Usein itsemurhan tehneen omaiset/ystävät toteavat kuin itsekäs teko oli.
Mutta onko kukaan koskaan pohtinut ajattelemaan mitä todellisuudessa on liikkunut itsemurhan tehneen ihmisen päässä ennen tekoa.
Entäs jos itsemurhan tehnyt kokee ettei elämä ole enää elämisen arvoista/elämällä ei ole enää mitään annettaavaa, tsm.
Onko itsemurha itsekästä?
Conor
79
3295
Vastaukset
- latte
Ihmiset jotka sanovat itsemurhan olevan itsekäs teko, ovat itse itsekkäitä ja tietämättömiä. He eivät tiedä kuinka vaikeaa esim. masennukseen sairastuneen elämä on. Sitä voi hyvin verrata siihen että jalkaan ammuttuna joutuisit hymyilemään ja kävelemään ympäri kaupunkia ja esittämään että ei tässä mitään. Siitä päästään siihen, että on itsekästä haluta toisen olevan täällä vain omaksi huviksi vähät välittämättä siitä että toinen kärsii. Tuli hieman sekavasti kirjoitettua mutta asia on itselle hyvin läheinen ja nostattaa tunteita pintaan. Vaikka näin myönteisesti kirjoitinkin itsemurhasta, niin en kannata sitä vaan ongelmien ratkaisemista toisella tapaa, jos se mahdollista on.
- Conor
näinhän se on. Usein ei tiedetä mitä masennus on, ihmiset yrittävät "pökkiä" eteenpäin tajuammatta että se ei auta.
- Neuvoja.
seuraukset ovat katastrofaaliset.
Ja sitä paitsi, sillä hetkellä kun on kuolemassa - katuu, ei oo kivaa ei. Helvettiinkään ei kannata tunkea, jos ei ole pakko.
Se on sissi joka kärsii elämänsä loppuun kunnialla.- Conor
sota ei myöskään yhtä miestä (naista) kaipaa.
Entäs ne ihmiset jotka ajaa rekkaa päin tai menee junan alle? - Åiti
Conor kirjoitti:
sota ei myöskään yhtä miestä (naista) kaipaa.
Entäs ne ihmiset jotka ajaa rekkaa päin tai menee junan alle?Jokaisen kuolintapa on ennalta määrätty, niin uskon. Läheskään kaikki itsemurhayritykset eivät pääty kuolemaan. Olen paljon tätä asiaa miettinyt, kun omaiseni päätyi tähän ratkaisuun. Olen sinut tämän asian kanssa. Suren omaistani samalla tavalla kuin kaikkia muitakin läheisiäni. joita en enää tässä maailmassa tapaa.
Masennus esim. on sairaus, joka voi johtaa kuolemaan, aivan kuin syöpä tai jokin muu vakava sairaus. Toivon tietenkin, että kaikki saisivat apua sairauksiinsa, niin paljon kuin maailman viisaudet vain voisivat auttaa. Nykypäivän elämä on raakaa ja kovaa, kiltit ja herkät poljetaan jalkoihin, tuntuu, että täällä maailmassa vallitsee vain röyhkeimmän laki.
Halusin vain sanoa, että itsemurha ei ole itsekästä, surullista kylläkin. Meidät on opetettu suremaankin mieluummin hiljaa yksiksemme, ettemme häiritsisi kanssakulkijoita. Keräämme siällemme paljon käsittelemätöntä surua ja panemme ikäänkuin kattilan kannen kiinni ja pahimmassa tapauksessa kaikki räkähtää lopuksi ulos. Jotkut kääntävät sen pahan olonsa itseensä ja silloin tulevat nämä itsemurha-ajatukset, vielä pahempaa, jos tuho kohdistetaan toisiin, kenties aivan syyttömiin.
Voimia kuitenkin aloittajalle, katsele ja anna itsellesi mahdollisuus. - terveisiä
Et ole tainnut kokea itsemurhaa lähipiirissäsi, kun kirjoittelet noin. Itsemurha on aina yksilöllinen tapahtuma. Se ei ole itsekästä, vaan kaukana siitä. Monet ajattelevat näes, että kun he kuolevat, niin ovat sitten pois tästä pahasta maailmasta "niiden parempien ihmisten tieltä pois". Pelotteluillasi ei ole mitään merkitystä. Jumala pitää kyllä luoduistaan huolen. Hän on luvannut, ettei jätä ikinä ketään yksin. Uskoisit Hänen lupaukseensa, etkä kirjoittelisi pötyjuttuja.
Toivon, että me ihmiset rakastaisimme ja tukisimme toisiamme täällä elämässä, emmekä tuomitsisi. "Murtunut mieli, ja särkynyt sydän, niitä ei Jumala hylkää". Jaksamista kaikille, jotka tuntevat, etteivät jaksa. - Neuvoja.
terveisiä kirjoitti:
Et ole tainnut kokea itsemurhaa lähipiirissäsi, kun kirjoittelet noin. Itsemurha on aina yksilöllinen tapahtuma. Se ei ole itsekästä, vaan kaukana siitä. Monet ajattelevat näes, että kun he kuolevat, niin ovat sitten pois tästä pahasta maailmasta "niiden parempien ihmisten tieltä pois". Pelotteluillasi ei ole mitään merkitystä. Jumala pitää kyllä luoduistaan huolen. Hän on luvannut, ettei jätä ikinä ketään yksin. Uskoisit Hänen lupaukseensa, etkä kirjoittelisi pötyjuttuja.
Toivon, että me ihmiset rakastaisimme ja tukisimme toisiamme täällä elämässä, emmekä tuomitsisi. "Murtunut mieli, ja särkynyt sydän, niitä ei Jumala hylkää". Jaksamista kaikille, jotka tuntevat, etteivät jaksa.isäpuoleni hirtti itsensä.
- sun juttujas
taidat olla provoilija.
ystäväni hirtti itsensä pari viikkoa sitten kärsittyään sitä ennen kauan hirvittävistä syöpäkivuista. ei auttaneet lääkkeet, ei hoidot. niiden helvetillisten särkyjen kanssako hänen olisi pitänyt vielä riutua muutamia kuukausia??
hän oli koko ajan väsynyt, muttei saanut säryiltään nukutuksi. koko ajan oli vilu, helteilläkin. Järjetön kylmyys kalisutti hampaita 28 helteillä. piti kulkea toppatakissa, pipossa ja käsineissä. villasukat olivat jalassa öin ja päivin. takan ääressä hän saattoi ottaa pipon ja käsineet pois, takkia ei voinut. viltti oli jalkojen päällä.
ystäväni teko oli shokki, hän puhunut kenellekään aikomuksistaan. mutta ymmärrän silti täysin hänen päätöksensä.
sitä mietin, että jospa ihmisille olisi lupa antaa eutanasiaa, kuten eläimille. silloin ihmisen ympärillä voisi olla läheiset lähdön hetkellä jättämässä jäähyväisiä ja lähtö voisi olla kauniimpi vainajallekin. silloin ei itsemurhia varmaankaan olisi niin paljoa kuin nyt tehdään.
sinulle toivon suurempaa sydäntä ajatella asioita.
ystävälleni toivon rauhallista ja tuskatonta matkaa sinne jonnekin... - Kysymys.
Kun ilmeisesti uskot Jumalaan ja helvettiin, niin kerropas miten Jumala tuomitsee seuraavan kaltaisessa hypoteettisessa tilanteessa. Että jos ihminen päättää tehdä itsemurhan jollain äärimmäisen nopealla tavalla ja tekee sen teon, eli aivoista lähtee käsky hermoimpulssina muualle kehoon aloittaa oman elämän lopettava teko, mutta ennen kuin hermoimpulssit saavuttavat lihaksiston niin, että ihminen ehtii toteuttaa teon, niin häneen iskee salama ja aiheuttaa hänen kuolemansa.
Niin miten tuollaisessa tilanteessa Jumala tuomitsee jos ihmisen aikomus muuttui teoksi (eli aivoista ehti lähteä käsky kehon osiin toimia) mutta teko niin sanotusti jäi matkan varrelle, sillä salaman isku ehti aiheuttaa kuoleman? - terveisiä edelleenkin
Neuvoja. kirjoitti:
isäpuoleni hirtti itsensä.
Sitten asian pitäisi olla vielä yksinkertaisempi. Asetu hänen asemaansa. Kuvittele, että olet isäpuolesi. Jos tiesit yhtään hänen elämäntilanteestaan ja vaikeuksistaan, silloin ymmärrät. Toisen ihmisen asemaan asettuminen on toisille helpompaa,toisille hyvin helppoakin, mutta jotkut eivät osaa sitä lainkaan. Jos on päässyt itsemurhan tehneen ihmisen tuntemaan hyvin ja elänyt hänen kanssaan aidosti hänen elämäänsä, puhuen ja rinnalla kulkien, nähnyt sen kaiken, mitä itsemurhan tehnyt on joutunut kokemaan, niin silloin voi sanoa, että teko ei ole todellakaan itsekäs. Ei syytetä heitä itsekkyydestä, koska se ei ole sitä. Jos he olisivat voineet valita HELPOMMAN elämän, niin varmasti olisivat valinneet. Mutta kun elämä ei ole kaikille helppoa. Itsemurhan tehneelle todellakin kaikkea muuta. Älkää vaatiko, että kärsivien ihmisten olisi elettävä täällä teidän itsekkäiden ja vahvojen ihmisten TAKIA, se on itsekästä jos mikä. Uskon, että heidän on parempi näin, siellä missä tuskaa ei tarvitse tuntea. Siellä, missä on vain ÄÄRETÖN RAKKAUS. Itsemurhan tehneen läheisen surutyöhön kuuluu vihan tunnekin ja silloin herkästi ajattelee, että itsemurhan tehnyt on ITSEKÄS. Mutta aika armahtaa ja auttaa meitä ymmärtämään. Viha muuttuu rakkaudeksi ja ymmärtämiseksi itsemurhaan päätynyttä kohtaan. Se on surutyötä, tapahtuneen hyväksyntää, koska muutakaan ei voi. Älkää tuomitko, vaan rakastaa, edelleenkin. He eivät vain jaksaneet. Minä ainakin painan pääni tämän valinnan tehneiden kohdalla, ja toivon ja rukoilen, että Jumala suuressa armossaan ottaa heidät luokseen. He eivät kestäneet, he eivät jaksaneet. Meillä on surutyö täällä. Me kestämme sen.
