Jos mulla menisi paremmin, yrittäisin selvitä ilman neuvoja, koska pakkien merkitys olisi pienempi. Mutta on keskivaikea masennus ja sairaseläke (ikä 29v). En usko että minua useimmat pitävät rumana ja vartalo on kestävyysjuoksijan.
Tyttö:
- tuttu (nähdään samassa kuntoutujien ryhmässä 12 tuntia viikossa) muttei olla ihmeemmin juteltu. - ihastuin heti kun näin: hento olemus, söpö (aika tavallinen, mutta minun silmään sopiva). Tuolloin pinnistin ettei se lainkaan näkyisi päälle, koska en halunnut nolata itseäni.
- vähemmän masentunut kuin minä, mutta ero ei ole suuri
- kumpikin on enemmän tai vähemmän ujoja ja "elämättömiä"
Nyt tuli reissu missä oltiin pari päivää putkeen lähes jatkuvasti melko lähellä toisiamme seurassa ja minä aloin jännittää yhä enemmän. Pahimmillaan olo oli lähes sietämätön kun pelkäsin mm. sitä että hän katsoo minua ja näkee tunteeni ja oli vaikeuksia keskittyä siihen mitä ympärillä tapahtuu. Oli pakko todeta, että taidan sittenkin olla ihastunut. Tosin tällä kertaa se oli erilaista, realistisempaa vaikka silti yhä haaveilua onnesta mutta ei sellaista, mihin olisin vain halunnut jäädä leijumaan.
Tänään kun taas nähtiin kysyin voitaisiinko mennä kävelylle. Aika on sovittu ensi viikolle. Jos yhtään osaan tulkita ruumiinkieltä, niin luonnehtisin hänen suhtautumistaan selkeästi enemmän neutraaliksi kuin innostuneeksi, minkä seurauksena olen n. 80% varma siitä, että jos kerron ihastuksesta, se ei saa mitään kaulaanhyppäämisreaktiota (liioittelua); sitä en sitten osaa sanoa, onko hänelläkin ollut siinä määrin hiljaista ihmissuhderintamalla, että ihastus saisi hänet haluamaan paremmin tutustumista.
Tätä siis kysyn - mitä te ajattelette, ollako hiljaa ja katsoa syntyykö molemminpuolista kiinnostusta toisen persoonaan vaiko vapauttaa sulkijalihas ja toivoa että uloste miellyttää (pahoittelen groteskia mielikuvaa). Toistaiseksi äänet on 1-1 keneltä olen kysynyt.
Tyttö:
- tuttu (nähdään samassa kuntoutujien ryhmässä 12 tuntia viikossa) muttei olla ihmeemmin juteltu. - ihastuin heti kun näin: hento olemus, söpö (aika tavallinen, mutta minun silmään sopiva). Tuolloin pinnistin ettei se lainkaan näkyisi päälle, koska en halunnut nolata itseäni.
- vähemmän masentunut kuin minä, mutta ero ei ole suuri
- kumpikin on enemmän tai vähemmän ujoja ja "elämättömiä"
Nyt tuli reissu missä oltiin pari päivää putkeen lähes jatkuvasti melko lähellä toisiamme seurassa ja minä aloin jännittää yhä enemmän. Pahimmillaan olo oli lähes sietämätön kun pelkäsin mm. sitä että hän katsoo minua ja näkee tunteeni ja oli vaikeuksia keskittyä siihen mitä ympärillä tapahtuu. Oli pakko todeta, että taidan sittenkin olla ihastunut. Tosin tällä kertaa se oli erilaista, realistisempaa vaikka silti yhä haaveilua onnesta mutta ei sellaista, mihin olisin vain halunnut jäädä leijumaan.
Tänään kun taas nähtiin kysyin voitaisiinko mennä kävelylle. Aika on sovittu ensi viikolle. Jos yhtään osaan tulkita ruumiinkieltä, niin luonnehtisin hänen suhtautumistaan selkeästi enemmän neutraaliksi kuin innostuneeksi, minkä seurauksena olen n. 80% varma siitä, että jos kerron ihastuksesta, se ei saa mitään kaulaanhyppäämisreaktiota (liioittelua); sitä en sitten osaa sanoa, onko hänelläkin ollut siinä määrin hiljaista ihmissuhderintamalla, että ihastus saisi hänet haluamaan paremmin tutustumista.
Tätä siis kysyn - mitä te ajattelette, ollako hiljaa ja katsoa syntyykö molemminpuolista kiinnostusta toisen persoonaan vaiko vapauttaa sulkijalihas ja toivoa että uloste miellyttää (pahoittelen groteskia mielikuvaa). Toistaiseksi äänet on 1-1 keneltä olen kysynyt.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pysy lähellä naista tapailkaa mutta älä kerro tunteistasi ennen kuin tunnet hänet riittävän/todella hyvin. Mielestäni parempi näin kuin että jos paljastat tunteesi eikä hän ollutkaan oikea saattaa tulla pahamieli ja kohtaamisista tulee vaikeita/mahdottomia.
Ekaksi, kiitos vastauksesta. Ellei hyvin perusteltuja muita neuvoja tule, sinun ohjeesi ratkaisi päätökseni.
-------------
Tuota minäkin mietin, ettei vain kävisi niin että hän ei-niin-vahvana ihmisenä pitkäksi aikaa ahdistuisi minun läsnäolostani ja voisipa jopa kaveruus olla poissuljettu vaihtoehto (who knows). Silloin olisi pakit melkeinpä sivuseikka.
Toivon vaan että saan ahdistukseltani ajateltua sen verran, että ei tule tällaisia koko ajan (lainaus eiliseltä):
- tykkäätkö elokuvista?
