Moi! Olen siis 26v pienen tytön isä ja nyt on toinen lapsi juuri tulossa, naimisissa ainakin vielä toistaiseksi. Tää ainanen kaljanjuonti on vaa nyt pilaamassa meiän elämän, oon nyt useita kertoja tehnyt päätöksen olla juomatta mut ei se vaan tunnu pitävän, aina on joku hyvä syy ryypätä oli ilo tai suru! En oikee osaa sanoa millo täst on ongelma mulle tullut, mut nyt täs lähimmän vuoden aikana oon saanu aika paljo harmeja aikaan esim. ajoin auton romuks kännissä mettään no onneks ei kenellekkä sattunu mitään. Viimeksi ryypäsin toissailtana ja vietin yöni kaverin pihalla roskakatoksessa, näitä ulkona ja ihmepaikoissa vietettyjä öitä on nyt kertyny kesän aikana monta, siis iha pultsari touhuja. Itsemurhakin on käyny mielessä ja oon parikertaa meinannu toteuttaa sen mut sit on kuitenki aina muistanu kuinka raukkamaine teko se olis viel tähä päälle.
Vaimollani alkaa pikkuhiljaa olee mitta täynnä näitä mun sekoiluja ja itekki tajuun kui paljo oon täs häviämäs, mut silti en saa itteeni revittyy irti noist ruskeist pulloist. Nyt kävin hakemassa antabus reseptin ja tarkotus olis tänää alottaa kuuri, toivottavasti toimii. Kirjottelen tänne tässä ja kerron kuinka oon onnistunu olee irti tosta kaljasta ja millane olo on, tällä hetkellä iha kauhee. Aika sekava teksti ja en tiä saiko kukaa tost mitää kuvaa mun elämästä mut ainaki ittee vähä helpottaa kertoa näitä juttuja muille, kavereilleni en viitti alkaa näist puhuu.
Vaimollani alkaa pikkuhiljaa olee mitta täynnä näitä mun sekoiluja ja itekki tajuun kui paljo oon täs häviämäs, mut silti en saa itteeni revittyy irti noist ruskeist pulloist. Nyt kävin hakemassa antabus reseptin ja tarkotus olis tänää alottaa kuuri, toivottavasti toimii. Kirjottelen tänne tässä ja kerron kuinka oon onnistunu olee irti tosta kaljasta ja millane olo on, tällä hetkellä iha kauhee. Aika sekava teksti ja en tiä saiko kukaa tost mitää kuvaa mun elämästä mut ainaki ittee vähä helpottaa kertoa näitä juttuja muille, kavereilleni en viitti alkaa näist puhuu.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hienoa, että olet herännyt yrittämään! Lueskele näitä ketjuja, saat paljon vinkkejä itsehoitoon, ellet uskalla hakea apua terveydenhuolto-tai AA-toiminnasta.
Kurjaan oloon on syynsä, mutta kunhan muutamankin päivän kestät ja sinnittelet, niin pahin on takana.
Sinulla on paljon arvokasta, on annettavaa, odotettavaa ja saatavaa.
Sain apua "Päihteet" osiosta noin kuukausi sitten. Etsi ketju "AUTTAKAA", siinä on monta hyvää vinkkiä.
Selviämistä!
me kaikki täällä olemme - kuka missäkin vaiheessa. Jotkut ovat raitistuneet, toiset yrittävät, jotkut eivät edes yritä.
Hienoa, että hait sen reseptin! Kaikki ALKAA siitä, että TEET ITSE JOTAIN. Ja minä kyllä suosittelen lämpimästi AA:ta, tai jotain tukihenkilöä nyt, joka olisi raitistunut.
Sinulla on selkeästi huono olla: omatunto painaa ja syyllisyys kasvaa...pieni lapsi ja toinen vielä kohdussa. Ajattele itsesi sen pienen asemaan, joka kotona jo kenties taapertaa...koita keskustella jonkun kanssa, olkoon sosiaalityöntekijä, lääkäri, terveyssisko tai joku luottoihminen. Puhuminen auttaa! Tai kirjoita tänne ja kerro, missä menet. Meitä on kuule tuhansia, satojatuhansia tässä maassa.
Teet nyt tärkeää päätöstä itsesi ja koko tulevaisuutesi puolesta. Usko itseesi!! Heikkona hetkenä soita vaikka ympärivuorokautiseen AA:n auttavaan puhelimeen.
