Pieni poika kun olin, lapsia 8. Ikä oli 5-6 v.
Sain poikana, lapsena kokea karmaisevaa.
Äitini pieksi pienemmistäkin syystä. Vaikka kengät oli väärin päin tms. Aivan mitättömästä syystä. Agressiot piti johonkin purkaa suurperheen äitinä.
Ruummillinen väkivalta ei tuntunut niin karmaisevalta, vaikka takapuoli olikin punainen piiskasta. Ankara kuritus tuli. Mutta se kylmä yö pimeässä kellarissa. Ilman sänkyä.
Ja pienelle pojalle 5. v. sanottiin että tulijärvi jättää sinut ja sinne jäät.
Kaikenlainen turva hävisi.
Ihmettelen, miksi Isäni ei puuttunut asiaan?
Ikinä, näin vanhempana en muista äitiä hyvällä. Vaikka piti sitä vanhuuteen hoitaa hyvällä kotitilallani, palvoen.
Haudalla käydessäni, muistan vieläkin raakat käsivarsioteet pieneen poikaan, joka vietiin pimeään kellariin yöksi. Ja josta olen saanut ikäiset henkiset arvet. Mutta pehmennän ne, inhoamalla vl-hullua äitiäni.
Lapset olen kasvattanut pehmeällä pumpulikäsillä. Itsetunto heillä on vahva, jota heille opetin.
Älkää kasvattako pieniä lapsia henkisellä väkivallalla.
Lapset pois hulluilta äideiltä RY:OY
Sain poikana, lapsena kokea karmaisevaa.
Äitini pieksi pienemmistäkin syystä. Vaikka kengät oli väärin päin tms. Aivan mitättömästä syystä. Agressiot piti johonkin purkaa suurperheen äitinä.
Ruummillinen väkivalta ei tuntunut niin karmaisevalta, vaikka takapuoli olikin punainen piiskasta. Ankara kuritus tuli. Mutta se kylmä yö pimeässä kellarissa. Ilman sänkyä.
Ja pienelle pojalle 5. v. sanottiin että tulijärvi jättää sinut ja sinne jäät.
Kaikenlainen turva hävisi.
Ihmettelen, miksi Isäni ei puuttunut asiaan?
Ikinä, näin vanhempana en muista äitiä hyvällä. Vaikka piti sitä vanhuuteen hoitaa hyvällä kotitilallani, palvoen.
Haudalla käydessäni, muistan vieläkin raakat käsivarsioteet pieneen poikaan, joka vietiin pimeään kellariin yöksi. Ja josta olen saanut ikäiset henkiset arvet. Mutta pehmennän ne, inhoamalla vl-hullua äitiäni.
Lapset olen kasvattanut pehmeällä pumpulikäsillä. Itsetunto heillä on vahva, jota heille opetin.
Älkää kasvattako pieniä lapsia henkisellä väkivallalla.
Lapset pois hulluilta äideiltä RY:OY
Vastaukset 92
Vanhimmat
vl-kasvatuksesta, vaan siitä, että kasvattaja oli sellainen kuin oli?
näi avaajana vastaan.
Totuutta. Ja on totuutta.
Tietenkin vastaviettijäärnä on ja mukevimmillahan on ja kiehräytyypi.
Väestellen nääs totuutta.
Mutta totuus on tämä.
Ja jos yhdenkin kirjoitusvirheen löytää, kietoudutaan siihen, ei asiaan.
lapsia ruumiillisesti. Ja muistan eräänkin seurakuntaillan jossa lähes jokainen vanhempi kävi lopuksi tekemässä seurakunnan edessä parannusta "liian lepsusta kasvatuksesta", eli oli liian säästeliäästi pahoinpidellyt lapsiaan!!
Sairas, sairas uskonto.
Älä edes yritä!
Älä yritä selitellä pois toisasioita vanhoillislestadiolaisuudesta.
Kuka tahansa heikko ja sairas ihminen sortuu, jos hänet laitetaan helvetin tulella uhkaamalla siittämään lapsia enemmän kuin itse jaksaa.
jonka suhteen uskovalla on omantunnon vapaus.
Ei ole vapautta kuunnella sielunvihollista, ahneutta, itsekkyyttä, tms. vaan on lupa pyytää Jumalan vastausta rukouksessa silloin, kun kokee ylivoimaista vastuuta, terveysuhkaa, voimien puutetta, ym.
On lupa tehdä omantunnon mukaisia päätöksiä tässä asiassa. Raamatussakin sanotaan: "Onnellinen on se mies, jonka sydän ei tuomitse sitä, minkä hän oikeaksi näkee."
Ei ole tarvis tehdä sellaisia päätöksiä, jotka ovat omantunnon ja lähimmäisenrakkauden vastaisia.
vl-kasvatus.
