Mietin vanhenemista joka päivä, olen 25 vuotias "poika" ja jo nyt näen että elämäni on tullut tiensä päähän. Viimeistään tästä eteenpäin ei ole muuta kuin "aikuistumista"...Olen jo pitkään harkinnut itsemurhaa, en halua nähdä itseäni enää yhtään vanhempana, saati sitten kuvitella kun olen vanha ja ryppyinen ja kaikki kohtelee minua juuri sellaisena....
Olen jo 25 vuotta mutta silti katson piirrettyjä, keräilen Pokemoneja, pelailen videopelejä ja muuta lapsellista.
Koska olen tällainen niin kaikki ihmiset syrjivät. Kun haluan mennä chattiin puhumaan niin menen nuorten puolelle koska siellä tulen juttuun hyvin ja ymmärrän mistä puhutaan ja minua kiinnostaa heidän aiheet. Mutta se menee aina siihen että jos ikäni tulee tietoon niin kaikki alkaa haukkumaan että "painu sinne aikuisten puolelle vanha paska! mee ikästes luo juttelee" jne. Nuorista ei myöskään voi saada kavereita koska tietysti kaikki ajattelevat että olen siellä metsästämässä pikkulikkoja, ja se onkin yksi solvaus mitä saan kokoajan kuulla. Ja se on kaikista hirveän omituista että 25v olisi kaveri joidenkin 12 vuotiaiden kanssa. Heti on hyväksikäyttö ja seksi puheet päällä.
Sitten taas jos menen aikuisten puolelle niin en ymmärrä yhtään mistä puhutaan enkä edes välitä ymmärtää. Minun ikäisteni puheet ovat yleensä olleet politiikkaa, armeija vs sivari, olympialaiset, ryyppääminen ja naiminen jne..... Ei kiinnosta tuollaiset jutut. Kyllästyn kuoliaaksi vanhempien ihmisten chateissa. He ovat niin tylsiä! Ja sen olen huomannut että vanhemmat ihmiset ovat paljon ilkeämpiä kuin nuoret. Nuoret kiroavat aika suoraan tyyliin "senkin kakkapää", mutta vanhemmat kun ovat vuosia sitä haukkumistaan harjottaneet niin he osaavat haukkua todella loukkaavasti ja piikittelevästi, jään usein miettimään surku puserossa heidän kommenttejaan.
Kavereita minulla ei ole yhtään koska kuka ikäiseni muka tällästä "lasta" kattelisi? Kaverit kaikkosivat vuosia sitten kun heitä alkoi kiinnostaa (luonnollisesti?) aikuisten jutut ja he muuttuivat luonteiltaan tosi "aikuisiksi". Piti hankkia omat tyttöystävät ja autot ja mennä töihin ja kouluihin ja velkaset asunnot ja maksaa laskuja päivästä toiseen ja elää palkkapäivästä toiseen... Itselläni ei ole ikinä ollut omaa autoa enkä välitä sellaista hankkia. En ole ikinä omistanut mopoa jota niin useat äijät aina haluavat kun teini-ikä iskee, toisin kuin kaikki kaverini. En käy töissä enkä koulussa. Enkä ole ikinä seurustellut, kuka ikäiseni tyttö nyt minun luonteista ihmistä kattelee? Kuten eräs vanhempi tyttö chatissa minulle kerran sanoi, "haluan miehen enkä poikaa".
Joten kavereita en saa, koska olen lapsellinen. Tyttöystävää en saa, koska olen lapsellinen. Töihin tai kouluun ei kiinnosta mennä, koska olen lapsellinen. Nuoret eivät halua olla kanssani, koska olen vanha. Vanhat eivät halua olla kanssani koska olen "nuori". Pelkkä lapsellinen luuseri joka leikkii yksinään.... no en kauaa.
Mikä siinä aikuiseksi tulemisessa on niin hienoa? Minä en näe siinä yhtään mitään. Vanhaksi tullessa sitä alkaa kangistua tapoihinsa kunnes ei mitään muuta teekään kuin sitä samaa joka päivä vuodesta toiseen loppuikänsä. Enään ei kokeilla uusia asioita, suurimmaksi osaksi murehditaan vaan ja kinastellaan maailman ilmiöistä. Tehdään töitä ja tullaan kipeämmäksi kun ikää tulee. Kyllähän sitä on kuullut että sanotaan "ei mikään estä vanhempanakaan kokeilemasta uusia asioita jne...". Niin sanotaan mutta tehdään toisin. Mutta kyllä se vain loppujen lopuksia niin on että ei aikuiset muuta lopulta päädy tekemään kuin sitä samaa päivästä toiseen.