- Neuvoja.
terveisiä edelleenkin kirjoitti:
Sitten asian pitäisi olla vielä yksinkertaisempi. Asetu hänen asemaansa. Kuvittele, että olet isäpuolesi. Jos tiesit yhtään hänen elämäntilanteestaan ja vaikeuksistaan, silloin ymmärrät. Toisen ihmisen asemaan asettuminen on toisille helpompaa,toisille hyvin helppoakin, mutta jotkut eivät osaa sitä lainkaan. Jos on päässyt itsemurhan tehneen ihmisen tuntemaan hyvin ja elänyt hänen kanssaan aidosti hänen elämäänsä, puhuen ja rinnalla kulkien, nähnyt sen kaiken, mitä itsemurhan tehnyt on joutunut kokemaan, niin silloin voi sanoa, että teko ei ole todellakaan itsekäs. Ei syytetä heitä itsekkyydestä, koska se ei ole sitä. Jos he olisivat voineet valita HELPOMMAN elämän, niin varmasti olisivat valinneet. Mutta kun elämä ei ole kaikille helppoa. Itsemurhan tehneelle todellakin kaikkea muuta. Älkää vaatiko, että kärsivien ihmisten olisi elettävä täällä teidän itsekkäiden ja vahvojen ihmisten TAKIA, se on itsekästä jos mikä. Uskon, että heidän on parempi näin, siellä missä tuskaa ei tarvitse tuntea. Siellä, missä on vain ÄÄRETÖN RAKKAUS. Itsemurhan tehneen läheisen surutyöhön kuuluu vihan tunnekin ja silloin herkästi ajattelee, että itsemurhan tehnyt on ITSEKÄS. Mutta aika armahtaa ja auttaa meitä ymmärtämään. Viha muuttuu rakkaudeksi ja ymmärtämiseksi itsemurhaan päätynyttä kohtaan. Se on surutyötä, tapahtuneen hyväksyntää, koska muutakaan ei voi. Älkää tuomitko, vaan rakastaa, edelleenkin. He eivät vain jaksaneet. Minä ainakin painan pääni tämän valinnan tehneiden kohdalla, ja toivon ja rukoilen, että Jumala suuressa armossaan ottaa heidät luokseen. He eivät kestäneet, he eivät jaksaneet. Meillä on surutyö täällä. Me kestämme sen.
eikä edes ollut ongelma!
Muutin äitini kanssa asumaan toiseen kylään, koska emme jaksaneet juoppoja naapureita. Isäpuolenikin oli alkoholisti. Hän teki itsemurhan siksi, ettei halunnut muuttaa kanssamme.
Niin että näin "suurista" ongelmista jotkut vetävät ittensä jojoksi, tuokin ongelma olis ollut helposti ratkaistavissa. Olisi vaikka asunut kahdessa paikassa, ei sitä kukaan häneltä kieltänyt.
Itsemurhan tekevä vaan näkee sen oman ongelmansa niin hemmetin läheltä ja suurena. Jotkut saattavat tehdä itsemurhan koska ovat tehneet jonkin julman teon, esim. tapon, vaikkapa vahingossa. Se on elämää hei, kaikille voi sattua mitä vain, olemme vain ihmisiä! Ja sitten ne jotka menettävät poika- tai tyttöystävän, onko se menetetty rakastettu todellakin sen arvoinen, eikö se olekaan kusipää? Se mulla tulis ekaks mieleen. Ja jos menettää jonkun kuoleman kautta, niin ei se todellakaan halua, että joku muukin vielä vetää ittes jojoks hänen vuokseen. Hän varmasti kärsisi siitä tiedosta. - Neuvoja.
terveisiä edelleenkin kirjoitti:
Sitten asian pitäisi olla vielä yksinkertaisempi. Asetu hänen asemaansa. Kuvittele, että olet isäpuolesi. Jos tiesit yhtään hänen elämäntilanteestaan ja vaikeuksistaan, silloin ymmärrät. Toisen ihmisen asemaan asettuminen on toisille helpompaa,toisille hyvin helppoakin, mutta jotkut eivät osaa sitä lainkaan. Jos on päässyt itsemurhan tehneen ihmisen tuntemaan hyvin ja elänyt hänen kanssaan aidosti hänen elämäänsä, puhuen ja rinnalla kulkien, nähnyt sen kaiken, mitä itsemurhan tehnyt on joutunut kokemaan, niin silloin voi sanoa, että teko ei ole todellakaan itsekäs. Ei syytetä heitä itsekkyydestä, koska se ei ole sitä. Jos he olisivat voineet valita HELPOMMAN elämän, niin varmasti olisivat valinneet. Mutta kun elämä ei ole kaikille helppoa. Itsemurhan tehneelle todellakin kaikkea muuta. Älkää vaatiko, että kärsivien ihmisten olisi elettävä täällä teidän itsekkäiden ja vahvojen ihmisten TAKIA, se on itsekästä jos mikä. Uskon, että heidän on parempi näin, siellä missä tuskaa ei tarvitse tuntea. Siellä, missä on vain ÄÄRETÖN RAKKAUS. Itsemurhan tehneen läheisen surutyöhön kuuluu vihan tunnekin ja silloin herkästi ajattelee, että itsemurhan tehnyt on ITSEKÄS. Mutta aika armahtaa ja auttaa meitä ymmärtämään. Viha muuttuu rakkaudeksi ja ymmärtämiseksi itsemurhaan päätynyttä kohtaan. Se on surutyötä, tapahtuneen hyväksyntää, koska muutakaan ei voi. Älkää tuomitko, vaan rakastaa, edelleenkin. He eivät vain jaksaneet. Minä ainakin painan pääni tämän valinnan tehneiden kohdalla, ja toivon ja rukoilen, että Jumala suuressa armossaan ottaa heidät luokseen. He eivät kestäneet, he eivät jaksaneet. Meillä on surutyö täällä. Me kestämme sen.
ja jotkut surkuttelevat kun poikaystävä jätti,
miettikää nyt hei oikeasti!
Ps. On munkin parinkymmenen vuoden avoliitto kariutunut juuri hiljattain miehen törppöilyjen vuoksi, mutta en sentään ole vielä köyttä ostanut.
Jos äijä on sika, niin saa kyllä sitten olla! - mut siltikin
Neuvoja. kirjoitti:
ja jotkut surkuttelevat kun poikaystävä jätti,
miettikää nyt hei oikeasti!
Ps. On munkin parinkymmenen vuoden avoliitto kariutunut juuri hiljattain miehen törppöilyjen vuoksi, mutta en sentään ole vielä köyttä ostanut.
Jos äijä on sika, niin saa kyllä sitten olla!Pysytäänpä aiheessa. Itsemurha ei silti ole itsekästä. Se voi olla sairaan, (henkisesti tai ruumiillisesti), terveen, alkoholistin, uupuneen, tms. todellakin viimeinen keino. Kun ei jaksa, niin ei jaksa. Alkoholismi varsinkin syö aivoja ja vääristää ajatusmaailmaa, eli se ihminen ei ole terve, joka on alkoholismiin sairastunut. Ei hänellä ole silloin terveen ihmisen realistista käsitystä siitä, miten hän voisi selviytyä, vaikka kuinka sitä hänelle toitotettas ja annettas neuvoja jne. Hän on niin totaalisen sokea ja sairas, ettei käsitä mitä tapahtuu. Olet varmasti tehnyt parhaasi, ja muutkin, mutta jos joku ei täällä jaksa, niin annetaan hänelle rauha. Me kyllä kestetään läheisemme uupuminen ja itsemurha. Tai sitten ei. Se on vaan tätä elämää. Show must go on. Sitä luulis kirjoituksesi perusteella, että jollakin jalattomalla, kädettömällä, tms. ois enemmän syytä tehdä itsemurha, mut ei se niin mene. Meillä jokaisella on oma elämämme täällä, oman pituinen elämämme ja omanlainen kuolemamme. Kaikella tällä on merkityksensä. Toiset jaksaa, toiset ei. Se on vaan hyväksyttävä, jotta surutyöstä pääsee ja voi jatkaa omaa elämäänsä täällä. Itsemurhan tehnyttä on turha syyllistää itsekkyydestä. Onko se pakenemista omasta syyllisyyden tunteesta? Että enkö auttanut tarpeeksi? Älä jää pohtimaan kuitenkaan noita, vaan jatka elämääsi. Isäpuolellasi on nyt helpompaa. Näin uskon. Meidän kannattaa aina uskoa, että on edessäpäin olemassa aina jotain parempaa, oli se sitten elämän tai kuoleman muodossa. Siten jaksaa.
- Conor
Åiti kirjoitti:
Jokaisen kuolintapa on ennalta määrätty, niin uskon. Läheskään kaikki itsemurhayritykset eivät pääty kuolemaan. Olen paljon tätä asiaa miettinyt, kun omaiseni päätyi tähän ratkaisuun. Olen sinut tämän asian kanssa. Suren omaistani samalla tavalla kuin kaikkia muitakin läheisiäni. joita en enää tässä maailmassa tapaa.
Masennus esim. on sairaus, joka voi johtaa kuolemaan, aivan kuin syöpä tai jokin muu vakava sairaus. Toivon tietenkin, että kaikki saisivat apua sairauksiinsa, niin paljon kuin maailman viisaudet vain voisivat auttaa. Nykypäivän elämä on raakaa ja kovaa, kiltit ja herkät poljetaan jalkoihin, tuntuu, että täällä maailmassa vallitsee vain röyhkeimmän laki.
Halusin vain sanoa, että itsemurha ei ole itsekästä, surullista kylläkin. Meidät on opetettu suremaankin mieluummin hiljaa yksiksemme, ettemme häiritsisi kanssakulkijoita. Keräämme siällemme paljon käsittelemätöntä surua ja panemme ikäänkuin kattilan kannen kiinni ja pahimmassa tapauksessa kaikki räkähtää lopuksi ulos. Jotkut kääntävät sen pahan olonsa itseensä ja silloin tulevat nämä itsemurha-ajatukset, vielä pahempaa, jos tuho kohdistetaan toisiin, kenties aivan syyttömiin.
Voimia kuitenkin aloittajalle, katsele ja anna itsellesi mahdollisuus.Suomessahan Myyrmannin/ Jokelan kaltaiset tapahtumat ovat hyvin harvinaisia.
- Conor
terveisiä kirjoitti:
Et ole tainnut kokea itsemurhaa lähipiirissäsi, kun kirjoittelet noin. Itsemurha on aina yksilöllinen tapahtuma. Se ei ole itsekästä, vaan kaukana siitä. Monet ajattelevat näes, että kun he kuolevat, niin ovat sitten pois tästä pahasta maailmasta "niiden parempien ihmisten tieltä pois". Pelotteluillasi ei ole mitään merkitystä. Jumala pitää kyllä luoduistaan huolen. Hän on luvannut, ettei jätä ikinä ketään yksin. Uskoisit Hänen lupaukseensa, etkä kirjoittelisi pötyjuttuja.
Toivon, että me ihmiset rakastaisimme ja tukisimme toisiamme täällä elämässä, emmekä tuomitsisi. "Murtunut mieli, ja särkynyt sydän, niitä ei Jumala hylkää". Jaksamista kaikille, jotka tuntevat, etteivät jaksa.ainakin tiedän mitä on "särlynyt mieli." sydämmeni on särkynyt liian monta kertaa.
liikaa pettymyksiä tsm. - Conor
Neuvoja. kirjoitti:
eikä edes ollut ongelma!