Mutta ÄLÄ JUO ALKOHOLIA! Kuvittele pääkallo pullon kylkeen!
vain parempaan, alemmas ei juuri kannata tavoitella. hyvä kun kirjoitit.
se, että itse ymmärrät olevasi a-ongelmainen on ratkaisevaa.
sinä tarvitset ulkopuolista apua mutta ennen sitä sinun olisi hyvä miettiä suhteesi alkoholiin, ihan tarkasti.
kun sen saat kristallinkirkkaaksi mielessäsi niin sille päätökselle ( oletan sen olevan täysraittius, muut vaihtoehdot eivät ole realistisia, juominen on liian pitkällä ) voit kysellä lisää vaikka a-klinikalta.
sieltä on mahdollisuus päästä katkolle, myllyhoitoon tai minnesotahoitoon ym.
niistä lisää alla.
aa lienee kaikkein toimivin ja halvin kaikille osapuolille, myös pitemmällä tähtäyksellä.
sitä suositan vahvasti. siitäkin tässä alla.
sinua kannustetaan parempaan mutta vain sinä itse voit päättää mitä teet.
kukaan ei voi raitistua puolestasi.
nyt tsemppiä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkoholismi
http://www.a-klinikka.fi/
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=myllyhoito&btnG=Google-haku&meta=lr=lang_fi
http://www.minnesota-hoito.fi/
http://fi.wikipedia.org/wiki/AA-liike
http://www.aasuomi.fi/
http://www.aa.fi/
Anna elämän voittaa, meinaan että siellä pullossa ei ole elämää. Jos vituttaa välillä, niin muista; "mikään hyvä, eikä mikään paha kestä elämässä loputtomiin"
Kai sinä tiedät sen, ettei antabus auta sinua yhtään.
Kun sen takia joudut olemaan ilman alkoholia jonkin aikaa, jatkat kuurin jälkeen juomista entistä rajummin. Olithan sen avulla juuri todistanut itsellesi ja vaimolle, että voit olla "helposti" ilmankin, ja nyt on sitten aika palkita itsensä. Näinhän se menee.
Antabus on siis kusetuslääke, jos et muuten itseäsi onnistu kusettamaan.
Aivan kuten Lois koskis ylempänä kirjoitti, sinä tarvitse ulkopuolista apua.
Olet käynyt "itsehoito"-menetelmät jo loppuun.
Kokeiles miettiä, miten suhtautuisit siihen jos vaimosi olisikin ajanut kännissä autonne pöpelikköön tai nukkunut jossain roskiksessa yönsä... Sinä kotona huolissasi...
Alkoholismi on sairaus, joka ei katoa mihinkään vaikka olisit kuinka pitkään tahansa juomatta.
Alkoholismisi voi hyvin kuivina kausinakin ja jopa pahenee vaan odottaessaan uutta putkeasi.
Alkoholisti ei siis tarvitse apua juomisen lopettamiseen, vaan oikeastaan siihen ettei tarvitsisi aloittaa sitä uudestaan.
Tätä jujua eivät "ei-alkoholistit" tajua.
Itsekin lopetin juomisen aikoinaan satoja kertoja, mutta aina piti vaan aloittaa se uudestaan.
Kunnes sitten tajusin hakea apua. Tajua sinäkin.
tilanne kun itse olet tietoinen ettei noin voi jatkua.
Minä nyt kehottaisin ensin sinua puhumaan vaimosi kansa, etttä onko tilanne kuinka hankala yhdessäolon kannalta jos lopetat kaljoittelun, tai ainakin radikaalisti vähennät sitä.
Soita päihdeklinikalle, tai a-klinikalle ja varaa aika.
Soita myöskin perheteraupeutille ja varaa aika.
Yksin sinä päätät juotko vai et.
Antabuksilla ei ole hevonvitun virkaa asiaan, ei ne sinun juomistasi estä, minä luulenkin että se oli vaimosi sanelema ehto yhteiselämän jatkumiselle. siksipä kehoitinkin varaamaan ajat noista parista paikasta.
AA-kerhot ovat mielestäni myös täyttä paskaa. Sielläkin vain joudut ahdiatavaan tilanteeseen, kun siellä kuitenkin on niitä helvetin kyttääjiä, jotka kokoajan toistelevat omia mantrojaan.
Muutaman vinkin voin antaa noiden ensimmäisten lisäksi kuinka toimit.
1. Älä osta kaljaa.
2. älä käy kuppiloissa ainakaan kolmeen kuukauteen.
3. ulkoile perheesi kanssa, ja keksikää jotain yhteistä tekemistä, tai keksi itselesi jotain täysin erillaista toimintaa kuin mitä olet aikaisemmin tehnyt.
