Kaverini kertoi tarinan eräästä ison moottoriveneen omistajasta, joka oli harhaillut menneenä kesänä, sumussa Modermaganilta Tammisaareen päin. Muutaman mailin matkaan oli mennyt n. 4 tuntia, kun tämä kippari oli sumun keskeltä löytänyt saaren ja sen rannalta ihmisiä, jotka neuvoivat missä hän oli. Kipparilla kun oli mennyt virrat pimeäksi kaikista näyttötauluista flybridgellään. Kysymykseen eikö veneessä ollut tavallista merikorttia ja kompassia oli tullut vastaus: "Kaikki veneen suuntimalaitteet toimivat sähköllä".
Näinhän kannattaa toimia jatkossakin. Lomareittivaihtoehdot on niin helppoa ja kivaa suunnitella sen pienen viivan mukaan, mikä näkyy siinä kivalla pikku ruudulla. Ja vene kulkee kuin itsestään...
Näinhän kannattaa toimia jatkossakin. Lomareittivaihtoehdot on niin helppoa ja kivaa suunnitella sen pienen viivan mukaan, mikä näkyy siinä kivalla pikku ruudulla. Ja vene kulkee kuin itsestään...
Vastaukset 21
Vanhimmat
mutta ei uskottava.
Usko vaan! Vesillä kun tapahtuu kaikenlaisia asioita. Ikäviä ja mukavia. Onneksi enemmän niitä mukavia. Suosittelen kokeilemaan lajia, eikä vaan uneksimaan tietokoneen ääressä!
kaikenmaailman kitisijöitä linjat pullollaan. Taisit olla itse asialla? Pysy poissa täältä miesten linjoilta ellet parempaan pysty.
BB on ryhtynyt tämän palstan vartijaksi ja laaduntarkkailijaksi. Eipä taida rahkeet riittää kumpaankaan.
NÄSIJÄRVELLE JA KYYKKYYN, OTA ASENTO.
nimimerkki, piti laittaa Iron Mike, sori
Itse itseni ylentäen: OLEN SirBB.
Tietäkää kaikki se.
Olen kaikkivoipa, mahtava, osaava, tietävä!
Muut kyykkyyn kun kuljen ohitsenne.
Älkää kysykö MINULTA neuvoa, ette ole sen arvoisia.
Minä SirBB olen MERIMIES!!!
itsellänikin kävi tuossa perjantaiyönä,kaikki valot veneestä pimeänä ajaessani kapeata pientä väylää jossa tarvitaan valonheitintä,syttyivät uudestaan parin minuutin kuluttua,sähkömies(ammattilainen)kävi tarkistamassa,ei löytänyt mitään vikaa?ja puhuihan edesmennyt Estonian päällikkkö tai joku sillalla olleista Blackoutista.ei ole kivaa mutta näitä sattuu.
Pimenee toki välillä, ei siinä mitään. Mutta sen varalle olisi hyvä varata myös oikea merikartta, että ei mene suunnistaminen arpapelille, jos sähköinen kartta sanoo poks.
Sähkö on hyvä renki, mutta huono isäntä, vanhaa sananlaskua mukaillen. Tähän voinee kesän kokemustensa perusteella yhtyä myös sekin onneton kippari, joka löysi itsensä Nauvosta, vaikka piti olla Helsingissä...
mukana,idästä länteen mutku osaan reitin ja pimeä oli eli valonheitinkin sammui,tarkoitin vaan että sähöt voi loppua :)
Kertomuksesi on varmasti tosi, mutta suurin vika ei tietenkään ollut elektroniikassa, vaan kipparissa.
Soutuveneessä ei ole elektroniikkaa ja niitäkin tuolla sumussa harhailee toisinaan.
Normaalissa veneessä tarvitaan tietenkin merikortit ja kompassi, mutta niitä pitäisi osata käyttää. Elektroniikka on ihan hyvä, mutta sitäkin käytettäessä, pitää olla myös vastuuntuntoa. Sellainen kippari, joka umpisumussa tai -pimeässä seikkailee pelkän kortin ja kompassin varassa ei ole yhtään sen viisaampi, kuin kippari, joka luottaa pelkkään elektroniikkaan. Terveellä järjellä varustettu veneilijä hakeutuu huonolla kelillä lähimpään turvalliseen paikkaan ja odottaa siellä sään paranemista ja/tai näkyvyyden palaamista. Merellä tuo sumu vaan toisinaan yllättää niin nopeasti, että mitään ei kerkeä tehdä - onneksi sumussa ei yleensä tuule.
Elektroniikka on varmasti tuonut veneilyyn enemmän turvallisuutta kuin riskejä. Nyt jokainen voi tietää oman sijaintinsa noin kymmenen metrin tarkkuudella säällä kuin säällä. Olisi kiva nähdä, miten nämä vain vanhan navigoinnin kannattajat kulkevat yksin umpisumussa vierailla vesillä ja kuinka tarkkaan tietävät olevansa juuri tietyllä hetkellä tulossa laivaväylälle. Ei onnistu varmasti vanhoilla konsteilla samalla tarkkuudella kuin nykyvempaimilla. Myös tuulessa ja sateessa tulee varmasti ongelmia.