Muutin äitini kanssa asumaan toiseen kylään, koska emme jaksaneet juoppoja naapureita. Isäpuolenikin oli alkoholisti. Hän teki itsemurhan siksi, ettei halunnut muuttaa kanssamme.
Niin että näin "suurista" ongelmista jotkut vetävät ittensä jojoksi, tuokin ongelma olis ollut helposti ratkaistavissa. Olisi vaikka asunut kahdessa paikassa, ei sitä kukaan häneltä kieltänyt.
Itsemurhan tekevä vaan näkee sen oman ongelmansa niin hemmetin läheltä ja suurena. Jotkut saattavat tehdä itsemurhan koska ovat tehneet jonkin julman teon, esim. tapon, vaikkapa vahingossa. Se on elämää hei, kaikille voi sattua mitä vain, olemme vain ihmisiä! Ja sitten ne jotka menettävät poika- tai tyttöystävän, onko se menetetty rakastettu todellakin sen arvoinen, eikö se olekaan kusipää? Se mulla tulis ekaks mieleen. Ja jos menettää jonkun kuoleman kautta, niin ei se todellakaan halua, että joku muukin vielä vetää ittes jojoks hänen vuokseen. Hän varmasti kärsisi siitä tiedosta.asiat vain jotenkin " eskaloituu"
- Conor
mut siltikin kirjoitti:
Pysytäänpä aiheessa. Itsemurha ei silti ole itsekästä. Se voi olla sairaan, (henkisesti tai ruumiillisesti), terveen, alkoholistin, uupuneen, tms. todellakin viimeinen keino. Kun ei jaksa, niin ei jaksa. Alkoholismi varsinkin syö aivoja ja vääristää ajatusmaailmaa, eli se ihminen ei ole terve, joka on alkoholismiin sairastunut. Ei hänellä ole silloin terveen ihmisen realistista käsitystä siitä, miten hän voisi selviytyä, vaikka kuinka sitä hänelle toitotettas ja annettas neuvoja jne. Hän on niin totaalisen sokea ja sairas, ettei käsitä mitä tapahtuu. Olet varmasti tehnyt parhaasi, ja muutkin, mutta jos joku ei täällä jaksa, niin annetaan hänelle rauha. Me kyllä kestetään läheisemme uupuminen ja itsemurha. Tai sitten ei. Se on vaan tätä elämää. Show must go on. Sitä luulis kirjoituksesi perusteella, että jollakin jalattomalla, kädettömällä, tms. ois enemmän syytä tehdä itsemurha, mut ei se niin mene. Meillä jokaisella on oma elämämme täällä, oman pituinen elämämme ja omanlainen kuolemamme. Kaikella tällä on merkityksensä. Toiset jaksaa, toiset ei. Se on vaan hyväksyttävä, jotta surutyöstä pääsee ja voi jatkaa omaa elämäänsä täällä. Itsemurhan tehnyttä on turha syyllistää itsekkyydestä. Onko se pakenemista omasta syyllisyyden tunteesta? Että enkö auttanut tarpeeksi? Älä jää pohtimaan kuitenkaan noita, vaan jatka elämääsi. Isäpuolellasi on nyt helpompaa. Näin uskon. Meidän kannattaa aina uskoa, että on edessäpäin olemassa aina jotain parempaa, oli se sitten elämän tai kuoleman muodossa. Siten jaksaa.
ihminen vaan vajoaa "jonnekkin" mustaan säkkiin, elämän halu katoaa tsm.
- Conor
mut siltikin kirjoitti:
Pysytäänpä aiheessa. Itsemurha ei silti ole itsekästä. Se voi olla sairaan, (henkisesti tai ruumiillisesti), terveen, alkoholistin, uupuneen, tms. todellakin viimeinen keino. Kun ei jaksa, niin ei jaksa. Alkoholismi varsinkin syö aivoja ja vääristää ajatusmaailmaa, eli se ihminen ei ole terve, joka on alkoholismiin sairastunut. Ei hänellä ole silloin terveen ihmisen realistista käsitystä siitä, miten hän voisi selviytyä, vaikka kuinka sitä hänelle toitotettas ja annettas neuvoja jne. Hän on niin totaalisen sokea ja sairas, ettei käsitä mitä tapahtuu. Olet varmasti tehnyt parhaasi, ja muutkin, mutta jos joku ei täällä jaksa, niin annetaan hänelle rauha. Me kyllä kestetään läheisemme uupuminen ja itsemurha. Tai sitten ei. Se on vaan tätä elämää. Show must go on. Sitä luulis kirjoituksesi perusteella, että jollakin jalattomalla, kädettömällä, tms. ois enemmän syytä tehdä itsemurha, mut ei se niin mene. Meillä jokaisella on oma elämämme täällä, oman pituinen elämämme ja omanlainen kuolemamme. Kaikella tällä on merkityksensä. Toiset jaksaa, toiset ei. Se on vaan hyväksyttävä, jotta surutyöstä pääsee ja voi jatkaa omaa elämäänsä täällä. Itsemurhan tehnyttä on turha syyllistää itsekkyydestä. Onko se pakenemista omasta syyllisyyden tunteesta? Että enkö auttanut tarpeeksi? Älä jää pohtimaan kuitenkaan noita, vaan jatka elämääsi. Isäpuolellasi on nyt helpompaa. Näin uskon. Meidän kannattaa aina uskoa, että on edessäpäin olemassa aina jotain parempaa, oli se sitten elämän tai kuoleman muodossa. Siten jaksaa.
ei siellä ole mitään, ei tässä maailmassa.
- Conor
sun juttujas kirjoitti:
taidat olla provoilija.
ystäväni hirtti itsensä pari viikkoa sitten kärsittyään sitä ennen kauan hirvittävistä syöpäkivuista. ei auttaneet lääkkeet, ei hoidot. niiden helvetillisten särkyjen kanssako hänen olisi pitänyt vielä riutua muutamia kuukausia??
hän oli koko ajan väsynyt, muttei saanut säryiltään nukutuksi. koko ajan oli vilu, helteilläkin. Järjetön kylmyys kalisutti hampaita 28 helteillä. piti kulkea toppatakissa, pipossa ja käsineissä. villasukat olivat jalassa öin ja päivin. takan ääressä hän saattoi ottaa pipon ja käsineet pois, takkia ei voinut. viltti oli jalkojen päällä.
ystäväni teko oli shokki, hän puhunut kenellekään aikomuksistaan. mutta ymmärrän silti täysin hänen päätöksensä.
sitä mietin, että jospa ihmisille olisi lupa antaa eutanasiaa, kuten eläimille. silloin ihmisen ympärillä voisi olla läheiset lähdön hetkellä jättämässä jäähyväisiä ja lähtö voisi olla kauniimpi vainajallekin. silloin ei itsemurhia varmaankaan olisi niin paljoa kuin nyt tehdään.
sinulle toivon suurempaa sydäntä ajatella asioita.
ystävälleni toivon rauhallista ja tuskatonta matkaa sinne jonnekin...kiutenkin hirttää ittensä; punoa silmukan, sitoa köyden, nousta ylös, potkaista tuolin alta. En epäile kertomustasi, mutta..
- oil
on,kun jättää pienet lapset jälkeensä miettimään syitä ja muut selittämään!!
- Conor
tuollaisissa tapauksissa itsemurha on itsekästä.
Jälkeenjääneiden kannalta itsemurhaa voidaan kokonaisuudessakin pitää (jopa) itsekkäänä, mutta monilla ihmisillä ei ole mitään käsitystä siitä mitä itsemurhaan päätyvä on ajatellut; kun kaikki toivo on mennyt.
- itsekästä...
menetin oman rakkaimman ihmiseni sosiaalihuollon vallan vuoksi sijaisperheeseen.
Kun lapseni lähti ja jäin lelujen ja vaatteiden keskelle ypö yksin, päätin tehdä itsemurhan.
Minulla ei ollut mitään syytä elää.
Ei siinä tuskassa edes ymmärrä, että muita ihmisiä on olemassa? Kuinka silloin voisi olettaa, että jaksaa miettiä miltä teko toisista tuntuu??
On vain päästävä sen tuskan takia pois. Jollakin se tuska on jonkin muun asian seuraus.
Mä jäin henkiin, mutta elämä menetti merkityksensä. Roikun täällä päivän kerrallaan, mutta en elä enää samalla tavalla, kuin aiemmin.
Itsemurhan tekijä ei näe eikä kuule mitään enää ympärillään ja ainoa tie on oma ratkaisu.
Miten joku voi edes puhua siitä itsekkäänä tekona??
Ne on itsekkäitä, jotka vaativat "toista" elämään heidän vuokseen!
En silti puolusta itsemurhia, vaan mahdollisimman aikaista ja oikeanlaista avun hakemista. - -------
Itsemurhan itsekkyydestä toitottajat eivät ole kokeneet elämää itsemurhan tehneen näkökulmasta. Ette te voi omistaa toista ihmistä ja hänen elämäänsä, eikä teillä ole oikeutta vaatia toista ihmistä elämään riippumatta siitä millaista hänen elämän laatunsa on.
Elämän laatu on yksilöllistä. Jokainen elämä on erilainen ja jokaisen ihmisen kokemus elämästä on ainutlaatuinen. Ja jokaisella ihmisellä on jossain kohdassa olemassa se raja joilloin elämä ei ole enää mielekästä ja elämisen arvoista.
Kuvitelkaapa oma elämänne sellaiseksi, että se olisi täyttä kärsimystä ja jossa kuolema, vaikka se kuinka paljon vahingoittaisikin jäljelle jäävien läheisten elämää ja aiheuttaisi heille surua, olisi parempi vaihtoehto kuin elää. Varmastikin jotkut kuvittelevat ettei voisi edes olla mitään mikä voisi saada heitä niin "heikkoon" tilaan, mutta en usko, että kukaan on sellainen teräsmies tai -nainen että kestäisi mitä tahansa.
Useimpia ihmisiä elämä kohtelee suhteellisesti katsottuna sen verran hellävaraisesti, että oman elämän laatu ei koskaan putoa sen itsemurharajaviivan alapuolelle, mutta joillekin niin käy että elämä ei enää kannattele. - Ei ole sellaista ongelmaa
olemassa, joka olisi isompi juttu kuin elämä! Ei kannata luopua minkään "ison" asian takia niin kallisarvoisesta. Kaikki on suhteellista... Antaisin mitä vaan, että parantumattomasti sairas lapseni saisi elää! Hänellä ei ole mahdollisuutta valita.