Kysymys ei ole perhekoon ymmärtämisestä, vaan se on hengellinen. Vanhoillislestadiolaiset elävät lain waatimukten alaisena, tuntematta Kristusta.
Sinänsä isossa perhekoossa ei ole mitään väärää, mutta helvetin tulen kanssa pakottaminen ja riehuminen "jumalaksi" muuttuneena toisten perhe-elämässä ja avioliiton sisällä, ei ole Jumalasta lähtöisin.
totta?
karua touhua.
Tämä on aito vl-ohje lasten kasvattamiseen. Vitsan säästämisestä puhutaan juuri siihen sävyyn, että aina kannataa lapsi pahoinpidellä jos vähänkin on aihetta.
ei vitsaa säästellä!
VL-on Nivalan kansanperinne. Taitaa mielisairaita olla keskivertoa enemmän.
...vaikkakin kääntäen verrannollisesti.
Meillä kun isä oli se joka piiskasi.
Ei tosin koskaan vienyt pimeään kellariin, mutta arvet, psyykkiset - elinikäiset ovat silti jääneet.
Neuvoisin silti Sinua antamaan anteeksi ja unohtamaan kärsimäsi vääryydet. Älä vihaa äitiäsi, koska, olen varma siitä, että hän kuitenkin rakasti Sinua vaikka osoittikin sen kovin kömpelöllä tavalla.
Muista myös, että vielä siihen saakka kun lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin lailla, oli kuritus, tukkapöllystä piiskaukseen saakka, jokapäiväistä vanhoillislaestadiolaisuuden keskuudessa.
Eikä vain heidän keskuudessaan, vaan sitä "harrastettiin" ihan yleisesti useissa kodeissa eräänlaisena "kristillisenä" kasvatusmenetelmänä.
Toivoisin, että ITSE et matkisi äitiäsi, vaan olisit mallikelpoinen isä mahdollisille lapsillesi.
Ymmärrän, että on vaikea kunnioittaa/rakastaa äitiä joka lastaan piiskaa, mutta - Jumalan Sana kehoittaa meitä "kunnioittamaan isäämme ja äitiämme".
Siis - unohda menneet ja elä vain tätä päivää.
Rakkain terveisin - Alpo.
Kirjoitus:
"Neuvoisin silti Sinua antamaan anteeksi ja unohtamaan kärsimäsi vääryydet. Älä vihaa äitiäsi, koska, olen varma siitä, että hän kuitenkin rakasti Sinua vaikka osoittikin sen kovin kömpelöllä tavalla."
Pientä ihmistä on koskeltelta hellin punpulikäsi. Niin olen tehnyt ja lapsistani on kasvanut hyviä.
Itse en edes uskaltaudu seuroihin, pelkään ihmisiä. Siksi jäin pois RY:n seuroista. (En tiedä olisinko jäänyt muutenkin)
No, aika parantaa haavat, toivottavasti. Mutta aloitus on tositapahtumaa, joita ei voi muuksi muuttaa.
Ihmissuhteet/kontaktit on täysin pilalla. Miksi. Siksi, että pelot on aina olemassa pimeästä kellarista.
TV. INS:
jokkaisella on lapsuuden kurituksista kammottaviakin kokemuksia.Vanhemmat eivät oo tarkoittaneet meille pahhaa, sen uskon ja nyt vanhempana ymmärrän.Joskus tuntuu, että oonkohan saanu liian vähän kuritusta...? olisko moni ikävä asia jäänyt tekemättä... Mutta jokkaisen meistä pittää kantapään kautta, ikävienkin asioiden läpi elää, jotta asetumme... Mikä se sitten itekullehi olis paras....tai huono....tai keskinkertainen.... elämä.!!??? Yritämme kuitenkin Jumalan sanan mukaan olla kasvattajina ja kasvajina myös...Muuta ei voi tehdä kuin parhaansa ja siinä usein epäonnistuen.!
Etkös viitsisi sortua enää tuollaiseen. Tämähän on avaajalle juuri tärkeätä että näitä vaiettuja ja salattuja kuormia saa purkaa täällä.
Tuskin meistä vanhemmista ja isovanhemmista on ketään joka ei olisi langennut liikakurittamiseen, mutta sellainen vanhin joka on uskossa tekee siitä parannuksen ja anoo lapseltaan syntiään anteeksi.
Sellainen vanhin joka ei nöyrry pyytämään lapsiltaan anteeksi syntejään ei ole Kristus uskossa. Eikä mahdollisesti ole myöskään pelastettujen joukossa. Niin tärkeätä Jumalalle on rakkaus.
Joka ei rakasta ei hän tunne Jumalaa. Joskus käy niin että vihan teot voittavat oikean kurituksen, silloin on vain yksi tie, se käy parannuksen ja anteeksianomisen kautta.