Mitään mitä haluan en saa enää tehdä koska ikää on tullut. Kun menen kauppaan niin siinä matkalla on kaksi lasten leikkipihaa, voi että minua samaan aikaan riemastuttaa ja masentaa katsoa niitä lapsia.... Pienenä minun kotini pihalla oli sellainen puupötkä minkä päällä lapsena aina tuli taiteiltua ja tasapainoiteltua ja taisteltua kavereiden kanssa... Että minä ikävöin niitä aikoja. Jos nyt menisin keikkumaan sellaisen leikkipihan puupötkön päälle niin kaikki katsoisivat kuin hullua.... Koska olen venynyt tähän kokoon, koska olen vanha. Jos edes astuisin leikkipiha alueelle äidit jo huutaisivat lapsiaan luokseen kun iso paha 25 vuotias "mies" tulee nyt tekemään jotakin pahaa...
Mietein että kun joulu on tulossa ja se oli niin taianomaista aikaa pienenä, että tekisin itsemurhan silloin. Haluaisin lähtä maailmasta hetkenä ja aikana jota rakastan. Ei tässä maailmassa enään mitään ole, pelkkää yksinoloa ja kuulumattomuutta.
Olen jo 25 vuotta mutta silti katson piirrettyjä, keräilen Pokemoneja, pelailen videopelejä ja muuta lapsellista.
Koska olen tällainen niin kaikki ihmiset syrjivät. Kun haluan mennä chattiin puhumaan niin menen nuorten puolelle koska siellä tulen juttuun hyvin ja ymmärrän mistä puhutaan ja minua kiinnostaa heidän aiheet. Mutta se menee aina siihen että jos ikäni tulee tietoon niin kaikki alkaa haukkumaan että "painu sinne aikuisten puolelle vanha paska! mee ikästes luo juttelee" jne. Nuorista ei myöskään voi saada kavereita koska tietysti kaikki ajattelevat että olen siellä metsästämässä pikkulikkoja, ja se onkin yksi solvaus mitä saan kokoajan kuulla. Ja se on kaikista hirveän omituista että 25v olisi kaveri joidenkin 12 vuotiaiden kanssa. Heti on hyväksikäyttö ja seksi puheet päällä.
Sitten taas jos menen aikuisten puolelle niin en ymmärrä yhtään mistä puhutaan enkä edes välitä ymmärtää. Minun ikäisteni puheet ovat yleensä olleet politiikkaa, armeija vs sivari, olympialaiset, ryyppääminen ja naiminen jne..... Ei kiinnosta tuollaiset jutut. Kyllästyn kuoliaaksi vanhempien ihmisten chateissa. He ovat niin tylsiä! Ja sen olen huomannut että vanhemmat ihmiset ovat paljon ilkeämpiä kuin nuoret. Nuoret kiroavat aika suoraan tyyliin "senkin kakkapää", mutta vanhemmat kun ovat vuosia sitä haukkumistaan harjottaneet niin he osaavat haukkua todella loukkaavasti ja piikittelevästi, jään usein miettimään surku puserossa heidän kommenttejaan.
Kavereita minulla ei ole yhtään koska kuka ikäiseni muka tällästä "lasta" kattelisi? Kaverit kaikkosivat vuosia sitten kun heitä alkoi kiinnostaa (luonnollisesti?) aikuisten jutut ja he muuttuivat luonteiltaan tosi "aikuisiksi". Piti hankkia omat tyttöystävät ja autot ja mennä töihin ja kouluihin ja velkaset asunnot ja maksaa laskuja päivästä toiseen ja elää palkkapäivästä toiseen... Itselläni ei ole ikinä ollut omaa autoa enkä välitä sellaista hankkia. En ole ikinä omistanut mopoa jota niin useat äijät aina haluavat kun teini-ikä iskee, toisin kuin kaikki kaverini. En käy töissä enkä koulussa. Enkä ole ikinä seurustellut, kuka ikäiseni tyttö nyt minun luonteista ihmistä kattelee? Kuten eräs vanhempi tyttö chatissa minulle kerran sanoi, "haluan miehen enkä poikaa".
Joten kavereita en saa, koska olen lapsellinen. Tyttöystävää en saa, koska olen lapsellinen. Töihin tai kouluun ei kiinnosta mennä, koska olen lapsellinen. Nuoret eivät halua olla kanssani, koska olen vanha. Vanhat eivät halua olla kanssani koska olen "nuori". Pelkkä lapsellinen luuseri joka leikkii yksinään.... no en kauaa.
