Eli kumpi Princen bändi on sinusta kovempi, The Revolution vai NPG? Revolutionhan vaikutti kolmella Prince-levyllä (Purple Rain, Around the world in a day ja Parade), ja New Power Generation lähes kaikilla miehen 90-luvun albumeilla. Mutta kumpi poppoo on parempi?
Minusta the Revolution oli paljon parempi ja kiinnostavampi yhtye. Wendy ja Lisa olivat todella lahjakkaita ja luovia muusikota, jotka vaikuttivat merkittävästi Purple Rainin, Around the worldin ja Paraden sovituksiin (huomaa esim. selvät psykedeliavaikutteet.) Pidän myös heidän molempien äänistään, jotka sopivat yhteen Princen äänen kanssa kuin nenä päähän. Toki NPG oli myös hyvä, mutta tämän yhtyeen kanssa Prince levytti paljon vähemmän klassikoita: Thieves in the Temple, Cream, Diamonds and Pearls ja Sexy MF taitavat olla ainoat klassikot, jotka Prince teki New Power Generationin kanssa. Ja 90-luvun lopun hulluina aikoina NPG ei ainakaan auttanut asiaa, vaan lähti mukaan Prince sekoiluun. Tosin kyllähän Prince taitaa aina itse päättää, mitä tekee tai julkasee, ei siinä bändillä ole mitään valtaa. :)
Revolution vai New Power Generation?
16
428
Vastaukset
- tilt
Kyllähän Prince on tehnyt paljon enemmän klassikoita NPG:n kanssa kuin nuo mainitsemasi biisit. Niiden lisäksi esim. Gett Off, Money Don't Matter 2night, My Name Is Prince, The Most Beautiful Girl in the World ja Gold ovat kaikki pesunkestäviä klassikoita.
Mutta kyllä minustakin Revolution oli parempi. Vaikka yhteistyötä tuli vain kolmen levyn verran, oli klassikoita tuplasti NPG:hen verrattuna. Sitä paitsi Revolutionin kanssa tehdyt Purple Rain ja Parade kuuluvat itselläni Princen top 3 levyihin. Kolmas niistä on tottakai Sign 'o' the Times.- Purple Rain.
Kyllä se Revolution oli parempi, Purple Rain ja Parade ovat kolmen tai neljän parhaan Prince-levyn joukossa kumpainenkin. Sign of the Times ja Dirty Mind ovat sitten ne top4:n kaks muuta levyä. New Power Generationin kanssa tehdyistä albumeista mikään ei yllä ainakaan seitsemän parhaan Prince-levyn joukkoon. Biiseistä kyllä Sexy MF on ihan näitä kovimpia klassikoita, ja myös ajattomimpia Princen hittejä jos minulta kysytään. Tosi tuoreesti soiva funk-standardi.
En minäkään ehkä lukisi vaikka Gold tai Get Off -biisejä todellisiksi klassikoiksi, siis samaan luokkaan jonkun Kissin, Little Red Corvetten tai When Doves Cryn kanssa. My Name Is Prince on kyllä ihan syystä tunnettu Prince-biisi: onhan sillä ajaton fraasi "My Name Is Prince and I Am Funky".
Tämä toteamus alkoi pitää paikkaansa taas uudelleen vuonna 2004 Musicologyn myötä. 3121 oli myös kova, ja Planet Earth sitten taas heikompi. Mutta hyvää funk/r&b:tä Prince 2000-luvullakin tehnyt. Vaikkkei sitä 90-luvun lopun perusteella ehkä monet fanit uskoneetkaan... - on vaikea määritellä
Purple Rain. kirjoitti:
Kyllä se Revolution oli parempi, Purple Rain ja Parade ovat kolmen tai neljän parhaan Prince-levyn joukossa kumpainenkin. Sign of the Times ja Dirty Mind ovat sitten ne top4:n kaks muuta levyä. New Power Generationin kanssa tehdyistä albumeista mikään ei yllä ainakaan seitsemän parhaan Prince-levyn joukkoon. Biiseistä kyllä Sexy MF on ihan näitä kovimpia klassikoita, ja myös ajattomimpia Princen hittejä jos minulta kysytään. Tosi tuoreesti soiva funk-standardi.
