Miten eroon ihastumisesta...

Tarina on aivan kuin omasta elämästäni. Olen ollut jo puolisen vuotta rakastunut vastaavanlaisesti. Hän on ajatuksissani jatkuvasti ja mm. kesäloman aika oli täyttä tuskaa kun en nähnyt häntä moneen viikkoon. Rakastumiseeni ei auta järjen ääni sillä suhde hänen kanssaan olisi täysi mahdottomuus monistakin eri syistä. Ihmettelen itsekin loppuvatko nämä tunteet koskaan.
Kamppailen jatkuvasti itsehillintäni kanssa, etten paljasta mitä tunnen. Pienillä jutuilla viestitän kiinnostustani, mutta niin, että kaiken voi tulkita myös ihan viattomaksi. Myös muutamasta jutusta, katseista ja puheista voi hänen puoleltaan tulkita jonkinlaista kiinnostusta, mutta tilanne on samanlainen toisinkin päin, eli en voi sanoa mitään varmaksi.
Me olemme hyvin paljon päivittäin yhdessä työn merkeissä ja välillämme on muodostunut aika mukava ystävyyssuhde, jota en missään nimessä aio pilata paljastamalla suoraan tunteitani. Tämä on raastavaa, mutta ainoa mahdollisuus. Päivät kyllä kuluvat pohdiskellessa koko ajan koska hän taas tulee käymään huoneessani.
Mielestäni voit pyytää toki ihastumisesi kohdetta ulos, mutta mielellään jollain muulla tavalla kuin suoraan ”treffeille”, eli ihan vaan työkaverina oluelle tms. Itselläni on ollut onneksi mahdollisuus luontevasti pyytää häntä lasilliselle ja olemmekin olleet kahdesti jo terassilla istumassa. Mukana on ollut kolmaskin henkilö, mutta tällä hetkellä tilanne on se että olemme sopineet päivästä jolloin menemme kahdestaan. Kaikki nämä kolme kertaa olen esittänyt tavallaan ohimennen ”heittoina” ja kaikissa on ollut tavallaan työhömme liittyvää tekosyyn tynkää, esim. seuraava tapaaminen on erään vuosipäivän juhlinta ihan vaan työkavereiden kesken. Asiaa tietenkin helpottaa se, että meidän työporukkaan ei kuulu kuin me kaksi, siis esimieheni ja minä :-)
En usko että ihastuksellesi naurettaisiin, mutta tilanne voisi tulla kiusalliseksi sinulle, joten suosittelisin että yrittäisit ihan vaan ystävystyä ja lähentyä häntä pikkuhiljaa ensin esim. juttelemalla kaikista muistakin kuin työasioista. Meillä on ollut todella helppoa jutella kaikesta ja keskustelua syntyy luontevasti (myös siellä terassilla), eikä fiilis ole koskaan ollut muuta kuin kaverillinen ja toivottavasti pysyy sellaisena vaikka olemme ainoastaan kahdestaan iltaa istumassa. Eli koska en voi tavoitella muuta kuin pitkäaikaista ystävyyttä, niin sen aion ainakin saavuttaa ja mitä useammin käymme yhdessä ulkona, sen helpompaa se seuraavakin kerta on ja ehkä joskus tulevaisuudessa olosuhteet ovat sellaiset että voisin saavuttaa jotain enemmänkin.
”Markkina-arvostasi” sanoisin sen verran että itselläni on todella mahdottoman paljon huonompi ”markkina-arvo” kuin rakastumiseni kohteella, mutta en suostu ajattelemaan sitä, vaan nostan pääni pystyyn, olen avoin, seurallinen, ystävällinen ja mukava ja rakastuneena tunnen ”sädehtiväni” hänen edessään, joten itsetunto ylös, niin markkina-arvo –asetelmat kumoutuvat helposti. (Ajattelen asiaa kuitenkin enemmän tietty ystäväpohjalta, jolloin mm. ulkonäkö ei ole ”se juttu”)
Kaikkea hyvää jatkossa sinulle ja toivottavasti pystyt lähentymään ihastuksesi kohdetta ystävyyspohjalta pikkuhiljaa, jolloin ystävien kesken voi sitten heittää sen ”treffiehdotuksenkin” ilman että se kuulostaa ”treffiehdotukselta”, eikä näin ollen ole pelkoa naurunalaiseksi joutumisesta, vaikka ehdotus ei sitten sopisikaan toiselle osapuolelle.

Jos olet ihastunut tähän kaveriin, niin osaat varmaan sanoa onko hän järkevä ja mukava.. jos on, niin ei hän saata sinua naurunalaiseksi vaikka pakit antaisikin ja entä jos ei annakaan? =) Itse kysyin työtoveria treffeille pidemmän ihastusajan jälkeen kun en uskaltanut samoista syistä kuin sinä et nyt uskalla, kävi ilmi että meillä olisi ehkä voinut olla jotain, mutta olin myöhässä kun hän oli jo löytänyt toisen. Ollaan edelleen hyviä kavereita tämän tytön kanssa joten voitto tuli, ei tarvitse enää omassa päässä mietiskellä koko aikaa että mitähän se toinen tuntee.. eli kokeilemaan vaan rohkeasti =)