Mikä siinä aikuiseksi tulemisessa on niin hienoa? Minä en näe siinä yhtään mitään. Vanhaksi tullessa sitä alkaa kangistua tapoihinsa kunnes ei mitään muuta teekään kuin sitä samaa joka päivä vuodesta toiseen loppuikänsä. Enään ei kokeilla uusia asioita, suurimmaksi osaksi murehditaan vaan ja kinastellaan maailman ilmiöistä. Tehdään töitä ja tullaan kipeämmäksi kun ikää tulee. Kyllähän sitä on kuullut että sanotaan "ei mikään estä vanhempanakaan kokeilemasta uusia asioita jne...". Niin sanotaan mutta tehdään toisin. Mutta kyllä se vain loppujen lopuksia niin on että ei aikuiset muuta lopulta päädy tekemään kuin sitä samaa päivästä toiseen.
Mitään mitä haluan en saa enää tehdä koska ikää on tullut. Kun menen kauppaan niin siinä matkalla on kaksi lasten leikkipihaa, voi että minua samaan aikaan riemastuttaa ja masentaa katsoa niitä lapsia.... Pienenä minun kotini pihalla oli sellainen puupötkä minkä päällä lapsena aina tuli taiteiltua ja tasapainoiteltua ja taisteltua kavereiden kanssa... Että minä ikävöin niitä aikoja. Jos nyt menisin keikkumaan sellaisen leikkipihan puupötkön päälle niin kaikki katsoisivat kuin hullua.... Koska olen venynyt tähän kokoon, koska olen vanha. Jos edes astuisin leikkipiha alueelle äidit jo huutaisivat lapsiaan luokseen kun iso paha 25 vuotias "mies" tulee nyt tekemään jotakin pahaa...
Mietein että kun joulu on tulossa ja se oli niin taianomaista aikaa pienenä, että tekisin itsemurhan silloin. Haluaisin lähtä maailmasta hetkenä ja aikana jota rakastan. Ei tässä maailmassa enään mitään ole, pelkkää yksinoloa ja kuulumattomuutta.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Sukulaisieluja Teillä on, muistan hyvin nuoruuteni kasvukriisit. 17 vuotiaana jo ajattelin ettei yli 25 vuotiaan elämä ole enää ihmiselämää.
Nyt olen 53 vuotias ja tajunnut miten nuorena voi hullu olla.
Elämä minulla alkoi vasta kun vuosia tuli lisää, sitä ennen sitä oli muista ja muiden tekemisestä riippuvainen, sanalla sanoen lapsi.
Aikuistuessa joutui, tottakai, puurtamaan hyvinkin lujasti ajoittain, mutta sillä sai nimenomaan rakennettua oman elämän joka ei ollut kiinni sukulaisista eikä ystävistäkään. Eri elämänarenoilla, työssä ja harrastuksissa tuli uusia ystäviä, he jäivät sitten sinne meneisyyteen kun oma polkuni jatkui eteenpäin.
Samoin aivan yllätyin kun huomasin että ihmisen jokaisella ikäkaudella on hvyät ja huonot puolensa.
Nyt olen jo 53 ja vanhuus pelottaa, aina jotain kai on pelättävä. Elämänkokemukseni perusteella kuitenkin aion tässä katsella vielä pelkojani reippaasti silmiin, enhän tiedä mitä elämällä on
vielä tarjottavana.
Nuoruus on tauti joka paranee yllättävän lyhyessä ajassa.
Kuoleman portti on aina avoin, sinne kyllä ehtii.
olet harrastanut noita pelejä ja muita juttuja, aina kuitenkin yksin, vaikka chatissä toki puhellaan muille tekstein, niin silti se jotenkin kuuluu kategoriaan "yksin" kun ei olla fyysisessä läheisyydessäkään.
Uskon, että kaipaat tasapainoa siten, että tarvitset kipeästi kehosi käyttöä, fyysistä aktiviteettia.
Kaikki aktiviteetti tapahtuu nyt päässäsi, mutta huomioi, että "et ole vain aivot" vaan kehosi on täydellinen pakkaus, valmiina mihin vaan...
On hirveän vaikeaa aloittaa nyt tuosta pisteestä kehonsa aktivoiminen, kun ajatukset on esteenä, mutta pakota jotenkin itsesi johonkin aluksi, miten olis uimahalli, kylmä-allas, rullaluistelun tai -lautailun vähittäinen opetteleminen. Tai sitten kävely metsään, sateella... luonnon nuuskiminen tulee siinä samalla ja vaikuttaa tukkeutuneisiin mietteisiin ikään kuin salaa, parantavasti...
tässä vaan muutama vinkki vanhalta ihmiseltä.
