Syyllisyys kumpuaa siis siitä tunteesta/pelosta, että on itse tehnyt/aiheuttanut jotakin pahaa/väärää. Syyllisyys ei siis ole se harmitus tai kiukku, tai mikään muukaan em. kaltainen tunne, joka tulee, kun tapahtuu jotakin ei-haluttua tai ei-odotettua, vaan syyllisyyttä on se, kun tunnetaan olevansa syyllisiä johonkin pahaan/väärään!
Tuolla aikaisemmassa ketjussa joku kysyi, että miksi sitten lapset kokevat usein syyllisyyttä vanhempiensa eroamisesta. Vastaushan on juuri se, että lapsi ajattelee/pelkää silloin tehneensä jotakin sellaista pahaa/väärää, joka on aiheuttanut sen eron, eli pahaa äidille, isälle ja koko perheelle. Ihminen voi siis kokea syyttömänäkin syyllisyyttä, mutta syyllisyydentunteen takana on aina ihmisen oma ajatus siitä, että on tehnyt väärää/pahaa, eikä syyllisyyttä tule pelkästään ei-toivotuista tai ei-odotetuista asioista, joissa ei tehdä/koeta tekevänsä (/tehneensä) jotakin pahaa. Eli, kuten tuolla aikaisemminkin jo todettiin; kun ihminen ajaa autonsa puuhun, hän saattaa tuntea kiukkua ja harmia, ja sadatella itseään, mutta hän ei joudu painimaan syyllisyyden kanssa. Kun taas se samainen ihminen ajaakin sillä samaisella autolla toisen ihmisen päälle, aiheuttaen tämän kuoleman tai vakavat vammat, hän joutuu painimaan sen syyllisyytensä (syyllisyyden siitä, että on tehnyt/aiheuttanut pahaa/väärää toiselle) kanssa yleensä vuosia- usein jopa loppuelämänsä.
Selitykset siitä, että abortintekijöiden syyllisyys lähtisi siitä, että on tultu vahingossa raskaaksi ja jouduttu ei-toivottuun/ei-odotettuun tilanteeseen, eivät siis ole uskottavia. Todellisuudessa se syyllisyys aborttitilanteissa kumpuaa pohjimmiltaan juuri siitä, mitä tehdään siitä ei-toivotusta/ei-odotetusta tilanteesta ulospääsemiseksi. Ei-toivotusti raskaaksi tulleet naiset, jotka kuitenkin pitävät lapsensa, eivät painiskele syyllisyyden kanssa, koska he tietävät valinneensa sen vaihtoehdon, jossa tehdään oikein. He voivat kyllä tuntea harmia ja kiukkua ja sadatella itseään siitä, että ovat ajautuneet siihen tilanteeseen, mutta kuten todettiin, noissa ei ole kyse syyllisyydentunteesta, joka on siis tunne siitä, että ollaan tehty pahasti/väärin!
Tuolla aikaisemmassa ketjussa joku kysyi, että miksi sitten lapset kokevat usein syyllisyyttä vanhempiensa eroamisesta. Vastaushan on juuri se, että lapsi ajattelee/pelkää silloin tehneensä jotakin sellaista pahaa/väärää, joka on aiheuttanut sen eron, eli pahaa äidille, isälle ja koko perheelle. Ihminen voi siis kokea syyttömänäkin syyllisyyttä, mutta syyllisyydentunteen takana on aina ihmisen oma ajatus siitä, että on tehnyt väärää/pahaa, eikä syyllisyyttä tule pelkästään ei-toivotuista tai ei-odotetuista asioista, joissa ei tehdä/koeta tekevänsä (/tehneensä) jotakin pahaa. Eli, kuten tuolla aikaisemminkin jo todettiin; kun ihminen ajaa autonsa puuhun, hän saattaa tuntea kiukkua ja harmia, ja sadatella itseään, mutta hän ei joudu painimaan syyllisyyden kanssa. Kun taas se samainen ihminen ajaakin sillä samaisella autolla toisen ihmisen päälle, aiheuttaen tämän kuoleman tai vakavat vammat, hän joutuu painimaan sen syyllisyytensä (syyllisyyden siitä, että on tehnyt/aiheuttanut pahaa/väärää toiselle) kanssa yleensä vuosia- usein jopa loppuelämänsä.