- tapauksesi
on eri asia, kuin itsemurhaan joutuneet. Voimia kovasti sinulle. Elämä ei ole oikeudenmukaista, ei todellakaan. Ne, jotka haluaisivat elää, sairastuvat, eivätkä saa elää. Ne, jotka haluaisivat kuolla, makaavat esim. vuodeosastoilla kituen vuosia. Tai otetaan sairauden kautta liian nuorina pois. Ymmärrän kyllä vertauksesi. Mutta kun elämä on epäoikeudenmukaista. Jumala pitää lapsestasi huolen. Lapsesi sai Jumalalta todella tärkeän tehtävän, opettaa mm. sairauden kautta meitä terveitä arvostamaan elämäämme. Lapsesi on Jumalalle niin tärkeä, että Hän antoi hänet vain lainaan tänne vähäksi aikaa. Olet ollut todella arvokkaan elämän tukija, lapsesi kanssakulkija.
Nämä sanat eivät lohduta tuskassasi, vaikka niin todellakin toivon. Mutta siihen voit epäilemättä uskoa, että lapsesi on Jumalan kämmenellä. Hän ei ole yksin, eikä tule jäämään yksin. Ei kuolemankaan jälkeen. Siunausta ja voimia teille.
- omainen
Vaikka siitä on jo kohta parikymmentä vuotta, kun shokkiuutinen saavutti minut, en unohda sitä päivää koskaan. Vieläkin on aika-ajoin vaikeaa hyväksyä tosiasiaa, että nuori mies, jolla on elämä edessä päätyy tuollaiseen ratkaisuun. Hänkin yritti hakea apua terveyskeskuksesta ennen tekoaan, mutta siellä oli kiirettä eikä ehditty ottaa vastaan...
Olen myöhemmin alkanut ymmärtämään hänen tekoaan, merkit oli kaikki ilmassa, mutta ajattelimme, ettei meille käy niin.
Rakastakaa läheisiänne, uskaltakaa kysyä, jos huomaatte merkkejä muutoksista. Ei tuomitsemalla vaan tukemalla ja ammattiavun piiriin ohjaamalla voidaan auttaa lähimmäistä myös vaikealla hetkellä. Kenenkään hätää ei tulisi vähätellä, toiselle pienemmät vastoinkäymiset voivat koitua kohtaloksi.- Conor
on kokeiltu jo. On vain liikaa petttymyksiä, liikaa menetyksiä. Tiedän ei ole normaalia että pieninkin vastoin käyminen saa itkemään kuin Niagara.
- Mennis
Jos ihminen muuttuu pelkäksi rasitteeksi läheisilleen, niin silloinhan itsemurha on epäitsekäs teko.
Taitaa olla niin, että itsemurhan tehnyt on yleensä jäänyt yksin ongelmiensa kanssa. Kenellä silloin on oikeus syyttää itsekkyydestä jotakuta, joka varmasti on käynyt läpi asian monesti ja monelta kantilta ja jolta lopulta on voimat loppu.
Olen ehkä vähän idealistinen, mutta minusta yhtään itsemurhaa ei tarvittaisi, jos me muut ihmiset olisivat vähän vähemmän itsekkäitä. Itsemurha on usein kollektiivinen murha tai tahaton tappo.
Ajattelepas:
- Kiusastiko koskaan koulussa ketään?
- Oletko koskaan kääntänyt selkääsi ystävällesi?
- Oletko puhunut pahaa toisesta selän takana?
- Olekto laittanut oman syysi toisen niskoille?
- Olitko tyly silloin, kun empaattisuutta olisi tarvittu?
-...
Mites se tarina siitä ensimmäisestä kivestä menikään?- Kyllä itsari on kunkin
ihmisen oma päätös! Jollei näe "metsää puilta" ja tuijottaa vaan omaa surkeuttaan ja säälii itseään, päätyy siihen. Pakenee edessä olevia ongelmia, sen sijaan, että yrittäisi hakea apua ja poispääsyä pahasta olosta. Turha syyttää muita. Ok,kyllähän jotkut osaavat teoillaan edesauttaa, mutta tappoon eivät tod. syyllisty. Ongelma on uhrin omassa päässä!
- Höpönlöpölle
Kyllä itsari on kunkin kirjoitti:
ihmisen oma päätös! Jollei näe "metsää puilta" ja tuijottaa vaan omaa surkeuttaan ja säälii itseään, päätyy siihen. Pakenee edessä olevia ongelmia, sen sijaan, että yrittäisi hakea apua ja poispääsyä pahasta olosta. Turha syyttää muita. Ok,kyllähän jotkut osaavat teoillaan edesauttaa, mutta tappoon eivät tod. syyllisty. Ongelma on uhrin omassa päässä!
Onko sinua kiusattu koulussa, työpaikalla ? Oletko jäänyt yksin vaikeuksiisi. Itse olen joutunut narsistisen ihmisen kiusaamaksi ja siitä ei todellakaan niin vain "paeta". Narsisti voi jatkaa loputtomasti. Narsisti puoliso voi viedä toiselta itsekunnioituksen, oma minä kutistuu kokoon, sinä et ole mitään. Yrität pyristellä pakoon, mutta se on turhaa. Narsisti ihminen saattaa olla äärettömän viehättävä välillä. Ympärillä olevat ihmiset uskovat usein tällaista ihmistä, kun eivät tiedä totuutta hänestä.
Narsisti voi välillä luvata maat ja taivaat ja tavallaan "koukuttaa" uhrinsa, yleensä kiltin, rauhaa rakastavan ihmisen, he valitsevat puolisoikseenkin sellaisia. Olet yksin tällaisen ihmisen armoilla. Hän manipuloi ja valehtelee. Kukaan, joka ei ole joutunut tällaisen ihmisen valtapiiriin ei usko, mitä helvettiä elämä voi olla. Onko sitten uhrin päässä se vika, jos katkeaa ja itsemurha tuntuu ainoalta vaihtoehdolta päästä helvetistä ? Kiusattu onkin syyllinen, niinhän se menee. - Tiedän tunteen
Höpönlöpölle kirjoitti:
Onko sinua kiusattu koulussa, työpaikalla ? Oletko jäänyt yksin vaikeuksiisi. Itse olen joutunut narsistisen ihmisen kiusaamaksi ja siitä ei todellakaan niin vain "paeta". Narsisti voi jatkaa loputtomasti. Narsisti puoliso voi viedä toiselta itsekunnioituksen, oma minä kutistuu kokoon, sinä et ole mitään. Yrität pyristellä pakoon, mutta se on turhaa. Narsisti ihminen saattaa olla äärettömän viehättävä välillä. Ympärillä olevat ihmiset uskovat usein tällaista ihmistä, kun eivät tiedä totuutta hänestä.
Narsisti voi välillä luvata maat ja taivaat ja tavallaan "koukuttaa" uhrinsa, yleensä kiltin, rauhaa rakastavan ihmisen, he valitsevat puolisoikseenkin sellaisia. Olet yksin tällaisen ihmisen armoilla. Hän manipuloi ja valehtelee. Kukaan, joka ei ole joutunut tällaisen ihmisen valtapiiriin ei usko, mitä helvettiä elämä voi olla. Onko sitten uhrin päässä se vika, jos katkeaa ja itsemurha tuntuu ainoalta vaihtoehdolta päästä helvetistä ? Kiusattu onkin syyllinen, niinhän se menee.Ja näinhän se juuri menee...
- ratapallo
Itsemurhia tehdään paljon enemmän kuin tilastoidaan. Moni viettää itsetuhoista elämää polttaa tupakkia ketjussa, juo ylettömästi, syö epäterveellisesti, käyttää huumeita, jne , jne
Eikö itsensä hengiltä ryyppääminenkin ole tietoinen itsari?- Läheltä seurannut
Juuri näin ajattelen. Vaikka alkoholin, tupakan, huumeitten,ylipainon vaarat tiedetään, niin jatketaan vain tuhoisaa rataa. Lähipiirissäni on useita aikuisia, jotka ovat sairastuneet aikuisiän diabetekseen. Toiset ovat muuttaneet elämäntapansa ja ruokailutottumuksensa terveellisiksi. Monta on sellaista, jotka luulevat, että sehän riittää, kun otan verenpaine -ja muut lääkkeet. Sitähän varten ne lääkket on olemassa ja jatkavat tuhoisaa elämäntapaansa. Syövät, mitä mielivät, käyttävät alkoholia ja tupakoivat, vaikka vaarat on kerrottu myös heille. Minusta tämä on itsetuhoista. Sitten on vielä erikseen ne, jotka harrastavat noita ekstreemilajeja ja altistavat itsensä ja siinä sivussa muut vaaroille (vuoristokiipeilijät esim., muitakin lajeja on). Moni näistä henkilöistä ovat aika itsetuhoisia. Moniko onnettomuus onkin itse asiassa ollut itsemurha. Hyvin peitelty vain. Toisaalta, moniko lääkekuolema on ihan oikeasti ollut tarkoitettu, ovatko olleet hätähuutoja ympäristölle, toivoa siitä, että joku löytää, tai kivut olleet niin kovat sairaudessa, että haetaan vain unohdusta hetkeksi ja raja ylittyy.
- kokeneena...
Olin itse aikoinaan vakavasti masentunut. Monasti olin liikettä vaille valmis ihminen.
Kaikki johti siihen pisteeseen että todella monta kertaa katsoin vain kuolemaa silmästä silmään. Kuolema ei pelottanut,
en uskonut mihinkään. En miettinyt miten se vaikuttaa lähimmäisiin, onko Jumalaa, tarkoitusta tälle,
En nähnyt mitään syytä miksi jatkaisin elämää.
Sairastin masennusta juuri niin fataalisesti kun sitä voi sairastaa.
Mutta silti olen tässä nykyään täysissä voimissa,
ja mieleltä parantuneena... miksi? Löysin sen itsestäni. Olisi ollut munaa, en pelännyt,
mutta koska elän, koska jokainen solu minussa elää. Se itsessään on jo tarkoitus.
Olemalla sitä mitä on, on sinällään jo tarkoitus.
Tunsin ja näin sen pienen kipinän. Mikä on joka puolella.
Niinkuin atomi.
Ja tajusin että olen luonto, ei minun ole tarkoitus tehdä tätä.
Nyt vaikka menettäisin toisen käteni, sen kanssa oppii elämään koska kaikki muut soluni elää, hengitän, sydän lyö, veri kiertää päähän.
Kuoleminen on helppoa, eläminen paljon vaikeampaa. Otin siitä haasteen ja olen ottanut haasteita
siitä eteenpäin jatkuvasti.
Käänsin elämäni päälaelleen, itsestäni kuin peilikuvan ja kävelin kunnes minä pinnan alla ja se ihminen kuka todella olen pinnan päällä kohtasivat. Ja nyt olen molemmat ihmiset
Löysin elämäniloni askel askeleelta ylittäen itseni asioissa, ottamalla riskejä,
olemalla luonnollinen minä, olemalla se miksi minut on luonto muokannut.