En minäkään ehkä lukisi vaikka Gold tai Get Off -biisejä todellisiksi klassikoiksi, siis samaan luokkaan jonkun Kissin, Little Red Corvetten tai When Doves Cryn kanssa. My Name Is Prince on kyllä ihan syystä tunnettu Prince-biisi: onhan sillä ajaton fraasi "My Name Is Prince and I Am Funky".
Tämä toteamus alkoi pitää paikkaansa taas uudelleen vuonna 2004 Musicologyn myötä. 3121 oli myös kova, ja Planet Earth sitten taas heikompi. Mutta hyvää funk/r&b:tä Prince 2000-luvullakin tehnyt. Vaikkkei sitä 90-luvun lopun perusteella ehkä monet fanit uskoneetkaan...mutta ei kyllä Gold tai Money don't matter 2night ole mitään klassikoita nähneetkään - hyviä biisejä ne ovat, mutteivät ikivihreitä.
Itse nostaisin kivenkovien klassikoiden sarjaan 90-luvulta Creamin ja Sexy MF:n, jotka ovat todellakin kestäneet hienosti aikaa. Ne voi huoletta nostaa 80-luvuen hittien tasolle, eikä jotkut muutkaan 90-luvun biisit kauaksi jää.
New Power Generationia ja Revolutionia verrattaessa on kuitenkin hyvä muistaa, että Prince on aina tehnyt biisinsä itse. Jos ei siis esim. NPG:n kanssa tehty matsku kolise niin kovaa, niin ei siitä yhtyettä ole järkeä syyttää, vaan asiaan tietty vaikuttaa se, ettei Prince ollut enää parhaassa vedossa tuohon aikaan - säveltäjänä. Miehen paras aikakausihan oli vuodet 1980-1987, johon kuuluu myös Revolutionin kanssa levytetty kolmevuotinen.
Kyllä minuunkin Purple Rain ja Parade kolisevat kovemmin kuin NPG-levyistä mikään, mutta ainakin soitannallisesti New Power Generation pärjää Revolutionille.
Tietysti Revolutionin kanssa Prince harrasti vielä sitä, että soitti välillä kaikki biisin instrumenttiosuudet itsekseen. NPG:n kanssa tätä multi-instrumenttailua ei tainnut olla juurikaan?
- Daddy Pop
on ilman muuta parempi bändi. Michael B. on paras rumpali mitä Princellä on koskaan ollut, ja Rosie Gaines on paitsi mahtava urkuri myös paras taustalaulaja mitä Princen levyillä on koskaan kuultu - ehkä ainoa joka on ainakin yhtä hyvä kuin Prince itse. Harmi ettei se enää ole mukana. Emancipation taisi olla viimeinen levy jolla sitä kuultiin.
Thieves in the Temple -kappaleessa muuten Prince soittaa kaiken itse, vaikka joillakin muilla Graffiti Bridgen raidoilla bändiä kuullaankin. Varsinaisesti bändin esittelee kuitenkin vasta seuraava levy Diamonds and Pearls, jolla aloituskappaletta Thunder lukuun ottamatta bändi on mukana joka raidalla. Seuraava levy olikin sitten Prince and the new power generation, joka oli yhteistyön huipentuma - sillähän ovat mm. hitit Sexy MF, My name is Prince ja 7.
Revolution oli tosiaan mukana vain kolmella Princen albumilla, vaikka 1999 oli samantapainen varaslähtö kuin Graffti Bridge seuraavan bändin kanssa: osa poppoosta on jo joillakin raidoilla mukana ja tulevan bändin nimi on piilotettu peilikirjoituksella kanteen (The Revolution) tai yhden biisin nimeen (New Power Generation). Tosin Revolution ei ole lainkaan mukana esim. hitissä When Doves Cry, jolla Prince jälleen kerran tekee kaiken itse.