- Heh, no elokuvia kyllä tulee katsottua ja kai minä voin sanoa että pidän niistä mitä katson.
En ole ihan noin ylpeä oikeasti, ja on minulla jonkinlainen elokuvamakukin, enkä voi sanoa että olen hermostunut koska pidän ulkonäöstäsi, koska eikös se nyt ole melkein sama kuin jos sanoisi ihastuneensa...
... tämä nainen kätkee omat tunteensa neutraalin käyttäytymisen alle. Olen itse, tahtomattani, tehnyt näin vaikka olisin oikeasti tuntenut ihan muuta kuin mitä päällepäin voi ymmärtää.
Voi myös olla että tieto siitä, että joku on ihastunut häneen, saattaa avata hänen tunnepatonsa. Hän suostui kävelylenkille, joten ei hän -kovin- epäinnostunut seurastasi voi olla.
Mutta jättäisin ehkä kuitenkin kertomatta ääneen tunteistasi, ainakin toistaiseksi. Osoita tunteesi muuten - sanoilla, elekielellä, teoilla. Tutkiskele miten ihastuksesi reagoi.
Ja lykkyä tykö. :)
Kiitos.
Taidan tehdä niin, että teen pienen listan niistä asioista, mitkä haluaisin hänestä tietää. Vaikka koko muu keskustelu menisi perseelleen, voin aina luntata ja pelastaa osan 'showsta'.
En suosittele kertomaan ihastuksestasi. Sillä aion itse ensi viikolla kysyä kyseistä tyttöä kahville kanssani. Että näpit irti jätkä!
Jos et samaan tyttöön olekaan ihastunut, niin tee sitten toki niinkuin itsestäsi "oikealta" tuntuu.
Hmm... no eipä kai tuo niin haittaa pidemmän päälle, ootte kaikki ihan hyviä tyyppejä ja ansaitsette kyllä naisen todennäköisesti enemmän kuin minä :)
Jos se sun ihastukses ei ole sellanen pieni kiharapäinen tyttö, niin iske toki kimppuun kuin sika limppuun.
Ja jos se on juuri tollainen, niin minkäs mä sille mahdan, jos kerkeät ensin tehdä asialle jotain. Onhan tässä ollut itselläkin jo monta tilaisuutta, mutta pelkuruuttani olen pitänyt suuni kiinni ja vain vaihtanut hymyileviä katseita. Aina ei voi voittaa ja muita typeriä latteuksia tähän.
Ei kyllä taida olla kovin todennäköistä, että samasta tytöstä edes puhuisimme.. Paitsi tietysti, jos sinunkin ihastuksesi on sellainen lyhyt ja kiharatukkainen neitonen.
Ja toki jos olet nopeampi ja hänelle kerrot tunteistasi, niin minkäs minä sille mahdan. On tässä kuitenkin itselläni ollut jo pari tilaisuutta tehdä asian eteen jotain. Vaan koska olen pelkuri, niin olen vain tyytynyt hymyihin ja pitkiin katseiden vaihtoihin. Aina ei voi voittaa.
Kohtalaisen uskomatonta kyllä. Samasta kun on kysymys! Mutta ei kai sinun tarvitse kirvestä kaivoon heittää, eiköhän tyttö pysty kahdesta valitsemaan tahi sitten olla valitsematta kumpaakaan? Luonnollisesti toivon että minullekin sentään annetaan edes mahdollisuus; jos sitä en saisi, se kyllä jäisi harmittamaan.
Sen verran voin rohkaista, että jos teikäläinen pystyy hymyilemään hänelle, niin se on jo 1-0 sinulle.
Ja jottei vaikuttaisi että olen täysin rentona asian suhteen, niin kyllä tässä miettii että pitikin mennä paljastamaan yksityiskohtia. Mutta toisaalta, pelkoja kai pitäisikin potkiskella perseeseen?
Eihän tässä toki kirvestä kaivoon kannattaisi heittää. Vaan minkäs sitä ihminen luonteelleen mahtaa.. Ja toki, aikuinen ihminen kun on kyseessä, niin luultavammin osaa itse valita tai jättää valitsematta. Ainakin tuo olisi melko toivottavaa.
Ja kyllähän pelkoja pitää persiille potkia.. Mutta toivottavasti silti et älyä kuka olen. Vaan eipä tuolla niin väliä kai ole.
Mistä ihmeestä minä sen keksisin. Ellei käyttäytymisestä huomaa. Voit kyllä olla varma, että asia pyörii takuuvarmasti mielessä kaiken aikaa tästedes vaikken haluaisikaan...
Törmään siihen naiseen joka päivä, mutta en ole pahemmin yrittänyt edes tutustua, kun ei ole sisua mennä puhumaan ;). Ja harmistusta lisää vielä, että hän ei ole vapaa.. Mutta onko se tunteidensa kertominen väärin varatulle? Itse ainakin pelkään töksäytteleviä loppukommentteja "jaa." "vai niin." "aha.".. On vain suuri halu kertoa that's all.
Ennen oman ketjun aloittamista tuli luettua ketju missä joku oli pyytänyt treffeille, mutta se oli sitten ollut varattu. Tyyppiä kannustettiin kertomaan tunteista, jos se suhde ei enää olisikaan niin voimissaan.
Jos laittaa vaakakuppeihin mahdollisen häpeän ja onnistumisen, niin kai se oikea päätös sieltä lopulta tulee. Tosin riippuu tekijöistä tietääkö kuinka pitkään suhde on jatkunut ja mikä on oma track record suhteiden pituuksissa eli jos ajattelee että on todennäköistä ettei ole sopivampi ihminen kuin se hänen nykyisensä niin kai sellainen vähentää aloitehaluja.