Kun taiteilijat aikanaan saivat tietää, että he joutuvat siirtymään kaupungin kiineistönjalostusvimman tieltä Jokikadulta, he pitivät tiuhaan mielenosoituksia joko uusien tilojen saamiseksi tai vanhojen säilyttämiseksi. Heidän ajatuksensa oli oikeutettu, häädettiinhän heidät raa'an kiinteistöbisneksen tieltä.
Samaan aikaan kiinteistönjalostajat olivat iskeneet silmänsä keskikaupungilla olevaan Turun Autokaupalta vapautuvaan tonttiin. Kaupunkilaisten mielessä heräsikin ajatus jalosstuksen kohteena olevan vanhan "autoakatemian" talon, luentosaleineen, muuttamiseksi taiteilijoiden työtiloiksi, olihan rakennus ainutlaatuinen ja museokin vaati kaikin voimin sen säilyttämistä!
Rakennus oli mm. rakennustavaltaan ja materiaaleiltaan uniikki Suomessa. Se oli tehty ns. Tapanilaatta-tekniikalla, joka oli muualla Suomessa lähes tuntematonta. Tekniikka on saanut nimensä kaarinalaisen rakentajan ainutlaatuisesta, aikaanaan suurta huomiota herättäneestä keksinnöstä.
Taiteilijoille talo olisi soveltunut luultavasti paremmin kuin keskustan mikään muu nykyisin pystyyn jäänyt talo: rakennuksen katolla oli kymmeniä valtavia kattolyhtyrivejä, jotka olisivat kuin luodut errilaisten taiteilijatilojen valaisemiseen!
Tillaitoskin kuuluu käyneen katsastamassa rakennusta, mutta arvioi sen olevan taiteen tuottamiseen toisesta päästään liiaksi painuneen. Lisäksi autokauppa oli peittänyt kattoikkunat pahveilla. Myös rakenne näytti tilalaitoksen asintuntijoiden mielestä "kananpaskalta"! Eihän täällä maalipurkkikaan pysy pystyssä? Oliko siellä kattoikkunoitakin?
Nykytekniikalla talosta olisi saatu varsin helpolla tasa-lattiainen ja se olisi halvalla saatu jaettua vaikka mikälaisiin osiin - tarpeen mukaan - jos vaan olis ollut kulttuuritahtoa!
Lopulta kävi niin, että kaupunki suostui rakentajan toiveisiin ja talo - museoviraston suureksi harmiksi - saatiin purkaa kahdeksakerroksisen asunitalon tieltä!
Näin vain Turussa!
Nyt ollaan sitten ajamassa lastentarhalaisia mieron tielle idyllisestä - ja taas arkkitektuuriltaan ainutlaatuisesta - päiväkodista. Tilalle suunnitellaan tatävän kaupungin kustannuksella, maksoi mitä maksoi, taiteilijoille somia oleilutiloja.
Lapsukaisista viis, voidaanahan heidät kuskata halvalla vaikka urheilupuiston katsomon pimeään, ikkunattomaan kellariin - niinkuin erityisoppilaille taannoin kävi! Olikohan edes laillista?
Samaan aikaan kiinteistönjalostajat olivat iskeneet silmänsä keskikaupungilla olevaan Turun Autokaupalta vapautuvaan tonttiin. Kaupunkilaisten mielessä heräsikin ajatus jalosstuksen kohteena olevan vanhan "autoakatemian" talon, luentosaleineen, muuttamiseksi taiteilijoiden työtiloiksi, olihan rakennus ainutlaatuinen ja museokin vaati kaikin voimin sen säilyttämistä!
Rakennus oli mm. rakennustavaltaan ja materiaaleiltaan uniikki Suomessa. Se oli tehty ns. Tapanilaatta-tekniikalla, joka oli muualla Suomessa lähes tuntematonta. Tekniikka on saanut nimensä kaarinalaisen rakentajan ainutlaatuisesta, aikaanaan suurta huomiota herättäneestä keksinnöstä.