Princen uran kaupallinen huippu osui 1980-luvun puoliväliin, jolloin hänen bändinsä oli The Revolution. CD-formaatin yleistyminen 1990-luvun alussa innosti Princen tekemään entistä pitempiä levyjä jolloin sekaan lorahti väliin vähän täytettäkin. Molempien bändien kanssa Prince ehti kuitenkin tehdä vähintään viisi kuolematonta klassikkoa. Mitkä ne ovat, onkin sitten jo seuraavan keskustelun aihe ;)- 1979-1986
Princellähän oli monia epämääräisiä bändejä ennen Purple Rain -vuotta 84. Näiden taustayhtyeiden nimi oli aina Revolution, mutta koska sitä ei painettu levyjen kansiin (paitsi piilotettuna 1999:n etukanteen), eivätkä yhtyeen tyypit soittaneet kuin aivan minimaalisesti Princen levyillä, Revolution ei tullut tässä vaiheessa tunnetuksi.
Klassinen The Revolutionin kokoonpano vakiintui vuonna 1984 Purple Rain -albumille. Sama bändi soitti Around the World in a Daylla, ja Paradella oli mukana aivan pikkuisen muuttunut Revolution, mutta pääosin sama. Ennen näitä kolmea levyä Prince soitti kaiken itse joitakin harvoja poikkeustapauksia lukuunottamatta, ja bändi oli tarpeen vain keikoilla. Myös varhaisissa musavideoissa on tämän aikaisen Revolutionin tyyppejä soittamassa, vaikkeivät he levyille päässeetkään.
Sign of the Times -levyllä Prince palasi one-man-band aikakaudelleen eli soittamaan lähes kaiken itse, mutta tuplalla ovat useissa biiseissä taustalaulajina mukana Wendy ja Lisa, ja ehkä joitakin muitakin vanhoja Revolution-muusikoita siellä joukossa esiintyy. It's Gonna Be Beautiful Night -liveveto on viimeinen ihan ehta Prince & Revolution -esitys, jolla on mukana myös tuohon aikaan Princen keikoilla säännöllisesti mukana heilunut Sheila E.
Jossain haastattelussa Prince taisi sanoa, että Revolutionissa Wendy ja Lisa olivat ainoat, joiden soittotyyli toi jotain oleellisesti omaansa biiseihin. Muut Revolutionin jäsenet Prince olisi voinut korvata koska tahansa.
NPG:ssä ei näin ehkä ollut, mutta minusta Revolutionin (eli käytännössä Wendyn ja Lisan) tuomat vaikutteet sopivat paremmin Princen musaan kuin NPG:n hiphop-meininki (joka tosin toimi hyvin muutamassa raidassa, esim. Sexy MF:ssa.) Wendy & Lisan äänet sopivat täydellisesti taustoihin Prince-biiseissä. Esim. Girl and Boys, Let's Go Crazy, I Would Die 4 U, Christopher Tracy's Parade -biiseihin ei voisi kuvitella ketään muuta taustalaulamaan.
Rosie Gainesin kanssa Prince teki enemmän duettoja (esim. Diamond and Pearls), ja onhan Rosiella hyvä ääni. Harmi vaan, ettei yhtä kovia biisejä tippunut niin tasaisesti enää NPG-aikoina kuin Revolutionin aikaan, jolloin Prince oli suurinpiirtein parhaimmillaan (okei, Revolutionia edeltänyt "1999" ja Parade-levyn jälkeen ilmestynyt "Sign o' the Times", sekä vuonna 80 ilmestynyt Dirty Mind ovat myös sitä huippuaikaa). - Daddy Pop
1979-1986 kirjoitti:
Princellähän oli monia epämääräisiä bändejä ennen Purple Rain -vuotta 84. Näiden taustayhtyeiden nimi oli aina Revolution, mutta koska sitä ei painettu levyjen kansiin (paitsi piilotettuna 1999:n etukanteen), eivätkä yhtyeen tyypit soittaneet kuin aivan minimaalisesti Princen levyillä, Revolution ei tullut tässä vaiheessa tunnetuksi.
Klassinen The Revolutionin kokoonpano vakiintui vuonna 1984 Purple Rain -albumille. Sama bändi soitti Around the World in a Daylla, ja Paradella oli mukana aivan pikkuisen muuttunut Revolution, mutta pääosin sama. Ennen näitä kolmea levyä Prince soitti kaiken itse joitakin harvoja poikkeustapauksia lukuunottamatta, ja bändi oli tarpeen vain keikoilla. Myös varhaisissa musavideoissa on tämän aikaisen Revolutionin tyyppejä soittamassa, vaikkeivät he levyille päässeetkään.