Älä mene kavereidesi luo kylään yksin, äläkä kutsu teille ketään, vaan anna heidän tulla jos on tullakseen, mutta sano että mieluummin ilman eväitä, sillä juopuneen kanssa tuossa vaiheessa ei ole mitenkään mukava seurustella.
Itse olen ollut neljä kuukautta täysin kuivilla, eikä ole tehnyt tiukkaakaan. A-klinikallakin sanoivat, että soita jos on ongelmia, mutta turhaan sinä täällä enää kuljet, kun olet ilman viinanhimoja selvinnyt tähänkin asti.
Siellä myöskin syyllistetään ensin alkoholistisairaaksi, mikä minusta on täysin väärin.
Elämänlaadun parantamisestahan on pohjimmiltaan kysymys.
Älä mieti sitä että olisit alkoholisti, vaan ota ohjenuoraksesi, että haluat parantaa omaa ja perheesi elämänlaatua. Noin on helpompi toimia, ja on joku realistinen tavoite.
Alkoholisairaudestahan ei kuulemma voi parantua, mutta elämänlaatuuaan kyllä voi parantaa.
Älä myöskään sano itsellesi etten juo koskaan. Sano etten nyt toistaiseksi ota. Jos repsahdus tulee, että tulee jossain juhlassa pari kolme otettua, niin ei tule itsepetos syytkösiä.
Kyllä se siitä lähtee. Alussa pari kuukautta voi olla hieman totuttelua, mutta älä anna periksi.
kolmannen kuukauden jälkeen voit jo nauraa entisille toilauluilles.
Eteenpäin vain ja tsemppiä.
Pysy nyt mahdollisimman kuivana , mieluummin ihan kuivana vaikkapa ensin toisen lapsesi ristiäisiin asti.
Se on helpompaa kuin uskotkaan, se vaan on omasta halusta kiinni. Vaimosikin voi muutua aivan toisenlaiseksi, kun hänelle asia selviää että sinä olet tosissasi. Kyllä hän sinua tukee asiassasi enemmän kuin arvaatkaan.
Miksi et lukenut kaverin aloitusta, ennenkuin printtasit nuo vakio-ohjeesi taas kerran.
Aloittaja on ilmiselvästi jo harjoitellut viinanjuonnin vähentämistä ja jopa lopettamista melko kauan, ehkäpä muutaman vuoden. Joka kerta hän on yrittänyt tosissaan, ja silti tulokset on nähtävissä aloitusviestissä.
Ei kai kukaan lähde hakemaan antabusta, jos lopettaminen ja varsinkin kohtuukäyttö olisi hänen kohdallaan onnistunut!
Alkoholistit (kuten aloittaja) eivät kykene yksin kontrolloimaan juomistaan. Se riistäytyy poikkeuksetta käsistä, eli mopo suorastaan karkaa.
Jos alkoholin juomisen lopettaminen olisi kertomasi tapaan helppoa, kukaan ei enää kuolisi viinaan. Kaikki he lopettaisivat juomisen hiukan ennen kuolemaa.
"Jos repsahdus tulee, että tulee jossain juhlassa pari kolme otettua, niin ei tule itsepetos syytkösiä."
Tuo lause kuvastaa käsitystäsi alkoholi-ongelmasta. Sinun kannattaisi keskustella jonkun alkoholistin kanssa, ja kysyä häneltä, kuinka usein hänen repsahduksensa jäi kahteen tai kolmeen drinkkiin!
Ohjeesi A-klinikasta ovat vaarallisia alkoholistille.
Sieltä saa tarvittaessa apua katkoon, mutta siitä joutuu todennäköisesti maksamaan kovan hinna benzo-koukulla. Suuri osa sekakäyttäjistä on saanut ensi-reseptinsä nimenomaan A-klinikalta.
Alkoholistille ei myöskään ole mitään hyötyä siitä, että juomisen syitä etsitään jostain lapsuudesta, kerran viikossa tapahtuvassa terapiassa.
Kukaan ei tule alkoholistiksi siksi, että lapsena oli liian paljon puisia leluja, tai liian vähän.
Vaikka alkoholisti ei juo, itse ongelma on silti olemassa. Kuivatellessa alkoholismi ei ole poistunut mihinkään, vaan repsahduksen sattuessa juominenn jatkuu oitis entiseen malliin ja jopa entistä rajumpana. Tämä on havaittu tosiasia. Sinä kirjoitit;
"Alkoholisairaudestahan ei kuulemma voi parantua, mutta elämänlaatuuaan kyllä voi parantaa."