Elän täysin luonnon ja aistien varassa, tutkien ja löytäen itsestäni kaikkea uutta hauskaa. Mielikin on läpi tutkittu ja sieltä löytyy paljon hauskoja puolia, elämässä riittää nykyään niin paljon asioita kokeiltavaksi etten kerkeä todellakaan kaikkea edes kokemaan. Elämä on pelottavan lyhyt! :|
en usko että koskaan tekisin sitä oikeasti, koska jos olisin, olisin tehnyt sen silloin.
Nykyään kuolema pelottaa. Olen niin mahtava ihminen että pitää vähän varoa. Maailma menettää paljon jos katoan :)
Selvitin masennuksen muuten ilman lääkitystä, omin voimin, ystäville, psykiatrille puhumalla.
Serotoniinit sun muut kyllä pumppautuu aivoihin kun vaan hoitaa kunnosta, syö vitamiineja ja avaa niitä solmuja omassa pääkopassaan, eli käsittelee ongelmat.
tiedostan että ihmisten mielestä olen edelleen sama kuin aina :P eli vähän hullu. Nauran sille niin kauan kun se ei ole törkeää. Jos tarpeeksi jatkaa niin kylläkin suutun hurjasti näin kauniisti aseteltuna.
Pieni leikki, ymmärtämättömyys ja oikea kiusaaminen on asioita jotka osaan kuitenkin erottaa toisistaan.
Mutta varokaa vähän mitä puhutte masentuneista. se on yleinen sairaus nykypäivänä ja moni voi loukkaantua vaikka ette itse sitä olisi kokeneetkaan.- Onnea!
Selviydyit voittajana! Hienoa! Toiset on näin onnekkaita! Olen iloinen puolestasi. Minun poikani ei selvinnyt, ei jaksanut. Hän lähti itsemurhan kautta pois. Hänestä olisi tullut varmasti yhtä vahva ja hieno ihminen kuin sinustakin, jos se olisi hänen kohdalleen suotu. Mutta kun ei, niin ei. Mukavaa elämää sinulle
- Conor
yksi tuhannesta. Ihmettyttää et kuinkas saatoitkaan olla masentunut kun on noin hyvät "itseään niskasta ottamisen"- geenit.
Tais olla vaan tilapäinen häiriö, etkä ollut ns. "oikeesti" masentunut. - Conor
Onnea! kirjoitti:
Selviydyit voittajana! Hienoa! Toiset on näin onnekkaita! Olen iloinen puolestasi. Minun poikani ei selvinnyt, ei jaksanut. Hän lähti itsemurhan kautta pois. Hänestä olisi tullut varmasti yhtä vahva ja hieno ihminen kuin sinustakin, jos se olisi hänen kohdalleen suotu. Mutta kun ei, niin ei. Mukavaa elämää sinulle
Ei nimimerkki "masennuksen kokeneena" ollut mikään oikeasti masentunut.
Olen pahoillani poikasi puolesta. - niinpä!
Conor kirjoitti:
yksi tuhannesta. Ihmettyttää et kuinkas saatoitkaan olla masentunut kun on noin hyvät "itseään niskasta ottamisen"- geenit.
Tais olla vaan tilapäinen häiriö, etkä ollut ns. "oikeesti" masentunut.Masennuksia voi olla monenlaisia. Toisille masennuksen eri vahvuusasteet ovat kokemuksena rankempia kuin toisille. Toisille "helpompia". Kenenkään kokemaa ei kuitenkaan voi väheksyä. Kun on käynyt sen pohjattoman kuilun reunalla, ja vajonnutkin sitä pitkin alaspäin, eikä muuta kuin mustaa näy, niin se kokemus jää mieleen.
Muistan ajan, kun elämässäni oli vaikeaa, taistelin vaikean parisuhteen kanssa, en tiennyt mitä tehdä, mistä hakea apua, kenelle kertoa, keneen voisin luottaa, join suruuni ja tuskaani, möhlin humalassa, ja selvinpäin ollessani minua vain lyötiin henkisesti niin töissä kuin vapaallakin. Kukaan ei kysynyt, "haluatko puhua, voinko auttaa?" Lyötiin vain kuin vierasta sikaa.
Aamuisin oli tosi vaikeaa nousta ylös, päivät itkin töissä aina jossakin, olin niin uupunut, että aloin nähdä itseni roikkumassa köyden jatkona silmissäni, ihan oikeasti. Jostain kuitenkin nousivat kahden lapseni kasvot eteeni, ja niin jaksoin taistella itsemurhaa vastaan, jostain muistin, että voin mennä lääkäriin, ja ajatella, sattui lääkäri, joka otti minut vakavasti, neuvoi psykologille, laittoi jopa lähetteen ja psykologi soitti minulle!!! Sovittiin aika, kävin siellä ensi alkuun yksin, sitten sain jopa puolisoni mukaan ja se alkoi avata välillämme olevia solmuja. Uhkailut väkivallalla, pelottelut, ym. kiristämiset jäivät mieheltäni pois, kun hän näki ja kuuli, miten ne vaikuttivat minuun. Ja kun hän tajusi, että niistä tietävät nyt ammatti-ihmisetkin. Elämäni helpottui, ja avioliittomme jatkui. Mieheni muuttui. Ajatelkaa. Olin niin henkisesti loppu, ihan oikeasti valmis kuolemaan, mutta pelastuin. Lapset pelastuivat äitinsä kuolemalta. Muistan ikäni sen matkan, minkä kuljin töistä suoraan terv.keskukseen, miten raskas ja pitkä se oli. Muistan, miten istuin ja odotin päivystykseen pääsyä. Voi kun muutkin väsyneet/masentuneet/uupuneet/lyödyt jne. olisivat näin onnekkaita. Se tuntuu vieläkin hirveältä, miten tajuan ihmisten nähneen muuttuneen käyttäytymiseni esim. alkoholin käytön suhteen, jne., niin silti he vain vittuilivat ja nauroivat, ivasivat ja pilkkasivat. Aikuiset ihmiset. Eikö kenellekään tullut mieleen, että taustalla oli oikeasti iso hätä? Jyvät ovat erottuneet akanoista. - Conor
Conor kirjoitti:
yksi tuhannesta. Ihmettyttää et kuinkas saatoitkaan olla masentunut kun on noin hyvät "itseään niskasta ottamisen"- geenit.
Tais olla vaan tilapäinen häiriö, etkä ollut ns. "oikeesti" masentunut.hyvä selvisit.
- on itsekästä
Jossakin televisio ohjelmassa, joku sanoi että "Itsemurha on oman kärsimyksen siirtämistä muiden kanettavaksi" Se on minusta hyvin viisaasti sanottu. Omakohtaista kokemustakin on; Sisareni teki itsemurhan ja itse olen jo kauan sairastanut vakavaa (aika ajoin psykoottista) masennusta. Yhtään ei harmita , jos aamulla en herää, mutta itsemurhaa en tee.
- me-85
Ei se ole. Eikös se oo jokaisen oma asia, jos elämä menee huonosti itellä ei oo muuta jälellä enää ku paska fiilis.. muut ihmiset onnellisina ympärillä ne ei välitä enää muista ku itsestään ja muijastaa, nii eikös se sillo oo aika sama lähtee täältä?. Ne jotka sanoo että on itsekästä ne on ite itsekkäitä, jos ne ois samassa asemassa luulen että hekin ajattelisivat samalla tavalla.
- ...
Eikö muka jokaisella ole oikeus päättää omasta elämästään? Itsemurha on kuitenkin aina ihmisen oma päätös, se viimeinen päätös, joten eikö sitä tulisi kunnioittaa. "Älä lähde, minun tulee ikävä. Älä lähde, minulle tulee paha olo. Älä lähde, minä en selviä siitä. SINÄ et saa tehdä itsemurhaa koska MINÄ en halua että sinä teet."
Aikuisella ihmisellä on vastuu omasta elämästään. Hän tekee päätöksiä jotka johtavat tiettyihin lopputuloksiin ja tilanteisiin. Joskus sattuma astuu kuvioihin eivätkä asiat mene niin kuin olisi kuvitellut. Hän olisi saattanut tulla onnelliseksi toimimalla jollakin toisella tavalla, mutta sitä kun ei aina voi etukäteen tietää. Jotkut (monet) itsemurhassa epäonnistuneet ovat jälkeenpäin tyytyväisiä siihen, että asiat menivät näin. Toiset taas yrittävät uudelleen, osa lopulta onnistuen. Niiden elämä, jotka toistuvasti yrittävät itsemurhaa, ei todennäköisesti ole kovin onnellista. Eivät kaikki selviä mielenterveydellisistä ongelmista kuin nuo lehtien julkkikset, jotka työn taakan alla masentuvat, ovat pari kk saikulla, käyvät vähän terapiassa ja kirjoittavat kirjan. Ja palaavat töihin entistä ehompina, itsestään paljon oppineina.
Jos joku haluaa kuolla, miksei hän saisi? Luulisi että omaisille olisi helpompi hyväksyä se, että läheinen kuolee sitä todella haluten, kuin että hän olisi halunnut elää, mutta kuoli esim. onnettomuudessa. Eikö se ole lohdullisempaa?- ja hei!
Itsari on ainoastaan äärimmäistä käpertymistä itseensä ja näköalattomuutta. NIIN turhaa, niin turhaa elämänsä hukkaanheittämistä!
- ja kykenet empatiaan
ja hei! kirjoitti:
Itsari on ainoastaan äärimmäistä käpertymistä itseensä ja näköalattomuutta. NIIN turhaa, niin turhaa elämänsä hukkaanheittämistä!
...niin tutustuhan tähän ja kerro sitten mielipiteesi psykopaatin/narsistin uhrista, joka on sairastunut kokemuksistaan. Jos olet itse narsisti niin mielipiteesi tuli jo ilmi.
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=166&valikko=8 - nysser
ja kykenet empatiaan kirjoitti:
...niin tutustuhan tähän ja kerro sitten mielipiteesi psykopaatin/narsistin uhrista, joka on sairastunut kokemuksistaan. Jos olet itse narsisti niin mielipiteesi tuli jo ilmi.
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=166&valikko=8Itse en ole sairastanut vakvaa masennusta eikä ihan perhepiirissäni ole kukaan kuollut itsemurhaan, joten henkilökohtaista kokemusta ei ole. Itsemurha on aina toki itsekäs teko, mutta en halua tuomita sen tehneitä, vaan lähinnä ajattelen näistä asioista, että ne ovat aina hyvin surullinen tragedia.
- ...
ja hei! kirjoitti:
Itsari on ainoastaan äärimmäistä käpertymistä itseensä ja näköalattomuutta. NIIN turhaa, niin turhaa elämänsä hukkaanheittämistä!
