Tuuli tanssittaa
syksyn ensimmäisiä lehtiä
vielä vihreällä nurmikolla
Taivas rakoilee
harmaan hunnun takana
hallayöt saa vielä odottaa
Pienessä pesässäni
minä olen lämmin ja auki
sydämessä asuu rakkaus
* * * *
Tänä syksynä
ikävä ei hiivi iholle
suru ei sumenna silmiä
Tänä syksynä
sydän tanssii sateen kanssa
elämän peltikatoilla
Tänä syksynä
ei ole minä vaan me
ja tämä ihana rakkautemme
* * * *
Plääh - nyt tuli taas siirappia... Mutta kun on niin hupsu olo, että ei tiedä kuinka päin olisi - niin hyödynnetään sitä kirjoittamalla runoja lukijoiden iloksi - tai kiusaksi... Alunperin tässä oli yksi runo, mutta kun tuli jo toinen "tänä syksynä"-alkuinen säkeistö, tajusin (lamppu syttyi :) että tässähän on kaksi runoa, ensimmäinen kunnon runo, toinen sitä siirappia...
syksyn ensimmäisiä lehtiä
vielä vihreällä nurmikolla
Taivas rakoilee
harmaan hunnun takana
hallayöt saa vielä odottaa
Pienessä pesässäni
minä olen lämmin ja auki
sydämessä asuu rakkaus
* * * *
Tänä syksynä
ikävä ei hiivi iholle
suru ei sumenna silmiä
Tänä syksynä
sydän tanssii sateen kanssa
elämän peltikatoilla
Tänä syksynä
ei ole minä vaan me
ja tämä ihana rakkautemme
* * * *
Plääh - nyt tuli taas siirappia... Mutta kun on niin hupsu olo, että ei tiedä kuinka päin olisi - niin hyödynnetään sitä kirjoittamalla runoja lukijoiden iloksi - tai kiusaksi... Alunperin tässä oli yksi runo, mutta kun tuli jo toinen "tänä syksynä"-alkuinen säkeistö, tajusin (lamppu syttyi :) että tässähän on kaksi runoa, ensimmäinen kunnon runo, toinen sitä siirappia...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Muistan sen syksyn ja
erään romanssin lopun.
Hirttäytyneen ystäväni
kellastuneet kasvot,
Syksyn metsästä ja
kosteista havuista.Märästä
maasta.Hiljaisuudesta.
Siellä synnyin uudestaan.
Ystäväni,jonka ensi Rakkaus
oli ollut niin suunnattomasti.
Oli poistumisellaan sanonut
jotain loppuelämäni verran.
Kertonut jotain viestiksi
sieluuni vaellukseni ajaksi.
Kuiskannut kuolemallaan
Rakkauden suuruudesta.
Tänäin minä aina välillä
sisälläni vaellan sinne
syksyiseen metsään.Jotta
ymmärtäisin menettämisen.
Ja että sitä ei aina sydän kestä.
Rakastuneena.
Kiitos runostasi.
Tässä runo,jossa ei sormeilla
pikkuhousujen kuminauhaa...
Elämää suolaisena kylläkin...
Onnistuit -
jälleen kerran
pysäyttämään sanoillasi
Joskus rakkaus
ja sen loppuminen
sai ajattelemaan samaa...
MUTTA!!!
Se ei ole oikein
liian suurta tuhlausta
elämän hukkaan heittämistä
melko itsekästäkin
Ymmärrän kyllä
moni ei jaksa
liian moni luovuttaa
en moralisoi
Sanon vaan
kaikki me lähdetään täältä
jonain päivänä
Siitä huolimatta
- tai ehkä juuri sen vuoksi -
tämä kannattaa katsoa loppuun asti
Liian aikainen ja omalla päätöksellä
tehty poistuminen
vaikuttaa monen muunkin
elämään...
Eniten sen,
joka odottaa sinua elämäänsä...
Ajatellaampa asiaa ihmisen omalta kannalta:
jos herkkä mies on kokenyt hyvin syvästi
ensirakkauden ja laittanut kokonaan itsensä
peliin.Ja rakastettu hylkää.
Onko tällaisella ihmisellä oikeus kokea,että
hänen pettymyksensä on niin syvä ja lopullinen.
Hänelle tärkeät elämän peruspilarit romahtaneet.
Että hän kertakaikkiaan kokee,ettei elämään
löydy enään jatkamiseen tarvittavia elementtejä?
Sivullisen toki on helppo ajatella ihan mitä
vain.Hän ei elä konkreettisesti siinä kokemuksessa.
Ei tunne sitä kipua,eikä tuskaa.
Ajattelen asiaa ihan kokijan kannalta.
Minussa kamppailee kaksi asiaa:toisaalla
elämän kunnioittaminen ja elämisen Rakastaminen
viimeiseen pisaraan.
Toisaalla ihmisen sisäinen tuska ja kipu.Näkymättömänä
sekin on olemassa.Onko yksilöllä oikeus itse määritellä,
milloin kivun raja ylittää hänen sietokykynsä?
Ihan lyhyesti:minusta ihmisellä pitää olla oikeus määritellä
itse siinä suhteessa rajansa.
Nauti olostasi
rakkauden lämmössä
Mitä siirappia tässä on?
Hupsuna on kiva olla:)))
Ihania nää on - molemmat!
Tiiäkkö kun kaikkea pitää olla sopivasti - siirappiakin =)
Mutta ensimmäinen osio on hurmaava - kertakaik-
kiaan. Toinen on söpö, siirappiakain saa olla
sopivassa suhteessa.
Kiitos lukunautinnosta.
Se on nyt tämä aika jota vietetään
ehkä moninkin tuntein ja ajatuksin.
Hyvin jouhevia sanoja joiden
kerronnan myötä voi itse aistia
runon kielen sanat kehossaan.
Hieno runo lukea kuin
tuntea itsessään
Syksy on myös Kaunista,eikä
riutuvaa kuolon korinaa.
Siirappia on purkeissa,mutta
ei ainakaan tässä runossa. Hyvä.
Sinulla on ihan hyvä tahti
että kerronnan sisältöä- jatka .
Tämähän oli oikeesti
todella hyvä!