virat samalla vaikutusvaltaisia puolustajia.
HS:n mielipiteissä tänään kirjoittavat
Terttu Arajärvi, lastenpsykiatrian professori, emerita, nuorisopsykiatri,
Lennart von Wendt, lastenneurologian professori, Helsinki ja
Raija Syvälahti Lastenlinnan erityisopettaja 1961-1970, kasvatustieteiden lisensiaatti, Helsingin yliopiston erityisopettajakoulutuksen lehtori, emerita, Espoo:
"Myös pitkäaikaissairailla lapsilla on oikeus opetukseen
Sairaalakoulu toimii nykyään kaikissa keskussairaaloissa. Myös pitkäaikaissairailla lapsilla on oikeus saada kouluopetusta.
Sairaalakoulu eroaa tavallisista kouluista. Sen erityisopettajat suorittavat yksilöllistä tutkimusta ja auttavat lapsen siirtymistä omaan kouluunsa.
Professori Terttu Arajärven 1950-luvun lopulla perustamassa Helsingin Lastenlinnan sairaalan koulussa alkoi erityisopetus keväällä 1961. Sairaalakoulu on kokenut useita omistajanvaihdoksia. Se on nyt Helsingin kaupungin opetusviraston alainen ja palvelee Hyksin eri yksiköitä.
Lähes puolen vuosisadan ajan Lastenlinnan erityisopetus on laajentunut ja kehittynyt nykyiseen muotoonsa yhteistyössä erit.opettajien, lääkäreiden, psykologien, puhe-, toiminta-, fysio- ym. terapeuttien ja muun henkilökunnan sekä lasten vanhempien kanssa uuden tutkimustiedon pohjalta. Näin on estetty ennalta erilaisten oppijoiden syrjäytymistä.
Työ on ollut valtakunnallisesti merkittävää, sillä lapsen tuleva opettaja sai tulla sairaalan kouluun kuukaudeksi seuraamaan lapsen opetusta. Näin monella paikkakunnalla alkoi erityisopetus aikana, jolloin siihen ei vielä muualta saanut tukea ja koulutusta.
Lastenlinnan sairaalakoulun oppilaista on tehty useita tutkimuksia vv. 1965-1983. Seurantatutkimuksen mukaan 95 % Lastenlinnan koulun oppilaista selviytyi omassa koulussaan.
Lastenlinnan sairaalassa jonot ovat pitkät, hoitoajat lyhentyneet ja erityisopettajan täytyy lyhyessä ajassa suorittaa lapsen yksilöllinen tutkimus, osallistua sairaalan muiden ammattihenkilöiden kanssa tiimityöhön, jossa käsitellään lapsen kokonaishoitoa sekä opastaa lapsen vanhempia ja tulevaa opettajaa. Aikaa opettamiseen ei jää riittävästi.
Erityisopettajalta kuluu aikaa myös matkoihin, kun hän käy eri yksiköissä selvittämässä pitkäaikaissairaiden lasten oppimisvalmiuksia. Kaikki edellä kuvattu välttämätön toiminta tulee laskea opetustyöksi.
Vaihtoehtona on, että erityisopettajan opetus- ja tutkimustyö erotetaan toisistaan ja tutkimuksen maksaa Hyks kuten puhe-, toiminta-, fysio- ym. terapeuttien toiminnan.
Lapsi on tärkein, hänen oikeuttaan oppimiseen ei saa unohtaa."
HS:n mielipiteissä tänään kirjoittavat
Terttu Arajärvi, lastenpsykiatrian professori, emerita, nuorisopsykiatri,
Lennart von Wendt, lastenneurologian professori, Helsinki ja
Raija Syvälahti Lastenlinnan erityisopettaja 1961-1970, kasvatustieteiden lisensiaatti, Helsingin yliopiston erityisopettajakoulutuksen lehtori, emerita, Espoo:
"Myös pitkäaikaissairailla lapsilla on oikeus opetukseen
Sairaalakoulu toimii nykyään kaikissa keskussairaaloissa. Myös pitkäaikaissairailla lapsilla on oikeus saada kouluopetusta.
Sairaalakoulu eroaa tavallisista kouluista. Sen erityisopettajat suorittavat yksilöllistä tutkimusta ja auttavat lapsen siirtymistä omaan kouluunsa.
Professori Terttu Arajärven 1950-luvun lopulla perustamassa Helsingin Lastenlinnan sairaalan koulussa alkoi erityisopetus keväällä 1961. Sairaalakoulu on kokenut useita omistajanvaihdoksia. Se on nyt Helsingin kaupungin opetusviraston alainen ja palvelee Hyksin eri yksiköitä.
Lähes puolen vuosisadan ajan Lastenlinnan erityisopetus on laajentunut ja kehittynyt nykyiseen muotoonsa yhteistyössä erit.opettajien, lääkäreiden, psykologien, puhe-, toiminta-, fysio- ym. terapeuttien ja muun henkilökunnan sekä lasten vanhempien kanssa uuden tutkimustiedon pohjalta. Näin on estetty ennalta erilaisten oppijoiden syrjäytymistä.
Työ on ollut valtakunnallisesti merkittävää, sillä lapsen tuleva opettaja sai tulla sairaalan kouluun kuukaudeksi seuraamaan lapsen opetusta. Näin monella paikkakunnalla alkoi erityisopetus aikana, jolloin siihen ei vielä muualta saanut tukea ja koulutusta.
Lastenlinnan sairaalakoulun oppilaista on tehty useita tutkimuksia vv. 1965-1983. Seurantatutkimuksen mukaan 95 % Lastenlinnan koulun oppilaista selviytyi omassa koulussaan.
Lastenlinnan sairaalassa jonot ovat pitkät, hoitoajat lyhentyneet ja erityisopettajan täytyy lyhyessä ajassa suorittaa lapsen yksilöllinen tutkimus, osallistua sairaalan muiden ammattihenkilöiden kanssa tiimityöhön, jossa käsitellään lapsen kokonaishoitoa sekä opastaa lapsen vanhempia ja tulevaa opettajaa. Aikaa opettamiseen ei jää riittävästi.
Erityisopettajalta kuluu aikaa myös matkoihin, kun hän käy eri yksiköissä selvittämässä pitkäaikaissairaiden lasten oppimisvalmiuksia. Kaikki edellä kuvattu välttämätön toiminta tulee laskea opetustyöksi.
Vaihtoehtona on, että erityisopettajan opetus- ja tutkimustyö erotetaan toisistaan ja tutkimuksen maksaa Hyks kuten puhe-, toiminta-, fysio- ym. terapeuttien toiminnan.
Lapsi on tärkein, hänen oikeuttaan oppimiseen ei saa unohtaa."
Vastaukset 1
Vanhimmat
keväinen päätös lakkauttaa sairaalakoulun opettajien viroista osa ja osa neurologian puolen opettajista siirrettiin toisiin tehtäviin.
Valtava menetys monelle perheelle, jonka lapsen saama opetus omassa koulussa on ollut pitkälle sairaalakoulun opettajien tarjoaman ohjauksen ja konsultaation varassa. Erit.oppijan integrointi tavalliseen luokkaan puoltaa paikkaansa, mutta luokanopettajilta puuttuu asiantuntemus erityislasten opettamiseen. Tästä syystä ulkopuolista asiantuntemusta tarvitaan monen oppilaan kohdalla. Ja kyllä sitä tarvitaan erityisopetuksen pienryhmissäkin, koska erit.opettajille on vaikea saada päteviä viransijaisia ja kaikki epäpätevälle opettajalle annettu tuki on silloin paikallaan.