Haluaisin todella yrittää alatiesynnytystä, mutta pahan paniikkihäiriön vuoksi se pelottaa järjettömästi. Olen kuitenkin voinut raskauden ajan suhteellisen hyvin, joten on mahdollista että synnytyskin sujuisi hyvin.
Onko täysin ennen kuulumatonta että sektiomahdollisuus olisi koko ajan taustalla? Että saisin yrittää, ja jos en pysty, tietäisin että tarvittaessa leikataan.
Minulla on vaikea masennus (lääkityksellä pysyy kurissa), josta olen vuosia kärsinyt.
Onko täysin ennen kuulumatonta että sektiomahdollisuus olisi koko ajan taustalla? Että saisin yrittää, ja jos en pysty, tietäisin että tarvittaessa leikataan.
Minulla on vaikea masennus (lääkityksellä pysyy kurissa), josta olen vuosia kärsinyt.
Vastaukset 18
Vanhimmat
uskompa että sen kaiken kivun ja tuskan keskellä paniikkihäiriöt ym. on ihan on ihan normi juttu ja kyllä ne kätilöt osaa suhtautua ihan kaikkeen ja jokaiseen synnyttäjään kyllä ne hommansa osaa.Eiköhän jokainen synnyttäjä ole vähintään jonkunlaisessa shokissa :/
Ja kyllähän ne sen sektiopäätöksen tekevät sitten siellä synnytyssalissa jos sellainen on tarpeen.
Uskoisin, että on mahdollista, mutta vaatinee käynnin sekä pelkopolilla, että äitipolilla lääkärin juttusilla.
Itse sain pelon vuoksi sektiopäätöksen jo hyvissä ajoin, eli kaksi kuukautta ennen la. Sanoin, että muuten en pysty olemaan loppuraskautta, jos pitää pelätä mahan kasvamista ja päätöksen viipymistä. Itse en pysty edes yrittään alatietä, eli mikäli synnytys alkaa, niin sitten tehdään päivystysleikkaus.
Sinuna hankkisin päätöksen etukäteen, sillä se varmaankin auttaa sinua rentoutumaan varsinaisessa synnytyksessä, eikä tarvitse jännittää. Kaikki kätilöt eivät tiedä tarpeeksi masennus/ph yhdistelmästä ottaakseen sinut vakavasti. En lähtisi kokeilemaan, millainen kätilö kohdalle sattuu, vaan vaatisin merkinnän sektiopäätöksestä potilasasiakirjoihisi.
En kysy tätä siksi että haluaisin jotenkin provosoida, vaan ihan vilpittömäti kysyn mikä siinä synnytyksessä pelottaa niin, että haluaa mieluummin leikkauksen? Siis tottakai synnytys aina on jännitävä juttu, ei sinne ihan mennä kuin soitellen sotahan. Itselläni oli sellainen uhka että olisi tehty keisarinleikkaus ja kauhistuin ajatusta. Leikkaus on aina leikkaus. Olen synnyttänyt neljä lasta alakautta ja olin todella helpottunut kun kuulin että istukka on siirtynyt ja pääsenkin alatiesynnytykseen. Kysymys siis vipitön, kertokaa, please.
En pysty ajattelemaan koko asiaa. Koko tilanne kauhistuttaa. Pelkästä ajatuksesta tulee sellainen olo, että taju menee. Pelkään, että jos joudun synnyttämään, en halua tavata sen jälkeen enää ketään ihmistä, joka tietää, että olen synnyttänyt. Pelkään, että alan taas valvoa öitä ja synnytysfilmi pyörii päässä taukoamatta. En halua kuulla muiden kertovan synnytyksistään, enkä halua keskustella omastani.
Ja taas toisaalta, jos tapaisit minut, et ikinä arvaisi tätä. En ole moniongelmainen, en käytä tällä hetkellä mitään lääkitystä, enkä toivottavasti tarvitse sitä enää ikinä. Olen hyvin toimeentuleva, sosiaalinen ja pidetty. Onnellisesti naimisissa. Tiedän, että minusta tulee hyvä äiti ja rakastan pian syntyvää lastani määrättömästi, samoin kuin lapsen isää.
