Moniko palstan yksinäisitä on omasta tahdostaan kadonnut? Nykyaikana on kaikenmaailman koulukavereita ja facebookeja, mutta moniko lähti omasta tahdostaan luokalta tai mistä tahansa sanomatta päättäjäisissä sanaakaan, vaihtamatta numeroita tai luomatta profiilia minnekään yhteydenpitosivustolle?
Ainoa mitä haluan tietää on olenko ainoa joka on tarkoituksella jättäytynyt pimentoon, eikä niinkään siksi että sellaisesta tempusta tulisi hyvä mieli. Takaisinkaan ei voi mennä, olkoon nyt syy mikä hyvänsä, on melkein tappanut itsensä tai jonkun muun tahallaan tai vahingossa, käynyt kunnolla pohjalla tms. menettänyt vaan kasvonsa niin ettei oikein vanhoihin piireihin ole enää asiaa.
Tänään loin haamuprofiilin facebookiin mielenkiinnosta ja tuli vaan ikävä joitakin entisen elämän ihmisiä, hyviä sellaisia olivatkin, mutta ei voi takaisinkaan mennä :(
Ainoa mitä haluan tietää on olenko ainoa joka on tarkoituksella jättäytynyt pimentoon, eikä niinkään siksi että sellaisesta tempusta tulisi hyvä mieli. Takaisinkaan ei voi mennä, olkoon nyt syy mikä hyvänsä, on melkein tappanut itsensä tai jonkun muun tahallaan tai vahingossa, käynyt kunnolla pohjalla tms. menettänyt vaan kasvonsa niin ettei oikein vanhoihin piireihin ole enää asiaa.
Tänään loin haamuprofiilin facebookiin mielenkiinnosta ja tuli vaan ikävä joitakin entisen elämän ihmisiä, hyviä sellaisia olivatkin, mutta ei voi takaisinkaan mennä :(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä olen.
En ole eläessäni luonut ainuttakaan Facebook/Myspace/IRC-Galleria tai muuta vastaavaa profiilia. Enkä tule luomaankaan.
Minua ei voisi vähempää kiinnostaa nämä ihmiset menneisyydestäni, varsinkaan koulu"kaverit" ja muut. Nämä ihmiset täydellisine elämineen saavat puolestani jäädä unholaan, minua eivät heidän tekemisensä voisi vähempää kiinnostaa.
Olen muutenkin ns "erakko", vaikka kulutan kaiken aikani netissä / koneen äärellä, en kuitenkaan edes irkkaile tai muuta. En siis millään tavalla "sosialisoi" edes verkossa.
Ei tulisi mieleenikään luoda jotakin tällaista profiilia yhteisöpalveluihin, kaikkein vähiten omalla nimelläni. En ole ikinä käsittänyt näitä yhteisöpalveluja, joita nykyisin on verkko pullollaan. Kaikki muut niitä tuntuvat käyttävän. Minua ne eivät voisi vähempää kiinnostaa.
En halua muutenkaan olla millään tavalla osa tätä maailmaa, tunnen suurta vastenmielisyyttä tätä kaikkea kohtaan.
nähdä niiden kusipäiden rumia naamoja.
En ole siis ainut jolla ei ole mitään profiileja!
En vaan ymmärrä niiden päälle mitään eikä kiinnosta...."Erakko" myös...
"En halua muutenkaan olla millään tavalla osa tätä maailmaa, tunnen suurta vastenmielisyyttä tätä kaikkea kohtaan."
Kuinka oivallisesti sanottu! Juuri tästä syystä yksinäisyyspalstalla vierailen. On rohkaisevaa ja lohdullista tavata ihmisiä, joiden ajatukset vastaavat niin täydellisesti omiani.
On selvää, etten ole yksin tällä misantropian saarekkeella, mutta ihmisten raivopäisen hulluuden edessä tuo tietoisuus on välillä kadota. Kirjoittamasi on vastalääkettä epätoivolle.
Minäkään en ole ottanut osaa internetin synnyttämiin yhteisöihin, enkä ole koskaan ircannut saati osallistunut chatteihin. Teininä minua pidätti viha kaikkea sitä kohtaan, joka ikätoverieni keskuudessa oli suosittua tai säännönmukaista. Sittemmin viha on menettänyt teränsä ja nyt nettiyhteisöt vaikuttavat pelkästään naurettavilta. Olisi alentavaa ja henkistä integriteettiäni rapauttavaa osallistua niiden banaaliin lätinään. Kykyni tuntea yhteisöllisyyttä on lähes kadonnut, mitä en pidä pahana.
luo uutta elämää. unohda ne "mallikelpoiset" yksilöt. olet ihminen siinä missä nekin. kulje edelleen omia teitäsi, niinkuin aiemminkin teit. jos et viitsi mennä "takaisin" ne mene muiden, uusien ihmisten pariin.
Itse lähdin peruskoulun päättäjäisistä sanomatta sanaakaan.En välitä nähdä ihmisiä jotka pilasivat elämästäni niin monta vuotta ja joiden tekojen seuraukset näkyvät aina.Toisaalta kaikki oikeat kaverit jatkoivat samassa lukiossa kanssani.Lukion loppumisen jälkeen ollaan oltu tekemisissä ihan viikoittain.
Mut voi kai myös lukea joukkoon. Tahtoisin nimittäin ottaa yhteyttä joihinkin lapsuudenkavereihin, siis sellaisiin joiden kanssa olin oikeasti hyvissä väleissä ja yhteydenpito hiipui esim. muuton tai eri kouluihin menon seurauksena. En kuitenkaan ole tehnyt niin henkilökohtaisten syiden takia. On parempi antaa menneiden olla pelkkiä muistoja vaan, ja jatkaa siitä mistä olen aikoinani puhtaalta pohjalta aloittanut ikään kuin uudestaan.
Toisaalta en loisi julkista profiilia mihinkään facebookiin tms. senkään takia, että hävettäisi olla nollakaverinen kaikkien kaverimagneettien keskellä ja kaiken maailman puolituttujen serkun kummin kaimojen kerjääminen "kavereiksi" puolestaan tuntuisi nöyryyttävältä (vaikka kyllähän sitä monet muutkin harrastaa, mutta niillä sentään on ihan oikeitakin kavereita...)