Yhden lapsen yksinhuoltaja, toisen lapsen ja puolison menettänyt. Miten sitä jaksaa? Puhuminen ei auta, eihän se poista itse surua, ei helpota, ei lohduta. Mikä sitten auttaa? Aika..tietysti jos on elämä aikaa odottaa että se aurinko paistas.
Naama itkemisestä turvoksissa zombina töissä käytävä ja lapsi ruokittavana/hoidettavana. Muuta tarkotusta elämälläni ei ole tällä hetkellä eikä tule olemaan todella pitkään aikaan. Mä olen niin loppu..rikki
Naama itkemisestä turvoksissa zombina töissä käytävä ja lapsi ruokittavana/hoidettavana. Muuta tarkotusta elämälläni ei ole tällä hetkellä eikä tule olemaan todella pitkään aikaan. Mä olen niin loppu..rikki
Vastaukset 3
Vanhimmat
vaikka tuntuu ettei jutteleminen poista surua niin juttelu asiasta muiden saman läpikäyneiden kanssa voisi auttaa.kysy heiltä, miten ovat selvinneet keskenmenosta? erosta selviää ajan kanssa...siihen ei varmaan ole mitään muuta lääkettä?!
paljon paljon voimia ja auringon paistetta elämääsi
Ahdistaa,masentaa.. Ihan samat kuviot.Suren kuollutta lasta,jonka olisi pitänyt syntyä kuukausi sitten.Ja suren sitä yksin,sillä keskenmenon jälkeen selvisi miehen sivusuhde ja minä sain lähteä tyttären kanssa uuden onnen tieltä pois.
Ihmiset sanovat,että olipa hyvä juttu,ettei nyt ole vauvaa..ehkä niin,jos järjellä ajattelee,mutta ei se tosiaan sitä surua poista.
Aikaa pitää kulua vielä..
Olisipa nappi,jota painamalla saisi kaikki pahat tunteet laimenemaan...
Ainakin täällä meillä päin kirkko järjestää hartauksia lapsensa menettäneille. Olikohan nimenä tyhjän sylin messu tms. Sitten on olemassa käpy.ry joka tietääkseni auttaa myös.
Tässä linkki heidän tukitoimintaansa
http://www.kapy.fi/#tuki