Muista ,että elämä on sulle annettu lahja, joka on täynnä suuria yllätyksiä. Silmilläsi oleva verho vain estää niitä näkemästä ja kokemasta, mutta voit alkaa raottaa vähä vähältä tätä verhoa.
Onnea sille matkalle!
kärsinyt muista ielenterveysongelmista, koska tämä tarina kertoo niitä sulla olevan? Sanotko siis aivan tosissaan, että mieluummin leikkisit hiekkalaatikolla, kuin eläisit kunnon hauskaa, jopa rajatonta elämää aikuisena?? En ymmärrä, mikä on kohdallasi mennyt pieleen, millaiset vanhemmat/lapsuus sinulla on ollut?
Miksi et kokeilisi sitä elämää aikuisena? Se ei nimittäin todellakaan ole samanlaista, lainojen maksua, työtä ym. päivästä toiseen, jos et halua sen olevan. Kukaan ei pakota ottamaan lainaa tms. Töihin toki on suositeltavaa mennä, ja ammatti opiskella, mutta miten se loppujen lopuksi eroaa lapsuuden koulunkäynnistä? Työpaikka voi olla mukava, työ jossa viihdyt (vaikka oletkin psyykkisesti täysin lapsi), voit matkustella, nauttia elämästä, tehdä asiota joita et lapsena edes ole voinut tehdä. Etkö muuten ole ollenkaan kiinnostunut naisista/ryyppäämisestä ym. kannattaa kokeilla, hauskaa tulee olemaan :)
Ihmettelen muuten, että miten voit olla noin lapsellinen (mitä sanot olevasi) mutta silti tekstisi oli hyvinkin aikuismainen.
Käythän juttelemassa ammattiauttajalle tästä kaikesta ennen joulun tuloa! Äläkä vain katkaise elämäsi parasta aikaa :)
Ystävyydellä: Nainen 25v.
"Oletko kärsinyt muista ielenterveysongelmista, koska tämä tarina kertoo niitä sulla olevan?"
Okei, tuo oli loukkaavaa... Tätä juuri tarkoitin aikuisissa.
"Sanotko siis aivan tosissaan, että mieluummin leikkisit hiekkalaatikolla, kuin eläisit kunnon hauskaa, jopa rajatonta elämää aikuisena??"
Mitähän tämä "kunnon hauska elämä" pitäisi sisällään? Kerro jotakin, minä olen nähnyt vaihtoehdot eikä mikään viihdytä. Ja kyllä, sanon tämä tosissani, olisin mielummin leikkipihalla hiekkalaatikolla lasten kanssa kuin aikuisten kanssa viettämässä "kunnon hauskaa".
"En ymmärrä, mikä on kohdallasi mennyt pieleen, millaiset vanhemmat/lapsuus sinulla on ollut?"
Huomaatko edes itse kuinka ilkeä olet minua kohtaan tuossakin tekstissäsi? Ja mikä sinä olet vihjailemaan minun vanhemmista yhtään mitään! Tai sanomaan että minä olen "mennyt pieleen". Että osaat olet inhottava.
"Miksi et kokeilisi sitä elämää aikuisena?"
Eipä sitä oikein voi kokeilla, PAKOTETTU olisi parempi sana. Kaikki ihmiset ympärilläni pakottaa minut elämään kuin aikuinen. Enkä näe tässä yhtään mitään hyvää.
"Töihin toki on suositeltavaa mennä, ja ammatti opiskella, mutta miten se loppujen lopuksi eroaa lapsuuden koulunkäynnistä?"
Niin, eihän se eroa mitenkään lapsuuden koulun käynnistä. En halunnut mennä lapsena kouluun mutta pakotettiin. Nyt en ole töissä koska minua ei pakoteta. En olisi mennyt lapsenakaan kouluun jos se ei olisi ollut pakko. Töihinkin kyllä tuntuu että on pakko alkaa mennä, koska jos ei mene niin kaikki ympärillä muuten hylkää, eli siksi pitää mennä koska toiset "pakottaa" hylkäämisen uhalla.
"tehdä asiota joita et lapsena edes ole voinut tehdä."
Tiedä että se on nyt mahdollisuus, mutta kun ei ole mitään mitä haluaisin tehdä mitä en lapsena voinut tehdä. Haluan vain asioita joita enään en voi tehdä, koska en ole lapsi.
"Etkö muuten ole ollenkaan kiinnostunut naisista/ryyppäämisestä ym. kannattaa kokeilla, hauskaa tulee olemaan"
Ryyppääminen on ääliöiden hommaa... Seksi kyllä kiinnostaa, mutta siitä on tehty niin ällöttävä ja halpa asia että enemmänkin haluaisin vain halia ja kuherrella kuin harrastaa itse seksiä. Ei se naiminen vaan kiinnosta siinä mielessä kuin aina oletetaan.