Jos ylpeys taikka häpeä estävät ihmistä pyytämästä syntejään anteeksi, niin silloin on käynyt suuri vahinko sen ihmisen kohdalle.
Älkää nyt koko ajan pyrkikö yli ja ohi kasvattajan vastuun.
Uskokaa nyt jo, että vanhin joka ei nöyrry lapsensa kaulaan anomaan syntiään anteeksi, ei ole uskossa. Tämä on vakava muistutus jokaiselle
kasvatuksesta vastuussa oleville.
Tuomioita on helppo heitellä, mutta katumusta ja parannusta ei ole saatavissa hyllytavarana. Se ei ole helppoa nöyrtyä jsa mennä lastensa luokse anomaan anteeksi tuomioitaan ja vääränlaista kasvatusta.
Eivätkö vanhoillislestat todellakaan ano lapsiltaan syntejään anteeksi??
Jos näin on, niin silloin olette jumalattomien kaltaisia.
Ei liioin tuomitsemisesta. Syyttäjiä ja tuomareita on maailma ja eri uskonlahkot täynnä.
Ja tuomittuja on vankilat pullollaan. Kuka istuu omassa vankilassaan kuka uskonlahkon vankilassa, ja toiset ihan luonnollisessa vankilassa.
No mikä sitten avuksi?
Tarvitaan parannussaarnaa.
Evankeliumi sisältää saarnan parannuksesta ja syntien anteeksiantamisesta. Järkytyin kun alkoi selvitä, etteivät vanhoillislesta vanhemmat anokaan lapsiltaan syhtejään anteeksi. Tämä tarkoittaa sitä mitä olen epäillytkin, monet heistä ei tunne Jeesusta lainkaan.
Olen myös vl-kodista ja meillä ollut samantapaista kuin sinulla, väkivaltaa ja sitten kun ei enää väkivaltaan pystynyt niin henkisesti lynttäsi aina. Johonkin piti purkaa se väsymys ja raivo niin meihin lapsiinhan se oli helpointa, raukka mikä raukka.
Minulla on myös todella hankala tehdä ihmisiin parempaa tuttavuutta, en meinaa luottaa ja pelkään ja jännitän hirveästi. Luulen että ne johtuvat siitä, ettei kotona ole saanut hyväksyntää vaan olen aina ollut "huono-lapsi".
Olen menossa psykologin juttusille tässä pian, jos sais nuo asiat käytyä läpi ja opeteltua ottamaan elämässä rennommin ja mikä rauhoittua.
Itselläni ei ole vielä lapsia, mutten tiedä haluanko ollenkaan. Pelkään niin paljon etten minäkään jaksa (niinkuin vanhempani eivät jaksaneet). En halua toistaa virhettä, enkä todellakaan laittaa ketään ihmistä kokemaan samaa!
Kaikista ei ole suurperheen vanhemmiksi, ei todellakaan ja Jumala on antanut ihmiselle järjen siihenkin asiaan. Jotkut kyllä kovasti väittävät että tuossa asiassa ei järkeä enää saakaan käyttää, mutta kaikkea muuta sairautta saa kyllä hoitaa. Ihan sekoa!
on sekopäistä:
Lapsia pitää tehdä niin paljon kuin vain suinkin ehtii. Elämässä ei saa olla paljon mitään muuta kuin lapsentekoa.
sinä vaan jaksat aina puolustaa. Hakkaatko vieläkin lapsiasi?
tekkee sellaista, mitä ei haluaisi tehdä. Anteeksi joutuu aina pyytämään suuttumistaan ja turmelustaan.Pääasia, että äiti ja isä pyytävät lapselta anteeksi suuttumistaan ja kovakouraisuuttaan.Toivottavasti ei koskaan enää tarvisi turmeluksissaan suuttua.lapsi tajuaa, että tuli tehtyä nyt sellaista, mikä ei vanhempien mielestä ollut toivottavaa. Toivottavasti kumpikin oppii näistä.
Ei "llian" kovakouraisesti, eikä edes "SRK:lle sopivan" kovakouraisesti. Miksi tämä nyt teille väkivaltaisille vl-kasvattajille mene jakeluun?
Kuten ei myöskään SRK:lla puimatantereensa puhdistamisesta. VL ei vähällä anteeksi pyydä vaan väittää kiven kovaan, että ei anteeksi pyydä. Se on sydämen kovuutta, jota lyylerillä on liiankin kanssa.
pyytämisestä:
Voitas nyt pysähtyä tähän:
- lapsen vanhemmalle on noussut vanha aatami,
- Hän on toiminut lasta kohtaan väärin, voi olla sanallistakin väärinkohtelua.