Taiteilijoille talo olisi soveltunut luultavasti paremmin kuin keskustan mikään muu nykyisin pystyyn jäänyt talo: rakennuksen katolla oli kymmeniä valtavia kattolyhtyrivejä, jotka olisivat kuin luodut errilaisten taiteilijatilojen valaisemiseen!
Tillaitoskin kuuluu käyneen katsastamassa rakennusta, mutta arvioi sen olevan taiteen tuottamiseen toisesta päästään liiaksi painuneen. Lisäksi autokauppa oli peittänyt kattoikkunat pahveilla. Myös rakenne näytti tilalaitoksen asintuntijoiden mielestä "kananpaskalta"! Eihän täällä maalipurkkikaan pysy pystyssä? Oliko siellä kattoikkunoitakin?
Nykytekniikalla talosta olisi saatu varsin helpolla tasa-lattiainen ja se olisi halvalla saatu jaettua vaikka mikälaisiin osiin - tarpeen mukaan - jos vaan olis ollut kulttuuritahtoa!
Lopulta kävi niin, että kaupunki suostui rakentajan toiveisiin ja talo - museoviraston suureksi harmiksi - saatiin purkaa kahdeksakerroksisen asunitalon tieltä!
Näin vain Turussa!
Nyt ollaan sitten ajamassa lastentarhalaisia mieron tielle idyllisestä - ja taas arkkitektuuriltaan ainutlaatuisesta - päiväkodista. Tilalle suunnitellaan tatävän kaupungin kustannuksella, maksoi mitä maksoi, taiteilijoille somia oleilutiloja.
Lapsukaisista viis, voidaanahan heidät kuskata halvalla vaikka urheilupuiston katsomon pimeään, ikkunattomaan kellariin - niinkuin erityisoppilaille taannoin kävi! Olikohan edes laillista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitähän koko kulttuurikeskusajatuksen takana lopulta piilee? Aikanaan sekin seljinnee.
Meillä nimttäin on erilaisa kulttuurikeskuksia pilvin pimein. Tilalaitos on vasta kauapannut suurta osaa Vanhan Suurtorin kulttuuritaloista kaupungille aivan liian kalliina jopa tarpeettomina ylläpitää. Kaatuuko veli Casgranden huippuajatus Turulle ominaisesta keskiaikaisesta kulttuurikeskuksesta viimeistään tähän?
Meillä opn myös saleja, joissa voidaan esittää musiikkia, teatteria ja elokuvia. Taitavat jo kilpailla toisensä hengiltä? Samoin kokonainen konservatorio, jonka senkin tiloja on pidetty kaupungille aivan liian kalliina!
Jos kaupunginjohtajan visioiden takana sitten on kokous- ja kongressisalit, sellaisiakin tiloja kaupungilla on riittämiin: Sigynsali, Kakola tai konserttisali?
Kuvitteleeko Pukkinen meidän taiteilijoiden olevan intoa piukassa joidenkin oluttuopin äärellä toljotettavien jättiskriinien perään? haluamme vaatimattomia, rauhallisia työskentelytiloja, emme kaikenkansan markkinatoreja.
Vähän falskilta vaikutti Pukkisen viesti minunkin mielestäni kun niin paljon ja kauan on etsitty, eikä ole löydetty ja se jo toteutumassa ollut Jokikadun ihan oikea ja luonnosta syntynyt "taidekaapeli" lakkautettiin mitä kummallisimmin perustein. Miksi muuten jokikatumahdollisuus on nyt ohi? Paras selitys, jonka minä olen kuullut on, että se ei käy. Kuitenkin jokikatuskenarion toteutus olisi yksinkertainen, huokea ja taiteilijoita tyydyttävä.
