Olen 12-vuotias ja oon hirveen surullinen...
Minun paras ystäväni lähti ylä-asteelle...
Minulla on kyllä ystävä,mutta hän ei voi korvata minun ahdinkoa...
Olen ala-asteella,ja opinnoista ei meinaa tulla mitään,koska tulee kyyneleet silmiin joka päivä...
Minua rupee ahdistamaan joka päivä myös...
Minun paras ystäväni lähti ylä-asteelle...
Minulla on kyllä ystävä,mutta hän ei voi korvata minun ahdinkoa...
Olen ala-asteella,ja opinnoista ei meinaa tulla mitään,koska tulee kyyneleet silmiin joka päivä...
Minua rupee ahdistamaan joka päivä myös...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yritä funtsia, että ensi vuonna voit mennä perässä! On tosi tylsää mutta totta, että ihmisiä ei voi omistaa eikä niihin voi takertua. Joskus ystävä joutuu lähtemään ja on vain annettava mennä - joskus voi käydä niinkin, että kaverisuhteet muuttuvat. Yks kaksi voi olla yksin, kun frendi löytää muita vaikka olisi samassa koulussa. Tosi ystävä ei tietenkään jätä sillä tavalla.
Kannattaa yrittää pitää kohtuulliset suhteet useimpiin eikä saa vaatia liikaa muiltakaan eikä itseltään. Ihmisiä tässä ollaan. Mutta tärkeintä on, ettei ole riippuvainen muista, ei kenestäkään, koska silloin on heikoilla, silloin alkaa takertua ja tartuttaa ahdistustaan muihin.
Puhelin on keksitty ja illat viikonloput vapaat!
Tosiasiat pitää hyväksyä...
Kiitos avusta!
Helpotti kyllä!
Hyvin on aikaa tavata uusiakin kavereita jne... Yläasteella -> toki voi olla vaikeampaa aikaa noin muutenkin ja siitä seuraavissa jatkokouluissa jne.. Eli eipä kannata murehtia.
Toki vähän tuuristakin kiinni..
Semmoinen "ikävä" tosiasia vielä, että ne ystävät saattavat vaihtua vielä useampaan kertaan eli toiset menee ja uusia tulee.. Ei kannata jäädä tuleen makaamaan vaan yritää ssaada uusia tuttuja. Joistakin tulee sitten pitempiaikaisia ystäviä.