Hyvät ystävät, kirjoitan tätä tarinaa Italian Alpeilta, Torinon pohjoispuolelta.
Olen yrittänyt Telefoonilla toistuvasti sinne Suomeen, mutta ymmärrättehän nämä yhteydet, eihän Mussoliinin kuolemastakaan ole kauan.
Kävin eilen Torinon autonäyttelyssä, missä ihastuin Fiatin Topolino- versioon.
Ihana kulkuneuvo. Sanon suoraan sen, että osaavat Italialaiset tehdä muutakin kuin kenkiä.
Messut kestävät viikon, ja nyt minun on paljastettava jotain kamalaa.
En tiedä mikä minua johdattaa, mutta outoa tapahtuu.
Iltaisin, tilatessani Chiantia huoneeseeni, tarinoin viehättävän neidon kanssa.
Aamulla hän muistuttaa 40 vuotiasta tätiä, eikä edes tunnista minua.
Hänelle on kasvanut yhdessä yössä viiksenhaituvia. Sekoilee ehtimiseen.
Vaati minulta huonemaksun uudelleen, vaikka sen tullessani suoritin. Huonoa palvelua.
Aamuisin, astuessani kadulle, en voi olla ihmettelemättä Pariisilaisten uudistumiskykyä. Eilen hotelliini saattoi minut - 48 mallin upea Citroen,
Tänään näin outoja, amerikkalisperäisiä vaunuja joiden takaosaa juhlistivat omituiset siivet.
Pahinta on messuille tulo, joka kerta minulta vaaditaan portilta uusi maksu, vaikka vilautan suomalaista lehtimieskorttiani, jonka sanottiin kelpaavan koko viikon.
Entäs kun saavun messualueelle! Fiat Topolinosta ei näy enää merkkiäkään…
Sijalla on joku uutuus Fiat 600.
Alfa Romeoista oli tänään uusin tarjolla, joku 1750 urheilumalli…
Eikä siinä kaikki, ihmiset hymyilevät julkisesti asulleni, jossa korostuu suuri karvahattu, ynnä diagonaalitakki. Itse pidin niitä tyylikkäinä astuessani laivaan eteläsatamasta 15.1. 1954, vajaa kaksi viikkoa sitten.
Ontuvalla italiallani kerron Suomen pari vuotta sitten maksaneen sotakorvaukset pois, ainoana maailmassa. Palkakseni saan ainoastaan epäuskoisia hymyjä, sekä merkittäviä naputuksia etusormella ohimoon. Tiedä näistä italialaisista.
Äiti, lopetan tänään viinin lipittämisen, oli viides messupäivä. En enää uskalla mennä sinne. Eilen siellä esiteltiin kevään uutuus Alfa Romeo 156, auto jonka kaltaisesta en ole edes uskaltanut uneksia.
Pienessä punkussa yritin hotellin hissiin. Vannon että ymmärsin tilanteen oikein.
Hissin paikalle oli muurattu seinä, johon koputtamalla sain vihaisen retoromaanin kimppuuni. Siivooja sanoi hissin puretun jo kaksikymmentä vuotta sitten…
Aikoessani maksaa huonelaskua, sain aikaan varsinaisen kalabaliikin.
Kalju mies, joka käytti korvarenkaita, ei hyväksynyt liirojani. Sanoi moisten setelien kuuluvan museoon.
Omituista! Yritin tietenkin tässä vaiheessa lahjoa Kerberoksen. Ujutin hänelle muutamia preservatiiveja, yllättävän kellastuneita olivat ne…
Jäätävän tuijotuksen lisäksi, kalju painoi korvanappiaan.
Salamana kaksi poliisia loytyi hihoihini. Toinen jopa sivalsi karvahatun päästäni, jonka hikinauhasta tavasin lattialla maatessani ” Kymen Karva ja Rukkanen”
Hien tursuessa otsaltani, minut saatettiin upeaan Alfaan, 166 luin peräpeilistä.
En ennen ole nähnyt niin virtaviivaista autoa.
Hmm. Ensi lauantaina minun pitäisi siirtyä Sveitsiin.
Gryezi!
Olen yrittänyt Telefoonilla toistuvasti sinne Suomeen, mutta ymmärrättehän nämä yhteydet, eihän Mussoliinin kuolemastakaan ole kauan.