Miten siis kuivilla oleva juoppo parantaa elämänlaatuaan, kun alkoholi (ja varsinkin alkoholi-menneisyys) pyörittävät mieltä koko ajan.
Alkohoistien puolisot kertovat järjestään, että kaikkein vittumaisinta aikaa on juuri tuo juopon kuiva kausi.
Se on jopa niin vaikeaa aikaa, että perheelle onkin helpotus, kun juominen vihdoin taas alkaa...
"Ainakin tiedän missä taas mennään" puki eräs puoliso tilanteen sanoiksi.
siinä oli ne asiat korjattuna mitä tuo edellinen pilasi.
ainoa tosi juttu siinä oli antabuksen käytön turhuus
pitemmän päälle.
muuten siinä vaan pedattiin oman juomisen jatkumista millä tekosyyllä tahansa ja samalla kokeiltiin vetää aloittajaa samaan kuseen.
tai siellähän aloittaja nyt on, sieltä pitäis päästä pois.
terveisin juomaton alkoholisti jo vuosia. se on useita kertaa 4kk.
Mulla on ollut vähän saman suuntaisia juttuja kehissä. Olen kylläkin työssä, enkä ihan nuku öitä ulkona. Perhe ja pieniä lapsia on. Ne aina mielessä.
Tarvitset mielestäni ehdottomasti ulkopuolista apua! Yksin et selviä. Hae sitä, ennen kuin on myöhäistä. Avun hakeminen ei ole häpeä. Häpeä on se ETTEI hae apua. Rakastat varmasti perhettäsi. Muuten et tänne kirjoittelesi tunteistasi!
Kiitoksia kaikille näistä vastauksista ja tuesta, nyt on viikonloppua pitkästä aikaa vietetty ihan selvinpäin ja olo on jo paljo parempi.
Ja sit viel vähä selvennystä tähän et oon kyllä AA:ssa käynyt, mut ei oikein ollu mulle mitään apua siitä kuitenkaan ja sen takia nyt antabus kuurin aloitin. Nyt kun tiedän etten pysty juomaan niin ei oo edes tehnyt mieli. AA:n jälkeen aina hetken mietin asiot ja silti tuli sit lähettyy ryyppäämään, ni näist tuntuu ainaki olevan jotai apua. Tietenkin tiedän et kuuri joskus loppuu, mut toivon et tän n.4kk aikana ne suurimmat viinan himot lähtis.
Joku tossa mainitsi muutamasta paukusta jos tulee otettua ni ei toimi ainakaa mun kohdalla, se mopo aina karkaa nykyää käsistä ja sen takia haluan tehdä juomisen itselleni mahdottomaksi.
vielä juot ja paljon!
todelliseen raitistumiseen ei tarvita antabusta ja lisäksi tuntuu, että raitistelet perheesi tähden etkä itsesi. Toivon sydämeni pohjasta, että onnistuisit olemaan vaikka tuon neljä kuukautta ilman. Siinä ajassa pääset kiinni raittiseen elämään ja sinulla on vertailukohta minkälaista elämään alkoholiton elämä on. Retkahduksia tulee, mutta retkahdukset kuuluvat riippuvuuteen olennaisena osana. Ei saa luovuttaa ja lisäksi annan sinulle ilmaisen neuvon. Älä vaan ala juomaan sitten salaa.
Tsemppiä, ja keksi joku korvaava asia tilalle, ihan mikä vaan, että onnistut tavoitteessasi. Ilman mitään korvaava, olet tyhjän päällä ja retkahduksen vaara on äärimmäisen suuri.
Suosittelen liikuntaa, liikuntaa ja rentoutusharjoituksia. Pidä vaikka päiväkirjaa, se on helppoa ja siihen hyvä purkaa ajatuksia.
Ota kuivattelun tuoma kireys merkkinä siitä, että nyt on mielihyvä lokero tyydytettävä jollain muulla keinoin.
Mä kans alotan juomattomuuden! Juon vkonloppuisin ja puoliso ei kestä! onneks ei asuta yhdessä..
Olin taas vkonloppuna baarissa juomassa, vaikka lupasin etten menis.. riitahan siitä tuli. Ja nyt sit päätin että SE LOPPU NYT!! Oon messissä! Eli helpompi se kaksin aina kuin yksin! :)Tsemppiä sinne!
muuten, luehan kirja SELVÄSTI JUOVUKSISSA...
mene aa-kerhoon niin sieltä saat ammattiapua!