Selitykset siitä, että abortintekijöiden syyllisyys lähtisi siitä, että on tultu vahingossa raskaaksi ja jouduttu ei-toivottuun/ei-odotettuun tilanteeseen, eivät siis ole uskottavia. Todellisuudessa se syyllisyys aborttitilanteissa kumpuaa pohjimmiltaan juuri siitä, mitä tehdään siitä ei-toivotusta/ei-odotetusta tilanteesta ulospääsemiseksi. Ei-toivotusti raskaaksi tulleet naiset, jotka kuitenkin pitävät lapsensa, eivät painiskele syyllisyyden kanssa, koska he tietävät valinneensa sen vaihtoehdon, jossa tehdään oikein. He voivat kyllä tuntea harmia ja kiukkua ja sadatella itseään siitä, että ovat ajautuneet siihen tilanteeseen, mutta kuten todettiin, noissa ei ole kyse syyllisyydentunteesta, joka on siis tunne siitä, että ollaan tehty pahasti/väärin!
Vastaukset 62
Vanhimmat
on tekeillä?
Älä jaksa jauhaa.
syyllisyyttä abortista kovastikin? Kuullostaa epäuskottavalta, miksi tervejärkinen ihminen kantaisi semmoisesta syyllisyyttä? Vaikka onhan niitä kaikenmoisia kajahtaneita tallaajia....
taisi kirjoittaa oikea hengen jättiläinen!
Mielikuvituksesi ei taida riittää edes syyllisyyden kokemiseen tai sen ymmärtämiseen, miksi esim abortti ei ole joillekin mikään läpihuutojuttu.
että abortti ei ole joillekin läpihuutojuttu.
Puhut nyt eri asiasta.
Aloittaja väittää tietävänsä abortintehneitä paremmin, mistä he syyllisyyttä tuntevat ja miksi.
Vaikka tosiaan on suoraan sanonut, ettei ymmärrä yhtään, miten muiden puheet ja kysymykset liittyvät hänen kysymyksiinsä ja miten abortin hyväksyntään suhteutuu. Raks raks.
..ihan mm. psykologiassa yleisesti tunnetusta tosiasiasta, eli siis siitä, että syyllisyys tulee siitä, että koetaan/pelätään tehneensä pahaa/väärää. Abortintekijät eivät ole mikään ihmeellinen joukko, jota ei kosketa samat tosiasiat kuin muita. Että 'riks raks' itsellesi vain. :D
Minä en ole sanonut missään tosissani (leikilläni kyllä), että en ymmärrä kirjoituksianne ja niiden liittymistä omiin kysymyksiini. Sen taas olen todennut, että läpimeneviä (siis tunnettujen toiasioiden kanssa yhtä pitäviä) vastauksia ei ole teiltä tullut- ja saman totean edelleen, koska syyllisyys kumpuaa aina siitä, että koetaan/pelätään tehneensä väärin jollekin, eikä mistään sellaisesta, jota te olette väittäneet!
että juuri tuo avioton raskaus oli se pelätty asia. Syyllisyys ei kuitenkaan tietysti kohdistunut tuohon raskaaksi tulemiseen sinänsä, van siihen tekoon, joka oli siihen johtanut.
Avioton raskaus oli pahinta, mitä tytölle saattoi tapahtua. Monet vanhemmat hylkäsivät aviottomasti raskaaksi tulleen tyttärensä. Kotiin ei ollut meneminen käärö kainalossa. Näissä oloissa abortti oli vain helpotus, joka pelasti tytön maineen ja hänen perheensä häpeältä. Naimisissa olevat naiset eivät yleensä turvautuneet abortteihin.
Kun nykyinen aborttilaki 1969 säädettiin tätä vanhaa ajattelutapaa oli vielä paljon jäljellä, eikä se ehkä ole täysin poistunut vieläkään. Vanhat asenteet kummittelevat siinä taustalla tiedostamattomasti, vaikka ihmiset eivät oikeastaan enää niin ajattelekaan.
Nykyisinkin raskaaksi tulosta usein syyllistetään, varsinkin, jos kyseessä on teini-ikäinen tyttö tai yli nelikymppinen nainen. Myös köyhät yksinhuoltajaäidit ovat ei-toivottuja äitejä, koska he joutuvat kunnan elätettäviksi. Tällaiseen asemaan joutuminen ei useinkaan houkuttele. Pakotie tilanteesta on abortti.
synnyttäviä äitejä syyllistetään. Seulonnat kun kertovat, milloin on tulossa vammainen lapsi.