"Ihmettelen muuten, että miten voit olla noin lapsellinen (mitä sanot olevasi) mutta silti tekstisi oli hyvinkin aikuismainen."
Se että olen lapsellinen ei tarkoita että olen tyhmä. Näyttää siltä että sinä yhdistät tyhmyyden lapsellisuuteen.
Sä puhut asiaa!
Täällä toinen 25 v lapsi :)
samoilla linjoilla mennään...
mut älä tee itsaria,mä voisin tulla sun kanssa hiekkalaatikolle :)
laitokseen, jos opiskelu ja työ ei kiinnosta. Siellä osastolla saat sitten leikkiä hiekkaleikkejä ja autoleikkejä ja ihan mitä vaan, ja ruokakin laitetaan valmiiksi, vaikka ne ei sitten olekaan äidin tekemiä pöperöitä.
lapsellisuutta älykkyyteen/tyhmyyteen, kuinka niin? Itse olen MENSA:n jäsen (äo 163). Kerroin vain mielipiteeni. Vanhemmillasi on täytynyt olla jotakin vaikutusta tähän sinun kehittymishäiriöösi. Sinulla on suuria mielenterveysongelmia. Käy niistä puhumassa, tai sitten tee kuten olet aikonut. Näin et voi ainakaan jatkaa. Yritin vain kannustaa sinua näkemään tuon oman lapsellisuutesi. Lapsenomaisesti ajatteleva/käyttäytyvä ymmärtää myös sanan lapsellinen, jos ei ole tyhmä. Lapsikin voi käyttäytyä lapsellisesti.
Mäkin olen Venäjän presidentti.
Keksisitkö jotakin vähän haastavampaa? Venäjän presidentti ei tietääkseni puhu/kirjoita Suomen kieltä :)
Vai tuli tarve kertoa äö tietosi, no nyt ainakin menetin kaiken kunnioituksen sinua kohtaan. Noloa.... oikein MENSA jäsen. Voi kuinka merkittävää...
Miksi mainitset edes äö tietosi minulle? Jos kuvittelit että se kertoo minulle sitä mitä yritätä sillä kertoa niin olet väärässä. Kertomalla äö tietosi se kertoo minulle sinusta ihan muuta...
suunnattomasta älykkyydestä, että anonyymisti kertoo luultavasti maailman tyhmimmällä keskustelupalstalla älykkyysosamääränsä olevan 163, ikään kuin se tekisi tuosta kirjoituksestasi sen vakuuttavamman??? Tosi älykkäät ei luultavasti roiku täällä, eikä ainakaan tee numeroa äo:staan. Jos vielä haluat vakuutella, kerro nimesi niin tarkistetaan suoraan Mensasta. Ainakin tekstinymmärtämisessäsi on jotain vikaa, koska et tajunnut tuon Venäjän presidentti-heiton iroaniaa.
käskinkin keksiä jotain älykkäämpää. En sitä yleensä mainostakaan, mutta en pidä siitä että nenälleni hypitään, kun kerrankin viitsin sanoa (ainoan oikean) mielipiteeni kyseisestä asiasta. En ymmärtänyt ironiaasi, yleensä vain aasit "heittävät" tuollaista provokatiivista läppää. Ei tulisi mieleenikään julkaista nimeäni tänne kaikkien mielenterveysongelmaisten keskelle. Kunhan seuraan mielenkiinnosta ja osana graduuni liittyvää tutkimusta tätä palstaa. Nyt varmaan ymmärrät, miksi neuvoni ovat paljon parempia kuin muiden (eli sinunlaisiesi) neuvot. Takana on kuitenkin viisi vuotta aiheen opiskelua, elikkäs psykologiaa. Kaikki eivät voi olla intelligenttejä :) Tsemppiä sulle :)
toivottavasti oikeasti ymmärrät mennä psykologin juttusille. Älä viitsi hyppiä nenälleni, vaan kuuntele nöyrästi viisaampaasi. Menestystä :)
"--- kun kerrankin viitsin sanoa (ainoan oikean) mielipiteeni ---"
Ainoa oikea mielipide? Kerrotko suuressa älykkyydessäsi, miten mielipide voi olla "ainoa ja oikea"?
Jos todellakin olet opiskellut psykologiaa, kannattaisi ehkä tarkistaa lähetymistapaasi, mikäli tarkoituksesi on auttaa ketjun aloittajaa. Kirjoituksistasi huokuu, että vaikka älykäs olisitkin, et taida olla kovin viisas. Sosiaalista lahjakkuutta sinulta ainakin puuttuu.