Sign of the Times -levyllä Prince palasi one-man-band aikakaudelleen eli soittamaan lähes kaiken itse, mutta tuplalla ovat useissa biiseissä taustalaulajina mukana Wendy ja Lisa, ja ehkä joitakin muitakin vanhoja Revolution-muusikoita siellä joukossa esiintyy. It's Gonna Be Beautiful Night -liveveto on viimeinen ihan ehta Prince & Revolution -esitys, jolla on mukana myös tuohon aikaan Princen keikoilla säännöllisesti mukana heilunut Sheila E.
Jossain haastattelussa Prince taisi sanoa, että Revolutionissa Wendy ja Lisa olivat ainoat, joiden soittotyyli toi jotain oleellisesti omaansa biiseihin. Muut Revolutionin jäsenet Prince olisi voinut korvata koska tahansa.
NPG:ssä ei näin ehkä ollut, mutta minusta Revolutionin (eli käytännössä Wendyn ja Lisan) tuomat vaikutteet sopivat paremmin Princen musaan kuin NPG:n hiphop-meininki (joka tosin toimi hyvin muutamassa raidassa, esim. Sexy MF:ssa.) Wendy & Lisan äänet sopivat täydellisesti taustoihin Prince-biiseissä. Esim. Girl and Boys, Let's Go Crazy, I Would Die 4 U, Christopher Tracy's Parade -biiseihin ei voisi kuvitella ketään muuta taustalaulamaan.
Rosie Gainesin kanssa Prince teki enemmän duettoja (esim. Diamond and Pearls), ja onhan Rosiella hyvä ääni. Harmi vaan, ettei yhtä kovia biisejä tippunut niin tasaisesti enää NPG-aikoina kuin Revolutionin aikaan, jolloin Prince oli suurinpiirtein parhaimmillaan (okei, Revolutionia edeltänyt "1999" ja Parade-levyn jälkeen ilmestynyt "Sign o' the Times", sekä vuonna 80 ilmestynyt Dirty Mind ovat myös sitä huippuaikaa).on siitä hauska levynnimi että se kiteyttää kahteen sanaan sen millaisia biisejä Princen kynästä lähti vuosina 1980-1992: timantteja ja helmiä. Prince and the Revolutionin kappaleista ikivihreitä ovat ainakin Let's Go Crazy, Purple Rain, I Would Die 4 U, Raspberry Beret ja Kiss, NPG:n säestämistä ainakin Gett Off, Cream, Diamonds And Pearls, Money Don't Matter 2night ja 7. Muistan jonkun NPG:n tyypin sanoneen jossain haastattelussa, että Princen kanssa on pakko panna koko ajan parastaan, koka se pystyy korvaamaan kenet tahansa muusikoistaan koska tahansa, jos tämä ei vedä ihan kybällä.
- mutta...
Daddy Pop kirjoitti:
on siitä hauska levynnimi että se kiteyttää kahteen sanaan sen millaisia biisejä Princen kynästä lähti vuosina 1980-1992: timantteja ja helmiä. Prince and the Revolutionin kappaleista ikivihreitä ovat ainakin Let's Go Crazy, Purple Rain, I Would Die 4 U, Raspberry Beret ja Kiss, NPG:n säestämistä ainakin Gett Off, Cream, Diamonds And Pearls, Money Don't Matter 2night ja 7. Muistan jonkun NPG:n tyypin sanoneen jossain haastattelussa, että Princen kanssa on pakko panna koko ajan parastaan, koka se pystyy korvaamaan kenet tahansa muusikoistaan koska tahansa, jos tämä ei vedä ihan kybällä.
totuus on myös, että Princen taustamuusikot ovat vaikuttaneet hänen musiikkinsa hyvällä tavalla, ja tuoneet siihen mielenkiintoisia elementtejä. Ja onhan joidenkin niistä nimiä painettu biisien krediteihinkin, ainakin Revolutionin tyypit ovat joitakin biisejä olleet tekemässä.