- Omatunto muistuttaa vanhempaa siitä,
- Vanhemmalle tulee suru, kun Jumala Henkensä kautta muistuttaa,
- On hieno asia, että vanhempi saa tällöin turvautua anteeksipyyntöön ja saa uskoa tekonsa ennalleenasetetuksi ja anteeksiannetuksi niin Taivaassa kuin maan päälläkin.
Tämä on se suuri rikkaus, jonka Jumala meille tarjoaa Sanassaan.
Minun pitäisi nuhdella lyyleriä, että hän viittaa tähän asiaan vasta kolmannessa viestissään ja siinäkin, että "joutuu pyytämään anteeksi...". Meidän vanha ihmisemme ei haluaisi nöyrtyä, mutta uusi ihminen ei epäröi ja se osaa iloita.
Näinme joudumme kysymään, kumpi minua hallitsee? Sekö uusi Ihminen, joka on Hengestä syntynyt vaiko se vanha ihhminen joka on lihasta syntynyt?
koskaan käydä kovakouraisesti lapsiini. Oon melko rauhallinen perusluonteeltani, maltan laskea kymmeneen ja selventää itelleni tilanteen. Oon pärjänny puhumalla tai pienellä kovistelulla. Hakkaaminen on ihan eri asia. Laki on tosi paikallaan. Lapseen ei saa kajota kuritusmielessä. kunnioitan sitä lakia. Se ohjaa meidän vanhempien edesottamuksia.
vanhemmilla ei ole lupaa käydä lapseen käsiksi. Ylisuuren lapsilauman keskellä uupunut vl-äiti/vl-isä saattaa ehkä siihen syyllistyä.
Täyttäkää maa.
myös yhtyä. Kyllä se monasti on joutumista..tuo anteeksipyytäminen, mutta Jumalan sanan mukaan tulee nöyrtyä anteeksipyyntöön. Monasti se enempi lasta puhuttelee, kuin tiukka nuhtelu, joka voi mennä kuritukseksi.
täydellinen, vaan meissä asuu vanaha aatami.,jota meidän tulee Hengellä kuolettaa.
Hän siis hyväksyy SRK:n "vanhan kannan" mukaisen "riittävän" väkivallan käyttämisen muttei "liian kovakouraista käsittelyä".
Meillä vl-kodissa tämä raja oli siinä, ettei lapselle saanut aiheuttaa näkyviä vammoja jotka vaikka opettaja saattaisi huomata. lyylerillä raja lienee samassa kohdassa.
Juuri aiemmin kehuit pyytäväsi anteeksi jos olet "liian kovakouraisesti" hakannut lapsiasi. Muttet pyydä anteeksi sitä jos otteet ovat SRK:n hyväksymän kovakouraisia (ei liian).
Hakkaatko vielä lapsiasi?
Nyt alan jo epäillä vaikka mitä...
rivien välistä on luettavissa, että hyväksyt tietyissä tilanteissa väkivallan kasvatuskeinona.
ja kaikkeen kokemaansa syyllinen. Näin olet asiaa hoitokokousten yhteydessä kirkastanut. Oletko siis syytön lapsesi hakkaamiseen jos lapsi ei uskalla tulla sinua nuhtelemaan?
ja sillä, että pyytää aina pahoinpitelyn jälkeen uhriltaan anteeksi. Sellaista se on ylisuuren perheen kanssa.
häntä nuhtelemaan hakkaamisestaan jos vammoiltaan vielä siihen kykenee. Myös hoitomies on puhdas kuin pulmunen kunnes hänen uhrinsa häntä asiassa lähestyy ja pyytää katkeruuttaan anteeksi julmurilta.
Näin lyyleriämmä on opettanut meitä jo vuosikaudet!
että olet tarvinnut pyytää anteeksi oman tunnonrauhasi vuoksi? Onko elämässäsi tullut tilanteita, että olet illalla vielä joutunut nousemaan vuoteesta menemään lapsesi luo ja kertomaan: "Menetin malttini, sanoin sinulle niin ja niin... saatatko antaa anteeksi?"
Et usko miten hyvä olo siitä tulee, kun saa todeta lapsensa ilmeestäkin, että asia on ohi ja voi olla vapaa. Se vaikuttaa vielä myöhemminkin vanhemman ja lapsen suhteeseen.
Siksi se ei saisikaan olla joutumista pyytämään anteeksi, vaan Jumalan antamaa lahjaa.
Näillä on suuri ero. Joutumisessa on jotenkin laillisuuden leima. Vanhan Testamentin ihmiset joutuivat uhraamaan kyyhkyjä ja muita uhreja. He siis joutuivat... Hekin olivat lain alla niinkuin kaikki ne, joiden pitää tehdä jotain tai joutuvat tekemään jotain saadakseen anteeksi.
joku sekopää!
saatko siitä hyvän mielen? Ole hyvä vain!
ARVASIN!!!!
tähän perustui "lupa lyödä".