Tokihan joku voi vielä käyttää laskutikkuakin, mutta suurin osa on jo omaksunut laskimen – aika muuttuu ja konstit muuttuu. Itselläni on veneessä merikortit ja kompassi - en ole niitä tarvinnut kuitenkaan moneen vuoteen. Samoin minulla on kannettava ja siinä GPS korttiohjelmat ja tämän lisäksi minulla on toinen GPS, joka toimii patterilla, jos virta katkeaa. Tietenkin minulla on myös taskulamppu ja valonheittäjä, jossa on akkuvarmennus. Ongelmia ei ole ollut sen jälkeen, kun siirryin elektroniseen veneilyyn - sitä ennen olin pari kertaa "hukassa" sumussa. Kaiken tuon edellisen lisäksi veneeni vakiovarustukseen kuuluu aimo annos vastuuntuntoa ja järkevää suhtautumista merta kohtaan.
GPS on tullut jäädäkseen ja se pitäisi kuulua jokaisen matkaveneilijän varustukseen aivan samoin kuin merikortit ja kompassi. Tärkeintä on kuitenkin osata käyttää kaikkia niitä välineitä, jotka veneessä on ja tuntea omat rajansa. Myös veneen sähkölaitteista tulle huolehtia niin, että ne toimivat ja on olemassa myös varajärjestelmät, kuten akkuvarmennettu käsivalonheitin, jolla voi ainakin muita varoittaa jos joutuu jäämään vaikkapa ankkuriin kaiken muun hajottua.
Noita GPS:n puolestapuhujia näyttää riittävän. Kätevähän se toki onkin ja myös itse sitä aina silloin tällöin käytä myös PC:n karttaohjelman kanssa. Toiminnaltaankin elektroniikka saadaan veneessä erittäin varmaksi. GPS:iä löytyy paristokäyttöisiä, joten eivät ole veneen sähköistä riippuvaisia, myös kannettavan akut voi pitää ladattuna ja pois koneesta, jolloin pelivaraa löytyy vielä pari tuntia lisää veneen sähköjen totaalisti petettyä, jos vielä on kaksiakkujärjestelmä voi GPS:n ja kannettavan virran ottaa starttiakuista ja antaa koneen käydä. Varmaan vielä löytyy lisää konsteja. Kun vielä on pari kannettavaa ja GPS:sää niin eiköhän sitä ainakin saaristossa pärjää ja avomerellä ei niin kovin väliä ole sijainnin kanssa. Mutta sitä vastuuntuntoa tarvitaan erityisesti suunnistettaessa GPS:n ja karttaohjelman varassa sumussa. Tuolloinhan helposti tuudittautuu epätodelliseen tuvallisuudentunteeseen kun tietää ja näkee kartalla oman sijantinsa. Tämän tyyppisen suunnistamisen lisääntyessä lisääntyy myös törmäämisen riski. Imettelenkin niitä, jotka vielä uskaltavat liikkua laitteiden avulla kepiltä kepille. Itse jos liikun sumussa, pysyttelen visusti väylien ulkopulella, sillä samahan se on onko väylällä vai ei kunhan vettä riittää. Mutta väylien ulkopuolella ei näitä sokkona navigoijia tule juurikaan vastaan. Mr GPS ihmettelee . Kyllähän sitä ennen GPS:ää liikuttiin samalla tavalla sumussa, ei silloin, eikä tänäkään päivänä tarvitse tietää koko ajan tarkkaa sijaintiaan löytääkseen kuitenkin sumussa perille. Ennen, kuten nytkin voi ottaa suunnan vaikkapa kohti saarta ja lähestyä kylmän rauhallisesti sopivalla nopeudella kunnes saari näkyy, jos vielä on kaikuluotain, voi siitä seurailla pohjan syvyyksiä. Saaren löydyttyä voi seurailla saaren rantaa ja ottaa uusia suuntimia. Yhden kepin löytäminen voikin olla pitkällä matkalla vaikeaa pelkän komapassin avulla, mutta suuremmat kohteet ovat helpompia. Ja miksi joku laivaväylän ylitys pitäisi tietää, eihän se väylä muutenkaan ole veteen piirretty ja laiva voi myös sumussa liikkua muualla kuin karttaan piirrettyllä viivalla. Mielestäni paljon tärkeämpää kuin tietää oma sijainti 10 m tarkkuudella on tietää missä muut kulkevat. Siksi en näe GPS:sää missään tapauksessa niin tarpeelliseksi kuin Mr GPS antaa ymmärtää. Jos itse joutuisin valitsemaan paperisen merikortin ja kompassin lisäksi jonkun merenkulkuvälineen, valitsisin ehdottomasti tutkan. Tukalla näkee muut alukset, mutta myös lähisaarten rannat ja merimerkit. Tutka voidaan laskea mielestäni perinteiseksi merenkulkuvälineeksi, onhan se jo niin vaha keksintö. Ei GPS ole mikään pelastava ihmekapistus veneilijöiden avuksi, vaikka näin usein tunnutaan ajattelevan. Jos GPS:n avulla kuljetaan sumussa ilman tutkaa, olisi ainakin nopeus pidettävä erittäin alhaisena (alle 5 solmua). Mielestäni jos ennen GPS:sää ei pärjännyt sumussa, ei sitä pidä GPS:n kanssakaan yrittää, vaan pian pois väylältä ja ankkuri pohjaan. Vain uusavuttomat veneilijät luottavat sokeasti GPS:ään ja navigoivat pelkästään sen avulla.
