mennä niputtamaan ja hyväksymään minkään "miehet on sellaisia" -argumentin pohjalta.