En vastusta aborttia, mutta ei siihen pidä painostaakaan.
Naiset syyllistyvät muutenkin liian helposti ihan kaikesta seksuaalisuuteen, lisääntymiseen ja äitiyteen liittyvästä. Äitien keskinäinen syyllistäminen toimii hyvin: kuka on synnyttänyt väärällä tavalla, kuka kasvattaa väärin, kuka antaa vastiketta, kuka kasvattaa vääriin, kuka ei leivo koulun myyjäisiin. Miehen ei niin helposti mene tähän ansaan.
Eläkää siskot ja jättäkää syyllistyminen vähemmälle!
Ihan pelkästään tämän vastauksen takia toivon, ettei tätä aloitusta poisteta turhana.
Koska sitähän se on. Saman jankutusta, kun lähellä sama keskustelu on edelleen käynnissä.
syyllistää vammaisten äitejä. sikiöseulontoihin painostetaan osallistumaan. Jouduin itse painostuksen kohteeksi 90-luvulla, kun en halunnut osallistua sikiöseulontoihin. Olin jo vähän vanhempi odottaja silloin. onneksi lapsi oli ja on terve.
Jos sitten tutkimuksissa löytyy vammainen lapsi, niin varmasti äitiä painotetaan aborttiin. Abortti esitetäänparhaana vaihtoehtona. Vähintäin omiteuisena peidtään sellaista, joka haluaa synnyttää vammaisen lapsensa.
Minusta äideille pitäisi kertoa, että selontoihin osallistuminen on vapaaehtoista, ja että ne ovat tarkoiteetuja sellaisille jotka hyväksyvät selektiivisen abortin. Aborttiin ei ketään saa painostaa, ei myöskään vaikeavammaista lasta odottavaa äitiä.
ohjeistuksessa nimenomaan painotetaan seulontojen vapaaehtoisuudesta informoimista.
Olen kanssasi samaa mieltä että päätös on naisen. Kukaan ei saisi painostaa suuntaan tai toiseen. Syyllistäjät suuntaan tai toiseen ovat syvältä - ja kantelun saa tehdä jos joku ammattilainen toimii vastoin valtakunnallista ohjeistusta.
Vammaisiin ei saisi suhtautua seulonnoista vahingossa läpipäässeinä.
tässä asiassa tosiaan vielä enemmän tuota ei-ammattilaisten osuutta.
Eli että vammaisiin ei tosiaan tulisi suhtautua seulonnoista vahingossa läpipäässeinä.
Ammattilaisten työhönkin jo kuuluu kertoa kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Ihmiset saattavat kokea ammattilaisen painostavan johonkin vaihtoehtoon, vaikka hänen tarkoituksenaan olisikin vain kaikkien vaihtoehtojen esiin tuominen tasapuolisesti. (toki on niitä huonoja päiviä ammattilaisillakin, ja omat mielipiteet saattavat liikaa vaikuttaa työhön)
Sen sijaan tosiaan ihmisten asenteet jokapäiväisessä elämässä ovat varmasti suurimmassa osassa, kun ihminen ratkaisuaan miettii. Koska jokapäiväisestä elämästä ympäristömme asenteet poimimme ja myös oman kuvamme muodostamme, emme pelkästään siitä, miten konkreettisesti tällaisen ratkaisun tehnyttä tai vammaista kohdellaan.
..ihminen tunteekin syyllisyyttä, hän tuntee sitä siksi, että kokee tehneensä väärin/pahasti.
Olen tehnyt abortin.
Loppuuko jäkä-jäkä-jäkäsi tällä?
syvää syyllisyyttä siitä, että synnytin lapsen vaikken sitä toivonut enkä rakastanut, synnytin sen huonoihin olosuhteisiin, niin syyllisyydentunteeni johtuu siitä,
että tiedän tehneeni väärän ratkaisun ja pahan teon.
No, sitähän minäkin.
tylsää provoa,.. mutta tämmösissä tapauksissa korkeintaan siitä ettei ole antanut lasta hyviin oloihin itsekkyytensä ja ehkä omien traumojensa pelossa. Se on siinä se paha teko, ei synnytys.
ja syyllisyys siitä, että on tehnyt toiselle väärin, kalvaa, aivan niin kuin aloituksessa sanottiinkin. Se paha teko ei todellakaan ole lapsen synnyttäminen, vaan se, ettei huolehdi hänestä kunnolla/anna häntä parempiin oloihin.
