Onkos kellään paniikkihäiriöt rajoittanut töistä suoriutumista? Ite pienyrittäjä ja päällä kova stressi toimeentulosta ym. Kaikki se vaan lisää ahdistusta..tänään viimeeksi kohtaus töissä..Ja olipa aika kiusallinen tilanne (asiakaspalvelutyö).
Eikä lomia liiemmin varaa pidellä.
Eikä lomia liiemmin varaa pidellä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
On mielestäni ihan normaalia, että paniikkikohtaukset rajoittavat suoriutumiskykyä. Työthän yleensä lisäävät stressiä ja paniikkihäiriöisellä on ylivireystila päällä koko ajan. Ei tarvita isoakaan stressiä esim. töissä, kun sitten jo kaikki tuntuu kaatuvan päälle ja kohtauksia alkaa tulla.
Seurauksena ylivireystilasta ja stressaamisesta on tietenkin se, että väsymys ja uupuminen iskee helposti ja jaksaminen on koetuksella. Oletko hakeutunut esim. terapiaan? Itselläni paniikkihäiriön on aiheuttanut traumaattiset lapsuudenkokemukset. Terapia auttaa purkamaan ahdistunutta olotilaa ja antaa mahdollisuuden uusille oivalluksille.
Toivotan sinulle jaksamista ja kaikkea hyvää!
Aivan kuin oma tilanteeni. Vielä keväällä olin minäkin yrittäjä. Jatkuva paine pärjäämisestä, työn liika sitovuus, ei koskaan lomia, ei vapaa-aikaa, ainainen huono taloustilanne, huoli firman tulevaisuudesta..
Aloin väsyä, masentua ja aloin saamaan paniikkikohtauksia. Varsinkin aamuisin ennen firmaan lähtemistä oli aivan painajaismaisen ahdistava olo ja oli aina arvoitus miten päivästä selviää.
Jouduin ottamaan jo rauhoittavia lääkkeitä selvitäkseni edes avaamaan yritykseni ovet. Ymmärsin myös, ettei firmani tilanne tule paranemaan ja jos jatkan sitä, kaikki vain pahenee. Pelkäsin lopullisesti tulevani hulluksi.
tein päätöksen lopettamisesta. Lopetin kerralla koko homman. Päätös ei ollut helppo, mutta oli varmaan muhinut alitajunnassani jo kauan. Nyt vain oli pakko lopettaa, koska voimat loppuivat.
Elämänmuutos oli iso, eikä helppo. Olin lopen väsynyt ja masentunut. Kotona makasin vain sängyssä päivät, tuntui että kaikki on loppu. Surin yritykseni perään ja mietin jopa kuolemaa. Tunsin olevani epäonnistunut kaikessa.
Nyt on jonkin aikaa kulunut. Olen päässyt asian ylitse ja saanut väsymystä levättyä pois. Masennus on helpottanut, jaksan jo elää suhteellisen normaalisti. Olen jo hyväksynyt ajatuksen, että en ole enää yrittäjä ja firmaani ei enää ole. Olen jaksanut jo jonkinverran suunnitella tulevaa, vaikka olenkin nyt vielä aivan tyhjän päällä, eikä mitään varmaa ole.
Aika varmasti minulla masennus, väsymys ja paniikki johtuivat yrittäjän työssä uupumisesta, se oli kertakaikkiaan vaan liikaa. Tiedän, etten enää koskaan tule laittamaan itseäni sellaiseen jamaan.
Minua auttoivat:
1. Lepääminen. Ihan sängyssä makaaminen, nukkuminen, täysin joutilaana oleminen.
2. Itkeminen. Itkin, itkin ja itkin pois ahdistustani ja pahaa oloani. Joskus tuntui ettei itku lopu ikinä, saatoin itkeä kokonaisen päivän.
3. Lähimmäisen seura. Puolisoni pelkkä läsnäolo ja se, että sain puhua hänelle, purkaa asioita, lisäksi hän huolehti syömisestä, ja muista käytännön asioista kun en itse vielä jaksanut.
4. Minulle määrättiin rauhoittavia ja masennuslääkkeitä. Rauhoittavaa otin alkuun.Masennuslääkkeitä en aloittanut. Homeopaattisia lääkkeitä otin koko kesän ajan, ne auttoivat jonkinverran.
5. Lisäravinteet. Vitamiinit, hivenaineet ja rasvahapot, alkavat auttamaan nyt.
6. Tuttavat. varsinkin aluksi minua lohdutti nähdä tuttuja ihmisiä, jotka liittyvät entiseen työhöni, vaikka samalla heidän kohtaaminen muuttuneessa tilanteessani jännittikin. Kuitenkin olin vielä kiinni entisissä ja halusin nähdä heitä. Nyt on aikaa jonkinverran kulunut, minunkin tilanteen alettua vakiintumaan haluan yhä nähdä heitä, keskustella, eikä enää jännitä. Enää en pelkää ihmistenilmoille lähtemistä tai ihmisten kohtaamista
7. Uudet suunnitelmat. Olen jaksanut jo alkaa ideoimaan uusia työhön liittyviä kuvioita, aivan erilaisia kuin entinen ja olen niistä jopa hieman innoissani. Ja se, että jaksan jo innostua uudestaan kertoo siitä että olen paranemassa.