Voiko läheisriippuvuudesta parantua omin avuin? Käymällä terapiassa yhdessä lääkkeiden avulla? Kirjallisuuden kautta tms.? Vai riippuuko paljon tapauksesta?
Läheisriippuvuudesta
paraneminen?
3433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä ainakin suosittelen puhumistä jonkun asiasta jotain tajuavan kanssa. Hän osaa varmasti auttaa sinua
Itse sain ensi kerran tietoa läheisriippuvuudesta opiskellessani terveydenhuolto alalla 90-luvun taitteessa. Itselleni se oli jonkinlainen järkytys, kun vihdoinkin minulle selvisi miksi minulla on ollut aina huono olla, miksi valitsin aviokumppanikseni kaksikymmentä vuotta vanhemman puolison, miksi hakeuduin hoitoalalle jne. Isäni on ollut alkoholisti (raitistui 80-luvulla) ja tämä on vaikuttanut lapsuuden perheessäni olemalla "virtahepo olohuoneessa". Luin silloin opiskeluaikana myös ahmimalla Tommy Hellstenin samannimisen kirjan. Itkin ja luin. Kirjassa käsiteltiin juuri samanlaisia tunteita kun itsekkin aloin tiedostamaan. Opiskeluaikana rupesin myös tekemään surutyötä, miksi lapsuuteni oli sellainen kun oli. Pääsin terapiaan psykologille (opiskeluaikana minulle ilmainen) Kävin n.kerran kuukaudessa vuoden ajan. Terapiassa käsittelin myös äitisuhdettani, joka on ollut myös vaikea äidin psyykkisen sairauden takia. Terapia oli todella raskas, olin sairaslomallakin välillä joitakin kuukausia, söin jonkin aikaa masennuslääkkeitäkin, mutta sain opiskeluni kuitenkin päätökseen. Onneni oli saada hyvä ja kokenut terapeutti. Tuosta kaikesta ajasta on kulunut nyt n.13 vuotta. Nyt en kadu tippaakaan, että kävin silloin terapiassa ja vaikka se oli välillä raskasta. Minulla on nyt hyvä olla. En halua palata enää hoitotyöhön (tein 8 vuotta valmistumisen jälkeen) Olen tällä hetkellä hyvässä ja viihtyisässä työpaikassa ja työympäristö on kaukana sairaalamaailmasta. Työ on kuitenkin ihmisen hyvinvointiin liittyvä. Suosittelen sinullekkin ammattiauttajan kanssa asian läpikäyntiä ja kaikki kirjallinen tietokin auttaa ymmärtämään itseäsi. Toivotan onnea sinulle paranemisen tiellä! Voiko siitä parantua, vastaisin että ymmärtämisen kautta!
Minulla on juuri samanlainen tausta kuin sinulla. Isä alkoholisti, joka ei ole juonut enää 15 vuoteen. Äitini ei ollut mitenkään erikoisen häiriintynyt. Kotona vain oli vaikea ja raskas ilmapiiri aina kun isäni joi. Molemmat kävivät kyllä töissä koko ajan. Fyyistä väkivaltaa lapsuudessani ei ollut liiemmälti. Joskus muistan isäni uhanneen minua remmillä. En oikein muista löikö varsinaisesti. Virtahepo olohuoneessa on tuttu. Minulla on yksi parempi kirja; irti tuskasta. Sen on kirjoittanut anonyymi kirjaoittaja. Se on parasta, mitä olen lukenut tähän asti, aivan loistava kuvaus minusta itsestäni. Siinä esintyy juuri minä ongelmineni! Kirjaa vain ei saa kirjastosta.
Nykyisen vaimoni myötä olen alkanut ymmärtää, mistä sisäinen tuskani johtuu. Olen myös lukenut kirjallisuutta. Vaimoni ymmärtää minua täysin ja auttaa. Kiitos hänelle!
Tilanteeni tekee hankalaksi se, että olen ulkomailla töissä. Kielimuurin takia en voi käydä säännölisesti psykoterapiassa. Haluaisin kyllä käydä. Tuleeko paranemisen aikana kausia, jolloin on pakko jäädä kuukausien sairaslomalle, kun on niin huono olo? Tästä olen lukenut ja sitä ihmetellyt! Onko paraneminen niin vaikeaa, ettei kykene vähään aikaan toimimaan ja käymään töissä? Vai riippuuko se paljon tapauksesta? Miten itse koet? Myös sisareni on tästä pitkästä sairaslomasta puhunut.