..siitä, että koet tehneesi väärin lastasi kohtaan. Syyllisyytesi johtuu siitä, että koet aiheuttavasi hänelle pahaa, kun pidät häntä huonoissa oloissa ja rakkaudettomuudessa, eli juuri siitä, mistä aloituksessa puhuttiin; koetaan tekevänsä väärin/pahasti.
Provohan tuo tietysti oli, mutta vastaus pätee toden ollessa kyseessä.
nainen mitä tahansa epätoivoisessa tilanteessaan, aina hän tuntee syyllisyyttä.
Nainen on syytön vahinkoraskauteensa, eikä hän saa siitä tuntea syyllisyyttä. (kuten tuolla sanottiin wastustajien toimesta)
MUTTA valitettavasti tila ei pysähdy siihen.
Hänellä on 3 vaihtoehtoa:
Abortti: tuntee syyllisyyttä mitä teki alkiolle.
Adoptio: tuntee syyllisyyttä, mitä teki lapselleen luopuessaan siitä ja miten se vaikuttaa sen ihmisen elämään ja tunteisiin.
Lapsen pitäminen: tuntee syyllisyyttä siitä, että ettei pysty antamaan lapselleen sitä mitä uskoo lapsen tarvitsevan, ja ettei pysty hädässään ja huonoista olosuhteista johtuen tukemaan/rakastamaan lastaan/ antamaan molemmat vanhemmat lapselleen niin hyvin kuin uskoo lapselle olevan parasta.
Siis tekee nainen syyttömässä tilassaan mitä tahansa tai on tekemättä, on hänen aina syyllistyttävä jostain sille alkiolle/tuntevalle lapselle tekemästään asiasta.
Eiköhän siksi ole ihan selvää, että nainen tuntee syyllisyyttä siitä, että tuli raskaaksi ja joutui tähän pattitilanteeseen. Vaikka se vahinko olisikin. Se vain sattuu olemaan ainoa asia, johon itse olisi voinut vaikuttaa. Vaikea elämäntilanne on harvoin vain omasta päätöksestä/itsestä kiinni.
Jos näin on, on toki selvää, miksi valitsin abortin. Koska syyllisyys siitä, mitä tein sille _alkiolle_, oli mitätön muihin syyllisyydentuntoihin verrattuna.
adoptiosta seuraa yleisesti se pienin syyllisyys. Sehän on lapsen kannalta paras teko jollei itse olisi riittäviä oloja voinut antaa.
Abortti valitaan lähinnä siksi ettei haluta käydä toisen elämän eteen läpi raskautta ja synnytystä.
kuvaa abortinvastustajia täydellisesti:
"Abortti valitaan lähinnä siksi ettei haluta käydä toisen elämän eteen läpi raskautta ja synnytystä."
Yhteenveto: nämä naiset eivät ilmeisesti ole elämässään tehneet mitään muuta merkittävää kuin synnyttäneet. Omasta pohjattomasta alemmuudentunteesta on siis kyse.
Mutta hoi! Iäkkäänäkin on mahdollisuus kouluttautua ja hankkia elämä. Se ikioma.
elämää estä :) Se on ollut kyllä näppärä ja elämäni fiksuin veto jolla olen välttänyt loppuikäni syyllisyyden ja loputtomat selittelyt omalletunnolle!
syyllisyyttä. Mahtaako johtua geeneistä, kasvatuksesta vai seksuaalisuuteen/naiseuteen/äitiyteen liittyvistä myyteistä. Ja terepauteilta ei lopu työt.
Tunnet syyllityyttä - olet siis olemassa.
"Syyllisyys kumpuaa siis siitä tunteesta/pelosta, että on itse tehnyt/aiheuttanut jotakin pahaa/väärää. Syyllisyys ei siis ole se harmitus tai kiukku, tai mikään muukaan em. kaltainen tunne, joka tulee, kun tapahtuu jotakin ei-haluttua tai ei-odotettua, vaan syyllisyyttä on se, kun tunnetaan olevansa syyllisiä johonkin pahaan/väärään!"
(...)
"Ihminen voi siis kokea syyttömänäkin syyllisyyttä, mutta syyllisyydentunteen takana on aina ihmisen oma ajatus siitä, että on tehnyt väärää/pahaa..."
