Hei! Olkaa ihmiset kilttejä ja kertokaa miten teidän kroppanne on reagoinut loppuunpalamiseen, tai millaisia oireita olette saaneet?
Itselläni on ollut n. kymmenen vuotta todella kova tahti elämässä ja viimeiset pari vuotta ovat olleet henkisesti täysin uuvuttavia; keskenmeno, lapsettomuuden pelko, uusi, huonoennusteinen raskaus, joka kuitenkin päättyi onnellisesti terveen lapsen syntymään. Koko raskausajan jouduin kuitenkin tarkkailla itseäni ja tuntojani jatkuvalla syötöllä, välillä olin varma syövästä ja ties mistä, niin hermona olin.
Lapsen syntymän jälkeen ajattelin, että nyt saa alkaa taas nauttia elämästä täysin rinnoin. No, sitten noin viikko synnytyksen jälkeen alkoivat päänsäryt (myös yksi näköhäiriö), jotka loppuivat maidontulon tasaannuttua. Sitten alkoivatkin jalkojen puutumiset ja pistelyt (lähinnä istuessa, loppuivat aina liikkeelle lähdettäessä/raajaa liikuttaessa) ja oireita tuli suurinpiirtein sitä mukaa miten aloin niitä pelkäämään. Google oli hyvä kaverini ja aina se samainen tauti sieltä nousi esiin, joka lisäsi pelkoani entisestään ja kierre oli valmis. Myös kädet ja sormet puutuilevat välillä öisin. Niskat, varsinkin oikea puoli, on täysin jumissa. Silmän takana on outo paineen-/roskantunne, joka välillä häviää, mutta pahenee aina ahdistuessani ja asiaa miettiessä. Puren öisin ja päivisinkin hampaitani yhteen, koska olen niin hermona kaikista taudeista.
Silmät on tutkittu silmälääkärin toimesta jo kaksi kertaa puolen vuoden aikana, neurologilla käyty kaksi kertaa puolen vuoden aikana, tk:ssa varmaan kuusi kertaa, fysiatrilla...
Sain lihasten laukaisijoita lääkkeeksi ja viikon olen niitä syönyt aina iltaisin, mutta ei tunnu auttavan. Pelottaa, mikä minua oikein vaivaa...
Itselläni on ollut n. kymmenen vuotta todella kova tahti elämässä ja viimeiset pari vuotta ovat olleet henkisesti täysin uuvuttavia; keskenmeno, lapsettomuuden pelko, uusi, huonoennusteinen raskaus, joka kuitenkin päättyi onnellisesti terveen lapsen syntymään. Koko raskausajan jouduin kuitenkin tarkkailla itseäni ja tuntojani jatkuvalla syötöllä, välillä olin varma syövästä ja ties mistä, niin hermona olin.
Lapsen syntymän jälkeen ajattelin, että nyt saa alkaa taas nauttia elämästä täysin rinnoin. No, sitten noin viikko synnytyksen jälkeen alkoivat päänsäryt (myös yksi näköhäiriö), jotka loppuivat maidontulon tasaannuttua. Sitten alkoivatkin jalkojen puutumiset ja pistelyt (lähinnä istuessa, loppuivat aina liikkeelle lähdettäessä/raajaa liikuttaessa) ja oireita tuli suurinpiirtein sitä mukaa miten aloin niitä pelkäämään. Google oli hyvä kaverini ja aina se samainen tauti sieltä nousi esiin, joka lisäsi pelkoani entisestään ja kierre oli valmis. Myös kädet ja sormet puutuilevat välillä öisin. Niskat, varsinkin oikea puoli, on täysin jumissa. Silmän takana on outo paineen-/roskantunne, joka välillä häviää, mutta pahenee aina ahdistuessani ja asiaa miettiessä. Puren öisin ja päivisinkin hampaitani yhteen, koska olen niin hermona kaikista taudeista.
Silmät on tutkittu silmälääkärin toimesta jo kaksi kertaa puolen vuoden aikana, neurologilla käyty kaksi kertaa puolen vuoden aikana, tk:ssa varmaan kuusi kertaa, fysiatrilla...
Sain lihasten laukaisijoita lääkkeeksi ja viikon olen niitä syönyt aina iltaisin, mutta ei tunnu auttavan. Pelottaa, mikä minua oikein vaivaa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lapsen kantamisesta tulee helposti puutumista ja lihassärkyä, hermosärkyäkin. Selkäranka voi jumittua. Itse sai avun noihin vaivoihin kiropraktikolta, joka avasi lukkiutuneet selkänikamien välit. Kipu jäi sille pöydälle tai toisinaan pahin kipu, minkä jälkeen paraneminen jatkui kotona loppuun.
En osaa sanoa noista oireista kovin hyvin, mutta omia kokemuksia uupumisen oireista ennen lopullista putoamista on. Minulle tuli huimausta kävellessä. Oli kuin olisin ollut heiluvassa veneessä. Oli monenlaisia oireita, myös pitkäaikainen unettomuus, muistamattomuus, keskittymiskyvyttömyys. Enää en ole uneton, mutta seuraukset ovat pitkäaikaiset. Unettomuus todella voi raunioittaa ihmisen.
Vihdoin menin psykiatrille. Heillä on suuri valikoima kyselyitä, myös noista fyysisistä oireista. En muista, oliko sen patteriston nimi AAQ-90 vai mikä, mutta niitä kysymyksiä oli paljon, kai tuo 90. Niistä kaikista kyselyistä ja haastatteluista hän sitten seuloi yhteenvedon ja antoi diagnoosin. Oli helpotus saada oikea diagnoosi ja oikeaa hoitoa siihen. Ei ole häpeä saada psykiatrista hoitoa, kun se auttaa, hitaasti, mutta kuitenkin.
Korjaus, se oli SCL-90, näyttää olevan netissä sillä hakusanalla.
Kuuluu tuohon elämän vaiheeseen. Menee ohi, usko pois. Muistan itselläni samanlaisen ajan, kun esikoinen syntyi, jälkeenpäin jopa huvittaa, usko pois.
Taidan vain olla kaikin puolin "kipsissä", eli "paskanjäykkä" kansankielellä...;)
Tarvitset jonkin rentouttavan URHEILU/VENYTTELYlajin...esim. jooga sopisi sinulle mainiosti.
Ihan perusjoogaliikkeitä...ne eivät ole vaikeita ja rentouttavat...
Puutuminen johtuu joko siitä, että nukkuu raajojensa päällä, tai sitten siitä, että jumissa olevat lihakset aiheuttaa hermopinteitä. Hoito on fysioterapia, oikeanlainen liikunta ja tarvittaessa hieronta. Särkylääkkeistä ja liharelaksanteista ei saa juurikaan apua.
Niskajumioireet aiheuttaa myös tuntemuksia silmissä toisilla ihmisillä. Mulla ainakin.
Eli kuulostaa, että sulla on vaan niskat pahassa jamassa, ja oirehdit siitä sitten myös panikoimalla. Niin tein myös itse kymmenen vuotta sitten. Mutta siitä on jo aikaa. Hoida itsesi kuntoon, ja huomaa, että kaikki fysioterapeutit ei ole hyviä. Tuloksia ei kauheasti tule ilman melko kovaa työtä, valitettavasti.