Meinasin heittää tämän "Ehkäisyyn", mutta tänne tämä kai sopii paremmin...
Mistä IHMEESTÄ johtuu SUUNNATON RASKAUDENPELKO??
Olen sentään jo "kolkyt ja risat"...enkä mikään teini-tytteli...
Jos tulisin nyt raskaaksi, kaikki asiantuntijat varmaan sanoisivat, että "Hyvä, että vielä ehdit..."...?
PELKÄÄN tosiaan raskautta. Vaikka ei oltaisi oltu kuin KERRAN kuussa "sillai", niin jos vatsani turpoaa/rintoja pingottaa tai kuukautisia ei kuulu ajallaan, olen heti raskaustesti kourassa...!
Mietin joskus ja psyykkaan itseäni hulluksi sillä ajatuksella, että joutuisin läpikäymään ABORTIN! (ja kärsimään kaiken siitä aiheutuneen syyllisyydentunteen jne...)
Veikkaan, että en IKINÄ toipuisi abortista, jos sellaisen joutuisin kokemaan. (Siksi kai olenkin aina "raskaustesti kourassa"...?)
Mutta itseäni on ruvennut ärsyttämään oma vainoharhaisuuteni...sitä tämä kai on...?
Mietin joskus, että "jos nyt tulisin raskaaksi", niin "en tienaa vieläkään tarpeeksi", "kumppanin kanssa saattaa mennä bänks"...(kumppanini on ulkomaalainen, joka mutkistaisi asioita, jos meistä tulisi vanhemmat ja lapsi sukkuloisi sitten kahden eri maan väliä...)...
Sanokaa nyt hyvät ihmiset, TE jotain järkeviä mielipiteitä...
Toisaalta minua on ruvennut pelottamaan myös se, että vuonna "X" haluankin intohimoisesti lapsen ja sitten EN VOI ENÄÄ SAADA sitä...!
Että pitääkö tässä nyt lähteä jonnekin klinikalle pakastuttamaan omia munasolujaan tulevaisuuden varalle vai mitä...?
Olenko järkevä vai vainoharhainen...?
Mistä IHMEESTÄ johtuu SUUNNATON RASKAUDENPELKO??
Olen sentään jo "kolkyt ja risat"...enkä mikään teini-tytteli...
Jos tulisin nyt raskaaksi, kaikki asiantuntijat varmaan sanoisivat, että "Hyvä, että vielä ehdit..."...?
PELKÄÄN tosiaan raskautta. Vaikka ei oltaisi oltu kuin KERRAN kuussa "sillai", niin jos vatsani turpoaa/rintoja pingottaa tai kuukautisia ei kuulu ajallaan, olen heti raskaustesti kourassa...!
Mietin joskus ja psyykkaan itseäni hulluksi sillä ajatuksella, että joutuisin läpikäymään ABORTIN! (ja kärsimään kaiken siitä aiheutuneen syyllisyydentunteen jne...)
Veikkaan, että en IKINÄ toipuisi abortista, jos sellaisen joutuisin kokemaan. (Siksi kai olenkin aina "raskaustesti kourassa"...?)
Mutta itseäni on ruvennut ärsyttämään oma vainoharhaisuuteni...sitä tämä kai on...?
Mietin joskus, että "jos nyt tulisin raskaaksi", niin "en tienaa vieläkään tarpeeksi", "kumppanin kanssa saattaa mennä bänks"...(kumppanini on ulkomaalainen, joka mutkistaisi asioita, jos meistä tulisi vanhemmat ja lapsi sukkuloisi sitten kahden eri maan väliä...)...
Sanokaa nyt hyvät ihmiset, TE jotain järkeviä mielipiteitä...
Toisaalta minua on ruvennut pelottamaan myös se, että vuonna "X" haluankin intohimoisesti lapsen ja sitten EN VOI ENÄÄ SAADA sitä...!
Että pitääkö tässä nyt lähteä jonnekin klinikalle pakastuttamaan omia munasolujaan tulevaisuuden varalle vai mitä...?
Olenko järkevä vai vainoharhainen...?
Vastaukset 2
Vanhimmat
1) älä harrasta seksiä, se lopettaa pelon 2) mikä siinä nyt niiiiin kamalaa olisi tulla raskaaksi, sinun iässäsi, suhteessa, ja työpaikkakin on?
Se siinä olisi kamalaa, kun elämäni on stressaavaa kuten se jo ON! (Lapsi olisi yksi lisästressi lisää.)
Pelkään, että sen jälkeen se lapsi eläisi jossain "stressi-luolassa", jossa paljon unta tarvitseva äiti (= eli minä teoriatapauksessa) ei saisi uniaan ja olisi sitten jatkuvasti kuin perseeseen ammuttu karhu!!
Lisäksi suhteeni jatkuvuudesta ei ole MITÄÄN takeita. Eli olisi kamalaa yhtäkkiä olla STRESSAANTUNUT YKSINHUOLTAJA!
Työni eivät ole vakituisia ja tuloni vaihtelevat hyvinkin paljon joka kuukausi - siinä taas yksi stressin aihe.