Ja perustuu vieläkin
mitenkään tietää loukanneensa saatanalle heittämäänsä jos uhri ei tule häntä nuhtelemaan. Vai perutko puheesi?
muita? Oletko ihminen?
Jumala näkee jokaisen sydämeen. Yksikin väkivallanteko voi johtaa kadotukseen ellei siitä tule katumusta ja parannusta. On itsepetosta elää synnit omalla tunnollaan, muka piilossa Jumalalta.
Jokainen vanhin, niin haluan uskoa, tahtoo lapselleen vain parasta. Mikä on sen parempi kuin että isä ja äiti ottavat vastuun ja pyytävät anteeksi, jos ovat kerrankin väkivaltaa lapseensa käyttäneet.
Toinen vakava synti on lapsen hylkääminen, minkä tahansa syyn tähden. Jumala vihaa hylkäämistä. Jos lapsi elää maailmassa ilman Jumalaa, niin se ei ole syy lapsen hylkäämiseen, vaan kehoitus rukoilla hänen puolestaan, ja rakastaa lasta enemmän. Jos lapsi kulkee maailman turuilla, se on vanhemmalle kehoitus osoittaa hänelle Jeesusta, syntien sovittajaa Vapahtajaa.
Jumala on rakkaus, se on vanhoillislestadiolaisilta salattu totuus, koska he elävät omassa vanhurskaudessa. Jo yli 100 vuotta on mennyt tätä rataa. Minua toisaalta huvittaa tämän sivun kiihkeä puhuminen hoitokokouksista, kun liikkeen vahinko, luopuminen Kristuksesta, tapahtui jo armonvuonna 1902. Jo Raattamaan ja Purnun kuoltua alkuperäinen lestadiolaisuus luisui väärien opetusten ja valtataistelun seurauksena sivuraiteelle. Mutta edelleen lestadiolaisuuden keskellä, (kaikkiaan 18 taistelevaa ryhmää) elää aitoja Jeesukseen uskovia ihmisiä, kiitos Jumalalle.
ja lapsia väkivallan pelolla. Ts hoitokokouksilla ja hakkaamisella...
Kuvauksesi on varsin läheinen. Kannan äidinperintöä sekä sielussani että ruumiissani. Jopa iltarukousta opetettiin vitsan kanssa.
Vastatkaa nyt joku, eivätkö vanhoillislesta vanhemmat pyydä lapsiltaan anteeksi tekemiään syntejä?
ainakin aikanaan vl-yhteisössä. Jopa tuttavaperheeni kilttejä tyttöjä piiskattiin pienimmistäkin syistä koska se kuuluin vl-vanhempien velvollisuuksiin.
Omalla äidilläni oli hermot koko ajan kireällä suuren lapsikatraansa kanssa kun isäkin oli lähes aina töissä tai työmatkoilla. Meidän äitimme harrasti piiskaamisen sijasta tukistamista; kaksin käsin tukasta kiinni ja ravistusta niin paljon, että hiukset irtosivat nyrkkiin ja lapsi pääsi pakoon. Päänahkaan, josta oli hiukset revitty juurineen sattui päivätölkulla, päätä särki ja niskat olivat kipeänä pitkään "rakkaudellisen kasvatustoimen" jälkeen.
Itse en pahoinpitele lapsiani, vaikka minut siihen kasvatettiinkin vl-kodissani.
Ikävä kuulla. Omavanhurskaus on ankara isäntä.
Niin hurskaalta kuin omavanhurskaus näyttääkin, se on kamalista kamalin muoto, johon saatana itsensä asettaa. Ei ole lainkaan ihme että tällä tavoin petetty ihmisparka väsyy saatanan kovissa ja ankarissa otteissa.
Ihminen ei ymmärrä yhtään pelätä saatanaa joka istuu kateederilla arvostettuna seurakunnan opettajana. Jumalan tuntee hänen rakkaudestaan, tuntee kutsusta jonka hän esittää; tulkaa minun tyköni te jotka työtä teette ja olette raskautettuja Waatijan kuormien alla, minä annan levon teidän sieluillenne.
Matt. 11:25 Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Matt. 11:26 Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.
Matt. 11:27 Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
Matt. 11:28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
Matt. 11:29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
Matt. 11:30 Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."
-ei parannuksen tekemisen. Siis vl-yhteisössä.
ei pysty pitämään aisoissa muuten kuin väkivallan avulla. Lasten pahoinvointi on sivuseikka. Ainoa tärkeä asia on:
Täyttäkää maa.
Opettakillakin on 30 lasta "laumassaan".
Päiväkodeissa on yhtä hoitajaa kohti useita lapsia.
Väkivallan aisoissa ei pysy muu kuin viha.
Ja kyllä sen julmat jäljet on täällä näkyvissä aina kun tälle palstalle kurkkaan.
