Mielenkiintoinen tilanne. Poliisi saa r-ilmoituksen ja lähettää sen ensitöikseen Syyttäjälle saadakseen häneltä kannanoton asiaan (ehkä poliisille tullut harvinainen ja sitä kautta hankalampi asia). Syyttäjä päättää että tutkinta suoritetaan, antaa poliisille ohjeet mitä tutkitaan (päättää rikosnimikkeen). Siten poliisin kädet ovat sidotut eli vaikka ao esittäisi selvin todistein muutakin tutkittavaa niin poliisi pitäytyy vain syyttäjältä saaman tutkintanimikkeen tiimoilla. Sitten tehdään loppulausunnon yhteydessä lisätutkintapyyntö (rikosnimike on poliisille tavanomainen) ja poliisi alkaakin tutkia niitä. Sen verran asiassani tiedän että lisätutkintapyyntö ei käynyt enää syyttäjällä.
Olenko ymmärtänyt asian oikein? Kun poliisi lähettää alkuunsa asian syyttäjän arvoitavaksi niin siitä eteenpäin marssitaan syyttäjän tahdissa? Syyttäjä määrää jotakin ja poliisi tottelee nöyrästi sitä eikä poliisi voi esittää syyttäjälle mielipidettään eikä toiveita asian tutkintaan liittyen.
Poliisin asema on aika kurja jos noin on ja silloin syyttävä sormi osoittaakin kohti Syyttäjää.
Tällaisen kuvan olen saanut ja perun siltä osin poliisiin kohdistetun kritiikkini.
Asianomistaja
Olenko ymmärtänyt asian oikein? Kun poliisi lähettää alkuunsa asian syyttäjän arvoitavaksi niin siitä eteenpäin marssitaan syyttäjän tahdissa? Syyttäjä määrää jotakin ja poliisi tottelee nöyrästi sitä eikä poliisi voi esittää syyttäjälle mielipidettään eikä toiveita asian tutkintaan liittyen.
Poliisin asema on aika kurja jos noin on ja silloin syyttävä sormi osoittaakin kohti Syyttäjää.
Tällaisen kuvan olen saanut ja perun siltä osin poliisiin kohdistetun kritiikkini.
Asianomistaja
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vähän siitä esitutkinnasta.
Ensiksikin, poliisi kääntyy syyttäjän puoleen vain ns. paskajutuissa. Esitutkintalakihan antaa sekä poliisille, että syyttäjälle sen mahdollisuuden, että sitä paskajuttua ei tutkita.
Lain 4 §:stä löytyvät perusteet.
Koska syyttäjä on rikostutkinnassa poliisin esimies ja päättää tutkinnasta, on poliisin tietysti noudatettava syyttäjän määräyksiä.
Jos loppulausunnon jälkeen poliisi jatkaa tutkintaa, on poliisin täytynyt vähintäänkin informoida vaikka puhelimessa loppulausunnon sisällöstä syyttäjää, sillä muutoinhan poliisi kävelisi esimiehensä ylitse.
Myös yleensä syyttäjä tällaiseen suostuu, koska kokemuksesta tiedetään, että paskajutun saa kaikkein parhaiten eteenpäin, olemalla myöntyväinen hankalalle tyypille. Säästyväthän näin molemmat lukuisilta kanteluilta.
tässä tapauksessa. En edes viitsi nähdä vaivaa mokoman kantelun tekemiseen vaikka aihetta olisikin. Tiedämmehän OKAn vakio-repliikin: ei anna aihetta.
Tarkoittamasi "paskajuttu" on mielestäsi turha juttu, mutta mieti jos se onkin vain tavalliselle poliisille poikkeusellisen "kimurantti juttu" joita harvoin tulee eteen?
Vai että poliisi syyttäjän pyynnöstä tutkii varmuuden vuoksi hankalan tyypin jutut ettei tule turhia kanteluita...???
Saako oiketta vain olemalla hankala?
Omassa asiassani on sellainen pikku sivujuonne että suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa ei ole täsmä-esimerkkiä aiheeseen ja poliisikin sanoi että jopa hallituksen esitystäkään ei löydy asiaan mitä lainsäätäjä on tarkoittanut.
Näin sanoi poliisi minulle joten jos kyseessä on "paskajuttu" niin miksi sanoi näin? Valehteliko pollari päin naamaa "hankalalle" asiakkaalle?
Loppulausunnon jälkeen poliisi ei tutkikaan alkuperäistä rikosta koska ensimmäinen esitutkinta toi siihen jo näytön. Poliisi tutkiikin uusia asiaan kuuluvia mahdollisia rikoksia.
Ootkos päivystämässä oleva sinipukuinen joka ei ole päässyt urallaan vielä tutkimaan oikeita rikoksia vaan joutuu vastaanottamaan kansalaisten paskajuttuja?
Älä ihmeessä turhaudu, kyllä se ura urkenee jos olet tarpeeksi nokkela!
Suurin vääryys näissä hankalien tyyppien paskajutuissa on se, että he väärinkäyttävät systeemiä verovaroin. Oikeita parasiitteja.
Satutko muistamaan joitakin vuosia takaperin Iltalehden toimittajan tekemän jutun paskajutuista. Suomen ennätys silloin oli yhdeltä henkilöltä 600 rikosilmoitusta ja kantelua. Kun otetaan huomioon koko ketju poliisista syyyttäjään ja kanteluviranomaisiin, niin hintaa tuli miljoonia silloisia markkoja.