Olen miettinyt tietävätkö muut mitkä asiat vaikuttavat masennukseen? Itse tiedän jonkun verran, mutta vaikka järjellä tietää ne asiat, niin ei se auta.
Tuntuu siltä että masennuksen "takana" on muita tunteita, joita en saa purettua ja siksi olo vain jatkuu.
Tänään on harvinainen päivä; en tunne masennusta
enkä siis käytä mitään lääkkeitä.
Tunnen että tänään en olekaan niin tukossa, vaan
energia kulkee ja jaksoin tehdä asioita mitä
harvoin jaksan.
Olen havainnut että yksinäisyys aiheuttaa masennusta vain yhden mainitakseni.
Sitten on kaikki ne muut jutut jotka painaa
alitajunnassa...
Minuun vaikuttaa myös ympäristö jne.
Miten te muut, mitkä asiat vaikuttavat masennukseenne?
Tuntuu siltä että masennuksen "takana" on muita tunteita, joita en saa purettua ja siksi olo vain jatkuu.
Tänään on harvinainen päivä; en tunne masennusta
enkä siis käytä mitään lääkkeitä.
Tunnen että tänään en olekaan niin tukossa, vaan
energia kulkee ja jaksoin tehdä asioita mitä
harvoin jaksan.
Olen havainnut että yksinäisyys aiheuttaa masennusta vain yhden mainitakseni.
Sitten on kaikki ne muut jutut jotka painaa
alitajunnassa...
Minuun vaikuttaa myös ympäristö jne.
Miten te muut, mitkä asiat vaikuttavat masennukseenne?
Vastaukset 18
Vanhimmat
ajan miettisin masennusta. Yleensä auttaa jo se, että vääntää väkisin ne suupielet hymyyn.
Aivojen välittäjäaineiden toimimattomuus syystä tai toisesta.
Googleta dopamiini niin pääset alkuun
Olen miettinyt tietävätkö muut mitkä asiat vaikuttavat masennukseen?
Jotkut saattavat masentua ilman selvää syytä. Yleensä ihmiset tietävät mistä se johtuu. Yleensä takana on jokin hankala asia, johon ei löydy ulospääsyä tai sitten voit kokea että se on usean syyn summa. Voi olla monia syitä, jotka yhdessä laukaisevat masennuksen. Liikaa yhdellä kerralla vastoinkäymisiä, jotka aiheuttavat sairastumisen.
Tänään on harvinainen päivä; en tunne masennusta
enkä siis käytä mitään lääkkeitä.
Hoito on pitkäjännitteistä ja hitaasti vaikuttavaa, lisäksi parantumisen jälkeen lääkkeitä pitäisi syödä noin puoli vuotta. Missään tapauksessa lääkkeitä ei saa jättää ottamatta sen takia että on parempi päivä. Ei masennuslääkkeet ole mitään särkylääkkeitä, jotka jätetään ottamatta silloin kun kipua ei tunnu. Masennuksen lääkehoito ei ole tämäntyylistä luonteeltaan. Poikkeuksena on jotkut tarvittaessa ahdistukseen käytettävät lääkkeet.
Olen havainnut että yksinäisyys aiheuttaa masennusta
Kyllä näin on.
"takana" on muita tunteita, joita en saa purettua ja siksi olo vain jatkuu.
Tuo on totta. Lisäksi olo voi jatkua huonona pitkään vaikka kaikki tunneasiat olisi selvitetty. Minulla kävi näin. Kun aivoissa on kerran menneet kemiat sekaisin, niin tilanne ei korjaannu nopeasti vaikka masennuksen syy poistuisikin hetkessä tai saisit tunteesi selvitettyä.
Tunnen henkilön jolla masennukseen on mielestään ulospääsemätön syy ja haluaisin hänen suupieliensä nousevan sillä se vaikuttaa ympäristöön niin paljon jos kaikilla olisi suut hymyissä :)
Kuinka voisin häntä auttaa?
Kuinka voisin häntä auttaa?
Siihen on tosi hankala antaa vastausta. Ammattiavun lisäksi muut ihmiset kuten perheenjäsenet ja ystävät voivat vain kuunnella, olla empaattisia ja koittaa esim lohduttaa. Hankalat tilanteet ja ylitsepääsemättömältä tuntuvat syyt täytyy ihmisen itse käsitellä mielessään. Aikanaan asian ehkä pystyy hyväksymään ja siitä pääsee yli. Se voi viedä aikaa ja olla työläs prosessi. Terapia voi auttaa, siinähän käsitellään omaa elämää ja tunteita. Me muut ihmiset ei voida sitä hankalaa asiaa kenenkään puolesta läpikäydä tai selvittää. Se on jokaisen tehtävä itsensä kanssa, vaikka terapia, vertaistuki ym voi olla avuksi.