Olen itse lestadiolainen, mutta havaintoni mukaan täällä ei ole lestadiolaisuudesta paljonkaan tietoakaan, saati että eläisivät kuin lestadiolaisen tulee elää, rauhassa rakkadessa anteeksi anomisessa ja anteeksiannossa.
Mitä hyvänsä tulikin, niin sekä isäni että äitini tulivat aina itkien kaulaani ja kysyivät jaksanko antaa anteeksi kun tein syntiä sinulle.
Tämä on oikea ja alkuperäinen lestadiolainen opetus, ja jälki on niin hyvää ettei todeksi uskoisi, kun näitä juttuja täältä lukee.
ymmärrä mistään mitään, kun vertaat kotia kasvatuksellisesti kouluun ja päiväkotiin. Jos opettaja tai päiväkodin täti lyö lasta, niin hän on äkkiä työtön.
Jos vl-äiti/vl-isä liian suuren lapsilauman uuvuttamana lyö lasta, niin seurauksena on vain lapsen itku ja lapsen katkeroituminen.
Voit lopettaa nuo höpötyksesi.
vääryyttä kokeneen pitää ensin tulla pyytämään katkeruuttaan anteeksi. Katkeruus nähdään tuntomerkkinä siitä, ettei ole oikein uskomassa.
Kyllä katkeruuden ja kanteellisen mielenkin kantaminen syntiä on, mutta sitä ei vääryyttä kokenut välty. Jotkut joutuvat kantamaan sitä koko ikänsä. Toivotaan, että Jeesus saisi tulla parantamaan nämäkin haavat.
Mistähän se mahtaa johtua?
Otin esimerkiksi kaksi tapausta, koulun ja päiväködin, miksi?
Siksi että väkivalta ei ole kasvarusmuoto suuremmassakaan yksikössä saati perheessä.
Otin esimerkin omista lestadiolaisista vanhemmistani, jotta vanhoilliset saisivat tietää kuinka aito Jeesukseen uskova lestadiolainen elää.
Mikään näistä edellä mainitsemistani asioista ei ollut höpötystä. Sen sijaan sinun kirjoituksesi on erittäin huono höpötykseksikin.
Aamen, tule Herra Jeesus keskellemme!
Herra Jeesus Kristus, sinä joka olet meitä hamaan kuolemaan asti rakastanut, olet havoitettu meidän syntiemme ja rikostemme tähden, sinun haavojesi kautta me saamme terveyden. Sinun rakkautesi Jeesus parantaa havoitettuja ja väärin kohdeltuja. Hoida Jeesus hellästi niitä joiden haavat ovat avoinna ja kipeät. Anna armossasi kasvattajille nöyryyttä katua syntejään joita kasvatustyössä tulee, anna voimaa mennä lasten kaulaan pyytämään anteeksi.
Tätä rukoilemme sinun Pyhässä nimessäsi Jeesus.
Sananl. 28:13 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.
Sananl. 28:14 Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.
että laki ei ulotu suojaamaan lasta satunnaiselta kuritukselta, joka saattaa täyttää perheväkivallan tunnusmerkistön.
Tämäkin kirjoittaja myöntää epäsuorasti sen hämmästyttävän asian, että vanhemmat eivät pyydä syntejään anteeksi lapsiltaan.
Tämä on järkyttävää, kun usko ei tule ilmi kotielämässä. Siellähän sen juuri tulisi vaikuttaa.
Ei auta mitään vaikka vanhemmat tulevat kuinka suurella autolla ja marssivat rinta rottingilla laumansa kanssa ry:n käytävää: "Katsokaa kuinka meillä on ollut siunausta". Jos usko ei vaikuta omassa elämässä rauhaa, rakkautta ja iloa niin, että kaikien olisi hyvä olla.
ja haluan liittää vielä omatkin pyyntöni!
tehokkaampaa on hakata luulot pois!
jos ihminen joutuu seisomaan oman äitinsä haudalla katkerana ja ajatuksin
"inhoamalla vl-hullua äitiäni".
Itse olen kasvanut kahdeksan lapsisessa vl-perheessä ja mitään sairasta kuritusta en ole saanut. Mielestäni ihan turhaan syytät uskoa tästä kurittamisesta. Toiset ovat heikkohermoisia, oli lapsia sitten kaksi taikka kahdeksan. Itse tiedän reippaasti päälle kymmenen lapsisia perheitä ja voi vain kuvitella kuinka vanhempia koetellaan, mutta siltikään ruumiillista kuritusta lapset eivät saa. Toki uskoon ja muuhun katsomatta poikkeuksia on.
Enkä sano tätä puolustaakseni lessuja. Itse en ole vuosiin kyseiseen uskoon enää kuulunut.
anteeksi, jos olivat jotenkin kohdelleet sinua väärin?
