Huomasin tässä joku aika sitten ihastuvani aina niihin naisiin jotka jollain lailla muistuttavat rakkaudeni kohdetta. Oli se sitten hiusväri, jotain samaa luonteessa, äänessä tai missä tahansa.
Pääseekö tällaisesta pois? Ei ole mukavaa tuntea vetoa johonkin vain sen takia että se henkilö muistuttaa jollain lailla toista.
Ja kun tuota mietin, niin ajatus että millaisia ihmisiä kohtaan sitten oikein edes tuntisin muuten vetoa, ilman että se ihminen muistuttaisi jotakuta. Tosin tunne-elämäni on ehkä ihan alusta alkaen lähtenyt sellaiseen suuntaan, etten tiedä pystynkö rakastamaan ketään toista koskaan, tai edes ihastumaan kehenkään ilman että siihen liittyy jotain muita syitä taustalle kuin oikeasti välittäminen. Ajattelin aina että olen jotenkin tunne-tasolla jäänyt kehittymättä, kun en pystynyt tuntemaan voimakkaasti ketään kohtaan, ja kaikki lapsekkaalta tuntuvat ihastumiset vaan katoaa niin nopeasti jättämättä jälkeäkään.
Voisi suoraan sanoa että tunteeni on yhtä vitun sotkua.
Pääseekö tällaisesta pois? Ei ole mukavaa tuntea vetoa johonkin vain sen takia että se henkilö muistuttaa jollain lailla toista.
Ja kun tuota mietin, niin ajatus että millaisia ihmisiä kohtaan sitten oikein edes tuntisin muuten vetoa, ilman että se ihminen muistuttaisi jotakuta. Tosin tunne-elämäni on ehkä ihan alusta alkaen lähtenyt sellaiseen suuntaan, etten tiedä pystynkö rakastamaan ketään toista koskaan, tai edes ihastumaan kehenkään ilman että siihen liittyy jotain muita syitä taustalle kuin oikeasti välittäminen. Ajattelin aina että olen jotenkin tunne-tasolla jäänyt kehittymättä, kun en pystynyt tuntemaan voimakkaasti ketään kohtaan, ja kaikki lapsekkaalta tuntuvat ihastumiset vaan katoaa niin nopeasti jättämättä jälkeäkään.
Voisi suoraan sanoa että tunteeni on yhtä vitun sotkua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
samankaltaisiin ihmisiin kuin sinäkin. On kuitenkin muitakin mahdollisuuksia kun vaan yrittää ja opiskelee itsetuntemusta tarpeeksi eikä aina sorru samoihin virheisiin. Tunteet kuuluu elämään ja ne olis kyllä hyvä saada joskus selviksi eikä jatkuvasti sekoilla. Pyydä apua ystäviltä niiden selvittämiseksi jos et itse saa niihin tolkkua.
Vielä jaksat sotkea lisää omilla pähkäilyilläsi.
Usein ihmiset ihastuvat samantyylisiin ihmisiin, joten voisiko olla kyse vain tästä? Muistuttavat kenties jotain tärkeää ihmistä lapsuudestasi tai sitten kompensoivat jotain sinusta puuttuvia tai esille pääsemättömiä piirteitä tms. Vastaavaa tapahtuu myös omalla kohdallani, eikä se kiusaa minua mitenkään.
Mikäli kyseinen nainen on ensirakkautesi ja mahdollisesti jää vain jonkinlaiseksi haavekuvaksi (eli ei ole realisoitunut tai reaalisoidu suhteen tasolla), niin todennäköisesti et unohda häntä koskaan, mutta eihän se silti tarkoita, ettei tilaa voisi olla myös muille. Sinun pitää vain antaa muillekin mahdollisuus. Miksi pitää niin tiukasti kiinni ihmisestä, joka ei sinua (ilmeisesti) halua? Tiedän omasta kokemuksestani, ettei irti päästäminen ole helppoa, mutta joskus se on vaan tehtävä, jos ei yksin ja ilman rakkautta (ja pelkässä haavemaailmassa) halua elää.
siis kerroin että ihastun naisiin jotka muistuttaa jollain tavalla ensirakkauttani, joka on ollut elämässäni mukana aina lapsesta saakka ja on yhä.
Tilaa olisi toki, ja tietysti haluaisin rakastua ihmiseen joka rakastuisi takaisin, mutta niin ei ole käynyt. Ja alkaa mietityttää käykö niin koskaan.
Ei se ole niin, että pitäisin tiukasti kiinni, ellen sitten alitajuntaisesti, vaan huomaan jotain tuollaista, että "tuo näyttää häneltä" ja äkkiä sitä huomaa katselevansa niitä ihmisiä kiinnostuneesti, oli se sitten oikeaa tunnetta tai ei.
Aina kun ajattelen että nythän tämä sujuu hyvin, ei ole mitään suurempia sydämentuskia vaan päivät kulkee entisellään, niin jokin juttu aina saa minut jossain vaiheessa takaisin sydänsurujen maailmaan (kuten jos näen hänet). Ei se ole niin että tahallisesti ja tarkoituksella ajattelisin ja tuntisin näin, vaan tämä on nähtävästi jotain todella vaikeaa, minkä ylitse pääseminen on hankalaa.
Eli tähän tilanteeseen on kai ratkaisu johon liittyy aika.
Jotain samankaltaista myös minulla..olen nainen ja myös tämä mies jollain tavoin aina lapsuudestani saakka kulkenut milloin kauempana, milloin lähempänä.
Polkumme kohtasikin noin puoli vuotta sitten, olin suunnilleen sanaton..
Juttu ei vain mennyt, kuin haaveilee, kyynelillä suolaisilla muistelen..ns.pakosta näemme, välillä, tulee mieleen..yhden koko elämän kanssasi jos saan..haaveet kaatui.
toi on ihan normaalia, tai sit on normaalit ihmiset vähissä. Mun 3 exästä 1 suku oli kotosin unkarista, yhden suku tsekistä ja yhden puolasta. 2 meinas onnistua, mutta viimene oli total fail. Sit mä rupesin miettiin, niin kaikkiin täsmää aika tarkkaan samat ulkoset tuntomerkit, kaikki on keskieuroopasta, sama urheilulaji, jne. Sit mä mietin syytä mun valinnoille jostain kirjaston psykologia osastolta ja päädyin tulokseen, että (törkeesti ja suoraan sanoen, häpeä) mä oon hommannu uuden samanlaisen tyttöystävän tilalle ku edellisen kaa ei onnistunu... Hävettävän pinnallista vaikka jokaisessa mä ihastuin sisimpään