Tekstisi vilisee tarvetta käyttää elektroniikkaa, jota myös tutka on. Toinen outo ajatus on, että veneellä liikuttaisiin vain väylillä - itse liikun pääasiassa väylien ulkopuolella. On todellakin hyvä tietää, milloin ollaan saapumassa väyläalueelle, jossa voisi olettaa kulkevan vaikkapa laivoja.
Törmäämisen riski ei ole mitenkään vähentynyt tai lisääntynyt VALVEUTUNEIDEN veneilijöiden keskuudessa. Tähystämisvelvollisuus on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Kaipa GPS:n käyttö on muutaman vuoden päästä "perinteistä" navigointia niin kuin tutka nykyään.
Mr GPS painotti mielestäni huomattavasti noita asenneasioita ha hyviä merimiestaitoja. Ne hyvät taidot ja asenteet eivät katoa mihinkään vaikka otetaankin uusia laitteita avuksi. Uusien laitteiden käyttö on lisäarvo, jolla saavutetaan uusia ulottuvuuksia veneilyyn.
No - meitä kuppikuntia on joka asiassa puolesta ja vastaan. Toiset ovat periaatteessa GPSää vastaa ja toiset ovat sen puolella. On varmaankin ollut olemassa hyvä syy kehittää nykyinen paikannusjärjestelmä. Ehkä vanhat konstit eivät ole olleet tarpeeksi hyviä ja luotettavia, vai olisiko niin, että koko homma on keksitty vain isojen poikien leikkejä varten ja käytännössä suunnistukset kuitenkin tapahtuisivat vain vanhoilla menetelmillä.
Ilmeisesti tämä GPS asia on myös niitä asioita, joista on vaikea kirjoittaa ilman suurta kiihkoa suuntaan tai toiseen. Mielestäni GPS:n puolesta puhuminen ei ole asiatonta, jos samalla otetaan huomioon myös ne riskitekijät, joita on olemassa. Rikitöntä ei ole myöskään vain perinteisillä tavoilla suunnistaminen. Kautta aikojen laivoja ja veneitä on joutunut kareille, lentokoneita on joutunut eksyksiin reiteiltään. Veneilijöitä on etsitty, vaikka heillä ei olisi ollutkaan GPS-laitetta mukana. Nyt ongelmatilanteissa on helppo hälyttää apua, kun on kännykät ja tarkka tieto sijainnista. Perinteiset navigoijat varmaan pitävät veneissään kirjekyyhkyjä ja lähettävät niiden mukana tiedon summittaisesta sijainnistaan, jos jotakin odottamatonta tapahtuu.
Kyllä se vaan on niin, että maailma muuttuu ja navigointikin kehittyy. Onneksi saamme itse valita käyttämämme (pää)navigointi tavan. Kenenkään ei ole pakko ottaa veneeseen mitään nykyajan kapineita, vaan jokainen navigoi omilla tottumuksillaan ja taidoillaan. No GPS ei sinänsä vaadi mitään taitoja, mutta tosiaankin asenteet täytyy olla terveet niin kuin muillakin tavoilla suunnistavillakin.
"GPS ei sinänsä vaadi mitään taitoja... "
Mitäs siihen taitoja tarvitaan? Läiskitään vaan omasta päästä numeroita gepsiin. Niin, onhan niitä valmiita luetteloita, joita on turha itse tarkistaa. Ai niin, elektroonipetterithän piirtelevät kannettavilla viivoja näytölle ja kytkevät sitten sen gps:iin. Ja täysi kaasu päälle, täältä tullaan! Pari kertaa sumussa olleena se matkavauhdin kuunteleminen sumun seasta ajavien veneiden mennessä ohitse ei ollut mitään kivaa kuunneltavaa. Tuskin niillä kaikilla oli tutkaa. Ehkä vain sokea luotto elektroniikkaan.
GPS:n käyttäminen ei vaadi taitoja. Napista päälle ja toimii. Toki ohjekirja on syytä lukea.
GPS:n käyttö vaatii VASTUUNTUNTOA ja HYVIÄ MERIMIESTAPOJA. Tämä oli tekstin pointti.