- ...when doves cry
Daddy Pop kirjoitti:
on siitä hauska levynnimi että se kiteyttää kahteen sanaan sen millaisia biisejä Princen kynästä lähti vuosina 1980-1992: timantteja ja helmiä. Prince and the Revolutionin kappaleista ikivihreitä ovat ainakin Let's Go Crazy, Purple Rain, I Would Die 4 U, Raspberry Beret ja Kiss, NPG:n säestämistä ainakin Gett Off, Cream, Diamonds And Pearls, Money Don't Matter 2night ja 7. Muistan jonkun NPG:n tyypin sanoneen jossain haastattelussa, että Princen kanssa on pakko panna koko ajan parastaan, koka se pystyy korvaamaan kenet tahansa muusikoistaan koska tahansa, jos tämä ei vedä ihan kybällä.
En tiedä, voiko 7-laulua pitää klassikkona, vaikka se hyvä biisi onkin. Yhden NPG-kauden klassikon jätit kuitenkin mainitsematta - kenties niistä parhaan - eli tietysti Sexy MF:n.
80-luvun klassikkobiiseistä 1999, Little Red Corvette, When Doves Cry ja Sign of the Times eivät ole Revolution-levytyksiä, koska niissä Prince soittaa itse kaikki instrumentit. Tosin Little Red Corvetessa taitaa olla jonkun kitarasoolo, ja myös Revolution-tyyppejen taustalaulua löytyy siitä ja 1999:sta. Mutta muuten nuo ovat niitä Prince-biisejä, joissa se on toteuttanut kaiken alusta loppuun itse.
Oliko ihmisten mielestä muuten Revolutionin erottaminen vuonna 86 hyvä vai huono ratkaisu? Olisiko Wendyn, Lisan ja kumppaneiden kanssa puuhailusta voinut seurata vielä jotain mahtavaa, vai oliko yhteistyön helmet nähty Purple Rain, AtWiaD ja Parade-albumeilla? Aika hankala sanoa. Mikä muuten edes on virallinen ilmoitettu syy tähän bändin erottamiseen? Taasko ne "musiikilliset erimielisyydet"? ;) - Daddy Pop
...when doves cry kirjoitti:
En tiedä, voiko 7-laulua pitää klassikkona, vaikka se hyvä biisi onkin. Yhden NPG-kauden klassikon jätit kuitenkin mainitsematta - kenties niistä parhaan - eli tietysti Sexy MF:n.
80-luvun klassikkobiiseistä 1999, Little Red Corvette, When Doves Cry ja Sign of the Times eivät ole Revolution-levytyksiä, koska niissä Prince soittaa itse kaikki instrumentit. Tosin Little Red Corvetessa taitaa olla jonkun kitarasoolo, ja myös Revolution-tyyppejen taustalaulua löytyy siitä ja 1999:sta. Mutta muuten nuo ovat niitä Prince-biisejä, joissa se on toteuttanut kaiken alusta loppuun itse.
Oliko ihmisten mielestä muuten Revolutionin erottaminen vuonna 86 hyvä vai huono ratkaisu? Olisiko Wendyn, Lisan ja kumppaneiden kanssa puuhailusta voinut seurata vielä jotain mahtavaa, vai oliko yhteistyön helmet nähty Purple Rain, AtWiaD ja Parade-albumeilla? Aika hankala sanoa. Mikä muuten edes on virallinen ilmoitettu syy tähän bändin erottamiseen? Taasko ne "musiikilliset erimielisyydet"? ;)on kieltämättä loistava biisi, ja taisin sanoakin että Prince and the new power generation teki "vähintään 5 klassista biisiä" - en ollenkaan väitä vastaan jos joku haluaa sanoa että kuusipas. Sen sijaan väitän vastaan jos joku meinaa kappaleen 7 pudottaa joukosta. Minusta se on aliarvostettu helmi.