Kyllä elämän voi hukkaan heittää vaikka eläisi 100-vuotiaaksi. Jos ei osaa käyttää elämäänsä mitenkään järkevästi niin hukkaan heitettyähän sekin on. Ja mitä sitten kukakin pitää järkevänä tai hyvänä. Kyllä monet ehtivät elää 20 vuodessa enemmät kuin toiset 80 vuodessa.
- itsemurha..
ei missään nimessä ole itsekästä. Tällainen henkilö on niin syvällä masennuksessa ja epätoivossa, ettei enää ajattele samalla tavalla kuin "normaalitilassa" oleva ihminen. Mielestäni on itsekästä sanoa, että itsemurha on itsekästä.
Toisaalta, jos vaikka oma aviomies tekisi itsemurhan ja jättäisi minut ja lapset tänne suremaan, niin varmasti tulisi vihan tunteita ja syyttelyä harrastettua aika paljonkin (muiden tunteiden ohella tietysti).- sanoa, että itsemurha
itsekästä?? HAH, se on juuri sitä I-T-S-E-K-Ä-S-T-Ä! Paetaan omia ongelmia ja jätetään kaikki huolet, murheet ja surut muille, vieritetään ne muiden kannettaviksi. Enkä tod. väitä, että nk. normaalit ihmiset itsariin päätyisivätkään. Tottakai siinä syvää masennusta tms. oltava taustalla, mutta silti ei nähdä muuta ulospääsyä ongelmista kuin totaalinen pakeneminen kuoleman kautta!
- Aiheesta
sanoa, että itsemurha kirjoitti:
itsekästä?? HAH, se on juuri sitä I-T-S-E-K-Ä-S-T-Ä! Paetaan omia ongelmia ja jätetään kaikki huolet, murheet ja surut muille, vieritetään ne muiden kannettaviksi. Enkä tod. väitä, että nk. normaalit ihmiset itsariin päätyisivätkään. Tottakai siinä syvää masennusta tms. oltava taustalla, mutta silti ei nähdä muuta ulospääsyä ongelmista kuin totaalinen pakeneminen kuoleman kautta!
Mutta ajattele nyt, ihminen uskaltaa päättää oman elämänsä, minun tielleni on kasattu niin paljon vaikeuksia, poikani kuolema mukaanlukien, että nykyään en oikeastaan elä, olen vain olemassa, hengitän, missään ei ihan oikeasti ole mieltä. Silti en uskaltaisi ottaa henkeä' itseltäni, pelkään vammautumista, kipua. Odotan vain, että kuolen jotenkin muuten. Ei itsemurhaa kukaan tee mistään pikkujutuista, ajatellen jättävänsä kaikki huolet muille, ymmärrätkö, siihen tarvitaan rohkeutta myös. Ihmisellä pitää olla vielä kyky ja voima tehdä ratkaisunsa, jos on oikein pohjalla, ei kykene tekemäänkään mitään itselleen. Uskon, että moni, joka ratkaisuun päätyy ajattelee ihan oikeasti vapauttavansa omaisensa. Heidän ei tarvitse enää kantaa huolta. Mitä väliä siksi toisekseen, ajattemmeko me tänne jääneet, oliko se itsekästä vai ei. Sama se. Me emme voi ymmärtää toisen ratkaisua. Maailmassa on niin paljon ihmisiä, joiden tekemiä ratkaisuja on vaikea ymmärtää. Loppujen lopuksi ihminen on niin yksin täällä. Itsekästä edes pohtia tällaista. Kuolema tulee ajallaan ja tavallaan meille kaikille.
- sanoit!
Aiheesta kirjoitti:
Mutta ajattele nyt, ihminen uskaltaa päättää oman elämänsä, minun tielleni on kasattu niin paljon vaikeuksia, poikani kuolema mukaanlukien, että nykyään en oikeastaan elä, olen vain olemassa, hengitän, missään ei ihan oikeasti ole mieltä. Silti en uskaltaisi ottaa henkeä' itseltäni, pelkään vammautumista, kipua. Odotan vain, että kuolen jotenkin muuten. Ei itsemurhaa kukaan tee mistään pikkujutuista, ajatellen jättävänsä kaikki huolet muille, ymmärrätkö, siihen tarvitaan rohkeutta myös. Ihmisellä pitää olla vielä kyky ja voima tehdä ratkaisunsa, jos on oikein pohjalla, ei kykene tekemäänkään mitään itselleen. Uskon, että moni, joka ratkaisuun päätyy ajattelee ihan oikeasti vapauttavansa omaisensa. Heidän ei tarvitse enää kantaa huolta. Mitä väliä siksi toisekseen, ajattemmeko me tänne jääneet, oliko se itsekästä vai ei. Sama se. Me emme voi ymmärtää toisen ratkaisua. Maailmassa on niin paljon ihmisiä, joiden tekemiä ratkaisuja on vaikea ymmärtää. Loppujen lopuksi ihminen on niin yksin täällä. Itsekästä edes pohtia tällaista. Kuolema tulee ajallaan ja tavallaan meille kaikille.
"Kuolema tulee ajallaan ja tavallaan meille kaikille." Miksi siis itse edesauttaa asiaa?
Ymmärrän omaisten tuskan ja surun. Mutta, en käsitä (eikä tarvitsekaan) miksi jotkut pitävät rohkeana tekona sitä. Ei sitä ihailla todellakaan tarvi, eikä hyväksyä, jos lähiomainen tähän on päätynyt. Surullista joka tapauksessa. Elämä on lahja! En ole mitenkään erityisen uskonnollinen kuitenkaan, kun tuota mieltä olen. Liika ymmärtäminen on pepusta! - lisää
sanoit! kirjoitti:
"Kuolema tulee ajallaan ja tavallaan meille kaikille." Miksi siis itse edesauttaa asiaa?
Ymmärrän omaisten tuskan ja surun. Mutta, en käsitä (eikä tarvitsekaan) miksi jotkut pitävät rohkeana tekona sitä. Ei sitä ihailla todellakaan tarvi, eikä hyväksyä, jos lähiomainen tähän on päätynyt. Surullista joka tapauksessa. Elämä on lahja! En ole mitenkään erityisen uskonnollinen kuitenkaan, kun tuota mieltä olen. Liika ymmärtäminen on pepusta!Ymmärsit väärin minut. Tarkoitin, että kuolema tulee ajallaan. tapa voi olla itsemurhakin. Itsemurha on huono sana sinällään, sekin tapa kuolla on joillekkin määrätty. Usko nyt herran tähden, että itsemurhayrityksiä tehdään paljon enemmän kuin niitä onnistuu. En ihaile heitä, jotka tähän ratkaisuun päätyvät. Yritän sanoa, että siihen päätyvän tie ei ole mikään helppo, niinkuin annat ymmärtää. En kommentoi enempää tähän.. Jos et ymmärrä, niin ole ymmärtämättä.
- ...............
sanoa, että itsemurha kirjoitti:
itsekästä?? HAH, se on juuri sitä I-T-S-E-K-Ä-S-T-Ä! Paetaan omia ongelmia ja jätetään kaikki huolet, murheet ja surut muille, vieritetään ne muiden kannettaviksi. Enkä tod. väitä, että nk. normaalit ihmiset itsariin päätyisivätkään. Tottakai siinä syvää masennusta tms. oltava taustalla, mutta silti ei nähdä muuta ulospääsyä ongelmista kuin totaalinen pakeneminen kuoleman kautta!
ole itsekäs vaatiessasi muita elämään sinun vuoksesi!? Itsemurhaakin itsekäämpää on syyllistää toista ihmistä ja vaatia häntä elämään sinun vuoksesi vaikka hän kokisikin elämänsä kärsimykseksi.
- tod. ole ketään
............... kirjoitti:
ole itsekäs vaatiessasi muita elämään sinun vuoksesi!? Itsemurhaakin itsekäämpää on syyllistää toista ihmistä ja vaatia häntä elämään sinun vuoksesi vaikka hän kokisikin elämänsä kärsimykseksi.
vaatimassa elämään vuokseni! Niin uljaalta kuin se kuullostaisi. Menkööt ja vetäkööt itsensä jojoon, jos ei kertakaikkiaan muuta ratkaisua näe, sama mulle. No, ei oikeasti, surullistahan tuollainen itsesääli on...
- sairaus
tod. ole ketään kirjoitti:
vaatimassa elämään vuokseni! Niin uljaalta kuin se kuullostaisi. Menkööt ja vetäkööt itsensä jojoon, jos ei kertakaikkiaan muuta ratkaisua näe, sama mulle. No, ei oikeasti, surullistahan tuollainen itsesääli on...
...johon usein sairastuvat herkät, loukatut ihmiset. Myös narsisti voi siihen sairastua, mutta vasta silloin kun alkaa tajuamaan oman valheellisen maailamansa (mitä kai tapahtuu harvoin).
Jos olet itse niin kova ihminen, että selviät elämästä masentumatta tai satuttamatta itseäsi henkisesti, niin se on oma asiasi. Toivottavasti et kuitenkaan satuttaisi muita enempää, vaikka ilmoititkin että sama sulle!
Ole ainakin ottamatta kantaa asiaan jos et sitä oikeasti ymmärrä, tai sama mulle - narsuja riittää. - ON sairaus!
sairaus kirjoitti:
...johon usein sairastuvat herkät, loukatut ihmiset. Myös narsisti voi siihen sairastua, mutta vasta silloin kun alkaa tajuamaan oman valheellisen maailamansa (mitä kai tapahtuu harvoin).
Jos olet itse niin kova ihminen, että selviät elämästä masentumatta tai satuttamatta itseäsi henkisesti, niin se on oma asiasi. Toivottavasti et kuitenkaan satuttaisi muita enempää, vaikka ilmoititkin että sama sulle!
Ole ainakin ottamatta kantaa asiaan jos et sitä oikeasti ymmärrä, tai sama mulle - narsuja riittää.Olet niin oikeassa. Miksi pitäisi hyväksyä silti tällaisen henkilön itsari, sen sijaan että tämä hakeutuisi hoitoon ja saisi apua? Tiedän, että jotkut sairaat ovat niin kipeitä, etteivät tähän pysty kylläkään. Olen itsekin joskus lievästi masentunut ja ahdistunut, mutta itsetuhoiset ajatukset eivät ole siihen kuuluneet. Lääkitys siihen ollut... Otan edelleen kantaa tähän silloin kun otan. Turha sinun on siellä piipittää, että satuttaisin muita! Oikeasti, on aivan sama näille ihmisille mitä mieltä sinä tai minä olemme esim. tästä asiasta. Täällä keskustellaan asiasta, puolesta ja vastaan. Pysy poissa, jollet kestä!
