Oksensin taas-. Hitto. !! 2 pv meni, ja olin niin ylpeä itsestäni. En syönyt paljon mitään nuina päivinä. Tänään söin jotain sämpylää, jossa voita. Rasva sai mut voimaan pahoin. Alko kuplia ja närästää.. Ja oksensin automaattisesti ://.
Enkö ikinä parane. Saako jostain ilmaista apua? Olen työtön.
Enkö ikinä parane. Saako jostain ilmaista apua? Olen työtön.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kylmä fakta on että ainut keino paratua on täsmäsyöminen ja se että syöö riittävästi. mun rav. terapeutin mielestä jopa 1600 kaloria päivässä mulla on liian vähän. ja kun syö liian vähän niin ihmisen fysiikka pakottaa ihmisen ahmimaan jossain vaiheessa . kun ei saa tarpeeksi ruokaa.
apua saa ja ilmaista. jos oot alle 23-vuotias, pääset lähetteellä (jonka saat kouluterkkarilta tai esim. terveyskeskuksesta) nuorisopsykiatrian polille, johon kuuluu terapia, lääkärikäynnit ja mahdolliset fysioterapia ja ravitsemus terapia - kun vaan älyät itse pyytää.
jos olet yli, pääset samalla lähetteellä paikkakuntasi aikuisten mielenterveystoimistolle, johon luullakseni kuuluu samat palvelut. terapiaa on mahdollisuuksien mukaan ja paikkakuntasi jonotustilanteesta riippuen 1 kerta viikossa.
olen itse sitä mieltä että sh:sta ei parane ilman ulkopuolista apua, eli ei yksin. se on liian rankkaa. ulkopuolella sinulla on tuki ja sinusta välitetään ja autetaan kaikkien mahdollisuuksien mukaan.
nyt vaan keräät kaiken rohkeutesi ja menet juttelemaan jollekin/varaat ajan lääkärille.
ei elämän tarvi olla paskaa. ja buliamian kanssa se on juuri sitä. ja mitä nopeammin saat apua, sitä paremmat mahdollisuudet sinulla on toipua kokonaan!
tsemppiä kauheasti ja muista, ettei paastoilu auta yhtään enempää - se vain varmistaa sen, että jossain vaiheessa repeät ahmimaan.
Mua harmittaa niin paljon ku voin olla joskus jopa 5 päivää oksentamatta, mut sitten se taas alkaa :( Oon meinannu monta kertaa soittaa terveyskeskukseen ,mut en uskalla. Kertooko ne siitä vanhemmille ja mitä sitten taphtuu? En edes tiedä mitä sanoisin puhelimeen ja soitanko ihan tavalliseen päivystykseen?
kerää nyt kaikki rohkeus ja soita sinne!
kirjoita vaikka paperille mitä sanoa ja lue siitä suoraan. tai mene käymään (vaikka kaverin kanssa) ja annat siihen luukulle paperin, johon olet ongelman kirjoittanut. jos puhuminen tuntuu liian vaikealta.
sanot vaan, että sinulla olisi ongelma, että syöt ja oksennat ja se haittaa elämääsi. kyllä ne ymmärtää ja hoitavat asian eteenpäin. sanot vaikka ettet tiedä oikein mitä sanoa, ja asia on vaikea.
muistan että mun oli helvetin vaikea hakea apua kolme vuotta sitten sairauteeni. ystäväni hoiti asian mun puolesta eteenpäin ja mun piti lopulta mennä vain käymään terkkarilla ja nyökkäämässä, että uskon että mulla on bulimia. sitten lähti lähetteet ja olen kolme vuotta käynyt terapiassa nuorisopsykiatrialla.
ja olin itse 17 -vuotias kun hain apua ja pelkäsin että ne kertoo vanhemmille. mutta noilla ihmisillä on vaitiolovelvollisuus. vain jos sun tilantees on kuolemanvakava, niillä on oikeus ilmottaa sun vanhemmille. eli ei huolta