Nimenomaan kyseessä on tunne. Tällainen tunne voi olla ns. väärä, ilman perusteltua pohjaa. Niin kutsuttuun liialliseen kiltteyteen kuuluu osana jatkuvaa syyllisyyden tunnetta asioista, joissa ei ole tehnyt järjellä ajatellen mitään väärää. Jatkuvasti ylitöihin lupautuvalle ja työpaikalla muiden hommat hoitavalle tunnolliselle puurtajalle voi iskeä syyllisyys, jos joskus kerrankin uskaltaa sanoa pomolle vastaan ihan oikeutetusti. Tällöin syyllisyys - tunne siitä - tulee siitä, ettei miellytä kaikkia. Miksi siis pitäisi keskittyä subjektiiviseen TUNTEESEEN pahasta/vääryydestä, kun on mahdollista, että tunne voi olla kokijansakin mielestä järjellä pohdittuna turha ja perusteeton? Kiinnostavampia olisivat juuri ne syyt, joista "väärä" tunne kumpuaa.
..jatkaa lyhyesti, että syyllisyyttä tunteva abortintekijä tuntee syyllisyyttä siitä ihan samasta asiasta kuin kaikki muutkin, eli että on tehnyt väärin/pahasti. Eli sellainenkin abortintekijä, joka sanoo olevansa sinut aborttinsa kanssa, mutta joka kokee kuitenkin siitä syyllisyyttä, on löytänyt asiasta tekemänsä pahan/väärän olkoon se sitten kunkin ulkopuolisen mielestä kuinka oikea tai väärä tunne tahansa.
syyllisyyden juuret ovat meidän kilttien tyttöjen kasvatuksessa. Itse yritän olla luomatta syyllisyysautomaattia tyttärelleni.
että raiskatut tytöt ja naiset kantavat yleensä pitkään syyllisyyttä tapahtuneesta, vaikka siinä ei mistään väärinteosta ole kysymys.
Jos mies raiskattaisiin, tuskin tämä mitään syyllisyyksiä kehittelisi, vaan vaatisi oikeuksiaan raivokkaasti (siis kostoa).
Vähemmän sitä syyllisyyttä, naiset!
..ovat juurikin siinä, että ihmiset, jotka on kasvatettu tekemään moraalisesti oikein, kokevat _itse omassa sisimmässään_ tekevänsä väärin. Moraalisesti oikean tekeminen pitääkin opettaa lapsille, eli siis mm. se, ettei toisia saa vahingoittaa, eikä heille saa tehdä vääryyttä. Omatunto on sitten se, joka lopulta sanelee jokaiselle, mikä _hänestä itsestään_ on sitä vahigoittamista ja väärintekemistä, ja mm. sen, meneekö abortti tuohon kategoriaan. Monella abortintekijällä näyttää menevän siitä huolimatta, että he kertovat olevansa aborttinsa kanssa sinut.
Aborttisyyllisyys ei ole vain 'kilttien tyttöjen' juttu. Tiedän abortistaan pahoin syyllistyneitä naisia, jotka ovat kaikkea muuta kuin ylikilttejä, ja jotka on kasvatettu enemmänkin ei-kilteiksi ('jyräämään' ja pitämään kiinni omasta edustaan). Tuohon joukkoon mahtuu myöskin eräs hyvä ystäväni. Sanottakoon tässä vaiheessa, että minä en ole koskaan kritisoinut hänen aborttiaan tai ottanut siihen isommin kantaa. Silloin kun hän teki aborttinsa, oli abortti minulle asia, josta minulla ei ollut selkeää mielipidettä, ja kommentoin sitä tyyliin 'tee, kuten itse tunnet'. Olimme tämän ystäväni kanssa vuosia melkoisen vähällä yhteydenpidolla, koska asuimme melko kaukana toisistamme ja molemmilla oli paljon omia juttuja. Kun taas lähennyimme vuosien jälkeen, yllätyin siitä, miten rankan syyllisyyden kouriin ystäväni oli 'välivuosien' aikana joutunut. En ole alkanut valehtelemaan hänelle, ettei hän olisi tehnyt mielestäni väärin abortoidessaan jälkeläisensä, mutta olen yrittänyt puhua hänelle paljon anteeksiannosta (itselleen).
mikä ihmeen pakkomielle sinulle oikein on abortti ja syyllisyys?
Minä en tunne syyllisyyttä abortistani, koska tiedän tehneeni siinä tilanteessa oikein ja kaikkien eduksi, olen toki surullinen ja harmissani, mutta myös helpottunut, että oli olemassa toinenkin vaihtoehto kuin synnyttää lapsi jota ei kertakaikkisesti halua eikä kykene huolehtimaan edes raskausajan verran.