- meidän
ON sairaus! kirjoitti:
Olet niin oikeassa. Miksi pitäisi hyväksyä silti tällaisen henkilön itsari, sen sijaan että tämä hakeutuisi hoitoon ja saisi apua? Tiedän, että jotkut sairaat ovat niin kipeitä, etteivät tähän pysty kylläkään. Olen itsekin joskus lievästi masentunut ja ahdistunut, mutta itsetuhoiset ajatukset eivät ole siihen kuuluneet. Lääkitys siihen ollut... Otan edelleen kantaa tähän silloin kun otan. Turha sinun on siellä piipittää, että satuttaisin muita! Oikeasti, on aivan sama näille ihmisille mitä mieltä sinä tai minä olemme esim. tästä asiasta. Täällä keskustellaan asiasta, puolesta ja vastaan. Pysy poissa, jollet kestä!
Poikani haki moneen kertaan apua masennukseensa. Hän oli itse hoituri ja hänelle suurinpiirtein naurettiin. Mene töihin vain, hoitureita on liian vähän, kyllä sinä jaksat. Itsekkin soitin hänen asioistaan hänen työterveyteensä ja sairaalan poliklinikalle, missä hän oli käynyt, sittenkään ei otettu todesta. Kaikille ei sitä apua saada, minullekkin (äiti) vastattiin, että täällä hoidetaan vain oikeasti sairaita, vaikka kuinka selitin, että poikani on muuttunut vuoden aikana toiseksi. Joten älä viitsi selittää asioita, joita et kuitenkaan voi ymmärtää. Loukkaat tosi pahasti. Tämä ei ole sitten mitään piipitystä, vaan tosi tarina Suomesta. Minä en ole katkera pojalleni, rakastan häntä ja voin ymmärtää hänen ratkaisunsa. Hän yritti suojella meitä omaisia omalla tavallaan.
- Turha silti loukkaantua
meidän kirjoitti:
Poikani haki moneen kertaan apua masennukseensa. Hän oli itse hoituri ja hänelle suurinpiirtein naurettiin. Mene töihin vain, hoitureita on liian vähän, kyllä sinä jaksat. Itsekkin soitin hänen asioistaan hänen työterveyteensä ja sairaalan poliklinikalle, missä hän oli käynyt, sittenkään ei otettu todesta. Kaikille ei sitä apua saada, minullekkin (äiti) vastattiin, että täällä hoidetaan vain oikeasti sairaita, vaikka kuinka selitin, että poikani on muuttunut vuoden aikana toiseksi. Joten älä viitsi selittää asioita, joita et kuitenkaan voi ymmärtää. Loukkaat tosi pahasti. Tämä ei ole sitten mitään piipitystä, vaan tosi tarina Suomesta. Minä en ole katkera pojalleni, rakastan häntä ja voin ymmärtää hänen ratkaisunsa. Hän yritti suojella meitä omaisia omalla tavallaan.
täällä esitetyistä kommenteista. Vaikka kyseessä oli oma rakas lapsesi, ei äidinkään tarvitse yrittää ymmärtää kaikkia lapsensa tekoja loppuun asti. Äiti olen minäkin. Itsemurhaa en vaan näe ratkaisuna missään tilanteessa ja sille et voi mitään. Turhaan vedät herneitä nenään.
- TOSItarina:
meidän kirjoitti:
Poikani haki moneen kertaan apua masennukseensa. Hän oli itse hoituri ja hänelle suurinpiirtein naurettiin. Mene töihin vain, hoitureita on liian vähän, kyllä sinä jaksat. Itsekkin soitin hänen asioistaan hänen työterveyteensä ja sairaalan poliklinikalle, missä hän oli käynyt, sittenkään ei otettu todesta. Kaikille ei sitä apua saada, minullekkin (äiti) vastattiin, että täällä hoidetaan vain oikeasti sairaita, vaikka kuinka selitin, että poikani on muuttunut vuoden aikana toiseksi. Joten älä viitsi selittää asioita, joita et kuitenkaan voi ymmärtää. Loukkaat tosi pahasti. Tämä ei ole sitten mitään piipitystä, vaan tosi tarina Suomesta. Minä en ole katkera pojalleni, rakastan häntä ja voin ymmärtää hänen ratkaisunsa. Hän yritti suojella meitä omaisia omalla tavallaan.
Oma lapseni on parantumattomasti sairas. Hän tuskin elää yli 30-vuotiaaksi. Hän voi nyt suht hyvin, kiitos tehokkaan lääkityksen ja hoitojen. Hän on liikkuvainen, iloinen ja fiksu. Hän ei voi valita elämää niin halutessa.Tämän faktan kanssa elämme. Ai että kun suututtaa lukee näitä itsemurhan puolustajien tekstejä! Näitä tositarinoita on niin monenlaisia.
- eri asia
TOSItarina: kirjoitti:
Oma lapseni on parantumattomasti sairas. Hän tuskin elää yli 30-vuotiaaksi. Hän voi nyt suht hyvin, kiitos tehokkaan lääkityksen ja hoitojen. Hän on liikkuvainen, iloinen ja fiksu. Hän ei voi valita elämää niin halutessa.Tämän faktan kanssa elämme. Ai että kun suututtaa lukee näitä itsemurhan puolustajien tekstejä! Näitä tositarinoita on niin monenlaisia.
...kuin puolustaminen. Siinä ei ole mitään puolusteltavaa, se on ihan jokaisen oma valinta. Pitäkää te, joiden mielestä ihmisten/maailaman tulisi toimia teidän ehdoillanne, niin PITÄKÄÄ SE OMA HOVINNE JA PYÖRITTÄKÄÄ SITÄ!
Ahdasmielisyytenne on vastenmielistä.
Maailma olisi paljon parempi paikka ilman narsisteja ja psykopaatteja! - ja kuolema
TOSItarina: kirjoitti:
Oma lapseni on parantumattomasti sairas. Hän tuskin elää yli 30-vuotiaaksi. Hän voi nyt suht hyvin, kiitos tehokkaan lääkityksen ja hoitojen. Hän on liikkuvainen, iloinen ja fiksu. Hän ei voi valita elämää niin halutessa.Tämän faktan kanssa elämme. Ai että kun suututtaa lukee näitä itsemurhan puolustajien tekstejä! Näitä tositarinoita on niin monenlaisia.
Ei itsemurhan tekijä aina itse valitse kuoleman tavakseen itsemurhaa. Itsemurha on yksi tapa kuolla monien muiden tapojen joukossa. On onnettomuuksia, joissa kuollaan, on sairauksia, joihin kuollaan, on tappoja, on vahinkoja, se vaan on niin, että on yksinkertaisesti hyvin monia ja erilaisia tapoja kuolla. Itsemurha koetaan vain jotenkin sellaisena, kuin se olisi itse päätetty tehdä. Ei se niin mene. Kautta aikain on elämä ja kuolema ollut Jumalan käsissä. Ihan sama miten se tapahtuu. Vain Hän päättää, millä tavalla kukin syntyy, elää, ja kuolee. Erilaisilla syntymisillä, erilaisilla elämillä, erilaisilla kuolemilla (ja kuolemien epäonnistumisilla, siis mm. itsemurhan epäonnistumisella) on meille ihmisille aina joku sanoma, ehkä opetus, ehkä kasvatus. Me tajutaan nää asiat, jos vaan halutaan. Ei me itse päätetä, "ihminen säätää, mutta Jumala päättää".
Elikkä turha syyttää niin sanottua itsemurhan tehnyttä itsekkääksi, koska ei hän itse päätä kuolemaansa, ei loppujen lopuksi. - myös minä
ja kuolema kirjoitti:
Ei itsemurhan tekijä aina itse valitse kuoleman tavakseen itsemurhaa. Itsemurha on yksi tapa kuolla monien muiden tapojen joukossa. On onnettomuuksia, joissa kuollaan, on sairauksia, joihin kuollaan, on tappoja, on vahinkoja, se vaan on niin, että on yksinkertaisesti hyvin monia ja erilaisia tapoja kuolla. Itsemurha koetaan vain jotenkin sellaisena, kuin se olisi itse päätetty tehdä. Ei se niin mene. Kautta aikain on elämä ja kuolema ollut Jumalan käsissä. Ihan sama miten se tapahtuu. Vain Hän päättää, millä tavalla kukin syntyy, elää, ja kuolee. Erilaisilla syntymisillä, erilaisilla elämillä, erilaisilla kuolemilla (ja kuolemien epäonnistumisilla, siis mm. itsemurhan epäonnistumisella) on meille ihmisille aina joku sanoma, ehkä opetus, ehkä kasvatus. Me tajutaan nää asiat, jos vaan halutaan. Ei me itse päätetä, "ihminen säätää, mutta Jumala päättää".
Elikkä turha syyttää niin sanottua itsemurhan tehnyttä itsekkääksi, koska ei hän itse päätä kuolemaansa, ei loppujen lopuksi.Suoraan omat ajatukseni. Elämä ja kuolema on Jumalan käsissä.Vihan tunteetkin voivat kuulua suruun. Kun emme enää voi puhua rakkaamme kanssa, joka ei enää ole kanssamme tässä elämässä ja meille jää käsittelemättömiä asioita hänen kanssaan, niin on mielessään osattava antaa anteeksi, jos tunnemme, että hän on meitä loukannut, muuten on erittäin vaikea jatkaa omaa elämää.
- nämä keskustelut
Jokainen tänne tuotu itsemurhakeskustelu on provokaatio ja manipulaatio. Täällä keskustellaan menetyksestä ja surusta, itsemurhaa miettivä haluaa leikkiä näillä tunteilla, oli sitten masentunut tai ei. Jokaisella taudilla on raskautensa, eihän täällä itse syöpäsairaatkaan. Ei sen paikka ole täällä.
Jatkossa teen jokaisesta tällaisesta kesksutelusta poistoesityksen.- asiaa!
Näin se vain on. Ei sovi tänne!
- Kysymyss
"Kuolema ja suru - Keskustele kuolemasta ja surutyöstä. Miten auttaa menetyksen kokenutta?"
Miten itsemurha ei mielestäsi liity kuolemaan ja suruun? Miten oman elämänsä päättämistä pohtiva ei muka mielestäsi ole kokenut elämässään menetystä/menetyksiä, joka on ajanut hänet umpikujaan? Mitä luulet, miksi aiheesta kirjoitetaan juuri tälle palstalle, eikä esimerkiksi 'Rakentaminen ja remontointi' -palstalle???
Mikä kumma siinä on, että itsemurhasta ei muka voisi puhua edes sellaisella palstalla, jonka aihealueseen se liittyy? Itsemurhasta keskustelu on Suomessa perinteisesti ollut tabu ja ilmeisesti ihmiset edelleen kuvittelevat, että vaikenemalla asiasta se tehdään tyhjäksi. Vai onko niin, että itsemurhaa pohtivien kokemukset surusta ja vaikeuksista ovat jotenkin arvottomampia kuin vastaavat suru- ja tuskan kokemukset sellaisilla ihmisillä jotka ovat menettäneet läheisensä onnettomuudessa, ja ettei itsemurhaa pohtivien saisi tuoda vaikeuksiaan esille ja mahdollisesti saada apua?