Jos taas tarkoituksesi on vain provosoida, olen todella harmissani, että menin lankaan.
sitten lähestyn alkup.kirjoittajaa tarkoituksella näin. Sääli ei auta tässä tapauksessa, sillä hän on kirjoittanut tarinansa siihen pyytävästi. En tietenkään tiedä, kuinka herkkä ihminen on kyseessä (tällä perusteella), mutta "ymmärrystä" ja voivottelua hän toivoo vastaajilta, joka taas ei auta häntä näissä ongelmissaan. Ainoa vaihtoehto on tiivis psykiatrinen hoito, psykoterapia ( lääkitys). Käskevällä ja julmalla asenteella kirjoittaja saattaa kerätä kiukkua tarpeeksi tehdäkseen asialle jotakin...
Mikä leuhkis. Sosiaalista älykkyyttä sulla ei kyllä ole. Mene itseesi. "Olen MENSA:n jäsen..." Blaah.
keskustelua pidemmälle, niin ymmärrät. Luuletko että olisin päässyt opiskelemaan tulevaa ammattiani, mikäli en omistaisi sosiaalista älykkyyttä? Joka tilanteessa sitä ei vain pidä käyttää/toimia sen mukaisesti.
Itse oon kohta 17 pojakloppi ja vihaan vanhemista. En myöskään opiskele tai tee oikeestaan mitään.
Päätin jo päivän 20.huhtikuuta milloin lähden ja omistan sen columbinen ampujille. Saapahan vihdoinkin rauhan ja ei tarvi enää ikinä ikinä ajatella mitään. Saapahan sitten muistella mua rauhassa, deep purple - child in time
sitä sinä tarvitset, et kuolemaa.
hmm... minun mielestäni kannattaa ainakin tämän 17-vuotiaan ottaa vaan reilusti itseään niskasta kiinni, ja joko hankkia opiskelupaikka tai mennä töihin vaikka kassalle ja laittaa elämä järjestykseen.
Mutta muuten, kyllä lapsellinen saa aina olla, kunhan ei peuhaa 12-vuotiaiden kanssa:D
eihän siinä mitään väärää ole että tuntee itsensä lapsenmieliseksi, eikä ikääntyeessään happamoidu, ja sammaloidu, kuten niin monet muut.
Ole vaan iloinen, kun olet tuollainen.... kun katsoo noitakin kärttyisiä vanhoja mätiä ukkoja, tänäänkin yksi meinasi ajaa ylitseni kauppakärryillä :/ ;D
kangistuuko kaavoihin ja lakkaa kokeilemasta uusia asioita. Jos käsityksesi aikuisuudesta on tuo, ymmärrän kyllä että aikuisuus pelottaa, mutta oletko miettinyt että tämä käsitys saattaa olla virheellinen? Voisi jopa sanoa, että aikuisena joutuu pakostakin kokeilemaan kaikkea uutta. Sen sijaan voisi pitää hiukan kangistuneena sitä, että on katsonut piirrettyjä, kerännyt pokemoneja ja pelannut videopelejä viimeiset 25 vuotta? Jos rakastat uuden kokeilua, miksi et halua opiskella? Sitähän opiskelu on. En tarkoita tällä julistaa aikuisuutta oikeaksi ainoaksi elämäksi, mitähän se aikuisuus edes on? En itse (olen 22v.) koe itseäni aikuiseksi, en lapseksikaan, en määrittele itseäni noin. Jossain asioissa olen lapsellinen, mutta jostain (kummasta?) syystä minusta on mukavaa maksaa omat laskuni ja tehdä päätökseni kysymättä vanhemmilta.
Kuule kohtaa totuus; kyllä se nyt vaan on hyvin omituista jos aikuinen mies ei halua ottaa vastuuta elämästään ja itsestään (mennä töihin) ja mieluummin vaan tekisi hiekkakakkuja pikkulasten kanssa päivät pitkät! Miten tulet toimeen jos et käy töissä? Älä vaan sano että asut vielä vanhempiesi kanssa. Ihmiset nyt vaan käyvät töissä, koska leipä on hankittava, ellei sitten satu omistamaan jotain jättiperintöä. Ei tarvitse olla mikään kaavoihin kangistunut. Ei sinun tarvitse hankkia perhettä, omakotitaloa ja autoa jos et halua. Mutta älä nyt jumalauta tee itsestäsi pelleä! Se on ihan turha ihmetellä jos sinua pidetään outona tai muuta vastaavaa, koska kukaan terve ihminen ei jää lapsen tasolle.