8-15 lapsen vanhemmilla helpommin pinna pala jopa läimäytykseen tai tukasta kiskomiseen asti kuin 2-3 lapsen vanhemmilla. Kun ihminen väsyy, niin hän hermostuu helpommin.
Täyttäkää maa.
ja ihmisillä on eri tavoin voimavaroja.
Siksi ihmisiltä ei pitäisi vaatia kaikilta yhtä suurta perhettä, vaan jättää asia omantunnon kysymykseksi.
lähtevät siitä ajattelutavasta, että kaikki vl-naiset ovat voimavaroiltaan samanlaisia: he eivät väsy, he eivät uuvu, he eivät masennu. Niinpä on helppoa asettaa kaiken yläpuolelle ja kaikkia koskemaan käsky:
Täyttäkää maa!
Ja olisi jaksanut vielä parikymmentä lasta lisääkin jos olisi saanut..
...
tehdä valtion kustannuksella pakkosterilisaatio 5. lapsen jälkeen? Tämä lähinnä perheen kokonaishyvinvointia ajatellen.
syntyä vl-kotiin.
Vai onko?
Ei ole lottovoitto syntyä vl-perheeseen, vaan se on yhtä HELVETTIÄ!!! Sairaus! TAUTI!
Lestaatiolaisuus on erittäin vakava henkinen sairaus, mutta siitä voi kyllä kovalla työllä ja sisukkuudella parantua.
Irtaudu hulluista heti kun mahdollista ja rakenna sitten oma onnellinen maailmasi. Sinä onnistut!
Onnea matkaan!
T: Reiska, oman tien onnellinen kulkija
Väkivaltaisia äitejä on sekä vl-piireissä että ns. syntisessä maailmassa. Samoin on varmasti rakastavia äitejäkin molemmissa piireissä.
Tällaisia äitejä tulisi auttaa ajoissa, ennen kuin he tekevät väkivallallaan tuhoja omille lapsilleen olipa heitä sitten yksi tai kymmenen. Kyllä perheen isälle kuuluu puuttua asian tilaan ajoissa, samoin asiaan tulee puuttua jos piiskausten ja jälkien jäljet näkee joku ulkopuolinen ihminen.
Itse en ole lapsena kokenut ruumiillista kuritusta, lukuunottamatta letistä tukistamista, kyllä sekin kävi aivan tarpeeksi kipeää.
Mutta olen joutunut kuulemaan monta tarinaa piiskaamisesta ja muusta alistamisesta aina insestiin saakka, joten se tuska, mikä jää väkivallasta lapsen mieleen ja jota hän kantaa mukanaan hamaan hautaan asti, ei ole minulle vierasta, vaikkakaan en tietenkään voi tietää, miltä se todellinen ahdistus tuntuu.
Anteeksiantaminen pahoinpitelijälle, auttaa kylläkin sillä tavalla, ettei tarvitse kantaa vihaa mukanaan. Viha kun on kaikista tunteista kuluttavin ja raskain.
Itseäsi, sinä "pieni poika", voit auttaa juuri tällä tavalla, kertomalla omista tunteista jollekkin, vaikkapa juuri tällä palstalla, meille muille.
Mutta koskaan, koskaan ei saa aliarvioida toisen ahdistusta lapsuudessa koetuissa asioissa. Siksipä luekin jotkut tämän ketjun kommentit vain läpihuutona.
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.
Ja toivokaamme apua ajoissa kaikille väkivaltaisille äideille ja isille.
Minä myös olen saanut piiskaa. Meidän piti vielä kaiken lisäksi itse hakea koivusta oksa ja ottaa lehdet pois, että käy vielä kipeämpää.
Koskaan en ole kuiteskaan saanut piiskaa ilman syytä, vain siinä tapauksessa, että en ole totellut vanhempia.
Isä tykkäs lyyä mielummin vyöllä.
Me monesti nyt aikuisiällä muistellaan sisarusten ja vanhempien kesken piiskauskohtauksia ja ne naurattavat. Niistä on hyvät muistot. Ei minkään näköstä katkeruutta ole vanhempia kohtaan.
Voi vain ihailla sitä rakkautta minkä ne osoitti meille, piiskaus oli yksi niistä.
Sehän oli vain varjelusta, että me emme tekisi sellaista mistä voisimme ihteämme vahingoittaa fyysisesti että henkisesti.
Itse en tule piiskaamaan lapsia, mutta kurittamaan kyllä.
Hyvin sinut on opetettu kunnioittamaan vanhempiasi, tekivätpä mitä tahansa, varsinkin jos se ei tunnu yhtään pahalta että sinua on piiskattu.