Tulee mieleen tässä esimerkiksi omaisen kuolema. Toiset voivat lohduttaa ja olla tukena, mutta surutyö on itse tehtävä ja läpikäytävä, jotta siitä selviäisi ja "elämä jatkuisi" taas. Näin se on varmasti kaikkien kriisien kanssa.
Vanhat, käsittelemättömät, negatiiviset/traumatisoineet asiat aiheuttavat masennusta...
Se, että joskus koki tulleensa "päähänpotkituksi", eikä saanut ajoissa/ollenkaan 1. apua 2. ymmärrystä 3. muutosta tilanteeseen...4. ei myöskään saanut tietynlaista "kostoa"...(eli paskapäät mellastivat, hyvä ihminen oli uhrina -tyyliin...)
Oma katkeruus ja vanhojen jahkaaminen/muistelu aiheuttavat masennusta.
Joskus tulevaisuudenpelko aiheuttaa masennusta...
Tuossa nyt ainakin JOITAKIN syitä masennukseen.
...voin sanoa, että synti aiheuttaa masennusta. Ensin kun eletään sitä "surutonta nuoruusaikaa", se tuntuu mukamas niiin hauskalta ja rempseältä, kun oikein rellestää, ns. "nauttii" ns. vapaasta seksistä, sikailee, huoraa, pettää kumppania, puolisoaan ja sitten joutuu mm. sen takia pakostakin valehtelemaan ja juonimaan monella tapaa.
Joo joo, ensin se on olevinaan muka hauskaa, villiä ja vapaata menoa, mutta sitten siitä tulee elämäntapa, josta ei ehkä pääse enää irti. Tai voi päästä, mutta jos tilalle ei löydy mitään, jää helposti lillumaan tyhjänpäiväiseen, yleisimmin enempi tai vähempi ilottomaksi käyneeseen, turhauttavaan ja terveyttä nakertavaan juopotteluun.
Sellainen elämä, kuulkaas niin se sitten syö miestä ja se syö ehkä vielä enemmän tai ainakin nopeammin naista. Synti tulee jo hyvin nuoresta alkaen ihmisen elämään, se alkaa nakertaa ihmisen sydäntä hitaasti mutta varmasti ja lopulta synti tappaa ihmisen..., -sisäisesti, jo ennen kuin hän kuolee fyysisesti. Mutta sitä ennen tulee, kenelle mitäkin sairautta, jollekin tai aika monellekin, -masennus...
No, joillakin se prosessi menee niin nopeasti ja huomaamatta, että he voivat elää onton ja tyhjän sydämen kanssa kiihkeästi ja hektisesti elämäänsä, näennäisesti "aivan onnellisina ja tyytyväisinä", ilman sen kummempia tragedioita, mutta ovat kuitenkin sisimmältään kuolleita ja onttoja...
Jeesus Kristus ja Hänen armonsa syntistä ihmistä kohtaan, on ainoa lääke ja apu, ihmisen synnin jäytämälle sielulle...
Olen ateisti, mutta kannatan buddhalaisia pasifismissa ja vegetarismissa.
Ehkäpä keskivertokristitty elää mainitsemasi kaltaista elämää. Ehkä kristinuskossa on taka-ajatuksena, että ihminen voi käyttäytyä kuinka sikamaisesti tahansa, kunhan pyytää anteeksi jumalaltaan. Kristilliset kirkot takovat rahaa ensin syyllistämällä ja pelottelemalla ihmisiä, ja sitten kertovat, että pelastus on ostettavissa.
Toiset meistä pyrkivät elämään mahdollisimman rehellisesti ja toisia loukkaamatta.
