Millaisia piirteitä mielestäsi olisi vihauskonnossa. Siis ihan vaan yleisellä pohjalla, ei tarvitse ottaa välttämättä esimerkkiä mistään tunnetusta uskonnosta.
Kun näitä yleisiä piirteitä sitten verrataan tunnettuihin uskontoihin ja niiden piirissä havaittavaan käyttäytymiseen, voidaan ehkä joistakin uskonnoista löytää enemmän noita (muille) vahingollisia piirteitä kuin toisista uskonnoista. Käsittääkseni mikään pysyvämpi uskonto ei kovin kaltoin kohtele omia, jotka ovat nöyriä. Itsemurhalahkot nyt jätetään omaan kastiinsa.
Kun näitä yleisiä piirteitä sitten verrataan tunnettuihin uskontoihin ja niiden piirissä havaittavaan käyttäytymiseen, voidaan ehkä joistakin uskonnoista löytää enemmän noita (muille) vahingollisia piirteitä kuin toisista uskonnoista. Käsittääkseni mikään pysyvämpi uskonto ei kovin kaltoin kohtele omia, jotka ovat nöyriä. Itsemurhalahkot nyt jätetään omaan kastiinsa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
eikö se olisi selkeä merkki vihauskonnosta?
Muutoin en ymmärrä tuota uskiksen logiikkaa jonka mukaan oma vihauskonto muuttuukin hyväksi jos jostain löytyy vielä väkivaltaisempi uskonto.
Se ei ole mikään uskontojen luokka. Minun mielestäni islam on vain Muhammedin luonteen mukaista. Se ei ole tavallisen miehen luonnetta parempaa, pikemminkin pahempaa. Se on myös mustaa magiaa, koska se perustuu pelkoon. Allahilla on helvetti, millä hän pelottelee ja Muhammed heilutteli miekkaansa ja pelotteli muita. Ei sellainen tunnu uskottavalta. Tuntuu ihan huuhaalta.
Väkivallan käytön hyväksymisen asteista voisi jonkin verran asiaa päätellä. Onhan joitakin uskontoja tai -ryhmiä maailmalla, joissa aseiden käyttö on tyystin kielletty. Noissa ryhmissä ei voi harjoittaa fyysistä vihaa ulkopuolisia kohtaan, jos kohta viholliskuvat voivat olla "saatanallisia".
Viholliskuvat on sitten toinen asia: mitä enemmän käytännön opetuksessa korostetaan "muiden" pahuutta, alempiarvoisuutta tms. halveksuttavaa ja kartettavaa piirrettä, sitä enemmän vihaa tuossa opisssa on. Tässä on mielestäni ero siihen, että pidetään omaa oppia oikeana, jos ei painopiste silti ole viholliskuvien luomisessa, vaan esim. Jeesuksen tapaan jopa samarilaiset kelpaavat esimerkeiksi.
Uskonsodat ovat tietenkin jonkinlainen mittari nekin. Tosin tässä on ehkä jotain vaikeutta erotella sotia, joissa muut päämäärät on "pyhitetty" uskonnolla ja sodat, joissa pääasiallinen päämäärä on opin levittäminen.
Eikä tietenkään voi jättää huomiotta uskonnon pyhiä kirjoja tai perimätietoa ja niiden luomia viholliskuvia ja toimintaohjeita.
Valtiokirkkolaitostuneet kristinuskon päävirtaukset eivät saa tällä periaatteella kovin puhtaita papereita parituhatvuotisesta historiastaan. Toki Hitlerinkin sotaretket olivat muuten kuin Jeesuksen opeilla motivoituja, mutta eipä tuo kristillisten kirkkojen vastarintakaan vaikuttanut mitenkään jyrkältä.
Pääosin kuitenkin voi sanoa, että kristikunnan viholliskuviksi ei esitetä toisia uskontoja tai niiden edustajia, eipä juuri edes jumalattomia ihmisiä maalata "piruiksi" seinille. Vihollinen on henkimaailmassa tai ehkä nykyään vielä enemmän omassa itsessä tai olosuhteissa. Eiks paavikin ottanut ilmastonmuutoksen syntiluetteloon?
No, tuli nyt kuitenkin yhtä uskontoa tässä verrattua.
nimittäin fiktiivisen satuhahmon, Jeesuksen, sanomiksi väitetyt asiat eivät ole satuhahmon keksijän tuotetta, vaan paljon varhaisempaa.
Eli ainoa "hyvä" asia, suluissa siksi että taikausko ei kai voi olla koskaan hyvää, on sekin muilta varastettua.