Enkä taatusti ole ainoa joka kokee näin.
Silti, vaikken tästä asiasta suostu itseäni syyllistämäänkään, olen ihan hyvä ihminen, äiti ja oman osani yhteiskunnassa hoitava, niin hyvin kuin pystyn.
Ihme vänkäämistä tosiaan sinulta.:D Tässä puhuttiin katsos niistä, jotka kantavat sisällään syyllisyyttä ja syyllistyvät siksi toisten kommenteista.
tarpeeksi syyllistyneitä tällä palstalla? Onko kyyhkynen jo laskeutunut pääsi päälle?
Varo, ettei se paskanna siihen.
..kaikki ne kohdat, joissa olen osoitellut muita sormella (olen pyytänyt jo aikaisemminkin), enkä ole kirjoittanut tiedetyistä tosiasioista ja sanonut omaa mielipidettäni, kiitos!
mahtuu yllättävän paljon kakkaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000037316130
..ne kohdat, joista löytyy niitä väitettyjä/pyydettyjä asioita.. vai onko sinun todellakin mahdotonta erottaa faktoja ja mielipiteen sanomista niistä?!
että siis niinku tosi hyvä juttu, siis niinku oikeesti, joo, tosi cool, jee, siis ihan mieltsin siistii, hei siis!!!
Abortti ei rassaa naisen mielenterveyttä
Yli 70 prosenttia raskaudenkeskeytyksen valinneista naisista ei kadu päätöstään eikä pode sen takia masennusta, kertoo Duodecim-lehti . Naisten itsetunto on myös parempi abortin jälkeen.
"Tieto perustuu seurantatutkimukseen, johon valittiin yli 1 000 amerikkalaisnaista. Tuloksen julkaisi Archives of General Psychiatry -lehti.
Naisia haastateltiin tuntia ennen toimenpidettä sekä tunti ja kuukausi sen jälkeen. Seurantaa jatkettiin kahden vuoden ajan.
Valtaosalla ei myöskään esiintynyt masennusoireita tai stressiä tavanomaista enemmän. Vain masennuksen taipuvaisilla mielenterveyden ongelmat olivat todennäköisempiä kuin kanssasisarilla"
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=243
sopii yksiin moninkertasten itsemurhalukujen kans? :) On varmaan "luotettavaa" tutkia asioita ihmisten omien sanomisten pohjalta.. eiköhän konkreettiset TEOT kerro karua kieltään.
suurempia ongelmia, niitä kuuluisia sosiaalisia sitä joihin mielenterveysongelmatkin upotetaan.
minulle tehtiin abortti mielenterveyssyistä, siis terveyssyistä. Silti käytännössä se luokiteltiin sosiaalisiksi syiksi.
Mitä lääkärikin harmitteli, että on väärin miten he joutuvat käytännössä valehtelemaan tilastoille monen potilaan todellisista syistä.
Voit lueskella vaikkapa näitä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000037598526
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000037592436
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000037592900
..muutenkin ammuit hieman ohi. :D
tehtiin 2 aborttia "sosiaalisista ja terveydellisistä" syistä eli toisin sanoen ammatin puutteen ja oman sekä poikaystävän masennuksen vuoksi.
Ollessani ensimmäistä kertaa raskaana päädyin aborttiin lähinnä poikaystävän suuresta painostuksesta, mutta tietysti tajusin myös että niin oli parasta kaikkien kannalta olosuhteet huomioon ottaen. Koin musertavaa surua ja syyllisyyttä asiasta etukäteen, itkin ja itkin päivät ja yöt. Itse toimituksen jälkeen olin lähinnä helpottunut, pilleriabortti oli fyysisesti tuskallinen kokemus ja olin surrut asian etukäteen.
Toisella kerralla en jäänyt vaihtoehtoja hirveästi miettimään, kuuntelin suoraan poikaystävän "mielipidettä" ja oman opiskelupaikkanikin johdosta minulle tehtiin taas keskeytys. Luulin selvinneeni tästä toisesta toimenpiteestä sen suuremmitta tunteitta kai jo "rutiinin" vuoksi mutta muutama viikko abortin jälkeen iskikin todella paha ns. morkkis ja syyllisyys. Tunsin tehneeni jotain todella pahaa (sitä se onkin varsinkin toinen kerta..) ja luonnotonta. Oma naiseuteni ja itsetuntoni romuttui täysin: "Miksi minusta ei ole siihen mihin niin monesta muusta?" Miksi en pysty toteuttamaan naiseuden syvintä olemusta?" Satoja ahdistavia ja syyllistäviä kysymyksiä pyöri päässä koko ajan, ulkoisesti päivät pystyin toimimaan ihan ok mutta iltaisin murruin, tunsin tukehtuvani katumuksen ja syyllisyyden taakan alle.