Vaikka laitteen käyttö ei vaadi mitään suurempaa älyllistä lahjakkuutta, niin merellä kuitenkin vaaditaan monia taitoja.
Annoit vähän rankan yleistyksen: "Ja täysi kaasu päälle, täältä tullaan!..." Ei ehkä kovin asiallista yleistää noin. Mahdoitko lukea kirjoitukseni ajatuksella, vai heräsikö suunnaton raivo ennen aikoja.
Vastuullisuutta tarvitaan samoin kuin merimiestaitoja. GPS on täysin idiootti, joka vain ottaa kelloaikoja vastaan seteliiteistä ja suorittaa laskutehtäviä ennalta määrätyllä tavalla ja kertoo sitten laskennan tulokset koordinaateiksi muutettuna. Se sitten taas vaatiikin taitoa, että osaa soveltaa GPS:n antamia mahdollisuuksia, mutta itse GPS:n saa kuka tahansa toimimaan ja näyttämään sijainnin. Soveltaminenkin on todella yksinkertaista, koska GPS:n ohjelmisto on luotu yksinkertaiseksi. Pienet laitteet vaativat tosin sorminäppäryyttä ja tietojen syöttö on toisissa laitteissa hieman hankalaa (teknisesti). mutta normaali ÄO riittää.
Jos joku tahvo ajaa sumussa hana pohjassa, niin se ei ole GPS:n vika, vaan vika lienee enemmän kipparissa… kaikki GPS:n käyttäjät eivät aja kaasu täysillä – vai luuletko ehkä, että GPS on jotakin huumetta, joka muuttaa ihmisen persoonallisuuden?
Väitän edelleen, että sekstantti yms. ovat paljon vaativampia laitteita.
Siis - GPS ei sinänsä vaadi mitään taitoja...
Todella outoja johtopäätöksiä, mistä ne kehitit? Tarve käyttää elektorniikkaa? Totesimpa vain, että GPS ei mielstäni ole niin välttämätön kapistus kuin mitä Mr GPS antaa ymmärtää ja jos joku elektronin vempain nyt pitäisi valita tärkeimmäksi, valitsisin itse tutkan. Enkä ole myöskään olettanut veneellä liikuttavan vain väylillä, itsehän totesin varsinkin sumussa pysytteleväni niiltä juuri poissa! Ja vielä väylistä, kyllä mielestäni tähystäminen väylien ulkopuolella on yhtä tärkeää kuin saavuttaessa väylälle. Väylät ovat usein leveitä ja varsinkin pienemmät laivat eivät välttämättä kulje keskellä väylää. Ja liikkuhan saaristossa väylien ulkopulellakin suurehkoja aluksia, kuten kuljetusproomuja yms.
Kun nuo elektronisetlaitteet ovat nykyään vielä niin halpoja, niin kannattaa ne ehdottomasti hankkia. Mutta kysehän oli nimen omaan siitä, että esim. GPS ja karttaohjelma madaltavat kyynnystä lähteä vesille huonossa näkyvyydessä, kaikki eivät ole riittävän valveutuneita. Olen edelleen sitä mieltä, että jos ei tule sumussa toimeen ilman elektroniikkaa, ei sinne kannata mennä. Kyllä monet nykyajan keksinnöt helpottavat ja monissa tilanteissa nopeuttavat vaikkapa pelastustoimia, mutta esim. mainitsemasi kännykkä ei mielstäni korvaa VHF-puhelinta. Kännykkähän on riippuvainen tukiasemista. Purjehdippa vaikkapa Itämeren yli Gotlantiin ja toteat välittömästi kännykän heikkouden, samalla kun kuuntelet rannikoradioiden liikennettä VHF:llä. VHF:llä saat lisäksi suoran puheyhteyden vaikkapa pelastuhelikopteriin. Mielestäni tässäkin keskutelussa taustalta paistaa ajatus siitä, että apua saadaan tarvitaessa pienimpääkin hätään, voihan joskus olla tilanne, että pitää tulla toimeen omin neuvoin. Itse varustan veneeni jälkimmäisestä lähtökohdasta.
1) Noita GPS:n puolestapuhujia näyttää riittävän.
- Ehkä hyvän asian puolesta kannatta ja SAA puhua.
2) Tämän tyyppisen suunnistamisen lisääntyessä lisääntyy myös törmäämisen riski.
- Hyvä merimiestaito edellyttää tähystystä tarvittaessa äänimerkinkäyttöä muiden varoittamiseksi. Harva meistä käyttää sumussa ajaessaan äänimerkkiä, vaikka niin kuuluisi tehdä. En ymmärrä, miten GPS voisi lisätä törmäämisen riskiä – vika pitää olla kipparin päässä eikä GPS:ssä, jos jokin riski lisääntyy.
3) Mutta väylien ulkopuolella ei näitä sokkona navigoijia tule juurikaan vastaan.
- Ymmärtääkseni suurin osa veneilijöistä liikkuu väylien ulkopuolella oli veneessä GPS tai ei ollut.