Kävin eilen Torinon autonäyttelyssä, missä ihastuin Fiatin Topolino- versioon.
Ihana kulkuneuvo. Sanon suoraan sen, että osaavat Italialaiset tehdä muutakin kuin kenkiä.
Messut kestävät viikon, ja nyt minun on paljastettava jotain kamalaa.
En tiedä mikä minua johdattaa, mutta outoa tapahtuu.
Iltaisin, tilatessani Chiantia huoneeseeni, tarinoin viehättävän neidon kanssa.
Aamulla hän muistuttaa 40 vuotiasta tätiä, eikä edes tunnista minua.
Hänelle on kasvanut yhdessä yössä viiksenhaituvia. Sekoilee ehtimiseen.
Vaati minulta huonemaksun uudelleen, vaikka sen tullessani suoritin. Huonoa palvelua.
Aamuisin, astuessani kadulle, en voi olla ihmettelemättä Pariisilaisten uudistumiskykyä. Eilen hotelliini saattoi minut - 48 mallin upea Citroen,
Tänään näin outoja, amerikkalisperäisiä vaunuja joiden takaosaa juhlistivat omituiset siivet.
Pahinta on messuille tulo, joka kerta minulta vaaditaan portilta uusi maksu, vaikka vilautan suomalaista lehtimieskorttiani, jonka sanottiin kelpaavan koko viikon.
Entäs kun saavun messualueelle! Fiat Topolinosta ei näy enää merkkiäkään…
Sijalla on joku uutuus Fiat 600.
Alfa Romeoista oli tänään uusin tarjolla, joku 1750 urheilumalli…
Eikä siinä kaikki, ihmiset hymyilevät julkisesti asulleni, jossa korostuu suuri karvahattu, ynnä diagonaalitakki. Itse pidin niitä tyylikkäinä astuessani laivaan eteläsatamasta 15.1. 1954, vajaa kaksi viikkoa sitten.
Ontuvalla italiallani kerron Suomen pari vuotta sitten maksaneen sotakorvaukset pois, ainoana maailmassa. Palkakseni saan ainoastaan epäuskoisia hymyjä, sekä merkittäviä naputuksia etusormella ohimoon. Tiedä näistä italialaisista.
Äiti, lopetan tänään viinin lipittämisen, oli viides messupäivä. En enää uskalla mennä sinne. Eilen siellä esiteltiin kevään uutuus Alfa Romeo 156, auto jonka kaltaisesta en ole edes uskaltanut uneksia.
Pienessä punkussa yritin hotellin hissiin. Vannon että ymmärsin tilanteen oikein.
Hissin paikalle oli muurattu seinä, johon koputtamalla sain vihaisen retoromaanin kimppuuni. Siivooja sanoi hissin puretun jo kaksikymmentä vuotta sitten…
Aikoessani maksaa huonelaskua, sain aikaan varsinaisen kalabaliikin.
Kalju mies, joka käytti korvarenkaita, ei hyväksynyt liirojani. Sanoi moisten setelien kuuluvan museoon.
Omituista! Yritin tietenkin tässä vaiheessa lahjoa Kerberoksen. Ujutin hänelle muutamia preservatiiveja, yllättävän kellastuneita olivat ne…
Jäätävän tuijotuksen lisäksi, kalju painoi korvanappiaan.
Salamana kaksi poliisia loytyi hihoihini. Toinen jopa sivalsi karvahatun päästäni, jonka hikinauhasta tavasin lattialla maatessani ” Kymen Karva ja Rukkanen”
Hien tursuessa otsaltani, minut saatettiin upeaan Alfaan, 166 luin peräpeilistä.
En ennen ole nähnyt niin virtaviivaista autoa.
Hmm. Ensi lauantaina minun pitäisi siirtyä Sveitsiin.
Gryezi!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hande elää, eläköön hän :)
Han elaa, han lever, hän on maksaa.
Varovasti sen Chiantin kanssa
varsinkin jos meinaat siirtyä
ajoneuvolla Sveitsin.
Alppi maisemissahan aina sattuu
ja tapahtuu. Joten odottelemme
jälleen loistavaa tarinaa.
Ylhäinen ystäväni! Todellakin Alpeilla tapahtui monta kummallista asiaa.
Tuskin maltan odottaa huomista paluulentoa Suomeen...