onko kohtalotovereita?? Mulla todettiin hiljattain estynyt persoonallisuus, tyypillisiä oireita ovat ahdistus ihmisten seurassa, jännittäminen tilanteissa joissa normaalit ihmiset eivät sitä tunne, pettymyksen ja torjunnan pelko joka voi johtaa ihmiskontaktien välttämiseen. Itselläni on muutama hyvä kaveri joiden kanssa pystyn olemaan luonnollisesti, mutta jännittäminen ja epävarmuus ilmenee etenkin vastakkaisen sukupuolen kanssa. Olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa.
Estynyt persoonallisuushäiriö
M 22v
4614
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minun tilaani ei ole ainakaan vielä määritelty jostain kumman syystä, mutta tutulta kuulostaa. Olen ollut lääkekuurilla (Zoloft 100mg) noin kolme vuotta ja käynyt vuodesta 2001 psykologilla. Valitettavasti yleisen sairaanhoidon puutteet näkyvät ja psykologit vaihtuvat samaan tahtiin vuodenaikojen kanssa. Nyt minulla ei ole ollut tapaamisia puoleen vuoteen nykyisen psykologini henkilökohtaisista syistä ja muita ei ole tarjolla.
Nyt puolen vuoden jälkeen Zoloft on menettänyt tehonsa ja syyskuussa olisi seuranta-aika, jolloin katsotaan mitä seuraavaksi. Yritän saada aikaa sosiaalipsykologille koska ainakin näillä seuduilla ihmisten vaihtuvuus on epätodennäköisempää.
Kyllä se sosiaalistumisen aikakausi sieltä puskee esiin, mutta se taas tuo omia "ongelmia" vähättelevästi sanottuna. Tarvitset vain yhden sosiaalisen ja avoimen ihmisen, jonka kautta "joudut" tapaamaan uusia ihmisiä.
Tämän ihmisen olisi myös hyvä tietää, mitä masennus on. Minun kokemuksieni mukaan omasta mielestään täysin normaalit ihmiset eivät ymmärrä kovinkaan hyvin sitä, mitä masennus on ja minkälaisia ongelmia se voi pahimmillaan aiheuttaa.
Mutta kuten jo sanoin, ei tuokaan ratkaise kaikkea. Tällä hetkellä edessäni on ehkä pahin masennuskausi sitten vuoden 2004 ja se johtuu pelkästään sosiaalistumisestani. Tämä yhdistettynä lääkkeiden pudonneen tehon kanssa ja siihen, etten ole keskustellut psykologini kanssa sitten tämän vuoden alun, ei ole kovinkaan hyvä juttu.
Siis mikä on pointtini? Sosiaalistuminen auttaa paljon, mutta vaikka kuinka hyviä kausia tulisi vastaan, niin mikään ei korvaa vanhanaikaista keskustelua ammattilaisen kanssa ja toimivaa lääkehoitoa säännöllisin tarkastuksin.
jos haluatte vaihtaa ajatuksia :))
Kyllä täällä tietääkseni voi itsensä esitellä ja kirjoittaa vähän pidemmän puoleisesti jos tilanne niin vaatii, hyvä herra tai rouva nimetön. Joten Ari Peltosta lainaten: STFU!
[email protected], sinne viestiä, jos on asiallista.