4) Ennen, kuten nytkin voi ottaa suunnan vaikkapa kohti saarta ja lähestyä kylmän rauhallisesti sopivalla nopeudella kunnes saari näkyy, jos vielä on kaikuluotain, voi siitä seurailla pohjan syvyyksiä.
- Varmempaa on seurata plotterilta tai läppäriltä reittiä. Ainakin Turun ja Hangon saaristossa on sellaisia kareja, joita ei väistellä kaikuluotaimen avulla. Karin ympärillä voi olla vettä yli kymmenen metriä ja muutama metrin matkalla syvyys muuttuu jopa nollaan. Silloin on hyvä seurata etenemistä joltakin näyttölaitteelta ja väistellä pahimmat karikot. Siis suora reitti saaresta saareen tuntuu minusta hieman epävarmalta tavalta navigoida.
5) Mielestäni paljon tärkeämpää kuin tietää oma sijainti 10 m tarkkuudella on tietää missä muut kulkevat.
- Olen samaa mieltä. GPS:n käyttö ei kuitenkaan mitenkään vaikuta siihen, miten muut liikkuvat ja missä muut ovat. GPS:n käyttö ei myöskään estä mitenkään tietämästä muiden sijaintia - tähystää täytyy joka tapauksessa.
6) Siksi en näe GPS:sää missään tapauksessa niin tarpeelliseksi kuin Mr GPS antaa ymmärtää.
- Jo muinaisina aikoina ihmiset purjehtivat valtamerienkin yli - ilman kompassiakaan. Ajat muuttui ja tekniikka kehittyi - joku keksi kompassin helpottamaan suunnistusta. Ajat muuttuu edelleen ja uusia laitteita kehitetään joko tarpeeseen tai muuten auttamaan ihmistä. Yksi näistä uusista laitteista on edelleen kehittyvä GPS-laitteisto. Ilmankin tullaan hyvin toimeen, mutta kaikki mikä auttaa, on varmasti hyväksi. Minulle GPS ei ole mikään elämän ja kuoleman kysymys, mutta GPS on ainakin minun kohdalla antanut veneilyyn aivan uusia ulottuvuuksia ja lisännyt ainakin minun turvallisuudentunnetta ( ei siis väärää turvallisuudentunnetta). Tämä on varmaan yksilöllistä. 20 vuotta veneilin ilman GPS:ää ja nyt GPS on ollut mukana 10 vuotta.
7) Jos itse joutuisin valitsemaan paperisen merikortin ja kompassin lisäksi jonkun merenkulkuvälineen, valitsisin ehdottomasti tutkan.
- meillä kaikilla ei ole varaa valita joko GPS tai tutka. GPS maksaa halvimmillaan noin 200 eur, kun taas vähänkään kunnollinen tutka maksaa vähintään 3000 eur. Jos minulla olisi rahaa veneilyyn mielin määrin, niin hankkisin molemmat kaikkea muuta mukavaa ja tarpeellista.
Tutkaa en pidä kovinkaan tarpeellisena saaristoveneilyssä (Saaristomeri alueenani). Pimeässä näkee ilman tutkaakin ja hyvä valonheitin tarvittaessa on oiva peli. Tietenkin veneessä on myös määräysten mukaiset kulkuvalot. Itse väistän kaikkia jotka havaitsen enkä jää odottamaan sitä, että tulenko itse huomatuksi.
8) Mielestäni jos ennen GPS:sää ei pärjännyt sumussa, ei sitä pidä GPS:n kanssakaan yrittää...
- en ole samaa mieltä. Järjen käyttö veneilyssä on sallittua. GPS lisää varmuutta ja HELPOTTAA sumussa kulkemista. Jos ennen ei halunnut pinnistellä koko tarmoaan sumussa suunnistamiseen, niin nyt voi suunnistaa helpolla ja jää aikaa ja kapasiteettia seurata ja havainnoida ympäristöään. GPS helpottaa suunnistusta huomattavasti ja varmaan siksi laite on kehitettykin. Jos joku lähtee sumuun vain siksi, että hänellä on GPS ja luottaa vain siihen, niin se ei osoita hyvää merimiestaitoa ja vastuuntuntoa. Varmaan näitäkin heppuja on ihan kuin niitäkin, jotka lähtevä sumuun ilman vaadittavaa taitoa ja joilla ei ole edes GPS:ää mukana.
9) Vain uusavuttomat veneilijät luottavat sokeasti GPS:ään ja navigoivat pelkästään sen avulla.
- uusavuttomia veneilijöitä ei ole kaikki ne, jotka käyttävät GPS on mielestäni kuitenkin todella hyvä ja edullinen laite (vertaa tutkan hintaan taas), joka voisi olla lähes kaikkien veneilijöiden hankittavissa.