En tiedä olisko Revolutionilla kolmen vallankumouksellisen levyn jälkeen ollut enää uutta annettavaa. Voi olla että saman kokoonpanon kuljettaminen koko ajan mukana olisi ruvennut merkitsemään paikallaan polkemista ajan mittaan. Princehän halusi koko ajan etsiä uusia suuntia, ja vaihteli kiertuebändinsä muusikoita tiuhaan tahtiin 1980-luvun jälkipuoliskolla. Studiossahan se on aina luottanut eniten itseensä. - totta...
Daddy Pop kirjoitti:
on kieltämättä loistava biisi, ja taisin sanoakin että Prince and the new power generation teki "vähintään 5 klassista biisiä" - en ollenkaan väitä vastaan jos joku haluaa sanoa että kuusipas. Sen sijaan väitän vastaan jos joku meinaa kappaleen 7 pudottaa joukosta. Minusta se on aliarvostettu helmi.
En tiedä olisko Revolutionilla kolmen vallankumouksellisen levyn jälkeen ollut enää uutta annettavaa. Voi olla että saman kokoonpanon kuljettaminen koko ajan mukana olisi ruvennut merkitsemään paikallaan polkemista ajan mittaan. Princehän halusi koko ajan etsiä uusia suuntia, ja vaihteli kiertuebändinsä muusikoita tiuhaan tahtiin 1980-luvun jälkipuoliskolla. Studiossahan se on aina luottanut eniten itseensä.ja toisaalta miehellä on myös syytä luottaa itseensä, pystyyhän se soittamaan kaikki instrumentit ihan hyvin itse kuin mikä tahansa bändi yhdessä. Vastaavia tyyppejä ei ole kovin montaa, Stevie Wonder tulee nyt ainostaan mieleen.
7 on ehdottomasti helmi, mutta onko se klassikko? Mielestäni ne ovat kuitenkin selvästi eri asioita, kaikki helmet eivät ole klassikoita ja kaikki klassikotkaan eivät helmiä, vaikka useimmiten kyllä ;) - Likainen mieli - aikojen me...
Daddy Pop kirjoitti:
on siitä hauska levynnimi että se kiteyttää kahteen sanaan sen millaisia biisejä Princen kynästä lähti vuosina 1980-1992: timantteja ja helmiä. Prince and the Revolutionin kappaleista ikivihreitä ovat ainakin Let's Go Crazy, Purple Rain, I Would Die 4 U, Raspberry Beret ja Kiss, NPG:n säestämistä ainakin Gett Off, Cream, Diamonds And Pearls, Money Don't Matter 2night ja 7. Muistan jonkun NPG:n tyypin sanoneen jossain haastattelussa, että Princen kanssa on pakko panna koko ajan parastaan, koka se pystyy korvaamaan kenet tahansa muusikoistaan koska tahansa, jos tämä ei vedä ihan kybällä.
"Diamonds and Pearls on siitä hauska levynnimi että se kiteyttää kahteen sanaan sen millaisia biisejä Princen kynästä lähti vuosina 1980-1992: timantteja ja helmiä."
Ehkä pikemminkin vuosina 1980-1987? Näihin vuosiin mahtuu ehkä muutama heikko biisi, mutta muuten tosi tasaista laatua. Albumeilla Lovesexy (1988), Black Album (1988), Batman (1989), Graffitti Bridge (1990) ja Diamonds and Pearls (1991) on kaikilla joitakin täyteraitojakin mukana. Prince and the New Power Generation -albumilla (1992) sen sijaan ei taida täytettä olla (vaikka biisejä mahtuu mukaan 18), ja siksi luenkin sen Prinssin "myöhäiseksi merkkiteokseksi". - Daddy Pop
totta... kirjoitti:
ja toisaalta miehellä on myös syytä luottaa itseensä, pystyyhän se soittamaan kaikki instrumentit ihan hyvin itse kuin mikä tahansa bändi yhdessä. Vastaavia tyyppejä ei ole kovin montaa, Stevie Wonder tulee nyt ainostaan mieleen.