Tästä kaikesta tulee mieleen vanha sketsi tv:stä, jossa mies katsoi ikkunasta ja huomasi nälkäänäkeviä huono-osasia. Sitten hän pisti verhot kiinni ja hänelle tuli parempi mieli. - ON PALSTA
Kysymyss kirjoitti:
"Kuolema ja suru - Keskustele kuolemasta ja surutyöstä. Miten auttaa menetyksen kokenutta?"
Miten itsemurha ei mielestäsi liity kuolemaan ja suruun? Miten oman elämänsä päättämistä pohtiva ei muka mielestäsi ole kokenut elämässään menetystä/menetyksiä, joka on ajanut hänet umpikujaan? Mitä luulet, miksi aiheesta kirjoitetaan juuri tälle palstalle, eikä esimerkiksi 'Rakentaminen ja remontointi' -palstalle???
Mikä kumma siinä on, että itsemurhasta ei muka voisi puhua edes sellaisella palstalla, jonka aihealueseen se liittyy? Itsemurhasta keskustelu on Suomessa perinteisesti ollut tabu ja ilmeisesti ihmiset edelleen kuvittelevat, että vaikenemalla asiasta se tehdään tyhjäksi. Vai onko niin, että itsemurhaa pohtivien kokemukset surusta ja vaikeuksista ovat jotenkin arvottomampia kuin vastaavat suru- ja tuskan kokemukset sellaisilla ihmisillä jotka ovat menettäneet läheisensä onnettomuudessa, ja ettei itsemurhaa pohtivien saisi tuoda vaikeuksiaan esille ja mahdollisesti saada apua?
Tästä kaikesta tulee mieleen vanha sketsi tv:stä, jossa mies katsoi ikkunasta ja huomasi nälkäänäkeviä huono-osasia. Sitten hän pisti verhot kiinni ja hänelle tuli parempi mieli.MIELENTERVEYS ONGELMISTA KÄRSIVILLE! Niitä nuo itsemurhakandidaatit on! Onko niin vaikea ymmärtää? Tämä jääköön meille, jotka ovat menetyksen kokeneet kuoleman kautta sairauden, vanhuuden tai onnettomuuden kautta, ei kyllätymiseen elämiseen. Menkää sinne keskustelemaan rauhassa. Itsemurhan kokeneet lähiomaiset kyllä surkoot täällä kanssamme. He ovat menetyksen kokeneet.
- tuttavat, kaverit, kaimat,
ON PALSTA kirjoitti:
MIELENTERVEYS ONGELMISTA KÄRSIVILLE! Niitä nuo itsemurhakandidaatit on! Onko niin vaikea ymmärtää? Tämä jääköön meille, jotka ovat menetyksen kokeneet kuoleman kautta sairauden, vanhuuden tai onnettomuuden kautta, ei kyllätymiseen elämiseen. Menkää sinne keskustelemaan rauhassa. Itsemurhan kokeneet lähiomaiset kyllä surkoot täällä kanssamme. He ovat menetyksen kokeneet.
kaikki, jotka jäivät suremaan ja kaipaamaan. Tämä palsta on meille!
- Tosi ymmärrettävää
ON PALSTA kirjoitti:
MIELENTERVEYS ONGELMISTA KÄRSIVILLE! Niitä nuo itsemurhakandidaatit on! Onko niin vaikea ymmärtää? Tämä jääköön meille, jotka ovat menetyksen kokeneet kuoleman kautta sairauden, vanhuuden tai onnettomuuden kautta, ei kyllätymiseen elämiseen. Menkää sinne keskustelemaan rauhassa. Itsemurhan kokeneet lähiomaiset kyllä surkoot täällä kanssamme. He ovat menetyksen kokeneet.
Laput silmille vaan ja teeskennellään, että vain mulla on oikeus tähän ja tähän tuskaan ja suruun, ja jos jollain muulla on samaan aihealueeseen liittyvä erilainen surun ja tuskan aihe, niin hän ei saa siitä puhua. Just joo.
- silmille tässä tarvitaan!
Tosi ymmärrettävää kirjoitti:
Laput silmille vaan ja teeskennellään, että vain mulla on oikeus tähän ja tähän tuskaan ja suruun, ja jos jollain muulla on samaan aihealueeseen liittyvä erilainen surun ja tuskan aihe, niin hän ei saa siitä puhua. Just joo.
Itsemurhaa miettivällä vaan on mielenterveysongelmia, ja on olemassa toinen palsta niitä varten! Tämä on meille rakkaitaan, kaveriaan, yms. sureville. Ei tajua?
- oletko "hidas?"
silmille tässä tarvitaan! kirjoitti:
Itsemurhaa miettivällä vaan on mielenterveysongelmia, ja on olemassa toinen palsta niitä varten! Tämä on meille rakkaitaan, kaveriaan, yms. sureville. Ei tajua?
Itsemurhakandidaatit eivät täältä mihinkään lähde. Sinun ei tarvitse lukea heidän juttujaan, niin yksinkertaista se on.
- Voi hyvänen aika
silmille tässä tarvitaan! kirjoitti:
Itsemurhaa miettivällä vaan on mielenterveysongelmia, ja on olemassa toinen palsta niitä varten! Tämä on meille rakkaitaan, kaveriaan, yms. sureville. Ei tajua?
kieltämään osan tämän palstan keskusteluista, jotka kuitenkin sisältyvät tämän palstan aihepiiriin? Varsin kummallista tuo logiikan juoksusi.
- mihin kuuluu
Voi hyvänen aika kirjoitti:
kieltämään osan tämän palstan keskusteluista, jotka kuitenkin sisältyvät tämän palstan aihepiiriin? Varsin kummallista tuo logiikan juoksusi.
mutta pitkä, keskustelua herättävä ketju näyttää olevan. Eiköhän näitä tänne sovi, vai? Jos ei omasta mielestä kuulu/liity aiheeseen, jättää vain lukemisen väliin, ja se on siinä.
- SAATANA----
mihin kuuluu kirjoitti:
mutta pitkä, keskustelua herättävä ketju näyttää olevan. Eiköhän näitä tänne sovi, vai? Jos ei omasta mielestä kuulu/liity aiheeseen, jättää vain lukemisen väliin, ja se on siinä.
Minusta itsemurha liittyy aika tiiviisti myös kuolemaan ja suruun, niinkuin mielisairauteenkin. Samakai se on kummassa paikassa tästä puhuu. Vitun tampio
- Anonyymi
Itsari on kaikkea muuta kuin itsekäs teko.
- Anonyymi
Mitä se aiheuttaa omaisille, läheisille, kavereille, ym. ?
Miltä itsestä tuntuisi, jos itselle rakas ihminen tekisi itsemurhan ?
Näitä olisi aina hyvä pohtia, eikä ajatella asioita vain omalta kantilta.
- Anonyymi
Tiedän useamman itsarin tehneen. Ja tiedän, ettei yksikään heistä ole ollut itsekäs. Syynä on ollut voittamattomaksi tuntunut sisäinen pahoinvointi. Se samankaltainen tunne on myös itselläni. Itsemurha on armokuolema ja jokaisen oma valinta. Ja se vaatii myös rohkeutta, jota en itse omaa.
- Anonyymi
Siinä se aika yleinen ongelma tähän asiaan liittyen taitaa olla, kuten sanoit " syynä on ollut voittamattomaksi tuntunut sisäinen pahoinvointi ". Pointti on juuri siinä, kun se tuntuu siltä, se on sen hetken/sen ajan tunne. Ja tunteet tulevat ja menevät, pahasta tunteestakin pystyy pääsemään ajan kanssa eroon.
Synkimmällä hetkellä ei vain millään halua uskoa, eikä näe mitään ulospääsyä tilanteesta, kaikki tuntuu toivottomalta.
Mutta siinä on edelleen se tunne, voi tuntua pahalta, joskus voi tuntua vähän paremmalta.
Olisi hyvä panostaa itseensä ja työstää sitä, miksi joku tuntuu joltain, miltä se tuntuu, mitä sen tunteen kanssa voisi tehdä.
Aika paljon tunteminen riippuu siitä, kuinka käsittelee tunteitaan, osaako erilaisia tunteita ottaa vastaan, mitä ajatuksia ne herättää, jne.
Tunnetaitojen opettelu olisi todella tärkeää, esim. päiväkodeissa, kouluissa, tms.
On myös aika rohkeaa pysytellä elossa, vaikka elämässä olisikin vaikeuksia ja haasteita. Voisi osoittaa itselleen, että on itsekäs ja itsensä takia jatkaa elämäänsä ja katsoo mitä se tuo tullessaan. Luovuttaminen ei oikeastaan ole rohkeutta, vaikkakin väitetään, että itsemurhan tekemiseen tarvittaisiin rohkeutta. Monimutkaisia juttuja mietittäväksi.
- Anonyymi
Elämä ei ole todellakaan elämisen arvoista. Pelkkää paskaa tämä on. Ei ole ihme, että joillakin tahto itsemurhaan ylittää elämisen halun. Itselläni ei rohkeus riitä itsariin. Jos riittäusi, olisin jo tilastoissa.
- Anonyymi
Miksi sinusta tuntuu, että elämä on paskaa ? Onhan siihen olemassa jokin syy ?
Voisin sanoa, että elämä on ajoittain paskaa, mutta ei se ihan aina ole.
- Anonyymi
Voin henkisesti pahoin ja minulla on myös fyysisiä kipuja joihin en ole saanut mitään apuja. Välillä olo on todella tuskainen ja raskas.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1401767
Stubb kävi pelaamassa golfia Trumpin kanssa Floridassa
Presidentit tapasivat aamiaisella, pelasivat kierroksen golfia ja lounastivat yhdessä. Vierailu oli luonteeltaan epävir269897- 34789
Mies, miksi et vaikuta halukkaalta?
Ihmeellistä käytöstä mieheltä. Toki et ole mikään teinipoika enää.65677Joustoasuminen , kyykyttämistä vai ihan vaan mielenvikaisuutta?
https://yle.fi/a/74-20149669 Kun asumistukia leikataan joittenkin sääntöjen mukaan,olis pakko muuttaa halvempaan. Mutta5654Onko kaivattusi
Työelämässä vai ei? Jo on niin mitä ajattelet hänen ammatistaan? Jos ei ole niin haittaako se sinua?44651Minkä kultakimpaleen
Menetän jos en saa häntä. Joku muu saisi nauttia siitä hellyydestä, huumorista ja intohimosta. Ehkä hän ymmärtää nyt mik29651Helppo selvittää onko oma täällä
Laittaa yhden selvän kysymyksen ja jos kukaan ei osaa vastata, niin oikea ei ole täällä. Saa käyttää vapaasti hyödykse48636Mun veikkaus
On se, että jos/kun tavataan ja aletaan juttelemaan, tajutaan, että ollaan jotain muuta kuin kuviteltiin. Ja kupla puhke53602- 43600