Ajattelet että vanhempasi tekivät oikein kun piiskasivat sinua, mutta et kuitenkaan itse halua piiskata.....En oikein usko tuohon. Käytät varmaan piiskausta jos joudut ahtaalle lapsiesi/tulevien lapsiesi kanssa.
Tajuatko, sinun vanhempiesi teot on paukutettu oikeiksi sinun päähäsi?
Näet kuitenkin, jos vierestä katsot lasta piiskattavan, että se ei ole oikein? (koska sanoit ettet itse aio piiskata lapsiasi).
Sinut on hyvin pesty siihen että vaikka vanhempasi tekevät jotain väärää (tässä se on ainakin piiskaus, en tiedä onko muuta) uskot heidän tekevän oikein.
Sitä voi kutsua tukholmansyndroomaa vastaavaksi.
Ymmärrän myös hyvin sinua, että ajattelet noin. Sinä olit vanhempiesi lapsi, joiden armoilla olit. Luonnostaan ajattelit, että he sinua rakastavat ja kaikki mitä he tekevät ovat oikein. Ja jos vanhempasi ovat vihaisia, syy on sinun. NÄIN lapsi ajattelee, aina.
Että eikö ole vanhemmilla aikamoisen helppoa manipuloida ja kääntää lapsen pää niinkuin huvittaa, mutta monihan ei ymmärrä sitä eikä huomaa edes ajatella koko asiaa.
Yleensä vanhemmat ovat aika itsekkäitä. Kun lapsi syntyy, hänelle laitetaan muittamutkitta äärettömät vaatimukset mikä hän voi ja ei voi olla, vaikkei monella asialla edes olisi mitään oikeasti hengenvaarallista tässä elämässä.
Onnea elämäsi polulle ja jos sinulla on lapsia, ole heille hyvä isä ja anna lapsillesi lupa olla omia itsejään.
Kysymys oli itse piiskauksesta, eikä niinkään muusta kasvatuksesta.
Koska pieni lapsi ei ymmärrä sanoja, sitä joutuu jollain muulla keinoin ojentamaan, ehkä nykyään huutamalla, arestilla yms.
Mutta piiskaus minun aikan oli vielä ihan sallittua, se oli helppo ja nopea tapa. Niinkuin sanoin että ikään ei syyttä piiskattu.
Esim. minun kodin lähellä meni maantie, jossa kulki paljon autoja. Isä kielsi tielle menemästä. Mutta mentiinpä kuiteskin. Miksi isä kielsi? Hänhän halusi että ei jäädä auton alle. Jopa niin paljon hän meitä halusi varjella ja rakastaa, että antoi senkin uhalla piiskaa, että meistä kasvaisi kieroontuneita ihmisiä.
Miks ei kasvanu? Koska on aina olemassa toinenkin puoli, palkitseminen hyvästä käytöksestä. Sitä tapahtui joka päivä; isä otti syliin, lauloi meille, äiti antoi leipoa pullaa, äiti osti karkkia...yms.
Nyt vanhemmalla iällä olen ajatellut että se on ollut suuri siunaus, kun kotona on ollut kuri. (en tarkoita väkivaltaa)
Itse olen opiskellut psykologiaa, joten isänä minä haluan kokeilla toista menettelytapaa, vaikka kyllä sitä kieltämättä joutuu joskus olla myös kovakin. (en tarkoita väkivaltaa)
Rakkaus on lasten pahoinpitelystä kaukana. Te vl:t ihailette kaikenlaista lähimmäiseen kohdistuvaa väkivaltaa ja julmuutta mutta muistakaa, että sellainen on "epäuskoisten" keskellä tuomittua joten älkää kehuskelko sillä, kiitos.
näyttää olevan vl-kasvatus kuin vl-hoitokokoukset. Oppi tulee ylhäältä:
SRK:n pääsihteeri Aimo Hautamäki:
"Hoitokokoukset olivat siunauksellisia."
sitä vl-vanhemmat perässä.
SRK lähetti hoitomiessusia ympäri Suomea toteuttamaan julmuuksia hoitokokouksissa. Tämän mallin mukaisesti vl-vanhemmat "kasvattavat" lapsiaan. Jos perheessä on 5-6 alle kouluikäistä lasta ja muut lapset päälle, niin on mahdotonta pitää heitä aisoissa ilman väkivaltaa.
= sairas ja läpimätä herätysliike.
hyvin vanhoillislestadiolaisuutta.
= SRK:n ohje, jota pitää noudattaa. Lapset kasvatetaan vaikka väkivallan avulla, elleivät muuten tokene.
punottavia viivoina pehvassaan sen, että on syntynyt vl-perheeseen.
sille, että monia vl-lapsia kuritetaan lainvastaisella tavalla ruumiillisesti? Lapset pakenevat huumeeseen eli tupakkaan.
http://www.city.fi/antitv/klippi/18980/
vl-lapsiparkoja.