En ymmärrä miksi hiljaisuudestakin ollaan tekemässä nykyään melkein mielisairautta. Tai vähintäänkin ihminen on outo ja syrjäytynyt individualisti, kun ei koko aika kommentoi näkemäänsä ja kokemaansa.
Itselläni nousee karvat pystyyn ihmisistä, jotka lausuvat jokaisen ajatuksensa ääneen ja kommentoivat jokaista liikettä mitä tapahtuu vaikkapa tv-sarjassa. Semmoisten ihmisten kanssa on todella vaikea keskustella, koska heille oman äänen kuuleminen on tärkeämpää kuin toisten kuunteleminen. He eivät kerkiä kuunnella yhtä mielipidettä loppuun, kun jo täytyy kommentoida jotain ympäristössä tapahtuvaa.
Sosiaalisuus on ihan ok, jos ihminen osaa myös oikeasti kuunnella ja keskustella. Hyväksyä ne muutkin ihmiset. Mutta en voi käsittää sitä vallalla olevaa kulttuuria, että pitäisi lätistä turhaa p***** pelkästä puhumisen ilosta. Olen vähän ujo, mutta osaan myös olla puhelias. Parhaimmat ja luotettavimmat ystäväni ovat hiljaisia ja rauhallisia. Itse en ole ihan tuppisuu ja osaan osallistua myös keskusteluun, mutta sitä väkisin puhumista en ymmärrä.
Itselläni nousee karvat pystyyn ihmisistä, jotka lausuvat jokaisen ajatuksensa ääneen ja kommentoivat jokaista liikettä mitä tapahtuu vaikkapa tv-sarjassa. Semmoisten ihmisten kanssa on todella vaikea keskustella, koska heille oman äänen kuuleminen on tärkeämpää kuin toisten kuunteleminen. He eivät kerkiä kuunnella yhtä mielipidettä loppuun, kun jo täytyy kommentoida jotain ympäristössä tapahtuvaa.
Sosiaalisuus on ihan ok, jos ihminen osaa myös oikeasti kuunnella ja keskustella. Hyväksyä ne muutkin ihmiset. Mutta en voi käsittää sitä vallalla olevaa kulttuuria, että pitäisi lätistä turhaa p***** pelkästä puhumisen ilosta. Olen vähän ujo, mutta osaan myös olla puhelias. Parhaimmat ja luotettavimmat ystäväni ovat hiljaisia ja rauhallisia. Itse en ole ihan tuppisuu ja osaan osallistua myös keskusteluun, mutta sitä väkisin puhumista en ymmärrä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Puheliaita tyyppejä on montaa sorttia. On niitä kusipäitä, jotka jättävät juuri hiljaisemmat ulkopuolelle ja kuvittelevat itse olevan maailman napoja, mutta sitten on luonnostaan mukavia puheliaita ihmisiä, jotka päpättävät kaikille ja saavat hiljaisetkin puhumaan ja nauramaan. Itse olen melko hiljainen vieraiden kanssa mutta olen juuri tavannut erittäin hauskan, mukavan ja fiksun papukaijan, joka onkin johtotehtävissä kun tulee toimeen kaikkien kanssa.
että on vaikea ystävystyä koska olen hiljainen ja ujo. sana ongelma sulkeissa koska tilanne ei kuitenkaan kovin paljoa elämääni haittaa. en edes kaipaakaan ystäviä joille soittaa koulupäivän jälkeen. omat yksilösuoritteiset harrastukset vievät aikaa ja haluan rentoutua itsekseni. pääasia että koulussa pystyy keskustelemaan muiden kanssa ja ryhmätöitä tekemään mutta puhelinnumeroita en ala keräämään vain siksi että voisi jatkaa juttua illalla(ellei sitten ryhmätyöstä voi sopia kuin puhelimitse jos toisella ei ole sähköpostia).
Itseäni ällöttää ihmiset jotka kuvittelevat olevansa jotenkin parempia ja mielenkiintoisempia koska ovat jatkuvasti äänessä. Olen koko elämäni ollut ujo ja todellakin tiedän, että ainma on joku jolla on joku ongelma sen kanssa, että toinen on hiljaisempi kuin muut. En tiedä sitten, ovatko nämä ihmiset jotenkin vähän yksinkertaisempia kun eivät käsitä, että kaikki vain eivät ole sellaisia kuin he. Eikö vain voisi antaa toisten olla rauhassa oma itsensä, kyllä minä jo ihan itsekin tiedän olevani ryhmässä hiljainen!
Mulla on kyllä ollut kaikenlaisia kavereita. On ollut pälpättäjiä ja niitä hiljaisia. Iselläni ei ole pälpättäjiä sinänsä muuten mitään vastaan, kunhan he edes osaisivat olla sen aikaa hiljaa kun toinen puhuu ja hyväksyisivät hiljaisemmat ihmiset sellaisenaan. Parhaina kavereina on ollut pälpättäjiä ja hiljaisia. Se mikä ärsyttää on se, että yritetään väkisin saada keskusteluun ja joukkoon mukaan vaikkei itseä huvittaisi puhua. Ja sitten puhutaan jälkeenpäin että on se kumma kun vaan istuu hiljaa. Miksi siitä pitää tehdä ongelma? Antaa hiljaisten olla hiljaa jos he niin haluavat, ja kun he puhuvat niin yritetään edes kuunnella mitä ne sanovat.
että tietyissä tilanteissa ei ole mitään mahdollisuuksia esittää omaa mielipidettään. Ehkä ihmiset ja tilanteet vaan ovat erilaisia.
Tai jos paljon joutuu vaan seurailemaan vaikkapa opetusta tai tekemään töitä, eikä joudu puhumaan tai ei tarvitse puhua, sanoja on vaikea löytää. Tietyt sanat lukkiutuvat, eivätkä muistu mieleen (yksi mielen ominaisuus) ja niitä on vaikea saada käyttöön.