Lopuksi:
En ole niitä veneilijöitä, jotka luottavat sokeasti GPS:ään. En ylipäätänsä luota sokeasti mihinkään ja kaikkein vähiten muihin veneilijöihin. GPS:n käyttö kuitenkin antaa veneilyyn paljon hyvää ja helpottaa monella tavalla suunnistamista ja valitulla reitillä pysymistä. GPS:n avulla voi huomata jopa ihan inhimilliset suunnistusvirheet.
Monet niistä, jotka suhtautuvat kielteisesti GPS:ään, vetoavat yleensä siihen, että mitäs sitten tehdään, kun sähköt menee. No, tilanne on varmaan hankala. mutta jos ollaan vaikkapa yöllä liikkeellä ja sähköt menee, vaikeutuu myös merikortin luku ja kompassin tarkkailu. Joskus voi käydä niinkin onnettomasti, että merikortti karkaa käsistä ja joutuu mereen – sekin vaikeuttaa suunnistusta huomattavasti. En siis ymmärrä, miksi vakavalla mielellä keksitään näitä todella haettuja argumentteja, kuten sähköjen totaalinen katoaminen. 30 vuoden aikana minulle ei ole sitä sattunut muuta kuin maissa, kun kerran akut tyhjenivät oman huolimattomuuteni takia – inhimillistä tämäkin on. En myöskään tiedä ketään muuta, jolta olisi sähköt ajon aikana kadonnut. Heitä varmasti on, mutta todella harvinaista – useammin on vaikkapa kone levinnyt tai peräsin hajonnut yms. teknistä vikaa.
GPS:ää en tietenkään suosittele käytettäväksi ainoana navigointilaitteena enkä suosittele kokemattoman lähtemään vain siihen luottaen umpisumuun. Minulla on kuitenkin niin paljon hyviä kokemuksia GPS:stä, että voin hyvin suositella sitä kaikille. On aika kiva huomata, että GPS:ää vastustaa yleensä ne, joilla sitä ei ole – miksiköhän ja millä perusteella. Itse en voi esim. tutkaa vastustaa vaikka sitä minulla ei ole. Ilman tutkaa olen tullut toimeen 30 vuotta, mutta voisin sellaisen joskus hankkia jos hinta-laatusuhde tulee järkevälle tasolle. GPS:n hinnat ovat sillä tasolla, että sellainen on kaikkien hankittavissa.
Merimiestaidot ja vastuuntunto merellä ja veneestä sekä sen laitteista ovat kuitenkin kaikkein tärkeimmät ja niitä merimiestaitoja voi sitten parannella järkevillä laitehankinnoilla.
GPS:n tarpeellisuus on varmaan yksilökohtaista. Kuitenkin GPS on yleistynyt niin kuin plotteritkin yms. laitteet. Varmaan yleistyminen johtuu siitä, että moni tuntee tarvitsevansa ko. laitteita ja jos joku tuntee, ettei tarvitse, niin ei tietenkään kenenkään ole pakko hankkia laitteita. Venekään ei ole välttämättömyys läheskään kaikille, mutta kuitenkin moni tuntee sen tarpeelliseksi. Vene on kuitenkin mukava omistaa ja niin on myös GPS.
Haluaisin vielä kysy "purjehtijalta", kuinka paljon hän on kulkenut kapeissa ja mutkikkaissa saariston sokkeloissa sumussa ja pimeällä. Kyllä niissä olosuhteissa GPS päihittää niin kompassin, kuin tutkankin.
Anteeksi näin pitkä vastine.
Kyllä asiaa kaikki kummaltakin puolelta. Itse kuulun niihin maakrapuihin joka on vasta hankkinut veneen ja kaikuluotaimen gps:n läppärin ja sähköisen merikortin paperikartan, tuntematta kuitenkaan kauheasti merenkulun saloja. Kivoja pelejähän nuo gps:t ja navikointiohjelmat, saa aikaa kulumaan räplätessä niitä. Itselläni tuli vain tunne että "kyllähän näillä seilaa vaika missä ja minne...." ei se asia vissiin ihan niin ole. Ilmoittauduin saristolaivurikurssille. Täytyyhän ne perusteet tuntea kuitenkin. Tuli vain mieleen että kun nyt on tämä ns. nousukausi ja lainat halpoja ja tuntuu että veneitä myydään kuin kola pulloja kuinkahan moni uusveneilijä jättää nuo tuiki tarpeelliset kurssit väliin? Sitä kun me maakravut luullaan että "kyllähän siellä merellä tilaa on siellä missä on vettä siitä voi mennä menoks vaan" On kuulemma näitä veneilijöitä tavattu jotka on suunnistaneet pelkän puhelin luettelon kartan avulla.Kait se nöyryys , hyvät merimies tavat ja sääntöjen ja perusteiden tunteminen sekä ennen kaikkea omien resurssien tunteminen on kaiken a ja o. Kaikki navikaatio välineet on yhtä hyviä tai huonoja kuin sen käyttäjä on. Yhtäkaikki hieno harrastus on se sitten mootorilla tai purjeilla. Hyvää syksyä ja kevättä odotellessa.