Pahalta tuntui minustakin kirjoitus, johon vastasit. Vaikka olen tunnustava kristitty, en ole milloinkaan ajatellut, että voisin elää hulvattomasti, kuten edellinen kirjoittaja kuvasi. En tiedä, onko syntien anteeksianto ollenkaan tarkoitettu siihen, että tahallaan ja tietoisesti tehdään mitä tahansa, rikotaan toista ja itseäkin vastaan, ja sitten kuin muina miehinä pyydetään anteeksi aivan kuin ei olisi aikomustakaan tehdä parannusta. Kristinusko antaa kristityn elämään selkeät ohjeet, kuten "mitä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös samoin heille" tai "rakasta lähimmästäsi kuten itseäsi". Pitää siis rakastaa itseään, jotta voi rakastaa muita. Mutta usein masentuneelta puuttuu kyky rakastaa itseään
...ystävällisesti huomauttaa ja kehoittaa lukemaan uudestaan, miten aloitinkaan kommenttini... Siis se nimen omaan tarkoittaa, että MINÄ ITSE olen elänyt niin ja sitä olen myöhemmin katunut. Olen katunut sitä toki jo ennen uskoon tuloani ja parantanut tapojani. Se, että parantaa tapansa, ei kuitenkaan, ei ainakaan minun kohdallani, auttanut saamaan rauhaa sisimpään, eikä estänyt masennusta ja ahdistusta tulemasta.
Vasta Jeesus vapautti minut syntieni painolastista, joten minun ei tarvitse enää "pitää" niitä. Sain tehdä tosissani parannuksen, eikä mitään sellaista "no mä yritän elää siivosti"-tyylistä OMAN PARANNUKSEN YRITYSTÄ... Vain Jumala Pyhän Henkensä ja Jeesuksen Kristuksen kautta, Hänen, ainoan joka on syntimme sovittanut ristin kuolemallaan, voi vapauttaa ja puhdistaa ihmisen sisimmän kaikista hänen synneistään ja antaa ihmiselle rauhan sisimpään. Ja Jeesus antaa ihmiselle sisäisen vapauden monista siteistä ja kahleista, joita ihmisillä voi olla monenlaisia; jollain voi olla peliriippuvuus, huumeet, alkoholi, porno, seksiaddikti, ym. ym... Itse vapauduin kolmesta noista, mitä tuossa tuli mainittua.
Olen todella onnellinen esim. siitä, että minun EI TARVITSE enää, lähteä kapakkaan joka kerta, kun siihen vain on mahdollisuus. Näin oli joskus elämässäni, ennen kuin Jeesus siitäkin minut vapautti, -kapakassa käymisen "pakosta". Mutta sitä mitä Jeesus tarjoaa, EI VOI OSTAA, eikä mikään kirkkokunta, uskontosuunta, lohko tai lahko sitä sen enempää voi myöskään myydä... Jeesus on meidän syntiemme lunastuksen jo kertakaikkisesti "maksanut" kalliisti, vuodattamalla oman verensä, uhraten itsensä meidän puolestamme, lunastaen meidät syntiemme tuomiosta vapaaksi. Sen armon SAA LAHJANA, jokainen joka tahtoo sen ottaa vastaan ja vapautua synneistään...
Rikkinäinen sielu haalii erilaisia addiktioita ja ne rikkovat lisää. Ahdistusta ja masennusta aamusta aamuun. Epäterve elämä, jossa ei ollut enää päätä eikä häntää lähestyi syöksykierteellä hornan tuuttia. Ja viime hetkellä ei tarvinnut kuin voihkaista: "Jumala, AUTA!" - ja se oli siinä. Kaiken pahan ja kaoottisen ylle levisi suunnaton RAUHA. Tänä RAUHA ei turruttanut aisteja niin kuin lääkkeet, vaan koin kaikenkattavaa levollisuutta ja hyvää oloa. Pumpulissa minua pidettiin niin kauan kuin Jumala katsoi tarpeelliseksi, ja sitten oli aika lähteä kasvun tielle. Sitä tietä kuljen edelleen.
Anteeksipyyntöni, luin uudelleen. Asia on juuri noin. Kun on sanomattomassa umpikujassa, ei mikään pieni ja oma voima siinä auta. Tarvitaan jotain paljon suurempaa, joka antaa voima irrota ja vapautua. Olen lukenut hengellisistä lehdistä, miten huumeistakin voi vapautua Jumalan armon ja Pyhän Hengen kautta. Itse en ole ollut addikti, vain työtä olen tehnyt aivan liikaa, koska sellaiseen minut oli kasvatettu. Luulin, että kuuluu tehdä koko ajan työtä enkä silti milloinkaan tehnyt riittävästi. Nyt koetan nousta siitä uupumuksesta ja masennuksesta ja kaikesta, johon elämäni puristus on minut johtanut. Yksin en sitä pysty tekemään, vaan terapeuttini kulkee rinnallani ja monet rukoukset kantavat minua. Tiedän, että Jumala kantaa minua ja antaa voiman kestää.