7 on ehdottomasti helmi, mutta onko se klassikko? Mielestäni ne ovat kuitenkin selvästi eri asioita, kaikki helmet eivät ole klassikoita ja kaikki klassikotkaan eivät helmiä, vaikka useimmiten kyllä ;)Jos kaikkein ankarinta määritelmää käytetään, Prince ei ole tehnyt yhtään klassikkoa - niitähän ovat vain wieniläisklassikkojen eli Haydnin, Mozartin ja Beethovenin teokset. Kevyen musiikin puolella klassikkoa käytetään kai ikivihreän synonyyminä, ja siinäkin mielessä on ehkä liian aikaista sanoa soiko 7 sadan vuoden päästäkin. Ehkä silloin soikin Sexy MF. Minä veikkaan että molemmat ;)
- Daddy Pop
Likainen mieli - aikojen me... kirjoitti:
"Diamonds and Pearls on siitä hauska levynnimi että se kiteyttää kahteen sanaan sen millaisia biisejä Princen kynästä lähti vuosina 1980-1992: timantteja ja helmiä."
Ehkä pikemminkin vuosina 1980-1987? Näihin vuosiin mahtuu ehkä muutama heikko biisi, mutta muuten tosi tasaista laatua. Albumeilla Lovesexy (1988), Black Album (1988), Batman (1989), Graffitti Bridge (1990) ja Diamonds and Pearls (1991) on kaikilla joitakin täyteraitojakin mukana. Prince and the New Power Generation -albumilla (1992) sen sijaan ei taida täytettä olla (vaikka biisejä mahtuu mukaan 18), ja siksi luenkin sen Prinssin "myöhäiseksi merkkiteokseksi".saattaa sisältää täyteraitoja, mutta mitkä ne ovt, on jo vaikeampi kysymys - itse en keksi yhtäkään, vaikka olen etsinyt niitä jo 20 vuotta ;) Laskisin tämän albumin Princen viiden merkittävimmän työn joukkoon, kuten myös myöhäisen mestariteoksen Emancipation (1996) - siinähän ei asiallisesti ottaen ole muuta vikaa kuin kolmen tunnin kesto, mutta pakkoko se on kuunnella kerralla. Levy päivässä riittää hyvin, varsinkin kun jokainen on oma kokonaisuutensa.
- VETETD
Daddy Pop kirjoitti:
saattaa sisältää täyteraitoja, mutta mitkä ne ovt, on jo vaikeampi kysymys - itse en keksi yhtäkään, vaikka olen etsinyt niitä jo 20 vuotta ;) Laskisin tämän albumin Princen viiden merkittävimmän työn joukkoon, kuten myös myöhäisen mestariteoksen Emancipation (1996) - siinähän ei asiallisesti ottaen ole muuta vikaa kuin kolmen tunnin kesto, mutta pakkoko se on kuunnella kerralla. Levy päivässä riittää hyvin, varsinkin kun jokainen on oma kokonaisuutensa.
Ei biisi, joka soi vielä 100 vuodenkin päästä julkaisustaan välttämättä ole klassikko. Oli tyylilaji mikä tahansa, klassikossa kiteytyy aina ainutlaatuisella tavalla jotain ajatonta ja persoonallista näkemystä, jotain kestävää, jotain mikä harvinaislaatuisuudessaan säilyy klassikkona aina. Ikivirheä taas on minusta klassikkojen kanonisoitua eliittiä: biisi voi olla klassikko olematta ikivihreä, muttei toisinpäin.
Esim. 7 ja Get Off ovat kovia kappaleita, mutta millä perusteilla ne ovat klassikoita tai ikivihreitä? Princellä on monia klassikoita ja ikivihreitä, mutta kaikki tässä ketjussa mainitut eivät minusta kuulu siihen sakkiin. - Daddy Pop
VETETD kirjoitti:
Ei biisi, joka soi vielä 100 vuodenkin päästä julkaisustaan välttämättä ole klassikko. Oli tyylilaji mikä tahansa, klassikossa kiteytyy aina ainutlaatuisella tavalla jotain ajatonta ja persoonallista näkemystä, jotain kestävää, jotain mikä harvinaislaatuisuudessaan säilyy klassikkona aina. Ikivirheä taas on minusta klassikkojen kanonisoitua eliittiä: biisi voi olla klassikko olematta ikivihreä, muttei toisinpäin.