Huomasin myös että vaikka raskaus oli fyysisesti ohi ja järkenikin toimi ihan suht normaalisti, (en siis psykoosin omaisesti kuvitellut olevani vielä raskaana) niin kuitenkin psyyke ei aina "muistanut" keskeytystä. Hoivaviettini kasvoi ja aika ennen kuukautisia oli vaikeaa koska tiesin että ne tulevat mutta samalla se tuntui todella luonnottomalta ja surulliselta.
Monelle abortti on varmasti melko "vaivaton" juttu joka antaa helpottavan ulospääsyn pattitilanteesta ja jota ei tarvitse jäädä hautomaan kuukausi/vuositolkulla. Se on ihan ok. En osaa sanoa tarkkaan millaiset ihmiset jäävät abortia suremaan ja syyllisyyttä siitä tuntemaan, mutta itsestäni voin sanoa että olen juuri tämä "kiltti tyttö" ja toisten miellyttäjä-tyyppi. Sitä yrittää tehdä kaikkia miellyttävällä tavalla (päätöstä tehdessäni mietin läpi kaikkien ukkien ja anoppien mielipiteet) ja jättää sitten miettimättä mitä itse oikeasti haluaa ja mihin pystyy.
Nyt kolmatta kertaa raskaana ollessa en suunnittele aborttia, vaikka ei minulla vieläkään ole ammmattia, miestä, taloa ja autoa mutta eipä sitä lasta niillä kai kasvatetakaan vaan rakkaudella. Tiedän joutuvani puolustelemaan päätöstäni tulevaisuudessa mutta tällä kertaa olen tarpeeksi vahva ja todella halukas pitämään oman pääni.
kun ei asiaa ole? :)
Abortti on juurikin se itsemurhariskiä selittävä tekijä.
terveyssyiksi katsotaan vain konkreettisesti todettavat, ns. kuolemanvakavat terveysuhkat. Mielen liikkeet ei estä raskauden loppuunetenemistä. Ennenmuinoinhan, ennen nykylakia kehiteltiin kaikenmaailman "neurooseja" jotta aborttilupa irtois..
mielensairaudet ovat ihan oikeita ja konkreettisia sairauksia, joista monet voidaan todentaa mm magneettikuvilla aivoista.
Omat diagnoosisi ovat neurologinen peritytyvä sairaus sekä traumaperäinen häiriö, molemmat kyllä siinä mielessä ihan hengenvaarallisia, että aiheuttavat ajoittain vakavaa masennusta ja itsetuhoisuutta.
Joten en olisi raskautta kyennyt viemään loppuun, vaan olisin tehnyt itsemurhan. Sinun mielestä se olisi varmaan ollut oikein, mutta ei minun, koska minä en ole itse syyllinen sairauksiini enkä siihen, että hyväksi käytöstä raskaaksi tulin.
Taloudellisesti asiat oli ok, joten minusta on väärin laittaa sairauksista johtuvia keskeytyksiä sosiaalisiin syihin.
esti tekemästä itsemurhan.
suoranaisesti kuolettavia yhdistettynä raskauteen. Jos mielenterveyshäiriöinen on sidottu sänkyyn niin niimpä vaan raskaus etenee hoitamalla loppuunsa, toisin kuin vaikka kohdunulkoisessa tai syöpäsairaalla..
Eli mt-ongelmainen aiheuttaa korkeintaan ITSE kuolemansa valitsemillaan teoilla, ei sairaus/raskaus ole suora syy kuolemaan.
ihan varmaan juu..:D kukahan tappais ittensä muutaman kuukauden takia kun tilanteesta pääsee pois synnytyksen jälkeen? Mites oisit tappanu ittes jos ois ollu sidottu sänkyyn? Mut toi on just kun jotain hemmotellun kakaran puhetta, -jollen saa heti sitä tai tätä ni tapan itteni!! :D:D
wastustajat toiwoisiwat, että sinä waikenisit. Tuskin kukaan haluaa sinunkaltaistasi "walttia" tiimiinsä. Kuwittelet warmaankin wiewäsi asiaasi eteenpäin, mutta... :D
...wai mitä Täti?