En tiedä kuka tässä raivoaa?!?!? Enhän minä ole kai syyttänyt GPS:ää, vaan juuri kippareita, jotka sokeasti luottavat näihin elektronisiin merenkulun lisälaitteisiin.
Kun kerran mielestäsi GPS ei vaadi kummoisiakaan aivokapasiteetin toimintoja, on silloin kuvaamani tilanteet tosia.
En todellakaan väitä, että kaikki kipparit sumussa ajavat täysiä, enkä väitä GPS:än muuttavan ihmisluonnetta. Tohelo on tohelo gepsin kanssa tai ilman.
Mikään kurssi ei ole turha. Itse olen käynyt saaristolaivurikurssin. Siellä opetettiin suuntimien ottamista, paikkalaskentaa, laivojen valoja ja paljon muuta. "Laivuria" minusta ei tuolla kurssilla tullut, varmuutta se ei lisännyt - pikemminkin päinvastoin, mutta en silti moiti kurssia mitenkään. Veneilijä minusta tuli pikkuhiljaa taitojen ja kokemuksien karttuessa. En väitä mitenkään, että nyt olisin täydellinen malliveneilijä, koska ainahan on varaa olla ainakin hieman parempi ja jokainen kokemus tuo lisää tietoa ja taitoa.
Laivurikurssit ovat vähän niin kuin ajokorttikin - sen saatuaan pääsee vasta kunnolla harjoittelemaan.
Paikkalaskennan ja kurssin määrittelyn annan suosiolla GPS:lle korttiohjelmalle ja tietenkin käytän omaa järkeäni tässä asiassa.
Tuo tunne: "kyllähän näillä seilaa vaikka missä ja minne...." on oikeastaan aika tosi - näillä vehkeillä LÖYTÄÄ mihin vaan, mutta taitoa ja kokemusta myös tarvitaan. Veneily ei ole pelkkää suunnistamista. Suunnistaminen on vain pienen pieni osa veneilyä eikä sekään ole mitään salatiedettä, jota ei voisi kuka tahansa oppia. Itse asiassa koko veneily on niin helppoa, että tämän kaltaisia keskusteluja ei ehkä pitäisi käydä lainkaan.
Hyvä, jos et ole noita sokeasti GPS:ään luottavia. Vastauksesi olikin todella pitkä enkä ehdi sitä nyt kovin tarkasti kommentoimaan, jotain kuitenkin.
Olet selvästi ottanut kirjoitukseni GPS vastaisena, sitähän se ei missään tapauksessa ole. Itselläni on myös veneessä GPS ja myös kannettava tietokone jossa Pietari-Tukholma Meri CD. Kuten kirjoituksessani alussa hieman kuvailin, saa elektroniikan veneessä toimimaan, suurin riski itseasiassa on PC:n hajoaminen, se on vaikkapa karttaplotteriin verrattuna paljon herkempi laite. Itse olen veneillyt vasta 18 vuotta, koskaan ei ole sähköt pettäneet. Kun vielä on varautunut muutamilla varakaapeleilla, saa sähkölaitteet 99% todennäköisyydellä toimimaan myös virtakatkoksen tapahduttua. Sen lisäksi on vielä paristo- ja akkukäyttöiset laitteet joihin on tietysti varaparistot ja -akut. Saat toki puhua GPS:n puolesta jos haluat. On kuitenkin havaittavissa, että helppokäyttöiseen GPS:ään luotetaan liikaa. Sumussa liikkuessani odotankin aina kauhulla, koska vastaan tulee joku suurella nopeudella nenä kiinni läppärin ruudussa. Olethan toki itsekkin huomannut kuinka nopeasti sakeassa sumussa havaittu vastaantuleva vene (hidaskin) on jo aivan kohdalla. Tästä syystä pidän itse aina äänimerkinantolaitetta käsillä sumussa ja annan myös merkkejä, mutta ne eivät paljon auta, jos kohdalle sattuu vaikkapa katettu vene jota ohjataan sisältä ja moottori käy. Törmäämisriski kasvaa vielä siksi, että GPS:n mukaan ohjaavat ottavat usein reittipisteikseen merimerkit, näistä muodostuu siis luontaisia kohtaamispaikkoja sumussa. Jos sinä et toimi näin, se on vain positiivista.