Esim. 7 ja Get Off ovat kovia kappaleita, mutta millä perusteilla ne ovat klassikoita tai ikivihreitä? Princellä on monia klassikoita ja ikivihreitä, mutta kaikki tässä ketjussa mainitut eivät minusta kuulu siihen sakkiin.on klassikko ihan sillä perusteella, että se mahtuu kevyesti Princen 10 parhaan biisin joukkoon; kun pop-musiikista puhutaan, klassikolla voidaan kai tarkoittaa ihan mitä tahansa. Radiossakin ainakin yhteen aikaan listan yhteydessä soitettiin "listaklassikko viiden vuoden takaa", mikä ainakin minua huvitti, oli se sitten tarkoitettu vitsiksi tai ei. Viidessä vuodessa nyt ei mikään kanonisoidu niin pysyvästi että klassikosta puhuminen olisi millään lailla oikeutettua.
- mr-tambourine-man
Daddy Pop kirjoitti:
on klassikko ihan sillä perusteella, että se mahtuu kevyesti Princen 10 parhaan biisin joukkoon; kun pop-musiikista puhutaan, klassikolla voidaan kai tarkoittaa ihan mitä tahansa. Radiossakin ainakin yhteen aikaan listan yhteydessä soitettiin "listaklassikko viiden vuoden takaa", mikä ainakin minua huvitti, oli se sitten tarkoitettu vitsiksi tai ei. Viidessä vuodessa nyt ei mikään kanonisoidu niin pysyvästi että klassikosta puhuminen olisi millään lailla oikeutettua.
Olen keskustelun avaajan kanssa samaa mieltä Princen 90-luvun klassikokappaleista: Thieves in the temple, Diamonds and Pearls, Cream ja Sexy MF. Ja tietysti myös Sinéad O´Connorin vuoden 1990 biisi Nothing Compares 2 U (jonka Princen alun perin kirjoitti 80-luvun puolivälissä) on ikivihreä.
80-luvun tuotannosta lukisin klassikkosarjaan ainakin seuraavat: 1999, When doves cry, Little red corvette, Purple rain, Kiss ja Sign of the times, ja Chaka Khanin I Feel for you -coverin.
Kyllä Prince on vähintään tusinallisen ikivihreitä kirjoittanut. 2000-luvun materiaaliasta ei tosin ole irronnut klassikkokamaa, vielä. Vai mitä luulette, muovautuuko Musicology ajan myötä klassikoksi?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Venäjä aikoo yksipuolisesti muuttaa rajalinjauksia Suomenlahden itäosassa
Venäjä aikoo muuttaa rajalinjauksia Suomenlahden itäosassa Venäjän saarten eteläpuolella. Ylen jutussa kerrotaan mm.1801345Suomi lähettää tarkkailijoita merialueelle
Venäjä on ilmoittanut aikovansa ylittää Suomen merialueen rajat kysymättä lupaa kertomalla että Suomen merialueen raj3111050- 1441014
RIP Lauri Paavola
Kansalaisaktivisti ja freelance-journalisti Lauri Paavola on kuollut vain 31-vuotiaana. Hän tuli tunnetuksi hyvin kärjek23997En pidä sinusta, en kirjoita viestejäni sinulle.
Yritä nyt ymmärtää. En koskaan tule kiinnostumaan sinusta. Jätä minut rauhaan täällä.96882Upea, kaunis ja menestynyt Martina menee onnellisesti naimisiin
Mitäs palstan vihaajamönkeröt tähän? Kiehuttaako? Kaikki vain eivät ole kauniita ja menestyviä kuten Martina.226848- 59835
Asuntojen reaalihinnat alimmillaan 20 vuoteen
Sääliksi käy niitä jotka pari vuotta sitten maksoivat itsensä kipeäksi. Kohta pankki ottaa asunnon haltuunsa ja huutok84818Nyt olis hyvä hetki tavata ja jutella
Entinen parisuhde on paketoitu, ja nyt olisin vapaa mies sinun käyttöösi. Vieläkö tahdot mua? Aikaa on mennyt liikaa, mu51768Ehdin aamulla
ajattelemaan sinua. Olit ensimmäisenä mielessäni. Avasin silmäni tähän uneen, jota elämäksi kutsutaan. Kuuntelin lintuje122762