Nämä eivät ole yksinkertaisia asioita. Joku asia vaan joskus on mennyt sillä tavalla pieleen, että tämä osa psyykettäni ei toimi, niin kuin pitäisi, eli torjuntamekanismi on liian aktiivinen. Pelkään normaalia asiaa. Se vain on niin, eikä sitä pysty ratkaisemaan keittiöpsykologialla (monet ystävät ovat yrittäneet), eikä edes terapialla. Jos olisin epäillyt, että tämä pelkoni vaikuttaa kykyyni huolehtia lapsesta parhaalla mahdollisella tavalla, olisin jo hankkinut steriloinnin.
Nyt ymmärrän... Se on siis samanlaista kuin minulla aina masennuksen aikaan. Alan pelätä jotain juttua ihan hillittömästi. Järjen puhe ei auta! Pelkään esimerkikis jotain älytöntä sairautta, että saan sellaisen tms. Tiedän ettei järjen häivää, mutta ei voi mitään. Ja jos joku vielä kertoo että mummu kuoli just siihen tautiin, niin siinä sitä sitten taas ollaan monta päivää paniikissa... ja olen kans kyllä ihan akateemisesti koulutettu, hyvin toimeentuleva ja sosiaalinen. Elämä on niin monisyistä!
Voimia sinulle!
Se ei ole mikään "paniikkihäiriöt ym.". Siihen liittyy myös itsetuhoisia ajatuksia, jotka usein seuraavat pahaa kohtausta. En todellakaan haluaisi ottaa mitään riskiä synnytyksen suhteen. Jos siinä menee jotain pahasti pieleen, voi olla että masennun taas pahemmin. Esimerkkejä on niin runsaasti 15 vuoden ajalta, että luulisin tuntevani itseni.
Niin, mikä siinä synnytyksessä sitten pelottaa? Vaikea sanoa, mutta kyse ei nyt ole ihan "tavallisesta" synnytyspelosta, vaan enemmän pelkään itseäni. On vaikea tiivistää pitkää sairauskertomusta tähän, eikä sitä toisaalta kukaan jaksais lukeakaan.
sitä uskaltaisi pelkopolilla kertoa sairastaneensa hyvin vaikean masennuksen, ja pelkäävänsä synnytystä järjettömästi sekä sen aiheuttavan taas uudelleen pahan masennuksen jne. ?
Kun itse pelkään sitä, että sitten "leimataan hulluksi" ja vaikka saisi sektiopäätöksen, niin sen jälkeen täytyisi pelätä niiden ottavan vauvan pois, koska en voisi olla kunnollinen äiti näiden masennusjuttujen takia. (vaikka tästä vaikeasta masennuksesta tai sen hoitotilanteista on aikaa jo vuosikausia)
Suunniteltua sectiopäätöstä ei voida tehdä, jos yrität ensin synnyttää alakautta, koska eihän päivämäärää voi tietää. Eli ei leikkaussalissa sinua voida laittaa leikkauslistalle etukäteen.
Mutta synnytyksen aikana voidaan synnytystapa tarvittaessa vaihtaa sectioon, joka tuossa tapauksessa tulee olemaan kiireellinen sectio.
Tottakai näin, mutta haluankin nimenomaan tietää, että onko minun "tarvittaessa" sama kuin lääkärin "tarvittaessa".
Eli sectiopäätös on todellakin gynekologin ei sinun päätöksesi. Kukaan ei voi sinulle 100 prosenttisella varmuudella sanoa, että leikkaus tehdään juuri kun sinä sitä haluat.
Voi olla että sectiosalissa on esim juuri leikkaus menossa ja koska sinulla ei ole "hätää", niin joudut odottamaan. Tai lääkäri ei näe yleensäkkään tarvetta leikkaukselle.
Eli lähinnähän sinun on nyt tehtävä päätös, että yritätkö alatiesynnytystä, haluatko suunnitellun section, vai etenetkö synnytyksen mukaan.
Ajoissa kannattaa ruveta ajamaan asiaa siitä suunnitellusta sectiosta, koska siinä joutuu usein käymään pelkopolilla, jossa tapaat lääkärin, kätilön ja psykologin.
