Moi!
Riittääkö keskivertosuomalaisen äo lääkiksessä. Siis sellainen 90-100 vai millaisella pärjää? Onko mitään tutkimusta aiheesta. Kiitos vastaajille.
Riittääkö keskivertosuomalaisen äo lääkiksessä. Siis sellainen 90-100 vai millaisella pärjää? Onko mitään tutkimusta aiheesta. Kiitos vastaajille.
Vastaukset 23
Vanhimmat
älykkyyden rakenteesta. Ja motivaatiosta. Ja kyvystä tehdä riittävästi töitä.
Lisäksi pitää tietysti olla huippuälykäs, totta kai. Mieti nyt itsekin ovatko kaikki kohtaamasi lääkärit hujippuälykkäitä.
Voi elämän kevät näitä kysymyksiä
Alle satasen äo:llä ei pääse pääsykokeista läpi.
Lääkäreiden ÄO keskiarvo on 155. Näin väitti eräs luennoitsija. En tiedä, kuka on tutkinut tai miten.
Motivaatio ja kova työ ovat varmasti tärkeämpiä menestymisen kannalta kuin ÄO.
Mikäli kyseessä on sama henkilö, uskon enemmän joulupukin olemassaoloon.
Ensinnäkin, luku ei kerro mitään, ellei ole ilmoitettu myös käytettyä keskihajontaa. Toisekseen, ÄO-testit ovat kyseenalaisia sekä reliabiliteeiltaan (esim. Flynn-efekti) että validiteetiltaan. Kolmanneksi, tuskin millään alalla keskimäärin on mikään erityisen suuri älykkyysosamäärä: perustutkinnon tekeminen ei ihmeitä vaadi. Neljänneksi, lääkis tuskin on kaikkein "älykkäimpiä" paikkoja, oma ehdokkaani voisi olla matematiikka.
http://www.iqcomparisonsite.com/Occupations.aspx
Hauser, Robert M. 2002. "Meritocracy, cognitive ability, and the sources of occupational success." CDE Working Paper 98-07 (rev). Center for Demography and Ecology, The University of Wisconsin-Madison, Madison, Wisconsin
Tutkituista ammattiryhmistä lääkärit olivat älykkäimpiä, ja pieksivät siis mennen tullen mm. matemaatikot.
Lääkärien korkea ÄO selittyy ammatin houkuttelevuudella, ja paikkojen rajallisuudella, jolloin keskiverto, ja sitä vähempiälyiset karsiutuvat auttamattomasti pois. Matematiikan, teoreettisen fysiikan jne. puolelta löytyy varmasti myös älykkäitä ihmisiä, mutta lääkiksiin verrattuna helppo sisäänpääsy syö keskiarvoa.
Älykkyyskäsityksiä on monenlaisia ja ne pohjautuvat erilaisiin teoreettisiin käsityksiin siitä, mitä älykkyys on, voidaanko sitä mitata, voidaanko sitä kehittää jne.
Älykkyysosamäärän mittaaminen liittyy psykometriseen teoriaan siitä, mitä älykkyys on. Tämä on kuitenkin vain yksi tapa määritellä älykkyys.
Onko todella oikeasti älykästä:
1. määritellä älykkyys jonkinlaiseksi yksilön päänsisäiseksi kognitiiviseksi symbolien prosessoinniksi
2. määritellä älykkyys pysyväksi, synnynnäiseksi ja muuttumattomaksi ominaisuudeksi
3. olettaa, että tiedon nopea käsittely on aina älykkäämpää kuin hidas käsittely
3. jättää huomiotta se, että ihminen käyttää niin toisia ihmisiä kuin monia kulttuurisa välineitä oman älykkään järjestelmänsä laajennuksena
4. ottaa annettuna se kulttuurisidonnainen näkemys älykkyydestä, jonka mukaan älykkyys on ensisijaisesti nopeita kognitiivisia prosesseja jotka liittyvät lähinnä matematiikkaan ja logiikkaan
Olen samaa mieltä, ongelmanratkaisukykyä voitaisiin mitata vaikka silmien väristä tai pituudesta.
Länsimaissa helposti luullaan, että esim. painoa tai pituutta on järkevää mitata ennaltasovituilla mittayksiköillä, vaikka yhtähyvin painon voisi ilmoittaa vaikka kukkien huokauksina tai tähtipölynä.
miestenpuolisten lääkisläisten äo suhteessa hauiksen kokoon.
Tenttimenestys on kääntäen verrannollinen hauiksen ympärysmittaan :(
mut sitäkin isommat lihakset.
Kyllä vähemmilläkin älylahjoilla pärjää, jos muuten jaksaa opiskella ahkerasti ja ylipäätään onnistuu pääsemään sisään. Huippuälykkäiden ei tarvitse välttämättä tehdä muuta kuin kuunnella, katsella ja tarvittaessa esittää kysymyksiä epäselvistä asioista, niin lääkiksen pääsee lukemattakin läpi.