Ehkä se on niin, että nyt on poliitikonkin helppo puhua kun mitään ei voi enää löytää, jollei sitten jotain sellaista paikkaa, josta löytyisi kivat tilat vuoden 2012 tammikuulle asti, jokikadulta vaikka.
Pukkinen saa minulta tästä kulttuuriulostulosta ehdollisen ja epätodennäköisen pisteen ihan siitä, että juttu kuulosti niin mukavalta.
Samassa lehdessä näytti olevan uutinen, että Kiinteistölaitos joutuu myymään tämän, kaupungin ihan itse omistaman ns. "Jokikadun kiinteistön" huomattavasti alkuaan suunniteltua halvemmalla!
Siinä meni turkulainen kaapelitehdas kiinteistöjalostajien kätösiin, tosi halvalla? Mistäköhän kaupunki aikoo löytää edullisemman ja keskeisemmän tontin, jonka vielä saisi omistukseensa?
Akvaariohankkeen rahamiehiltäkö?
Kaupunki on viime vuosina hölmöillessään missannut jo turhan monta aidosti tarjolla ollutta ja kohtuullisin kustannuksin kunnostettavaa rakennusta! Esimerkkinä vaikka kunnianarvoisa rautatehdas, josta nyttemmin, ÅA:n kunnostamana, on tullut arkkitehtuuriturismin huippukohde! Onneksi Kuntien eläkevakuutus huomasi köysitehtaan rakennusten kulttuurihitoriallisen (ja kaupallisen!) arvon, ennekuin Turun yksimielinen päätös "Pohjolan rumimman rakennusryhmän" purkamisesta ehdittiin toteuttaa!
Parasta koko taidekeskuksen etsintätouhussa näyttää olleen sen puuhailijoiden löydöksien riepottelu mediassa tyyliin "musta tää olis hirveen hyvä...." vaikkeivät tilat edes ole kaupungin omistuksessa - eikö kirjastoseikkailusta mitään opittu?
Meriakvaarion alue voisi tietenkin tosissaan olla sekä kaupungin imagon että taiteilijoiden kannalta hyvä ratkaisu. Arvattavissa kuitenkin on, että tässä vaiheessa tosi kallis.
Kakolan aluetta väheksymättä, sataman meriakvaariohankkeen puuhahenkilöiden hallinnoimalla alueellahan on säilyttämisen arvoisia, ihan mielenkiintoisia vanhoja mutta kunnostuskelpoisia teollisuus- ja varastorakennuksia, joiden yhteyteen voidaan tarpeen tullen, nyt tai tulevaisuudessa, rahatilanten salliessa, rakentaa uuttakin, miksei myös näyttelytiloja vaikkapa akvaarioille!
Ettei vain jo alan miehet olekin iskeneet silmäänsä "tyhjillään makaaviin tontteihin", ja Kiinteistölaitos laskeskelee suunnitteluvarauksen myöntämistä kestävän kehityksen hengessä "Sataman 16-kerroksisille torneille"?
Alue sijaitsee turisminkin kannalta oivallisesti: on aina matkan varrella, Turun Linnan liepeellä. Ja nyt puhutaan hyvässälykyssä useista miljoonista turisteista vuodessa!
Luulisi myös taiteilijayhteisön tuotteineen (performansseista graniittiveistoksiin) olevan jonkinarvoinen turistikohde, käydäänhän maaseudun erilaisissa retriiteissäkin tuhka tiuhaan. Hyvän taiteen luulisi myös käyvän kaupaksi? Eivätkä musiikki tai elokuvakaan liene poissuljettuja.
Turun sanomissa oli tänään juttu siitä, kuinka kaikki taas antavat tukensa taiteilijoille, puhaltavat samaan hiileen samat sammalet, jotka ovat antaneet tuhota taiteilijoiden luoman Jokikadun taidekeskuksen.
Kuka uskoo tuollaisten ihmisten kulttuuritahtoa? Kulttuurikaupunki hahahahahahahaha hah.