Finne meniwät fitten fenkin orawan wiimeifet hampaat.
kenkää wastustajien tiimistä. Se olikin se heikoin lenkki.
raskautesi vain muutaman kuukauden?
Ajattelinkin kirjoitusasustasi, että olet joku friikki.
..eikä kenkää ole tullut :D mutta keskustelen yleensäottaen vain aiheesta. Tyhjät louskutukset jääkööt omaan arvoonsa.
on enenmmän aiheita sinulle.
Heippa!
Voi vittu mikä lehmä! Pöyristyttävää tietämättömyyttä ja ylimielisyyttä. Vai että sinä tiedät nyt jo sen mitä muiden ihmisten elämäntilanteet ovat? Sinä et kuule päätä lapsen äidin puolesta että miten se tekee kun et kakaraa kasvatakaan. Jumalauta mitä roskasakkia täällä pyörii..*mutinaa*
kannatisiko ottaa ensin asioista selvää ja sitten vasta alkaa puhumaan niistä ;)
Olet edelleen, täysin väärässä.
Lisäksi olisi eettisesti väärin ja moraalitonta sitoa sairasta ihmistä sänkyyn kiinni raskauden ja synnytyksen ajaksi/vuoksi.
Se tuskin ainakaan parantaisi ketään...
kakara oli tullut raskaaksi seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja oli psyykkisesti sairas ( aika moni meistä koko lapsuuden ja nuoruuden hyväksikäytetyistä luultavasti sairastuu psyykkisesti) ja yritti itsemurhaa huomatessaan olevansa raskaana.
Onneksi oli vaihtoehto, abortti, jonka jälkeen muutkin asiat alkoivat hoitumaan ja tämä hemmoteltu kakara pääsi takaisin elämään kiinni, meni jopa naimisiin myöhemmin ja sai ihanan tyttären.
Minä olen täällä tällä nimimerkillä tarinani kertonut jo niin monta kertaa, että ei paljon hömppävastaukset enää hetkauta ;)
Tuloksena olisi kuitenkin lapsen(kin) hengen pelastuminen = kaksi jatkuvaa elämää?!!
"Voi vittu mikä lehmä! Pöyristyttävää tietämättömyyttä ja ylimielisyyttä."
Siellä sitä näkyy! (pöyristyttävän ylimielisen lapsentappajan muodossa..) :D
perustakaa pakkoväki itsellenne banaanivaltio jonnekin ja laatikaa pakkolait. Diktaattoriksi voisitte kutsua S Palinin.
on voimassa ihmisoikeudet ja lait niiden suojelemiseksi.
Juuri kaltaistesi takia. Toisille ihmisen elämä, hänen oikeutensa ja hyvinvointinsa on arvokasta. Toisin kuin sinulle.
Toisille on vain tärkeätä, että alkiot synnytetään, jotta saadaan polkea niidenkin oikeuksia. Kuten sinä oikein ylpeästi kerrot haluavasi tehtävän.
naisten kiinnittämistä raskauden ajaksi lepositeisiin? Tärkeä kannanotto - odotan vastauksia.
kunnioitetun Tädin yleviltä saarnoilta. Sahaavat raukat itse oman oksansa. Vain pieni matka aborttiklinikoiden polttamiseen ja vapaudenriistoon yllyttämiseen.
viisveisaavat niiden heikoimpien (alkioiden) tärkeimmästäkin oikeudesta.. :D ja vielä ovat jotenkin kieroutuneen käsittämättömällä tavoin ylpeitä teoistaan..?
"Juuri kaltaistesi takia. Toisille ihmisen elämä, hänen oikeutensa ja hyvinvointinsa on arvokasta. Toisin kuin sinulle."
Jep, minulle on, toisille ei..
Millä tavoin tuo toteutui sen lapsen kohdalla jonka sinä surmautit? Miten hänen tärkeytensä sulle ilmeni teossasi?
Olet ilmeisen sokea oman julistukses ristiriitasuudelle?
:D:D:D
Kyseisen kirjoittajan mielestä lapsen suramauttaminen jo alkiona, on toisen ihmisen elämän kunnioittamista ja tärkeänä pitämistä... Ohhoh!