Kyllä valtaosa veneilijöistä liikkuu väyliä pitkin. Väylä on se leveä alue, jota rajoitetaan reunoilta joko lateraali- tai kardinaalimekein, ei siis pelkästään linjataulujen osoittama alue. Itse liikuskelen nykään Hangosta länteen ja etelään, en kuitenkaan Paraistenportista juurikaan pohjoiseen. Kyllä väylien ulkopuolella liikkujat ovat todella vähissä, lähes pelkästään mökkiläisiä, kalastajia sekä luonnonsatamiin ja kerhojen saariin menijöitä, jotka hekin pääsääntöisesti liikkuvat väylällä kunnes viimeiset mailit joutuvat siltä poikkeamaan. Ns. huviveneilijät pysyttelevät väylillä 99,9%:sti, varsinkin loma-aikaan. Tämänkin ymmärtää, ovathan vedet karikkoiset kuten mainitsi. Kun vielä huomioi sen, että GPS:n tarkkuus vaihtelee 3-10 m ja kartassa pienen karin sijainti voi heittää saman verran tai jopa enemmän, on laitteisiin liikaa luottaminen mielestäni näennäistä turvallisuuden tuntua. Vielä kun huomioi sen, että kauempana väylistä ovat mittaukset paikoin epätarkkoja ja monet kivet puuttuvat. Itselläni on mm. Rannikkokartta 22 2001 painos, monessa kohdassa on kartta niin epätarkka, että sen avulla ei voi noin tarkasti suunnistaa. Väylien välittömässä läheisyydessä on tarkkuus hyvä. Meri CD ei ole sen tarkempi. Ja mitä lähemmäs menet Ahvenanmaata, sitä epätarkemmiksi kartat käyvät.
Kuten itsekkin mainitsin, on GPS halpa ja siksi se kannattaa hankkia. Tutkat eivät ole niin kalliita kuin esitit, jo hieman yli 1000 eurolla saa veneilykäyttöön soveltuvan tutkan, sillä eihän sitä tarvitse 30 NM nähdä eteenpäin, muutama maili riittää. En vain näe GPS:ään noin pelastavana enkelinä. Normaalisti saaristossa liikkuessani en käytä GPS:ää ollenkaan, on se toki päällä, mutta en ohjelmoi reittipisteitä enkä käytä karttaohjelmaa. Kätevintä siinä onkin nopeus- ja matkanäyttö, onhan se usein tarkempi kuin loki. En ylipäätään ymmärrä, miten jokut veneilijät jaksavat näprätä reittejä GPS:ään hyvällä näkyväisyydellä. Mitä ihmeen apua siitä on? Itse käytänkin GPS:ää pääsääntöisesti, esim. vaikkapa Ahvenan meren ylityksessä, jolloin se helpottaa kurssissa pysymistä, sen avulla on kätevä ohjata. Myös sumussa käytän sitä usein, mutta olen liikkunut paljon sumussa jo ennen kuin oli GPS:ää. En kuulu niihin veneilijöihin, jotka nyt GPS aikana uskaltauvat sumuun. Pimeässä, varsinkin valaistuilla väylillä ei mielestän GPS:llä tee mitään, onhan valaistua väylää helpompi kulkea pimeässä kuin valoisassa, pimeässä merkit näkyvät usein pidemmälle.
Liikun veneellä paljon, vaikka nimimerkkini on Purjehtija, liikun myös 6 metrisellä liukuvalla veneellä. Sekä pimeässä, sumussa että väylien ulkopuolella. Nopealla veneellä ajaminen on vieläpä helpompaa, tuskin koskaan käytän GPS:ää. Se on tottumiskysymys. Kyllä sumussa aja pelkällä kompassilla, pimeä ei mielestäni ole minkäänlainen rajoite. Sinänsä pimeää ja sumua on hyvä verrata, sillä jos pimeässä käytät valonheittäjää, miksi et sumussa käyttäsi tutkaa? Tosin tutkalla ei aina näe matalia kiviä (eikä tarvitsekkaan, sillä merikortillahan varsinaisesti navigoidaan). Siksi se ei myöskään käy ainoasta navigointivälineestä eikä missään tapauksessa korvaa tähystystä. Mutta erityisesti saaristossa tutka on lyömätön apuvälineitä. En siis väitä, että tutka olisi välttämätön. Olen vain itse todennut sen tarpeellisuuden istuessani veneessäni keskellä Pohjois-itämerta sakeassa sumussa. No eihän tutkalla rantoja olisi nähnyt, enkä niitä oli halunnutkaan nähdä, mutta ne ohi ajavat laivat, joiden moottorin ääni kuului selvästi, välillä voimistuvana ja välillä vaimentuvana, ne olisin halunnut nähdä tutkalla. Tämä muuten tapahtui aikana, jolloin GPS:llä olisi matkalla Utö - Visby saanut sijantinsa kerran. Siksi en GPS:ää vielä silloin tullut hankkineeksi.
En myöskään väitä, että olisit väärässä. Mutta en haluaisi ryhtyä kovin laajasti markkinoimaan ajatusta, että siitä vaan GPS:n avulla sakeaan sumuun. GPS:n pahin rajoitus on, että se näyttää vain historia tietoa (missä juuri sekuntti sitten ja sitä ennen olet ollut) kaikki mikä on edessäpäin, on vielä sumun peitossa.
Mielipiteitä on erillaisia. Nyt niitä sumuja taas alkaa esiintymään, joten varoivaisuutta sumussa liikkumiseen itse kullekkin.
Hyvää loppukautta vain sinulle ja muille!