Suomen ulkoministeri vaikuttaa olevan tyyppinä selkeä johtaja, koska hänellä on sentään mielipide Natoon liittymisestä. Presidentti ja pääministeri sen sijaan hyssyttelevät kysymystä, sillä heidän mielipiteensä ei ole selkeä, vaan epämääräinen. Ollaan Natossa, mutta ei liitytä järjestöön, koska ollaan muka puolueettomia.
Onneksi Natosta on erimielisyyttä herrakkaiden kesken, sillä samalla rikkoutuu ikiaikainen konsensus - yksimielisyys - johon keskustalaiset pakottivat aikanaan lähes jokaisen poliitikon. Yhä puolueessa on sellainen perinne, että haetaan valtaa ilkein keinoin - esimerkiksi boikotoimalla iltapäivälehtiä.
Kokoomus on kaiketi puolueista ainoa, joka ei pakota väkeään olemaan kaikesta samaa mieltä. Sen sijaan voi olla melko varma, että demarien ja keskustalaisten poliitikkojen halu on liittyä Natoon, koska ulkoministerille sallitaan oikeus omaan mielipiteeseen. Muussa tapauksessa häneltä kiellettäisiin erilaisten kannanottojen esittäminen.
Onneksi Natosta on erimielisyyttä herrakkaiden kesken, sillä samalla rikkoutuu ikiaikainen konsensus - yksimielisyys - johon keskustalaiset pakottivat aikanaan lähes jokaisen poliitikon. Yhä puolueessa on sellainen perinne, että haetaan valtaa ilkein keinoin - esimerkiksi boikotoimalla iltapäivälehtiä.
Kokoomus on kaiketi puolueista ainoa, joka ei pakota väkeään olemaan kaikesta samaa mieltä. Sen sijaan voi olla melko varma, että demarien ja keskustalaisten poliitikkojen halu on liittyä Natoon, koska ulkoministerille sallitaan oikeus omaan mielipiteeseen. Muussa tapauksessa häneltä kiellettäisiin erilaisten kannanottojen esittäminen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vanhanen ja Haloene on vaarantaneet Suomen turvallisuden torjumallla Nato jäsennyyden, onnekis suurin osa eduskunnassa on Naton kannlla niin sinne mennään ilman kansan äänestystä.
Halonen ja Vanhanen vaan juhlii olympialaisissa kun Stub vierailee sotatila alueella.
Valtaosa kansalaisista vastustaa NATO:on liittymistä.
Konsensus on sama asia, kuin yksimielisyys. Hyviä lähiajan esimerkkejä konsensuksen rikkomisesta ovat viimeaikaiset Suomen Pankin nimitykset, jolloin SDP rikkoi konsensuksen, koska tiesi Halosen pääsevän nimittämään demarin (Salo, Hakkarainen), koska "hallitus ei ole yksimielinen". Halonen teki erittäin hyvää työtä: Liikaselle (sd.) ei enää tullut vakavasti otettavia haastajia - eli demari nimitettiin taas, vaikka "reservissä" olisi takuulla ollut paljon Liikasta parempia ehdokkaita.
Ääriesimerkki konsensuksen rikkomisesta tuli tänä kesänä, kun Halonen jyräsi hallituksen yksimielisen (siis konsensus-) esityksen ja diktaattorimaisesti nimitti oman ehdokkaansa sisäministeriön kansliapäälliköksi. Joka (Viljanen) on demari myös.