Mitä tarkoitat tuolla pakottamisella? Et kai vaan tarkoita, että sinä aikamies maleksit päivät pitkät vanhempiesi nurkissa ja nyt vanhemmat PAKOTTAVAT sinua hankkimaan töitä ja RYHDISTÄYTYMÄÄN!
Herää, olet selkärangaton luuseri!
Älä ainakaan tee sitä itsemurhaa, on hyvä että on olemassa erilaisia ihmisiä ja varmasti sinunkin ainutlaatuisuudelle löytyy tässä maailmassa käyttöä :)
Kun esimerkiksi tykkäät lasten leikeistä ja olisit mieluusti vaikka hiekkalaatikolla, niin mikset opiskelisi lastenhoitajaksi? Saisit sitten työn puolesta leikkiä lasten kanssa päivät ja olla lapsenmielinen. Se, että poikkeuksellisella tavalla ymmärtäisit lapsia ja jaksaisit hassutella heidän kanssaan olisi ammatissa varmasti vain plussaa :) Toki siinä työssä on myös paljon vastuuta, mutta niin on aikuisilla aina ja et kuitenkaan ihan yksin joutuisi siinä työssä kaikkea vastuuta kantamaan.
Uskon että lastenhoitajaksi ei oo edes kovin pitkä koulutus. Ja luulisin että tuon ammatin voi opiskella jossain vaikka oppisopimuksella jos tuntuu ettei koulussa istuminen kiinnosta.
Ja varmasti joku tyttökin arvostaisi lapsirakasta miestä, ehkä samalta alalta kenties. Kaikille on varmasti jossain olemassa joku, ja uskon siihen sanontaan että siihen törmää kun ei liikaa etsi, joten varmasti löydät vielä sopivan tyttökaverin, eikä sulla mikään kiire oo. Kavereita taas voi löytää opiskelun tai työn kautta.
Niin mitäs muuta: autoa ei oo pakko hankkia jos ei halua, julkisen liikenteen käyttöhän on luontoystävällistäkin. Ja mopoa aikuinen tarvii vielä vähemmän kuin autoa. Eikä kaikkia miehiä muutenkaan tarvi kiinnostaa autot, mopot yms. Niitä joita ei kiinnosta löytyy lukuisia, eikä se ole yhtään outoa. Ryyppäämättömyys taas kuulostaa järkitouhulta, ja sekin on kuitenkin enemmän nuorten hommaa, ei ne oikeat aikuiset enää jaksa joka viikonloppu kiinnostua moisesta, eikä monet koskaan. Ja monet tytöt muuten arvostaa tuota että miestä kiinnostaa läheisyys enemmän kuin seksi, joten sekin on vain plussaa.
Nyt vaan kovasti miettimään miten haluaisit tulevaisuudessa hyödyntää ainutlaatusiuuttasi. Jos pienet lapset ei oo oikein oma juttu niin miten olisi vaikka kerhonohjaajan työ vähän vanhemmille lapsille sen teeman mukaan mitä itsestä tuntuisi mukavalta touhuta lasten kanssa? Tai voisitko saada kirjoittaa jonnekin arvosteluja piirretyistä tai videopeleistä? - sitten kun keksit mikä on se oma juttu niin sitten kokeilemaan sitä vaan, eikö juuri uuden kokeminen ollut se mitä aikusuudelta kaipasit?
Minä kun luulin että miehestä joka haluaa olla lapsi.
mutta olen sitä mieltä että sun täytyy saada ehdottomasti hoitoa tähän asiaan. Tää vaikuttaa todella vaikelta asialta.
Olisiko asia kuitenkin niin, että pohjimmiltaan sä pelkäät aikuistumista? Itsekin syyllistyn siihen, ja luulisin että se on suht yleistä ainakin jossain vaiheessa elämää. Sun ei pidä ajatella aikuistumista aikuistumisena, vaan jonain mikä kasvaa sinuun, kun annat ittelles luvan elää. Sä selvästikin et uskalla ottaa vastuuta vielä elämästäs, mutta pystyt siihen viel joskus, ku saat hoitoa ja jaksat pysyä positiivisena.
Onhan sekin jo jotain että olet kiinnostunut naisista ainakin periaatteellisella tasolla. Pikkupojathan pelkää tyttöbasilleja :)
outoa tekstiä, enkä ole vielä koskaan törmännyt tämmöiseen...Mutta kuten niin moni muukin on jo suositellut niin älä ainakaan itsemurhaa tee. Täällä on ollut hyviä ja asiallisia kommentteja hoitoon menosta, joten älä niistä loukkaannu vaan pohdi tätäkin vaihtoehtoa, sillä et nyt vaikuttanut kovinkaan onnelliselta ja asianmukaisesta hoidosta on varmasti apua ja hyötyä.
