Voisitteko naiset/tytöt ajatella rakastuvanne sellaisen ihmiseen, jolla ei ole kavereita. Tuntuu, että kaikilla on älyttömästi kavereita ja että kaikki tytöt pörii niiden suosittujen ympärillä. Myös uusien ystävien/kavereiden saaminen jännittää, koska aina ensimmäiseksi kuitenkin tulee kysymys: mitä sä teet vapaa-ajallas/keiden kanssa hengaat. Kun useimmiten menen koulun jälkeen kotiin ja surffailen netissä, luen jotain lehtiä jne. Pelottaa, miten muut siihen suhtautuu. Komentti on kuitenkin tyyliin: Ei kiinnosta tollaset nörtit joilla ei oo mitään elämää"
Voisitteko tytöt/naiset
kuvitella rakastuvanne
5660
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
haa. mä en edes tiedä onko mun iltojeni ilolla paljon kavereita. Eihän se mitään, et onko paljon kavereita, mut jos on paljon naiskavereita, se vois jo ehkä hiukka hidastaa. Useimmat menee kotiin iltapäiväl eikä ne jaksa aina ja jokapaikkaan ehtiä.
Mut tietysti on hyvä, jos on jotakin omaa harrastusta, mistä nauttii. Ja nörtit varsinkin, on tosi kiinnostavaa, jos ihminen ylipäätään on innostunut jostain omasta jutusta, vaikkei se naiselle kiinnostais. Oli ne sit tietsikat tai mitkä vaan, joku oma juttu.
vain siitä, että olet mielenkiintoinen persoona..ja uskallat olla yksin ;] ..kyllä minua ainakin kiinnostaisi!! ..
Mutta toki se vähän pistäisi miettimään henkilön sosiaalisia taitoja, jos ei hänellä ole kavereita. Esimerkiksi sitä, että onko hänestä olemaan parisuhteessa, osaako hän olla ihmisten kanssa. Tai sitä, että onko tämä ylipäätään mukava ihmisenä, eli onko kaverittomuuden taustalla paska luonne, itsesääli ja -keskeisyys, laiskuus tms. Tai vaatiiko ko. ihminen seurustellessakin hirveästi omaa aikaa, vai jaksaako huomioida kumppania. Vai onko hän sitten kumppaniinsa erityisen takertuvainen, kun ei hänellä ole muuta elämää niin sanotusti.
Jotkut voivat kokea syrjäänvetäytyvät ihmiset pelottaviksi.
No omalla kohdallani nuo seikat kyllä täyttyvät, eli osaan olla ihmisten kanssa enkä vaadi parisuhteessa liikaa omaa aikaa, mutta en myöskään takertuisi kumppaniin liikaa. Kumppania tietysti huomioisin niin paljon kuin mahdollista.
Olen vain sen verran ujo, varsinkin kun olen vielä lukiossa, jossa meno nyt on mitä on. Itse olen aikuismaisempi jaen ole vielä juonutkaan kunnolla. Toki varmasti armeijassa ja opiskellessa saa kavereita enemmän, mutta aina uudet kaverit ensimmäisenä kumminkin kysyvät että keiden kanssa oot vapaa-ajalla. Pitäis varmaan ihan suoraan sanoo että en aikasemmin oikeen kenenkään kaa, mutta nyt alan olemaan enempi.
tähän kyllä sanoa, että ihmisen sosiaaliset
taidot voi kehittyä. Ei ole mitään järkeä
ajatella, että sellainen ihminen pitäisi kiertää kaukaa, jolla
ei nyt ole aivan niin hyviä sosiaalisia taitoja.
Eikä voi ajatella, että kavereiden puute johtuisi
jotenkin paskasta luonteesta, itsekeskeisyydestä
yms. koska paska luonne tarkoittaa eri ihmisillä eri
asioita. Se millaisista ihmisistä kukin pitää
vaihtelee paljon eri ihmisten välillä. Ja kyllä sitä
vaan aika usein törmää ihmisiin, jotka ovat
itsekeskeisiä ja kavereita kyllä riittää..
Jotkut ihmiset vain tarvitsevat enemmän aikaa
tutustuakseen uusiin ihmisiin, mutta nykyään aikaa
tuntuu olevan siihen melko vähän.
Ei kavereiden määrällä voi mitata ihmisen hyvyyttä
tai arvoa.