Älykkyys ei kyllä auta pätkän vertaa siinä, että infoa tulee ihan jumalaton määrä. Kukaan ei opi "älykkyydellä" anatomian termejä ja rakenteita ulkoa tai erilaisia tautitiloja ja niiden nimiä. Kyllä sitä opiskelua pitää tehdä, vaikka kuinka olisi mensalainen.
Sitten valokuvamuistin omaavat ovat asia erikseen, mutta siinä sinänsä ei olekaan kyse älykkyydestä, vaan jostain muusta.
Jos on ns. mensalainen ja omaa valokuvamuistin, niin eikö sellainen olekin juuri se huippuälykäs yksilö, jonka ei tarvitse kuin kerran katsella ja kuunnella ja kysyä, niin sitten jo osaakin saman ja enemmänkin kuin ahkeruuteen pakotetut opiskelijatoverinsa?
Ei valokuvamuisti toimi tuolla tavalla :) Kyseessä on siis kyky muista kuva joitakin minuutteja, ja kyky vieläpä häviää murrosikään mennessä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Eidetic_memory
Puhumattakaan siitä, että poikkeuksellinen muisti on yleensä yhdistettynä autismiin, ei huippuälykkyyteen.
No no, eipä viisastella sillä valokuvamuistilla. Hämmästyttävän muistin omaavia on muitakin kuin vammaisia, ja aina silloin tällöin sellaisia neron alkuja sattuu päätymään lääkikseenkin.
No riippuu mitä tarkoitat hämmästyttävällä. Itse pystyn muistamaan asiat yhdellä lukemiskerralla, eli sinun määritelmäsi mukaan kuulun näihin neron alkuihin. Meitä on muuten lääkiksessä paljon.
Tuosta yhdestä viestistä sai vaan kuvan, että kirjoittaja uskoi joidenkin ihmisten muistavan asioita niitä lukematta, pelkästään sivua hetken ajan katsomalla, kuten myytti valokuvamuistista usein kerrotaan.
Olisi joo ihan kiva, jos lääkiksestä pääsisi läpi "kerran katselemalla, kuuntelemalla ja kysymällä". Ongelma vaan on se, että kukaan ei tule kaatamaan tietoa niskaasi ja sitä voisi katsella ja kuunnella, vaan luennot tms. kattavat varsin pienen osan osattavista asioista ja niitä asioita pitää sitten ihan itse katsella kirjoista. Ja kirjojen katselulla tarkoitan niiden kirjojen lukemista, ainakin kerran ja ainakin sieltä täältä.
Lukiossa tuolla katselulla ja kuuntelulla pärjää varsin helposti, eikä yleensä mitään tarvitse kyselläkään. Lääkiksessä (ja muillakin yliopistoaloilla!) valitettavasti ei kaikkea tietoa kaadeta päähän, joten ne, jotka oppivat yhdellä kuuntelukerralla, eivät ole autuaassa tilassa vaan heidänkin pitää jotain tehdä.
Kuten jo aiemmin viestiketjussa oli, niin nerouteen vaaditaan erinomaisen muistin lisäksi huippuluokan älyllisiä kykyjä. Ja näiden nerojen nimenomaan ei tarvitse lukea juuri ollenkaan vaan he oppivat kaiken tarpeellisen ihan perusopetusta seuraamalla ja tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä esittelemällä.
Kuten tuolla jo mainittiinkin, lääkiksessä ei käsitellä kaikkea tentissä vaadittavaa välttämättä missään opetuksessa, vaan ne asiat on ihan itse kaivettava sieltä kirjoista. Ei auta vaikka kuinka olisi nero, kirjan tiedot eivät siirry kirjasta päähän kirjaa lukematta.
Toisin kuin lukiossa, korkeakouluissa kukaan ei tule kaatamaan tietoa päähäsi, vaan se on itse sinne tungettava.
Nämä sinun kuvailemasi nerot varmaan osaavat myös koko levyn kaikkien biisien sanat kuultuaan yhden kappaleen radiosta?
Nythän sinä jäit jankkaamaan samaa levyä yhä uudelleen. Ei taida oikein nerouden käsite aueta, mutta eihän se mikään ihme olekaan niiden keskuudessa, joilla on hyvä muisti mutta ei erityisiä lahjoja älykkyydessä. Näitähän on lääkikset pullollan.
Sekoitat neron ja meedion toisiinsa. Nero joutuu opiskelemaan ja ajattelemaan, meedio taas tietää esimerkkiesi mukaisesti asioita, joita ei ole koskaan oppinut.
Ikävä puhkaista kuplasi, mutta oikeasti neroilla ei ole mitään yliluonnollisia kykyjä.
että osa lääkisläisistä on täysiä idiootteja.
Matemaattista älyä (jota älykkyystestit tunnetusti mittaavat) enemmän korostaisin maalaisjärkeä, sosiaalisella älylläkin päästään aika pitkälle anamneesin ja diagnoosin teossa. Lääkikseen ei tosin pääse sisälle ilman riittävää matemaattista älykkyyttäkään.
Mutta ei älykkyyttä voi mitata numeroissa, kuten varmasti hyvin jo tiesit kysyessäsi. Mielenkiintoista keskustelua olet kuitenkin onnistunut herättämään...