Nykyään lapsuus lyhenee ja nuoruusvaihe pitenee. Sinun ei todellakaan tarvitse olla "aikuinen" vielä 25 vuotiaana, mutta nuoriaikuinen jo olet. Sinun iässäsi ei ole mitenkään epätavallista, että pohtii vielä elämänsä suuntaa, elämäntapaa, ammattia yms. Sitä on vielä vähän pallohukassa siinä vaiheessa.Mutta sanoisin että on varsin epätavallista haluta leikkiä hiekkalaatikolla, mikä on yleensä sinua 20 vuotta nuorempien lempipuuhaa.
Jotakinhan sinulle on tapahtunut kun et halua ns kasvaa, aikuistumisesta on vaikea puhua kun et selkeästikään ole elänyt vielä nuoruuttasikaan. Luonto on vaan luonut ihmisen siten että se kypsyy ja kasvaa ikäkaudesta toiseen, jotkut nopeammin ja toiset hitaammin. Ehkä sinä ja kaltaisesi olette sitten ns poikkeuksia, mutta monesti sille voi löytyä syykin esim. aivojen kemiallisessa toiminnassa tms. Poikkeuksiakin tässä maailmassa tarvitaan, mutta sinun tapauksessasi poikkeavuus taitaa olla niin suuri, että se hankaloittaa nimenomaan sinun omaa elämääsi eikä meidän muiden.
Ja mitä aikuisuuteen tulee niin ei tämä niin kamalaa ole. Tottakai on velvollisuuksia...töihin on mentävä joka työpäivä, mutta vapaa-aika sitten maistuukin kaksinverroin paremmalta. Samoin lomat. Lomilla ja vapaa-aikana on sitten varaa tehdä jotain...Myös aikuisena voi tehdä ns jänniä juttuja. Moni aikuinen mies harrastaa mm pienoisrautateitä, pienoismalleja, kalliokiipeilyä tai roolipeli juttuja. Itsekin haaveilen nukkekodin rakentamisesta. Seksikin on aikuisten leikkiä. Se ei ole mitään törkyistä touhua ja itse sinä voit siitä tehdä sellaista kuin haluat. Ei kukaan tyttö/nainen odota että heti ensitaapaamisella olet joku panokone....yleensä se alkaa siitä pusuttelusta ja hyvänä pidosta....niin ainakin moni tyttö toivoo.
Kuolema ei ratkaise mitään. Kuolet pois, mutta et koskaan ehtinyt nähdä itseäsi onnellisempana ja sopusointuisena tässä maailmassa. Elämä on kasvamista, henkistä kasvua ei vain tavaroiden ja uraputken luontia. Ota haaste rohkeana vastaan äläkä jää pakoilemaan elämää lapsuuden aikaiseen maailmaan. Se maailma toi sinulle turvan silloin, mutta ei suojele sinua enää tältä maailmalta. Niin pelottavalta kuin tämä maailma tuntuukin ja se on loppujen lopuksi kohdattava yksin niin ei se kaada sinun niskaan kaikkia ongelmia kerralla. Haasteet tulevat sieltä pienissä erissä, yhdelle päivällä yhdet murheet ja huomaamatta siinä vahvistuu ja huomaakin selviävänsä.
Mieti vielä vaikka linnunpoikasta....olisiko linnunpoika onnellinen silloin jos se jäisi sinne pesään kyyhöttämään emojensa ruokittavaksi vai silloin kun se lentää pitkin maailman tuulia, välillä myrskyssä ja välillä kauniita maisemia lempeässä iltatuulessa katsellessa.
Moi!
Luin kirjoituksesi,ja ymmärrän hyvin
mitä tarkoitat..
En itsekkään haluaisi aikuistua,kun se on vaan
niin ahdistavaa ja kamalaa..jotenkin..
Samaistun enemmän 15-vuotiaaseen kun 25-vuotiaaseen..Olen 21 v..
Tunnen itseni eristyneeksi ja hieman oudoksikin..
En ole peruskoulun jälkeen tehnyt mitään merkittävää..olen työtön.
Minua kiusattiin koko ala ja ylä-aste..kai sekin vaikuttaa...näen ainakin paljon painajaisia ja välillä menen kävelylle metsään ja mietin kuinka kivaa lapsena oli..
Välillä haluaisin mennä lasten lelu osastolla ja ihailla kivoja barbeja,mutta en kehtaa..
Voi kumpa joku ymmärtäisi..