Kiitos; en todellakaan halua muita syyllistää mistään turhaan, vaan todellakin itse elin jossain vaiheessa niin, että välillä itsekin ihmettelin omaa käytöstäni, kun olin todella pahasti väärällä kaistalla. Se oli sitten muka sitä "kovaa menoa ja meininkiä"... Heh heh hee, täyttä paskaa se oli ja sellainen elämä vaatii jatkuvaa kännäystä ja tyhjää paskan jauhantaa. Täytyy yrittää nuppia turruttaa ja pitää kovaa "vauhtia" ja meteliä päällä, ettei vaan pääsisi morkkis kimppuun... Mutta se tulee kuitenkin... Onneksi se on enää muistoja vain; nyt on minulla rauha sisimmässä, kun on Jeesus!
Siunausta ja jaksamista vaan ihmiset; kyllä se siitä vielä kirkastuu...!
Oman kokemukseni mukaan mielialaa parantavat sosiaaliset kontaktit, masennusta voi aiheuttaa yksinäisyys tai toisten ihmisten ilkeys. Mielialaa parantaa se, että tuntee itsensä tarpeelliseksi, masennusta voi aiheuttaa työttömyys tai opiskelupaikan puuttuminen. Olo parantuu hyvien ystävien seurassa, jotka hyväksyvät toiset sellaisina kuin he ovat, pahalta saattaa tuntua vaikkapa ikävät nettikirjoitukset tai ulkonäkörasismi.
Masentunut on todella herkkä reagoimaan mm. sosiaalisille suhteille. Ilkeyden vaikutus nousee ties monenteenko potenssiin ja tekee todella pahaa jälkeä psyykeelle, kun sitä ei pysty käsittelemään tyyliin "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos".
...ja se johtunee siitä, että masennukseen sairastuvat ihmiset ovat varmaankin muita herkempiä reagoimaan ympäristön tietynlaiseen kovuuteen ja ilkeilyyn. Tästä voisi vetää sen johtopäätöksen, että aika ja ihmiset ovat tietyllä tapaa muuttuneet kovemmiksi, josta muita herkempien ihmisten masentuminen on eräänä hälyttävänä merkkinä ja oireena.
Nämä hurjasti lisääntyneet masennustapaukset ovat kyllä mielestäni sellainen oire ja signaali, johon kannattaisi suhtautua todella vakavasti ja myöskin alkaa jotenkin reagoimaan yhteiskunnassamme....!!!
Julkkikset käyttävät myös tekomasennustaan astinlautana uudelle julkisuuteen tulolle.
Vähän samaan tapaan kuin Piia Koriseva soitti sairaalasta iltapäivälehdelle:
Tulkaa tekeen juttu; olen rampautumassa tai jotain...
Kukaan julkkis ei ole "oikea", ellei hänestä ole tehty laajaa, moniosaista lehtireportaasia.
Siis hänen "masennuksestaan".
Minua geneettisesti depressioaltista tyyppiä vituttaa tollaset helvetin kuovit.
En muista yhtään kuukautta elämäni aikana, ettenkö olis ollu masentunut.
Geneettisellä tarkoitan tässä periytyttä alttiutta masentua. Äidiltä peritty ominaisuus.
Omalla työpaikallani kun näen jatkuvasti epäoikeudenmukaisuutta. Olen aikoinani mennyt töihin ja tärkeintä oli silloin että asiat oli tehty oikein ja järjestyksessä.
Nyt kaikki on muuttunut. Pitää myydä tuotteita. Ja kun en ole tuputtjatyyppiä niin enhän minä saa myyntiä aikaiseksi. Sitten työpaikalla on lista kuka mitenkin paljon on mitäkin tehnyt. Ja nimeni on siellä viimeisenä. Sen sijaan niitä kehutaan jotka myy paljon ja tekee paljon virheitä.
Onkohan tuollainen listan näkyvillä pitäminen edes sallittua. En jaksa ottaa selvää enkä jaksaisi mennä töihin enää ollenkaan. Mutta mihin minä menisin, ikää 50 . Enkä osaa mielistellä enkä kehua itsestäni olemattomia. Olen aikoinani saanut sellaisen opetuksen ja käytössäännön että ei saa valehdella.
En jaksa enää hymyillä töissä, hyvä kun jaksan sinne edes mennä. Kohta en jaksa.