Toinen keino sinun kohdalla voisi olla käynti psykiatrilla, joka kirjoittaisi lausunnon tuntemuksistasi synnyttämistä kohtaan.
hetimite, siellä pääset keskustelemaan tarjolla olevista vaihtoehdoista. Kyllä sen sektiopäätöksen varmasti saat jos menet aikaisempien lääkärinlausuntojen kanssa, ei ole kenenkään etu hankaloittaa synnytystä, se ei ole hyväksi äidille, lapselle tai henkilökunnalle. Se voi olla parempi ratkaisu myös siinä tapauksessa, että vauva lähtee tulemaan ulos ennen kuin on suunniteltu. Voimia sinulle!
...
niinku aronkylääset. Sanotaan meilläpäin. Eikö tuo toivomuksesi sinustakin kuullosta tyhmältä? Antteksi että sanoin noin, mutta niin ajattelen.
Itselläni diagnosoitu masennus vasta vuosia lasten syntymien jälkeen, mutta jokaisen vauvan (4) olen kärsinyt babybluesista, joku voisi jopa sanoa että synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Sitä kesti vajaan kuukauden mutta pystyin toki hoitamaan vauvan ja kodin.
Tsemppiä! - ja unohda varasuunnitelmat ;)
Olet kärsinyt masennuksesta lasten syntymien jälkeen. Miten se on verrattavissa syvään masennukseen ENNEN synnytystä? On toki hienoa, että olet selvinnyt vauvan- ja kodinhoidosta, mutta muista että ihmiset (ja masennukset) ovat erilaisia.
Olen nyt käynyt juttelemassa sairaalassa tulevasta synnytyksestä, eikä siellä ainakaan toivettani, varasuunnitelmaa, mitenkään tyhmänä pidetty. Tarvittaessa leikataan.
Ymmärrän tilanteesi. Itse sain lapseni sektiolla tässä hiljattain synnytyspelon vuoksi. Taustalla on "värikästä" sairaus-taustaa, kymmenisen vuoden ajalta. On ollut masennusta eri sorttia ja sairaalahoitojaksojakin...Itsetuhoisuutta ollut ym (vaikeaa tähän tiivistää kaikkea), varmaan samankaltaista kuin sullakin. Tein sitten sen päätöksen, että anon sektiota, koska kuitenkaan ei voida luvata, ettei synnytyksessä mitään traumatisoivaa tapahdu, mikä saattaisi minut huonoon tilaan (=kohdallani sairaalahoitojakso taas). Ja kun nyt on mennyt paljon parempaan suuntaan pitkän terapiahoidon ansiosta,en halunnut takapakkia pitkän aherruksen jälkeen.
Pistä sähköpostiosoite jos haluat enemmän aiheesta keskustella, kerron mielelläni lisää.
Minulle laitettiin sellainen epiduraalin?spinaali?, että olisi voitu tehdä sektio. Kätilöpä ei asiaa halunnu ja lääkäri sai tivata koko ajan paikalle. Ei mennyt juttu niin kuin lääkäri oli luvannut, että katsotaan tilanteen edetessä. Jos synnytys epäilyttää kovasti, suosittelen suoraan sektiota. Koskaan ei voi tietää millainen ihminen synnytykseen sattuu.
Sen verran "hulluksi leimaamisesta"...minulle lääkäri sanoi, että lapsi voidaan otta minulta pois. Olin ihan uupunut synnytyskipuhin, eikä minulla ollut mitään mielenterveyspalstaa. Joten kaikkea voi sattua ilman taustojakin. Itse kärsin vain kivusta liikaa usean päivän ajan ja ilmeisesti annoin "hullun kuvan" itsestäni. Luulisi ettei lasta kukaan noin vain voi pois viedä. Ehkä vain enemmän joutuu syynin alle. Jos osaa laskea kymmeneen ja on välittämättä syynistä, niin luulisi kaiken menevän hyvin. Minun lääkäri oli täysi ammattitaidoton idiotti, joten ei kai hänen sanomisiansa pitäisi ajatella, mutta synnyttäessä kipujen keskellä kaikki satuttaa.